Sain lapsen ja kaverit hylkäsivät

Ikävä tilanne.  Jotkut podcastit pitävät kaverihakuja, löytyisikö sellaisesta ehkä jopa saman kokenut kamu. 

Ongelma on lapsivihamielinen kaveripiirisi. Naiset ovat muuttuneet, syntyvyys sakkaa.

Voi sentään, olen pahoillani puolestasi. Minulle kävi samalla tavalla kuin sinulle ja kyllähän se särki sydämen, että ns ystävät noin vain jättivät täysin luonnollisen elämään kuuluvan asian takia. Neuvoisin, että anna heidän olla. Hajotkoon huonoon oloonsa, ei sinun tarvitse olla heidän oksuämpäri vain siksi että sait lapsen. Äitiys on nykyään muutenkin jo haastavampaa. Ja jos he ovat niin tampioita, että vain heittävät menemään hyvän ihmisen, ystävän viereltään (oikeasti hyvät ihmiset, ystävät eivät kasva puissa), niin sittenhän sinun vaan täytyy antaa heidän tehdä omat virheensä. Sittemmin olen löytänyt uusia ystäviä, lapsettomia ja lapsiperheellisiä, ihmisiä keillä on sydän kohdallaan, aivot päässä ja itsereflektio kykyä. Nämä ihmiset ovat tulleet esim miehen puolen suvusta, omasta suvusta, lapsen koulukavereiden vanhemmista, naapurista, yliopisto-opintojen kautta.. hyvin erilaisia reittejä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Toivon sinulle paljon voimia ja kykyä irtaantua näistä keskeneräisistä pahoinvoivista ihmisistä ja uusia tuulia ja hyviä ihmisiä elämääsi ^_^

No voi voi. Kannattaa katsoa sinne peiliin, jos kukaan ei halua olla kanssasi. En minäkään tylsässä seurassa halua olla.

N35

Teillä on eri elämäntilanteet. Muut ei jaksa kuunnella sinun lapsijuttuja ja kun sinä vielä raahaat lapsesi mukaan tapaamisiin niin tottakai se muuttaa tunnelman.

Ikävä juttu, mutta sellaista se on. 

Opettele viihtymään ilman kavereita. Se vapauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on lapsivihamielinen kaveripiirisi. Naiset ovat muuttuneet, syntyvyys sakkaa.

Höpö höpö. Se nyt vaan on ihan fakta, että lapsettoman ja perheellisen elämät eroaa toisistaan niin paljon että eipä siinä välttämättä ole enää paljoakaan yhteistä. 

 

Moni perheellinen kaipaa mammakaveria ja lapseton taas ei ymmärrettävästi jaksa loputtomia lapsijuttuja kuunnella. 

Normimeininkiä. Odota kun kaverisi saavat lapsia. Sitten muistavat kyllä sinut taas.

Ystäväsi eivät halua nähdä sitä huutavaa nepsy äpä rää. Joten siksi eivät ole yhteydessä sinuun ap.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on lapsivihamielinen kaveripiirisi. Naiset ovat muuttuneet, syntyvyys sakkaa.

Itse olen lapseton mutta en todellakaan lapsivihamielinen. Perheellisiin kavereihin yhteydet on kuitenkin vuosien varrella käytännössä katkenneet ja nimenomaan heidän toimesta. En ole asiaa enää jaksanut harmitella koska olen löytänyt uusia ystäviä. 

Minun kaveriporukassa kaikilla on lapsia, mutta emme puhu heistä enkä jaksaisi kuunnella, jos joku höpöttäisi omista lapsista. 

Me oltiin ensimmäiset opiskelija porukoistamme jotka saivat lapsia. Kummankin kaverit häipyivät pikku hiljaa

Miksi lapsettomat ihmiset suunnittelisivat lapsille sopivaa menoa? Ei ihmekään, kun ei sinua kutsuta, kun et tunnu kerta kaikkiaan tajuavan, että lapsia ei oteta kaveriporukan tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Normimeininkiä. Odota kun kaverisi saavat lapsia. Sitten muistavat kyllä sinut taas.

