Odotin puolison jälkikasvun aikuistumista, että vihdoin olisi enemmän aikaa meille
Lapsi on nyt asunut vuoden omillaan, mutta silti puoliso ramppaa alvariinsa hyysäämässä häntä. Ottaa päähän kun olin suunnitellut tällekin päivälle yhteistä tekemistä (ja sen puolisolle myös kertonut), niin hän ilmoittaa lähtevänsä lapsensa luokse.
Itse olen kasvattanut lapseni itsenäisiksi, mutta tuo lapsi ei kyllä tuolla menolla itsenäisty. Mutta kukin tyylillään ja itsehän hänet valitsin, joten sen kanssa on nyt elettävä.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että ap on jotenkin mustasukkainen miehen lapsista. Eikö sitten ole omia lapsia vai onko heidän kanssa huonot välit. Mies toimii ihan oikein kun asettaa lapset etusijalle. Niin jokainen normaali vanhempi tekee eikä lapsista mitään avuttomia tule vaikka heitä auttaakin.
Ap on kasvattanut itselleen niin itsenäiset lapset ettei saa niitä kaveriksi yhteiseen tekemiseen?
Olen kasvattanut itsenäiset lapset, jotka ovat unelmiensa perässä ympäri maapalloa. Autan tarvittaessa, mutta en tuppaudu. Kannustan itsenäiseen ongelmanratkaisuun.
ap
Eli kärsit yksinäisyydestä. Kannattaa tosiaan tästä lähtien opetella keskustelemaan ja suunnittelemaan asioita
Outo päätelmä. Ajatellaanko täällä tosiaan että aikuiset lapset edustavat vanhemmilleen samaa kuin kaverit tai puoliso? -ei ap
Mietin tuota itsekin. Olisi aikuisena lapsena aika rankkaa olla kantamassa huolta ja vastuuta vanhempansa yksinäisyydestä, kun kuitenkin varmaan haluaisi enemmän viettää aikaa niiden kavereidensa kanssa.
Ap, älä välitä näistä kommenteista. Sinut halutaan ymmärtää väärin jostain syystä.
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä näistä kommenteista. Sinut halutaan ymmärtää väärin jostain syystä.
Minusta nämä kommentit ovat vähän pelottaviakin. Onko sen lapsen itsenäistyminen ja pieni etäisyyden ottaminen todellakin näin kamalaa nykyvanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.
Sivusta, itse vastaavassa tilanteessa yrittäisin ohjata lastani paikkoihin, joissa tutustua ihmisiin ja saada niitä kavereita. Miettiä yhdessä, miten oppia tutustumaan ihmisiin niin, että syntyisi kaverisuhteita.
Uskoisin, että ennemmin haluaisi niitä kavereita kuin hengailla äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.
Ei, vaan mielestäni lapselle pitäisi mahdollistaa niitä tylsiäkin hetkiä, jolloin on pakotettu keksimään itselleen ihan itse sitä viihdykettä ja seuraa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä näistä kommenteista. Sinut halutaan ymmärtää väärin jostain syystä.
25 vuoden aihe vapaa-kokemuksella tiesin aikalailla lopputuleman jo etukäteen, mutta ihan mielenkiintoinen keskustelu tästä tuli siitä huolimatta
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.
Ei, vaan mielestäni lapselle pitäisi mahdollistaa niitä tylsiäkin hetkiä, jolloin on pakotettu keksimään itselleen ihan itse sitä viihdykettä ja seuraa.
ap
Vain sinulla saa olla seuraa arkisin ja viikonloppuisin, lapsen pitäisi aina olla yksin. Olet hieno ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä näistä kommenteista. Sinut halutaan ymmärtää väärin jostain syystä.
25 vuoden aihe vapaa-kokemuksella tiesin aikalailla lopputuleman jo etukäteen, mutta ihan mielenkiintoinen keskustelu tästä tuli siitä huolimatta
ap
Uusperhekeskusteluissa on taattua, että uutena puolisona olet väärässä, oli asia mikä hyvänsä :D
Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?
Vierailija kirjoitti:
No, miehelle lapsi on edelleen tärkeämpi kuin sinä. Sinulla on nyt siitä selkeä tietoisuus ja tämän tiedon pohjalta teet omat valintasi, arviosi ja päätöksesi.
jaa? mää taas luulin, että tämän avauksen on kirjoittanut mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.
Ei, vaan mielestäni lapselle pitäisi mahdollistaa niitä tylsiäkin hetkiä, jolloin on pakotettu keksimään itselleen ihan itse sitä viihdykettä ja seuraa.
Vain sinulla saa olla seuraa arkisin ja viikonloppuisin, lapsen pitäisi aina olla yksin. Olet hieno ihminen.
