Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla monissa eri maissa työn takia, ja tehnyt sellaisen havainnon että ainoastaan Suomessa lapset otetaan mukaan ruokamarketiin, ja siellä lapset saavat päättää mitä koko perhe syö, ja lasten annetaan huutaa ja riehua jos jokin asia ei heitä miellytä ja huutaa ääneen että hyi en syö tuota, häiriten muita asiakkaita ja aiheuttaen heille päänsärkykohtauksia.
Ulkomailla toinen vanhemmista käy työpäivän jälkeen ruokaostoksilla, toinen on lapsen kanssa kotona ettei tarvitse pitkää päiväkoti- tai koulupäivää enää ostoksilla pitkittää ja tukkia marketin käytäviä ja tiskejä ylimääräisellä väellä, ja jos lapset välttämättä haluaisivat tiettyä lempiruokaa, joutuvat osallistua sen valmistukseen isän tai äidin seurassa. Minusta tämä on hieno käytäntö ja lapsi oppii pienestä saakka kokkaamaan. Eikä niissä maissa missä asun, ole ollut pullamössölapsia, esimerkiksi Ranskassa.
Minå lisäisin tuohon ilmiöön vielä että moni vanhempi raahaa väsymyskiukkuisen lapsen iltamyöhään mukanansa kauppaan, siis jopa klo 21-22.00 välillä tai vaikka 24/7 olevaan Prismaan, siellä ne sitten itkee ja huutaa kiukkuväsymystään, ei tulis itselle kyl mieleen raahata umpiväsynyttä muksua klo 20.00 jälkeen kauppaan, valitettavasti myös moni koululainen vielä pyörii noihin aikoihin julkisilla paikoilla vaikka minun mielestä tulis olla jo kotonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajien pitäisi tarjota lapselleni suutuntumaltaan lapselleni tuttua ruokaa. Herneet pitää poimia pois ja perunat hienontaa haarukalla. Pelkkä perunoiden paloittelu ei käy, koska lapseni ei tarvitse syödä sellaista ruokaa. Miksei juomaksi voi olla Coca Colaa? Lapseni juo vain sitä ja vain omasta nallemukistaan.
Vapaamieliset kukkahattutädit ja sedät pois opetushallituksesta ja lastensuojelua on höllennettävä ja kuria lisättävä. Lastensuojelussa suojellaan aivan liikaa lasten kurittomuutta ja vapautta tehdä mitä huvittaa, mikään yhteiskunta ei toimi niin eikä tule milloinkaan toimimaan. Kurinpidossa tulee joskus ylilyöntejä se on tietysti valitettavaa, mutta nyt tulee lasten puolelta ylilyöntejä kun annetaan lasten tehdä mitä huvittaa. Mukiloidaan ja kiusataan toisia lapsia välitunnilla miten huvittaa, ei mennä kouluun ajoissa tai jätetään tunteja väliin, ei tehdä läksyjä, ei seurata opetusta, kaivetaan nenää tunnilla ja syljeskellään kattoon, eikä opettajilla ole oikeuksia tehdä mitään kun pitää kutsua poliisi paikalle, jossain on nyt menty metsään ja pahasti. Onneksi saatiin sentään kännykkäkielto kouluihin, toivottavasti se auttaa edes jotenkin. Tekoälyn käyttäminen koulutehtäviin ei ole mikään ratkaisu opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi olla tarkka ohje.
Täytyy kyllä ihmetellä miten tämä kehitys tai pikemminkin näin nopea romahdus on edes mahdollista. Pahinta on, että kyseessä on kuitenkin ikäluokan kerma ja silti tilanne on tämä.
