Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
07.02.2025 |
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi
Joo ei AMK:ssakaan juuri kukaan tule paikalle jos luento alkaa klo 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen yhteistyötä koulujen kanssa. Jos ennen saattoi luokassa olla 1-2 oppilasta, joilla oli jotakin isompaa haastetta, niin nykyisin on tavallista, että hyvin haastavia tapauksia on jopa 20 % luokan oppilaista.
Ei käy kateeksi nykykoulua, jossa opettajilta on viety kaikki oikeus pitää järjestystä luokassa.
Mitäs luokkakoot ovat nykyään? Montako oppilasta on 20% luokasta?
Nykyisin on ihan normaalia, että alakoulussa luokalla on 25-30 oppilasta. Siitäpä sitten laskemaan, mitä joka viides erityislapsi porukassa tekee. Ja voit kuvitella, millainen meno on luokassa, jossa on esim. 5 hyvin erilaisilla tavoilla erityistä lasta.
No ei työelämässäkään kyllä pakoteta esim. masennuksen vuoksi sairaslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ihmistä töihin. Tai jos pakotetaan niin ei siitä työnteosta tule mitään.
Luulen, että tämä tulee johtamaan nimenomaan siihen, että työelämä kehittyy samaan suuntaan. Lopulta presidenttikin laittaa tutin suuhun kesken uudenvuodenpuheen, kun alkoi niin kovasti ahdistaa.
Minä opetan nuoria rippikoulussa ja koen rehellisesti sanottuna tämän nykymenon raskaaksi. Aina on ollut hiljaisia, arkoja tai levottomia oppilaita - siinä ei mitään. Mutta siinä missä ennen sille häiriköivälle nuorelle saattoi sanoa, että nyt istut paikallasi ja opettelet läksyt tai et saa tätä rippikoulua suoritettua, niin nykyisin ei voi.
Meillekin on hiipinyt tämä kulttuuri rippikouluun, että nuorille pitää helpottaa asioita ja ymmärtää loputtomiin. 20 vuotta sitten rippikoulussa nuori osasi kirjoittaa rippikoulun loppukokeessa Jumalan ja Jeesuksen isolla sekä kirjoittaa lyhyen tekstin vastaukseksi kysymykseen "Miten kristinuskon mukaan ihminen pelastuu?". Tavallista myös oli, että rippikoulussa juteltiin isosryhmissä eettisistä aiheista ja pohdittiin niitä.
Nykyisin loppukokeita ei pidetä juuri missään, kun nuoret kokevat sen ahdistavana. Ja Jumala ja Jeesus kirjoitetaan pienellä, eikä osalle ole riparin lopussakaan täysin selvää, mikä vastaus tuohon kysymykseen olisi. Ulkoläksytkin on jätetty (osittain) pois, kun niitä pidetään kohtuuttomina. Isosryhmissä keskustelu on isolle osalle nuoria todella vaikeaa, kun edes pienryhmässä ei uskalleta puhua. Osalle myös eettiset kysymykset ovat aivan mahdottomia ymmärtää.
Muutos on ollut iso. Siinä missä 20 vuotta sitten rippikouluun tuli niitä kouluarvosanalla kutosen oppilaita, vastaa heidän osaamisensa sellaista nykynuorta, joka saa koulussa arvosanaksi kasin. Nykynuorilta vaaditaan koulussakin vähän. Ne hyvät, pärjäävät oppilaat ovat paljon fiksumpia ja pärjäävämpiä kuin 20 vuotta sitten ne parhaimmat oppilaat, mutta huonoimmilla menee paljon aiempaa huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Kouluihin pitäisi saada takaisin tasoryhmät sekä erityis- ja tarkkailuluokat niitä tarvitseville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.
Tiedän, ja minullakin on korkea koulutus ja etätyömahdollisuus. Pointtina oli tuoda ilmi, että kyllä työelämässäkin on erilaisia mahdollisuuksia olemassa, jos niitä tavoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt tällaiseen jopa reilusti yli kolmekymppisellä alanvaihtajalla, joka on suorittanut yliopistotutkinnon nyt 2020-luvulla. Tavallista on, että tältä työkaverilta tulee wa-viesti: "Hei, oletko vielä työpaikan toimipisteellä x?" "En ole enää, lähdin töistä tunti sitten kuten sähköisestä kalenterista näkee." "Aijaa, no ei sit mitään."
Tällä työkaverilla olisi siis tarkoituksena pyytää, että hänen puolestaan tekisin työtehtävän, jonka voi tehdä vain paikan päällä. Hän ei käsitä sitä, että tuollaiset asiat hoidetaan itse tai sitten vaikka soitetaan ystävällisesti toiselle, että hei, oletko vielä työpaikalla ja onko sinulla kansio z helposti saatavissa? ehtisitkö millään tarkistaa yhtä asiaa?"
