Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (274)
Ongelmana on se, että ääripäiden erot korostuvat - on nuoria, jotka pärjäävät erinomaisesti ja niitä, joista tiedetään 100 %:sella varmuudella, että loppuelämä kuluu tukienkäytön moniottelun parissa. Välimuotoja ei juurikaan ole. Tämän näkee esimerkiksi TET-harjoittelijoista - osa on niin nohevia, että heille voisi kirjoittaa työsopimuksen saman tien. Toiset taasen ovat sellaisia, että heitä ei voi jättää yksin siksi aikaa, että ohjaaja käy WC:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle töissä yks lapsi perusteli diagnoosilla sitä, miksi ei noudata tiettyä sääntöä. Ilmoitin että ihan sama, kyllä sä osaat sitä sääntöä noudattaa ja teet jatkossa niin. Ja osasihan hän ja on ihan hyvä tyyppi.
Mutta selvästi hänellä kokemus, että kun sanoo ääneen tietyt diagnoosit niin aikuiset heti yliymmärtää eikä vaadi edes peruskäytöstapoja. Ajattelen että tässä on palvelus lapselle opettaa ettei jonkun diagnoosin takia voi olla miten vaan.
Ikävä kyllä vanhemmatkin vetoavat monesti diagnooseihin, kun lapsi käyttäytyy sääntöjen vastaisesti. Esimerkiksi tunneilla häiriköintiä tai väkivaltaisuutta ei kuitenkaan voi hyväksyä, vaikka olisi ADHD- tms. diagnoosi. Jos ei kertakaikkiaan voi olla häiritsemättä muiden työrauhaa tai olla lyömättä, on väärässä paikassa.
Tuntuu joka toisella olevan noita diagnooseja vaikka fakta on se että jätetty kasvattamatta ja annettu älylaite käteen jo siinä vaiheessa kun oppinut kävelemään.
Toivottavasti nämä sitten luovat mieleisensä yhteiskunnan. Ei me eletä ikuisesti ja menneet sukupolvet voivat todellakin jättäytyä yhteiskuntaan vaikuttamisen ulkopuolelle. Toivon että tekevät vähemmän kapitalistisen, kulutus ja kasvuhysterian sijaan tasapainoisemman kaikin puolin. Me pärjättäisiin oikeasti erittäin vähällä.
Vierailija kirjoitti:
nykyään järjestetään esimiehille koulutuksia miten kohdataan nuori työelämässä..ja siihen kuuluu juuri tuo että nätisti kerrotaan että töihin pitää tulla silloin kun työaika alkaa, palavereihin kuuluu osallistua jos on kutsun saanut, puhelinta ei saa selata jatkuvasti koko työpäivän aikana etc. ja tämä ei ole vitsi valitettavasti. Aiemmin homma meni silleen että elämä opetti ja aika äkkiä porukka pääsi tehtävään sisälle, enkä nyt meina ettei perehdytettäisi ketään vain nuoretkin ymmärsi että työt vaati opettelua alkuun ja epävarmuuta ja virheitä ja palautetta. Niin ja sitten toki nykyään on täysin ok saikuttaa jos on ollut pari päivää vähän ahdistunut olo.
Johan niitä taitoja on vuosikaudet opeteltu: kouluun tullaan ajoissa, tehtävät pitää tehdä eikä kännykkää käytetä tunnilla. Mitenkä nämä olisivat työpaikalla eri asia? No, olihan meillä nuori kesätyöntekijä, joka luuli että kun työaika on 9-15 niin hän voi kotoa lähteä klo 9 ja olla jo kotona klo 15. Sillä oli 8 km työmatka ja ajoi skootterilla.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia ovat nämä opettajat, jotka eivät ymmärrä yhtään. Saavat paljon pahempaa jälkeä aikaiseksi kuin "yliymmärtäjät".
Minä tulen kamalasta kodista, ja minut pelasti juuri tuollainen opettaja, joka ei ymmärtänyt yhtään vaikeutta vaan vaati saman kuin kaikilta muiltakin. Vieläkin olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on hämmentävä. En epäile lainkaan kertomusten todenperäisyyttä, mutta onneksi myös toisenlaisia kokemuksia on. Itse olen työpaikallani se henkilö, joka vastaa peruskoululaisten TET-harjoittelusta. Meillä on vuoden aikaan kuusi tettiläistä, jokainen viikon kerrallaan. Tähän mennessä (kokemusta kuudelta vuodelta) jokaisella tettiläisellä on ollut perustyöelämään vaadittavat valmiudut hallussa: Jokainen on tullut töihin aina ajoissa. Jokainen on suorittanut saamansa työtehtävät vähintäänkin kiitettävästi. Kenellekään ei ole tarvinnut kertaakaan huomauttaa puhelimen käytöstä tai käytöksestä. Totta kai osa on ollut ujoja, osa ulospäin suuntautuneita. Osaa on jännittänyt kamalasti. Mutta jokainen nuori on ollut mukava, ystävällinen, kohtelias ja asiallinen.
Itse muistan kuinka kilttiä, ujoa tyttöä nöyryytettiin tet jaksolla ja myöhemmin työssäoppimisjaksolla. Kammo jäi myös työ elämään, Suomessa elää ja kukoistaa sekä raju koulu että työpaikkakiusaaminen ja hierarkia.
