Odotin puolison jälkikasvun aikuistumista, että vihdoin olisi enemmän aikaa meille

Eiköhän ap ole se, jonka on aika opetella itsenäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?

Siinä kohtaa itse ottaisin puheeksi, että eiköhän sitten lähdetä eri suuntiin. Miksi olla parisuhteessa, jos yhdessäololle ei ole aikaa, eikä toisen mielestä sille edes tarvetta.

No otapa sellainen puheeksi.

En ole ap.

Mutta oikeasti, kyllä jättää sanattomaksi tämä keskustelu. Puhutaan kuitenkin aikuisesta, jo omilleen muuttaneesta lapsesta. Oikeastiko itse saman ikäisenä olisit halunnut viettää kaiken vapaa-ajan vanhempasi seurassa?

Missä sanottiin kaiken vapaa-ajan?

Milloin puoliso saa tavata lastaan? Ei arkisin, ei viikonloppuisin, lomilla ei etenkään, silloin mennään ap:n suunnitelmien mukaan. Kerran kuukaudessa saa 15 minuuttia kahvitella ja ap kellottaa vieressä? Upea uusparisuhde-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin puoliso saa tavata lastaan? Ei arkisin, ei viikonloppuisin, lomilla ei etenkään, silloin mennään ap:n suunnitelmien mukaan. Kerran kuukaudessa saa 15 minuuttia kahvitella ja ap kellottaa vieressä? Upea uusparisuhde-elämä.

Yhtä hyvin voisi kysyä, että milloin parisuhteelle on aikaa jos ei lomilla, viikonloppuina, iltapäivinä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä

ap 

Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.

Ei, vaan mielestäni lapselle pitäisi mahdollistaa niitä tylsiäkin hetkiä, jolloin on pakotettu keksimään itselleen ihan itse sitä viihdykettä ja seuraa. 

ap

Ai että oikein mahdollistaa..

Voi hyvää päivää. Ap on kyllä aivan oikeassa, aikuisen , kotoa pois muuttaneen lapsen kuuluukin itsenäistyä ja hänen kuuluisi seurustella oman ikäistensä kanssa, ei vanhempien pidä  tuon  ikäisille enää olla vakituista viikonloppuseuraa. Kuulostaa juuri tuollaselta curling-vanhemmalta, joka yrittää tasoittaa lapsen elämän tien jokaisen töyssyn. Mitäs sitten kun tämä paapova vanhempi vaikka sairastuu tai kuolee, miten tuollainen nuori aikuinen silloin pärjää.

Ihmisen elinkaareen kuuluu itsenäistyminen, vanhemmista irtautuminen ja ihan oman elämänsä luominen. Muuten tulee sellainen syrjäytynyt luuseri, joka ei ikinä tule pärjäämään omillaan. Ap:n puoliso tekee karhunpalveluksen omalle lapselleen tuommoisella holhoamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olit suunnitellut yhteistä tekemistä? Ei se ole mitään yhteistä tekemistä, jos määräät miehen tekemään jotain. 

Särähti korvaan ihan sama asia. Mikä on miehen rooli tässä sinun suunnittelemassa kuviossa? Tulla kiltisti perässä? Pitäisikö nyt kuitenkin ottaa pieni aikalisä ja keskustella kohtaako ne tulevaisuuden suunnitelmat, jne.

Tai sitten vaan hyväksyä kohtalo, ikuisena kakkosena sekä miehelle, että itsellesi. Itse kysyisin itseltäni pari tiukkaa kysymystä. 

Itselleni taas kuulostaa, ettei puoliso ole halunnut pitkään aikaan viettää sitä parisuhde-aikaa, ja ap yrittää tätä aikaa järjestämällä yksin pitää parisuhteen pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Ap on kyllä aivan oikeassa, aikuisen , kotoa pois muuttaneen lapsen kuuluukin itsenäistyä ja hänen kuuluisi seurustella oman ikäistensä kanssa, ei vanhempien pidä  tuon  ikäisille enää olla vakituista viikonloppuseuraa. Kuulostaa juuri tuollaselta curling-vanhemmalta, joka yrittää tasoittaa lapsen elämän tien jokaisen töyssyn. Mitäs sitten kun tämä paapova vanhempi vaikka sairastuu tai kuolee, miten tuollainen nuori aikuinen silloin pärjää.

Ihmisen elinkaareen kuuluu itsenäistyminen, vanhemmista irtautuminen ja ihan oman elämänsä luominen.

Itse kerroin edellisellä sivulla siitä, miten vanhempani elämä lähti alamäkeen poismuutettuani, koska se oli hänelle niin kova paikka.

On ahdistavaa muistella sitä. Ja tilanne toi mukanaan myös sen, etten sitten oikeissa ongelmatilanteissa halunnut pyytää vanhemmaltani apua, koska tämän ratkaisuehdotus kaikkeen oli "muuta takaisin kotiin, täällä on sinulle paikka yhä".