Vierailija kirjoitti:
Minusta on turhaa sanoa lapsille/nuorille, että teistä voi tulla ihan mitä tahansa vain omalla omia itsejänne. Kyllä moniin ammatteihin/yhteiskunnallisiin asemiin pääseminen vaatii paljon opiskelua ja vaivannäköä. Se pitäisi sanoa nuorille ihan suoraan. Että jos haluaa 5000 e/kk-liksan, niin ei se tule sillä, että jättää läksyt tekemättä, saa huonoja arvosanoja ja v_ttuilee muille.
Kuka on muka sanonut, että heistä voi tulla ihan mitä tahansa tekemättä työtä sen eteen? Kai se viesti on aina enemmänkin ollut, että voit olla mitä vaan jos aherrat vuosikausia ja olet tarpeeksi motivoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdistaa soittaa puheluita asiakkaille.
Mut niin mä vaan soitan, koska se on osa mun työnkuvaa ja joskus se soittaminen on parempi ratkaisu kuin sähköposti.
Voisin kyllä jokaisesta puhelusta saada esim suklaalevyn, niin mua ahdistaisi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.
Tiedän, ja minullakin on korkea koulutus ja etätyömahdollisuus. Pointtina oli tuoda ilmi, että kyllä työelämässäkin on erilaisia mahdollisuuksia olemassa, jos niitä tavoittelee.
Minusta ongelma on siinä, että äärimmäisen harva tällainen "en jaksa herätä aamulla, koulunkäynti ei kiinnosta ja en jaksa nähdä vaivaa" tapaus jaksaisi opiskella peruskoulun/lukion/amiksen jälkeen kovinkaan pitkälle. Mahdollisuuksia toki työelämässä on, mutta eipä niistä ole iloa sellaiselle ihmiselle, joka ei sitä vaivaa jaksa nähdä. Ja niitä, jotka eivät jaksa, on muuten aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en taas ymmärrä mitä hyvää minä olisin saanut siitä jos yläkoulussa ja lukiossa olisin joutunut kaikki esitelmät pitämään, kun olin yksinäinen ja kiusattiin muutenkin. Olisiko se lisäkärsimys ollut sen arvoista vai oliko ok, että joku opettaja ymmärsi ja sain esittää vain hänelle tai tehdä kirjallisen työn. Ehkä tämä kaikki oli yksi syy miksi sain lukion edes käytyä loppuun, kun välillä joku opettaja armahti esiintymisessä. Kiitos heille, kun voin varsinkin lukion alussa todella huonosti. Niillä lähtökohdilla olen voittanut jo paljon ja sain lukion käytyä.
Samalla yläkoulussa ja lukiossa oli muitakin samassa tilanteessa olevia kuin minä. Monia yksinäisiä ja kiusattuna. Itse näen sen niin, että meille monille oli jo saavutus käydä sitä koulua. Lukiossakin monet kiusatut ja yksinäiset tuttuni jättivät sen kaiken kesken. Kolme lopetti kokonaan ja pari vaihtoi koulua. Minä sinnittelin, mutta maksan vieläkin tiettyä hintaa siitä kaikesta.
Näin ei syyllistetä oppilaita kaikesta, kun tilanteet vaihtelee. Minäkin esiinnyin nuorena harrastuksessa. Siellä yleisö ei vaan ainakaan yleensä nauranut esiintyjiä vaan sai rauhassa soittaa ja jopa aplodit. Vikaa on näin ympäristössäkin. Helposti vaan haetaan yhdestä vikaa, vaikka hän olisi se luokan kiusattu oppilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.
Tiedän, ja minullakin on korkea koulutus ja etätyömahdollisuus. Pointtina oli tuoda ilmi, että kyllä työelämässäkin on erilaisia mahdollisuuks
Toisaalta, ihmiset voivat kasvaa ja kehittyä iän myötä. Esim. presidentti Niinistö oli koulussa kutosen oppilas, ja Stubbiakin kiinnostivat enemmän urheilu, keskiolut ja tytöt kuin koulunkäynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen yhteistyötä koulujen kanssa. Jos ennen saattoi luokassa olla 1-2 oppilasta, joilla oli jotakin isompaa haastetta, niin nykyisin on tavallista, että hyvin haastavia tapauksia on jopa 20 % luokan oppilaista.
Ei käy kateeksi nykykoulua, jossa opettajilta on viety kaikki oikeus pitää järjestystä luokassa.
Mitäs luokkakoot ovat nykyään? Montako oppilasta on 20% luokasta?
