Odotin puolison jälkikasvun aikuistumista, että vihdoin olisi enemmän aikaa meille

Lähtökohtaisesti otetaan sellainen puoliso, jonka kanssa toiveet ja tarpeet edes suunnilleen matchaa. 

Miehelläni on neljä kotona asuvaa lasta ja silti meillä on yhteistäkin aikaa molempien mielestä ihan sopivasti. Kuulostaa siltä että puolisosi on oikeasti tosi kiinni lapsessaan tai sitten sinä kaipaat sitä yhteistä aikaa ihan älyttömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet suunnitellut tätä sitten kun elämää ja nyt kasvoille lensi märkä turbaani kun et saakkaan omittua miehen kaikkea aikaa edelleenkään itsellesi? 

Siltähän tämä vaikuttaa. Ei kyseessä ole, että haluaisin kaiken ajan, mutta jos olisin saanut edes toisen viikonlopun päivistä puolison kanssa itselleni. Mutta saanhan mä nämä molemmat päivät ihan itselleni kyllä. Pitää päästä vaan pettymyksestä yli ja kehittää omia juttuja. 

ap

Miksi sinä olet parisuhteessa? Saatko parisuhteelta sen minkä haluat? Kenen takia sinä tuota nyt teet? (nielet omat pettymyksen tunteesi)

Onko sinulla joku kyselykausi? Et varmaan itse ole suhteessa, jos kuvittelet, että parisuhte

Ap kuullostaa läheisriipalta. 

 

Uhraan nyt itseni ja puhun pahaa miehestä ja tämän lapsesta näiden selän takana. Marttyyrius on yksi narsismin piirre. Kun uhraa itsensä saa hyvän syyn surkutella itseään. Silloin voi viimeinkin saada osakseen myötätuntoa. Marttyyrius on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.

Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet suunnitellut tätä sitten kun elämää ja nyt kasvoille lensi märkä turbaani kun et saakkaan omittua miehen kaikkea aikaa edelleenkään itsellesi? 

Siltähän tämä vaikuttaa. Ei kyseessä ole, että haluaisin kaiken ajan, mutta jos olisin saanut edes toisen viikonlopun päivistä puolison kanssa itselleni. Mutta saanhan mä nämä molemmat päivät ihan itselleni kyllä. Pitää päästä vaan pettymyksestä yli ja kehittää omia juttuja. 

ap

Eikö teillä jo ollut koko viikko maanantaista perjantaihin yhdessä? 

Haista paska! Ihmisen käy yleensä töissä ja sen jälkeen aika on aika rajallista yhdessä oloon. 

On ihan asiallista kysyä mites ap se teidän arki? Ne arjen pienet teot, jne?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin. 

Välit luultavasti mennyt poikki, kun äityli on rikkonut perheen ja lähtenyt vieraan munan perään. Sellaista saattaa joskus erosta seurata.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin. 

Ap on kasvattanut itselleen niin itsenäiset lapset ettei saa niitä kaveriksi yhteiseen tekemiseen? 

🤣🤣🤣🤣🤣oletpa riipan valinnut. Just tuon takia en seurustele/ ole tekemisissä miesten kanssa. Eronneet, perheet, sukulaiset. Harrastukset. Ja se taitojen ihmettely ja tsemppaaminen.👀 Ei vaan jaksa. 

Kun en omienkaan läheisten piirissä viihdy 🤣 

Ihana oma vanheneminen. Syön, nukun, liikun ja matkustan miten huvittaa. Elämä💝

Samalla olin suunnitellut meille (itsellesi ja miehelle) sitä ja tätä -tyylillä mies olisi voinut myös suunnitella, että sinä lähdet viikonlopuksi enkeliterapiakurssille Pornaisiin ja olla nyt hyvin pettynyt kun et haluakaan. 

Joten olisi hyvä ymmärtää, ettet sinä voi suunnitella yksin mitä te teette. Kannattaa käydä avointa keskustelua puolison kanssa ja sen pohjalta suunnitella asioita yhdessä. Ja jos toiveet eivät kohtaa riittävästi, voi myös miettiä miksi olette yhdessä tai kannattaako enää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin. 

Ap on kasvattanut itselleen niin itsenäiset lapset ettei saa niitä kaveriksi yhteiseen tekemiseen? 

Olen kasvattanut itsenäiset lapset, jotka ovat unelmiensa perässä ympäri maapalloa. Autan tarvittaessa, mutta en tuppaudu. Kannustan itsenäiseen ongelmanratkaisuun. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ottaa päähän kun olin suunnitellut tällekin päivälle yhteistä tekemistä (ja sen puolisolle myös kertonut), niin hän ilmoittaa lähtevänsä lapsensa luokse." 

Olit suunnitellut ja kertonut. Ette siis olleet yhdessä suunnitelleet tai siis oli eri suunnitelmat. En ymmärrä mikä ongelma. Paitsi sun asenne kuulostaa tuon perusteella päsmäröiväksi.

Olisihan se mieskin voinut siinä kohtaa avata sen suunsa kun ap ilmoitti suunnitelmistaan.

No eikös hän kertonut menevänsä lapsensa luokse? 

Vierailija kirjoitti:

No, miehelle lapsi on edelleen tärkeämpi kuin sinä. Sinulla on nyt siitä selkeä tietoisuus ja tämän tiedon pohjalta teet omat valintasi, arviosi ja päätöksesi. 

Mutta toisaalta, olisi osattava myös arvioida milloin se parisuhde ei omaan elämään mahdu.

Jos sille parisuhteelle ei ole aikaa eikä kiinnostusta, niin miksi sellaiseen on alkujaankaan pitänyt lähteä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin. 