Riippuu työpaikasta. Ja osin myös harjoittelijasta. Meillä on ollut TETtiläisiä laidasta laitaan. Osa on ollut tosi nohevia ja jos eivät jotain osaa/tiedä, kysyneet (aina ei itse kaikkea hoksaa sanoa) joka on hyvä asia. Jotkut ovat passiivisia ja seisoskelevat/ottavat kännykän esiin, kun saavat jonkun homman tehtyä, ei mitään aloitteellisuutta, että mitäs sitten seuraavaksi tekisin. Ja häipyvät salaman nopeasti kun työaika päättyy tai on ruokatauko, silloin löytyy kyllä jalat alle, vaikkei työpaikalla muutoin löytyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nykyään järjestetään esimiehille koulutuksia miten kohdataan nuori työelämässä..ja siihen kuuluu juuri tuo että nätisti kerrotaan että töihin pitää tulla silloin kun työaika alkaa, palavereihin kuuluu osallistua jos on kutsun saanut, puhelinta ei saa selata jatkuvasti koko työpäivän aikana etc. ja tämä ei ole vitsi valitettavasti. Aiemmin homma meni silleen että elämä opetti ja aika äkkiä porukka pääsi tehtävään sisälle, enkä nyt meina ettei perehdytettäisi ketään vain nuoretkin ymmärsi että työt vaati opettelua alkuun ja epävarmuuta ja virheitä ja palautetta. Niin ja sitten toki nykyään on täysin ok saikuttaa jos on ollut pari päivää vähän ahdistunut olo.
Johan niitä taitoja on vuosikaudet opeteltu: kouluun tullaan ajoissa, tehtävät pitää tehdä eikä kännykkää käytetä tunnilla. Mitenkä nämä olisivat työpaikalla eri asia? No, olihan meillä nuori kesätyöntekijä, joka luuli että kun työaika on 9-15 niin hän voi kotoa lähteä klo 9 ja olla jo kotona klo 15. Sillä oli 8 km työmatka ja ajoi skootterilla.
Niin ja vänkäsi 3 päivää vastaan koska "äiti sanoi että.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikotietä. Nämä yliymmärretyt törmäävät todellisuuteen. Heidän vanhempansa ja muut ovat paaponeet liikaa, mutta todellisuus ei jatka samalla linjalla. He tulevat näkemään ja tuntemaan todellisuuden ja he eivät ole valmiita siihen, koska heille on syötetty valheita.
Aikaisemmin ymmärrettiin että lapsilta vaatiminen oli heidän valmistamista sitä hetkeä varten, kun heidän täytyy pärjätä maailmassa omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin ymmärrettiin että lapsilta vaatiminen oli heidän valmistamista sitä hetkeä varten, kun heidän täytyy pärjätä maailmassa omillaan.
Kyllä, ja vanhempien tehtävä on myös totuttaa pettymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin, että mistä tulevaisuuden yhteiskuntaan saadaan vakaita, luotettavia työntekijöitä. Kuka enää lähtee tosissaan opiskelemaan tiettyjä aloja, mistä ei makseta huippupalkkaa. Mistä tulevaisuuden LUOTETTAVAT, maalaisjärjellä varustetut osaajat ylläpitämään yhteiskunnan pyörät pyörimässä? Nuoria kiinnostaa nykyisin niin oudot jutut ja arvot on heittäneet häränpyllyä! Onneksi olen jo vanha; sain elää Suomen historian parhaat, turvalliset vuosikymmenet. N.68
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin, että mistä tulevaisuuden yhteiskuntaan saadaan vakaita, luotettavia työntekijöitä. Kuka enää lähtee tosissaan opiskelemaan tiettyjä aloja, mistä ei makseta huippupalkkaa. Mistä tulevaisuuden LUOTETTAVAT, maalaisjärjellä varustetut osaajat ylläpitämään yhteiskunnan pyörät pyörimässä? Nuoria kiinnostaa nykyisin niin oudot jutut ja arvot on heittäneet häränpyllyä! Onneksi olen jo vanha; sain elää Suomen historian parhaat, turvalliset vuosikymmenet. N.68
Joo ei kiinnosta nuoria kuin tiktokkailu ja instajulkkikset, ne harvat nuoret joita kiinnostaa mm fysiikka, kemia, maailmanlaajuiset ilmiöt yms pidetään "outoina". Nykyään myös nuorilla tuntuu olevan vain oikeuksia muttei velvollisuuksia ja vastuunkantoa asioista, aina pitäis helpottaa asioita koska ei jaksa, pysty, viitsi, surettaa, masentaa ja mitä nyt ikinä keksivätkään.
Mä tein koronavuosina keikkaa vuokrafirmassa ja sain perehdytyspuhelun, missä korostettiin että työaikana pitää olla työpaikalla työvaatteet päällä. 20+ työvuoteni ajan tämä on ollut ihan itsestäänselvää, mutta tämä ketju avaa hyvin sitä, että noille puheluille taitaa olla nykypäivänä tarvetta. Emme ole hyvissä käsissä jatkossa.