Itse vastaavassa tilanteessa kokisin tekeväni ison karhunpalveluksen, jos olisin joka hetki pitämässä aikuiselle lapselle seuraa sen sijaan, että tukisin ja kannustaisin tutustumaan ihmisiin ja hankkimaan kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?
Siinä kohtaa itse ottaisin puheeksi, että eiköhän sitten lähdetä eri suuntiin. Miksi olla parisuhteessa, jos yhdessäololle ei ole aikaa, eikä toisen mielestä sille edes tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mun tapauksessa puoliso kantaa huolta lapsen yksinäisyydestä ja täyttää sitä tyhjiötä. Näin kun tekee niin lapsi ei hakeudu etsimään muita ihmisiä täyttämään sitä tyhjiötä, koska se täyttyy vanhemman kautta. Lopputulos ei tule olemaan lapsen kannalta hyvä
ap
Niin että yksinäisen lapsen saa jättää kokonaan ilman seuraa, mutta pääasia että sinulla on seuraa? Hae seurasi muualta, jos se on vain järjestelykysymys.
Ei, vaan mielestäni lapselle pitäisi mahdollistaa niitä tylsiäkin hetkiä, jolloin on pakotettu keksimään itselleen
Miksi ap ei osaa viettää muutamaa tuntia yksin? Hyvä että ap jätetään yksin, niin oppii täyttämään tyhjiötä jollain muulla toiminnalla kuin puolison vieressä kyhnyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?
Siinä kohtaa itse ottaisin puheeksi, että eiköhän sitten lähdetä eri suuntiin. Miksi olla parisuhteessa, jos yhdessäololle ei ole aikaa, eikä toisen mielestä sille edes tarvetta.
No otapa sellainen puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?
Siinä kohtaa itse ottaisin puheeksi, että eiköhän sitten lähdetä eri suuntiin. Miksi olla parisuhteessa, jos yhdessäololle ei ole aikaa, eikä toisen mielestä sille edes tarvetta.
No otapa sellainen puheeksi.
En ole ap.
Mutta oikeasti, kyllä jättää sanattomaksi tämä keskustelu. Puhutaan kuitenkin aikuisesta, jo omilleen muuttaneesta lapsesta. Oikeastiko itse saman ikäisenä olisit halunnut viettää kaiken vapaa-ajan vanhempasi seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?
Siinä kohtaa itse ottaisin puheeksi, että eiköhän sitten lähdetä eri suuntiin. Miksi olla parisuhteessa, jos yhdessäololle ei ole aikaa, eikä toisen mielestä sille edes tarvetta.
No otapa sellainen puheeksi.
En ole ap.
Mutta oikeasti, kyllä jättää sanattomaksi tämä keskustelu. Puhutaan kuitenkin aikuisesta, jo omilleen muuttaneesta lapsesta. Oikeastiko itse saman ikäisenä olisit halunnut viettää kaiken vapaa-ajan vanhempasi seurassa?
Jatkan kommenttiani, että aikoinaan omalla vanhemmallani oli todella vaikeaa kun itsenäistyin ja muutin pois. Lakkasi pitkälti huolehtimasta itsestään ja elämästään, koska "olen nyt tarpeeton".
Sitä oli kauheaa katsoa. Mieluummin olisin itsenäistynyt ja aikuistunut niin, että myös vanhempani olisi ollut onnellinen. Hänen elämänsä meni tasaiseen alamäkeen poismuuttoni jälkeen, josta koin pitkään syyllisyyttä, että olisiko mennyt niin jos olisin jäänyt vielä lapsuudenkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse keksi itsellesi viihdykettä ja seuraa, vaan mouruat sitä puolisoltasi?
Siinä kohtaa itse ottaisin puheeksi, että eiköhän sitten lähdetä eri suuntiin. Miksi olla parisuhteessa, jos yhdessäololle ei ole aikaa, eikä toisen mielestä sille edes tarvetta.
No otapa sellainen puheeksi.
En ole ap.
Mutta oikeasti, kyllä jättää sanattomaksi tämä keskustelu. Puhutaan kuitenkin aikuisesta, jo omilleen muuttaneesta lapsesta. Oikeastiko itse saman ikäisenä olisit halunnut viettää kaiken vapaa-ajan vanhempasi seurassa?
Ehkä tässä näkee se, mitä tulevaisuus on tuomassa tullessaan työmarkkinoillekin. Oma-aloitteisuus puuttuu osalta kokonaan, koska sitä ei vaadita lapsuudessa eikä varhaisaikuisuudessa.
Outo päätelmä. Ajatellaanko täällä tosiaan että aikuiset lapset edustavat vanhemmilleen samaa kuin kaverit tai puoliso? -ei ap