Eli nk. itseohjautuvuus ja oppimaan oppiminen ei olekaan toteutunut niin kuin msinostettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla monissa eri maissa työn takia, ja tehnyt sellaisen havainnon että ainoastaan Suomessa lapset otetaan mukaan ruokamarketiin, ja siellä lapset saavat päättää mitä koko perhe syö, ja lasten annetaan huutaa ja riehua jos jokin asia ei heitä miellytä ja huutaa ääneen että hyi en syö tuota, häiriten muita asiakkaita ja aiheuttaen heille päänsärkykohtauksia.
Ulkomailla toinen vanhemmista käy työpäivän jälkeen ruokaostoksilla, toinen on lapsen kanssa kotona ettei tarvitse pitkää päiväkoti- tai koulupäivää enää ostoksilla pitkittää ja tukkia marketin käytäviä ja tiskejä ylimääräisellä väellä, ja jos lapset välttämättä haluaisivat tiettyä lempiruokaa, joutuvat osallistua sen valmistukseen isän tai äidin seurassa. Minusta tämä on hieno käytäntö ja lapsi oppii pienestä saakka kokkaamaan. Eikä niissä maissa missä asun, ole ollut pullamössölapsia, esimerkiksi Ranskassa.
Minå lisäisin tuohon ilmiöön vielä että moni vanhempi raahaa väsymyskiukkuisen lapsen iltamyöhään mukanansa kauppaan, siis jopa klo 21-22.00 välillä tai vaikka 24/7 olevaan Prismaan, siellä ne sitten itkee ja huutaa kiukkuväsymystään, ei tulis itselle kyl mieleen raahata umpiväsynyttä muksua klo 20.00 jälkeen kauppaan, valitettavasti myös moni koululainen vielä pyörii noihin aikoihin julkisilla paikoilla vaikka minun mielestä tulis olla jo kotonansa.
Itse käyn usein yöllä kaupassa ja siellä näkee pieniä lapsia myös. Tosin m m perheitä, ehkä eivät käy tarhassa ja näillä on myöhäisempi rytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen yhteistyötä koulujen kanssa. Jos ennen saattoi luokassa olla 1-2 oppilasta, joilla oli jotakin isompaa haastetta, niin nykyisin on tavallista, että hyvin haastavia tapauksia on jopa 20 % luokan oppilaista.
Ei käy kateeksi nykykoulua, jossa opettajilta on viety kaikki oikeus pitää järjestystä luokassa.
Tuo johtuu juuri siitä että ne kasvatetaan pumpulissa. Koska resilienssi kasvaa vain sillä, että kohtaat juuri sopivasti vaikeuksia ja epämukavuutta ja voitat ne.
Thomas Merton sanoi jotain sellaista, että elämässä se, joka pyrkii välttelemään kärsimystä, päätyy kärsimään eniten, koska hän herkistyy koko ajan enemmän ja enemmän ja elämänpiiri kapenee ja kapenee ja lopulta kaikki on kärsimystä. Ja niinhän se menee.
Erityisen vahingollista on minusta nuo turvalelut. Tuttavapiirissä on yksi 11-vuotias, jolla on aina sukulaisiakin nähdessä pehmolelu käsissä, kenellekään ei uskalla puhua. Miettikää miten vahingollista on opettaa lapsensa siihen, että turvallisuudentunne ankkuroidaan esineeseen, joka voi mennä rikki, unohtua, pudota kuralätäkköön tms.
Itse olen 47, eikä yksinkertaisesti kukaan ollut ennen noin ujo ja arka. Joo, oli ujoja ja arkoja, mutta ei noin pahasti.
Muistan miten itsekin jännitin ihan tolkuttomasti tanssiesityksiä, kun harrastin tanssimista. Pari viikkoa ennen esitystä sain aina märät kädet ja kainalot kun se tuli mieleeni. Mutta siihen tottui, ja lukioon mennessä olin siinä tilanteessa että saatoin mennä pitämään kylmiltään esitelmän äikäntunnilla, vieläpä esitelmän jota en ollut valmistellut. En ollut jaksanut, vetäisin välitunnilla lapulle pari ranskalaista viivaa ja pokkana pidin vaaditun mittaisen esitelmän ja sain vielä hyvän arvosanankin, toki moitteita siitä ettei ollut kalvoja eikä havaintomateriaalia.