Vapaa-aikaa vanhempani kanssa en kyllä olisi edes ehtinyt viettää, päivät meni opiskellessa ja muu aika pitkälti ilta- ja viikonlopputyössä. Niissä myös tutustui omanikäisiin, joista sai kaveriseuraa vapaa-ajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Ap on kyllä aivan oikeassa, aikuisen , kotoa pois muuttaneen lapsen kuuluukin itsenäistyä ja hänen kuuluisi seurustella oman ikäistensä kanssa, ei vanhempien pidä  tuon  ikäisille enää olla vakituista viikonloppuseuraa. Kuulostaa juuri tuollaselta curling-vanhemmalta, joka yrittää tasoittaa lapsen elämän tien jokaisen töyssyn. Mitäs sitten kun tämä paapova vanhempi vaikka sairastuu tai kuolee, miten tuollainen nuori aikuinen silloin pärjää.

Ihmisen elinkaareen kuuluu itsenäistyminen, vanhemmista irtautuminen ja ihan oman elämänsä luominen. Muuten tulee sellainen syrjäytynyt luuseri, joka ei ikinä tule pärjäämään omillaan. Ap:n puoliso tekee karhunpalveluksen omalle lapselleen tuommoisella holhoamisella.

Milloin ap itsenäistyy, lopettaa läheisriippuvuuden ja mustasukkaisuuden?

Suomessa on kamalaa, kun itsenäistymisen varjolla lapsen tulee etääntyä vanhemmistaan jo parikymppisenä. Useimmissa maissa on paljon läheisemmät perhesuhteet ja nuoret aikuiset ja vanhempansa viettävät paljon aikaa yhdessä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kamalaa, kun itsenäistymisen varjolla lapsen tulee etääntyä vanhemmistaan jo parikymppisenä. Useimmissa maissa on paljon läheisemmät perhesuhteet ja nuoret aikuiset ja vanhempansa viettävät paljon aikaa yhdessä. Surullista.

Itse parikymppisenä opiskelin ja tein töitä, vapaa-aikaa oli vähemmän kuin vain töitä tehdessä. Sillä vähällä vapaa-ajalla sitten vaan mieluummin tapasi kavereita ja omaa seurustelukumppania, kuin olisi ollut vanhemman kanssa kaiken ajan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?

Eikös se ole ihan normaalia kaivata puolisonsa seuraa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset onkin parempia kuin miehen lapsi. Oikein oivallinen lähtökohta parisuhteelle. 

No näin se kyllä vaan näyttää olevan. Puolison kasvatustyyli on kertakaikkisen huono, eikä sillä tyylillä kasva itsenäistä aikuista. Mutta näillä mennään. 

 

-ap

No et sinäkään varsin itsenäiseltä vaikuta. 

Olitteko sopineet muutoksesta lapsen kasvettua?

Vierailija kirjoitti:

No, miehelle lapsi on edelleen tärkeämpi kuin sinä. Sinulla on nyt siitä selkeä tietoisuus ja tämän tiedon pohjalta teet omat valintasi, arviosi ja päätöksesi. 

Missä luki että ramppaaja on mies ja ap nainen?

Sillä ei ole väliä, kuinka paljon tosiasiallisesti nähdään, jos terve itsenäistyminen on tapahtunut eli lapsi on elänyt uhmaikänsä ja murrosikänsä ja vanhemman ja lapsen suhde on erillistynyt. Lapsi ei elä vanhempansa toiveiden mukaisesti eikä vanhempi roiku lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?

Eikös se puoliso juuri sen takia hankita, että se tarjoaa seuraa ja viihdykettä eikä sitä tarvitse jatkuvasti olla muualta hankkimassa? Mikä sinun mielestäsi on puolison tehtävä ihmisen elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Ap on kyllä aivan oikeassa, aikuisen , kotoa pois muuttaneen lapsen kuuluukin itsenäistyä ja hänen kuuluisi seurustella oman ikäistensä kanssa, ei vanhempien pidä  tuon  ikäisille enää olla vakituista viikonloppuseuraa. Kuulostaa juuri tuollaselta curling-vanhemmalta, joka yrittää tasoittaa lapsen elämän tien jokaisen töyssyn. Mitäs sitten kun tämä paapova vanhempi vaikka sairastuu tai kuolee, miten tuollainen nuori aikuinen silloin pärjää.

Ihmisen elinkaareen kuuluu itsenäistyminen, vanhemmista irtautuminen ja ihan oman elämänsä luominen. Muuten tulee sellainen syrjäytynyt luuseri, joka ei ikinä tule pärjäämään omillaan. Ap:n puoliso tekee karhunpalveluksen omalle lapselleen tuommoisella holhoamisella.

Tämä oli todella hyvin sanoitettu. Kiitos! Mitä minuun tulee, olen kyllä itsenästynyt. Muutin 18 vuotiaana pois kotoa ja olen asunut ikävuodet 18-22 ja  33-45 yksin tai lasteni kanssa, joten itsenäistymisen puutteesta omalla kohdalla ei ole kyse. Vanhampani eivät ole olleet seuranpitäjiäni, enkä minä heidän. Osa ymmärsi pointtini, suurin osa ei, mutta ei se haittaa :). Uskoisin, että te negatiivisesti kommentoineet olette vielä pienempien lasten vanhempia ja sen takia asia ajatukset eivät välttämättä ole niin kypsiä. 

ap