Eivät muista, koska eivät halua lapsia. Edelleen luulette jokaisen naisen haluavan lapsia. Näin se ei ole.

Jos haluat kavereita, sinun on hankittava sellaisia joilla itsellään on samanikäisiä lapsia kuin sinulla.

Onneksi ei ole mikään pakko olla tekemisissä ap:n kaltaisten naisten kanssa, jotka osaavat uhriutua ja valittaa ihan kaikesta. Rasittavaa seuraa ovat.

T. Kokemusta on

Lapsille sopiva meno ei ole mikään automaattinen kutsu ottaa se lapsi mukaan. Kyllä itekkin hermostuisin jos kaverit rupeaisi kuskaamaan lapsiaan kaiken maailman kahviloihin tms. ilman, että ollaan nimenomaan etukäteen sovittu, että sen saa ottaa mukaan. Ja siis kiva, että ihmiset saa lapsia, mutta tosi asia nyt oikeesti vaan on se, että lapsettomilla ja lapsellisilla on tosi erillaiset elämäntilanteet.

Onko lapsesi poliittisesti määrätty ruskeahipiäinen. Omalla politikoinnilla on seuraukset, moni ei oikeasti halua edistää kansanvaihtoa eikä halua suomalaisia vihaavan kanssa olla kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, olen pahoillani puolestasi. Minulle kävi samalla tavalla kuin sinulle ja kyllähän se särki sydämen, että ns ystävät noin vain jättivät täysin luonnollisen elämään kuuluvan asian takia. Neuvoisin, että anna heidän olla. Hajotkoon huonoon oloonsa, ei sinun tarvitse olla heidän oksuämpäri vain siksi että sait lapsen. Äitiys on nykyään muutenkin jo haastavampaa. Ja jos he ovat niin tampioita, että vain heittävät menemään hyvän ihmisen, ystävän viereltään (oikeasti hyvät ihmiset, ystävät eivät kasva puissa), niin sittenhän sinun vaan täytyy antaa heidän tehdä omat virheensä. Sittemmin olen löytänyt uusia ystäviä, lapsettomia ja lapsiperheellisiä, ihmisiä keillä on sydän kohdallaan, aivot päässä ja itsereflektio kykyä. Nämä ihmiset ovat tulleet esim miehen puolen suvusta, omasta suvusta, lapsen koulukavereiden vanhemmista, naapurista, yliopisto-opintojen kautta.. hyvin erilaisia reittejä ja erilaisissa elämäntilante

Kyllä teissä perheellisissäkin on vikaa. Vuosikaudet joustin perheellisen ystäväni vuoksi, kaikki tapaamiset ja tekemiset sovittiin hänen pillinsä mukaan. Lopulta meni hermot kun tyyppi perui taas viimetipassa eikä edes tarjoutunut maksanut minulle omaa lippuaan jotka minä olin meille hommannut. 

Ite oon about vähän nuorempaa ikäluokkaa ap:n kanssa, mutta olen kuitenkin joutunut laittamaan välejä poikki (dramaattisesti ilmaistu, mutta silti) lapsen saaneisiin kavereihin. Totuus oikeesti nyt vaan on se, että lapsettomana nuorena aikuisena ei oikeesti vaan kiinnosta ne perhe jutut sitten yhtään. Ei ole mitään vihaa tai katkeruutta taustalla, vaan puhdasta välinpitämättömyyttä; miksi haluaisin olla kaveri jonkun kanssa, jonka jutut ei enää kiinnosta? Vielä pahempi (ja erittäin itsekeskeistä näiltä äideiltä) jos niitä lapsia raahataan mukaan, muka lapsille soveltuviin aktiviteetteihin (lue. ei bileisiin), jonka jälkeen koko aktiviteetin fokus siirtyy väkisin siihen lapseen.

 

On ihan täysin normaalia ja ok, että ihmissuhteet jäätyy syistä tai toisista - ei kaikkien kanssa tarvi olla kaveri loputtomiin. Jos kaveri on eri elämänvaiheessa, eikä toisesta osapuolesta tunnu, että saa mitään irti enää ystävyydestä, on täysin ok laittaa välit poikki.