Nykyisin on ihan normaalia, että alakoulussa luokalla on 25-30 oppilasta. Siitäpä sitten laskemaan, mitä joka viides erityislapsi porukassa tekee. Ja voit kuvitella, millainen meno on luokassa, jossa on esim. 5 hyvin erilaisilla tavoilla erityistä lasta.
Ennen inkluusiota kasarilla oli ala-asteella yli 30 hlön luokkia, eikä mitään ongelmia. Ainakin omassa koulussani. Tosin painotettu koulu oli, helpohko sisäänpääsykoe.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä kuvioon loputon jankkaus ja omista tunteista ja niiden analysointi. Oletko nyt pettynyt, voi varmasti olet nyt väsynyt. Miltä tuntuu, tuntuuko pahalta. Tarvitseeko terapiaa? Tunnekortit valtaavat työpaikat päiväkotien ja koulujen lisäksi. On tunnenallea ja varista ja ties mitä, että Pirkko-Petteri ja Alma-Joonatan jaksavat raskaan työpäivän.
En ole samaa mieltä kuin sinä. Itse kestin kiusaamisen ja hyvin ikävän ahdistuksen nuoruudessa. Olin lähellä päättää elämäni. En saanut kotoa apua, eikä kukaan edes ollut kiinnostunut asioistani. Vanhempia ei saanut rasittaa ja kiusaamisesta ei voinut puhua. Kaikki piti vaan kestää. Selvisin jotenkin, mutta jälkiä se jätti.
Näin on typerää jos ns hyvästä asiasta tehdään paha. Suomessa on muutenkin totuttu siihen, että vaikeat asiat jätetään käsittelemättä ja se purkautuu sitten juomisena, väkivaltana tai traumoina minkä monet sukupolvet ovat kokeneet. Samalla jos et ns tunne itseäsi ja ymmärrä tunteitasi niin olet solmussa itsekin. Tämä ihan omasta lähtökohdasta kirjoitettuna. Näin mieluummin minäkin olisin puhunut jollekin ja käsitellyt elämääni jo nuoruudessa sellaisten ihmisten kanssa joita olisi kiinnostanut elämäni ja asiani kuin että joutuisin vielä pitkälle aikuisuuteen miettimään menneisyyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä sanotte, että hyvä vaan, kun eivät suuntaudu sosiaalisiin ammatteihin. Aika monessa ammatissa ei tulisi kuuloonkaan seuraavat asiat, joihin törmää koulumaailmassa:
-Työssä pitää pysyä työpisteellä, ei voi mennä tekemään töitä jonnekin pöydän alle.
-Asiakkaille/työkavereille pitää jutella. Äärimmäisen harvassa on työt, joissa ei olla missään kontaktissa ihmisten kanssa.
-Töissä on oltava ajoissa. Ei voi tulla tunnin myöhässä töihin siksi, että nukutti tai ei osannut hahmottaa aamun aikataulua. Hyvin harvassa on työt, joihin voi mennä ja tulla miten haluaa.
-Työtehtäviä ei voi valita. Iso osa ammateista on sellaisia, että pitävät sisällään useampia työtehtäviä, osa mieluisia ja osa vähemmän mieluisia. Harva voi työssään valita, ettei tee niitä epämieluisia asioita lainkaan.
Sekin vielä, että ne "ei niin hyvät ja monia haasteita omaavat oppilaat" ovat harvemmin
Opettajat voisi tehdä tik tokin tuollaisista nuorista aikuisten elämässä että miltä se näyttää ja mitä siitä seuraa oikeassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.
Tiedän, ja minullakin on korkea koulutus ja etätyömahdollisuus. Pointtina oli tuoda ilmi, että
Toisaalta, ihmiset voivat kasvaa ja kehittyä iän myötä. Esim. presidentti Niinistö oli koulussa kutosen oppilas, ja Stubbiakin kiinnostivat enemmän urheilu, keskiolut ja tytöt kuin koulunkäynti.
Kyllä. Tosin pitää ottaa huomioon, että tämä oli ennen digiä. Molemmat jossain vaiheessa sitten innostuivat lukuhommiin ja hyvä sisälukutaito heillä oli jo valmiina. Ei tarvinnut kohtuuttomasti ponnistella.
Ap lisää vielä kuvioon loputon jankkaus ja omista tunteista ja niiden analysointi. Oletko nyt pettynyt, voi varmasti olet nyt väsynyt. Miltä tuntuu, tuntuuko pahalta. Tarvitseeko terapiaa? Tunnekortit valtaavat työpaikat päiväkotien ja koulujen lisäksi. On tunnenallea ja varista ja ties mitä, että Pirkko-Petteri ja Alma-Joonatan jaksavat raskaan työpäivän.