Ap on kasvattanut itselleen niin itsenäiset lapset ettei saa niitä kaveriksi yhteiseen tekemiseen? 

Olen kasvattanut itsenäiset lapset, jotka ovat unelmiensa perässä ympäri maapalloa. Autan tarvittaessa, mutta en tuppaudu. Kannustan itsenäiseen ongelmanratkaisuun. 

ap

Eli kärsit yksinäisyydestä. Kannattaa tosiaan tästä lähtien opetella keskustelemaan ja suunnittelemaan asioita miehen kanssa. Paljon vähemmän tarvitsee pettyä kun kumpikin on ajan tasalla toisen ajatuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin. 

Ap on kasvattanut itselleen niin itsenäiset lapset ettei saa niitä kaveriksi yhteiseen tekemiseen? 

Olen kasvattanut itsenäiset lapset, jotka ovat unelmiensa perässä ympäri maapalloa. Autan tarvittaessa, mutta en tuppaudu. Kannustan itsenäiseen ongelmanratkaisuun. 

ap

Ovat siis muuttaneet mahdollisimman kauas...Vaikea kait olisi tuppautuakin. Ihan normaalia on käydä lapsiaan jeesimässä. Itselläni nyt tilanne jo niin päin, että lapset jeesivät minua.

Vierailija kirjoitti:

Samalla olin suunnitellut meille (itsellesi ja miehelle) sitä ja tätä -tyylillä mies olisi voinut myös suunnitella, että sinä lähdet viikonlopuksi enkeliterapiakurssille Pornaisiin ja olla nyt hyvin pettynyt kun et haluakaan. 

Joten olisi hyvä ymmärtää, ettet sinä voi suunnitella yksin mitä te teette. Kannattaa käydä avointa keskustelua puolison kanssa ja sen pohjalta suunnitella asioita yhdessä. Ja jos toiveet eivät kohtaa riittävästi, voi myös miettiä miksi olette yhdessä tai kannattaako enää olla.

Nämä suunnitelmat liittyivät asiaan, jonka puoliso oli yllättäen meille ensi viikolle järjestänyt ja jotka olisivat vaatineet yhteisiä hankintoja ja yhteisiä päätöksiä. Nyt päätökset eivät ole yhteisiä, vaan puoliso päättää yksin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, miehelle lapsi on edelleen tärkeämpi kuin sinä. Sinulla on nyt siitä selkeä tietoisuus ja tämän tiedon pohjalta teet omat valintasi, arviosi ja päätöksesi. 

Mutta toisaalta, olisi osattava myös arvioida milloin se parisuhde ei omaan elämään mahdu.

Jos sille parisuhteelle ei ole aikaa eikä kiinnostusta, niin miksi sellaiseen on alkujaankaan pitänyt lähteä?

Jos mies menee viikonloppuna käymään lapsensa luona, tarkoittaako se, ettei parisuhteelle ole aikaa ja kiinnostusta??

Kyllä jokainen auttaa omia aikuisia lapsiaan, eniten ensimmäisinä vuosina muuton jälkeen. Olisi tosi outoa olla auttamatta. Meilläkin tänään isä auttaa poikaansa auton huollossa. Ei se ole minulta pois. 

Aina saa palstalta lukea, että älkää perustako uusperhettä vaan odottakaa ensin, että lapset kasvaa. Minä olen vastannut näihin, että mitenkäs vietätte sitten jouluja tai vastaavia. Saan aina alapeukkuja.

Ei ne lapset mihinkään häviä. Usein vielä menevät naimisiin. Sinne kutsutaan ne molemmat biovanhemmat. Lapset saavat omia lapsia. Silloin kaivataan isovanhempien apua. Se on toki vapaaehtoista. Mutta lapset on aina osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, miehelle lapsi on edelleen tärkeämpi kuin sinä. Sinulla on nyt siitä selkeä tietoisuus ja tämän tiedon pohjalta teet omat valintasi, arviosi ja päätöksesi. 

Mutta toisaalta, olisi osattava myös arvioida milloin se parisuhde ei omaan elämään mahdu.

Jos sille parisuhteelle ei ole aikaa eikä kiinnostusta, niin miksi sellaiseen on alkujaankaan pitänyt lähteä?

Jos mies menee viikonloppuna käymään lapsensa luona, tarkoittaako se, ettei parisuhteelle ole aikaa ja kiinnostusta??

Aloituksen perusteella kyse ei ole vain yhdestä viikonlopusta.

Itse olen vastaavassa tilanteessa todennut, ettei suhteen jatkolle ole edellytyksiä, kun kerran toisella ei elämässään ollut suhteelle tilaa. Ei se vaan toimi, että parisuhde on kuin huonekasvi. Eli kiva olla olemassa, muttei jaksa huomiota kiinnittää. Ja se huonekasvikin kuihtuu, kun tarpeeksi pitkäksi aikaa unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa ei lainkaan mainita sukupuolia. Miksi kaikki olettavat, että ap on nainen ja puoliso mies?

Juu siis ennemmin minä näkisin miehen ajattelevan näin kuin ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan niinkään mene, että omilleen muuttava heitetään kuin joku pallo ovesta ulos ja jätetään ottamatta sitä koppia. Totta kai edelkeenkin autetaan ja tuetaan tarpeen mukaan.

Ja vielä enemmänkin kuin aiemmin, kun nähtiin muutenkin arjen lomassa. Miksi et tosiaan mene mukaan ja osallistu kummankin elämään? Siitä sitten jotain muuta yhteistä tekemään.

Ehkei hän halua viettää aikaa sen nuoren kanssa. Tai sitten hän tahtoisi nyt ensin keskittyä puolisoon, antaa nuoren tottua omaan elämään hetken ja sitten viettää taas aikaa enemmän kolmistaan.