Lue keskustelun säännöt.
Odotin puolison jälkikasvun aikuistumista, että vihdoin olisi enemmän aikaa meille
08.02.2025 |
Lapsi on nyt asunut vuoden omillaan, mutta silti puoliso ramppaa alvariinsa hyysäämässä häntä. Ottaa päähän kun olin suunnitellut tällekin päivälle yhteistä tekemistä (ja sen puolisolle myös kertonut), niin hän ilmoittaa lähtevänsä lapsensa luokse.
Itse olen kasvattanut lapseni itsenäisiksi, mutta tuo lapsi ei kyllä tuolla menolla itsenäisty. Mutta kukin tyylillään ja itsehän hänet valitsin, joten sen kanssa on nyt elettävä.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Se on sellainen kotityttö.
Sukupuolta ei kai mainittu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro, että toivoisit lisää yhteistä aikaa nyt kun lapsi on muuttanut pois.
Ei se nyt ihan niinkään mene, että omilleen muuttava heitetään kuin joku pallo ovesta ulos ja jätetään ottamatta sitä koppia. Totta kai edelkeenkin autetaan ja tuetaan tarpeen mukaan.
No, miehelle lapsi on edelleen tärkeämpi kuin sinä. Sinulla on nyt siitä selkeä tietoisuus ja tämän tiedon pohjalta teet omat valintasi, arviosi ja päätöksesi.
Olit suunnitellut yhteistä tekemistä? Ei se ole mitään yhteistä tekemistä, jos määräät miehen tekemään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan niinkään mene, että omilleen muuttava heitetään kuin joku pallo ovesta ulos ja jätetään ottamatta sitä koppia. Totta kai edelkeenkin autetaan ja tuetaan tarpeen mukaan.
Aikuisillakin on omat kehitystasonsa ja jotkut eivät koskaan saavuta niitä korkeimpia.
Oma perhe ensin ja sitten vasta sinä. Itsepä olet osasi valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset onkin parempia kuin miehen lapsi. Oikein oivallinen lähtökohta parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset onkin parempia kuin miehen lapsi. Oikein oivallinen lähtökohta parisuhteelle.
No näin se kyllä vaan näyttää olevan. Puolison kasvatustyyli on kertakaikkisen huono, eikä sillä tyylillä kasva itsenäistä aikuista. Mutta näillä mennään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kerro, että toivoisit lisää yhteistä aikaa nyt kun lapsi on muuttanut pois.
Keskustelun kautta tosiaan homma alulle. Yhteinen aika suunnitellaan yh-des-sä, eli se ei ole mikään ilmoitusasia, että nyt lauantaina ME . . .
Olet suunnitellut tätä sitten kun elämää ja nyt kasvoille lensi märkä turbaani kun et saakkaan omittua miehen kaikkea aikaa edelleenkään itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet suunnitellut tätä sitten kun elämää ja nyt kasvoille lensi märkä turbaani kun et saakkaan omittua miehen kaikkea aikaa edelleenkään itsellesi?
Siltähän tämä vaikuttaa. Ei kyseessä ole, että haluaisin kaiken ajan, mutta jos olisin saanut edes toisen viikonlopun päivistä puolison kanssa itselleni. Mutta saanhan mä nämä molemmat päivät ihan itselleni kyllä. Pitää päästä vaan pettymyksestä yli ja kehittää omia juttuja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olit suunnitellut yhteistä tekemistä? Ei se ole mitään yhteistä tekemistä, jos määräät miehen tekemään jotain.
Särähti korvaan ihan sama asia. Mikä on miehen rooli tässä sinun suunnittelemassa kuviossa? Tulla kiltisti perässä? Pitäisikö nyt kuitenkin ottaa pieni aikalisä ja keskustella kohtaako ne tulevaisuuden suunnitelmat, jne.
Tai sitten vaan hyväksyä kohtalo, ikuisena kakkosena sekä miehelle, että itsellesi. Itse kysyisin itseltäni pari tiukkaa kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet suunnitellut tätä sitten kun elämää ja nyt kasvoille lensi märkä turbaani kun et saakkaan omittua miehen kaikkea aikaa edelleenkään itsellesi?
Siltähän tämä vaikuttaa. Ei kyseessä ole, että haluaisin kaiken ajan, mutta jos olisin saanut edes toisen viikonlopun päivistä puolison kanssa itselleni. Mutta saanhan mä nämä molemmat päivät ihan itselleni kyllä. Pitää päästä vaan pettymyksestä yli ja kehittää omia juttuja.
ap
Miksi sinä olet parisuhteessa? Saatko parisuhteelta sen minkä haluat? Kenen takia sinä tuota nyt teet? (nielet omat pettymyksen tunteesi)
Eikö yhteinen tekeminen pitäisi suunnitella yhdessä? Itseäni on nuoresta asti ahdistanut ajatuskin sellaisesta suhteesta, jossa toinen voi vain minulta kysymättä suunnitella ja päättää mitä tehdään, ja sitten vaan ilmoittaa, että nyt olisi ohjelmassa sitä-tai-tätä.
Mikä tämän aloituksen motiivi nyt oli? Olet jo tehnyt päätöksen jostain kumman syystä alistua kohtaloosi.
Aloituksessa ei lainkaan mainita sukupuolia. Miksi kaikki olettavat, että ap on nainen ja puoliso mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet suunnitellut tätä sitten kun elämää ja nyt kasvoille lensi märkä turbaani kun et saakkaan omittua miehen kaikkea aikaa edelleenkään itsellesi?
Siltähän tämä vaikuttaa. Ei kyseessä ole, että haluaisin kaiken ajan, mutta jos olisin saanut edes toisen viikonlopun päivistä puolison kanssa itselleni. Mutta saanhan mä nämä molemmat päivät ihan itselleni kyllä. Pitää päästä vaan pettymyksestä yli ja kehittää omia juttuja.
ap
Sellaista se on, kun pistää hynttyyt yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Tosin voisihan miehellä olla myös aikaavieviä harrastuksia. Oletko keskustellut asiasta miehen kanssa, vai oletko vain mielessäsi toivonut ja olettanut?
Olisitte käynyt vaikka yhdessä auttamassa lasta ja menneet sen jälkeen omien puuhien pariin. Ettet vaan kiukuttele kuitenkin suotta?
Se on sellainen kotityttö.