Samoin jännitin alta kouluikäisenä kaikkia juhlia ja erityisesti kättelemistä. Mutta äitini vaan raahasi minut kaikkiin sukujuhliin, myös hautajaisiin, ja vaihtoehtona oli kätellä tai kätellä. Totuin. Nykyään ei ole tilannetta, missä en voisi olla itsevarmasti.
Toki ennen oli helpompaa kun lapsille kerrottiin, miten KUULUU käyttäytyä. Tiesin kyllä, mikä on hyvää käytöstä (tai millainen hyvä esitelmä), minun tarvitsi vaan karkaista luontoni ja toimia sen mukaan. Nykylapset eivät tunnu tietävän mitä niiltä odotetaan, mikä tietysti vaikeuttaa asioita.
Ei kasarin tai ysärin teini-vätystelijöitä voi verrata tämän päivän menoon. Silloin ei ollut kännyköitä, tietsikkapelejä, tekoälyä ja somesontaa, jotka olisivat vieneet nuorten mielenkiinnon. Nuoret eivät päässeet läpi peruskoulusta jos ei ollut luku- ja kirjoitustaito hallussa ja perustaidot plakkarissa. Osattiin käyttäytyä ja heikoinkin aines löysi paikkansa työelämästä kun oli vähänkin maalaisjärkeä matkassa. Et voinut teettää tekoälyllä aineita tai kirjoitelmia, jouduit itse opettelemaan matematiikat, fysiikat, kemiat, luonnontieteet. Vanhemmat antoivat opettajien hoitaa opetuksen eivätkä olleet joka käänteessä vinkumassa. Tunneilla ei tarvinnut vääntää kännykkäkielloista tai pelätä häirikköoppilaita - häiriköt heitettiin tarkkailuluokalle tai käytävään.
Nykyinen koulumaailma Suomessa kasvattaa luusereita. Ja se ei ole niiden nuorten vika. Onneksi joukossa on kuitenkin aina nuoria jotka pärjäävät opinnoissa. Se pieni pärjäävien porukka ei riitä veronmaksajiksi tulevaisuudessa. Se vaan on fakta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On näitä jo työelämässä. Minä törmäsin teologian maisteriin, joka halusi papiksi. Kuitenkin sanoi, että hän ei oikein tykkää jutella surevien ja itkevien ihmisten kanssa, eikä tykkäisi hautajaisista.
Onnea vaan, peruspappi tekee vuodessa useammat kymmenet hautajaiset. Ei mitään mahdollisuutta sanoa jossain perus seurakuntatyössä, että en muuten sitten halua hautajaisia.
Vastaavan näin kerran jossain naistenlehdessä. Naispappi uhriutui, kun hän olisi vaan halunnut jutella ihmisille Jeesuksesta, mutta joutuikin sitten vihkimään ja hautaamaan ihmisiä, jotka eivät edes usko Jumalaan. BYÄÄÄÄH. Ja tämä ei ollut missään vaiheessa tullut hempukalle mieleen uravalintaa miettiessä, että valtaosa papin asiakkaista on tapakristittyjä.
"Onneksi" sitten seurakunnalta löytyi hänelle muuta työtä. Että siihen ne verovarat haaskataan: ensin valtio kouluttaa teologeja, joiden pitäisi kyetä sielunhoitoakin antamaan, mutta eivät sitten edes omaa nuppiaan saa pysymään kasassa kun ei saanutkaan vaan jutella mukavasti Jeesuksesta. Sitten kirkollisveroa haaskataan suojatyöpaikan luomiseen lumihiutaleelle.
Papin pitäisi kyetä olemaan sureville omaisille vankka kallio, synnin hädässä olevalle seurakuntalaiselle lohdun lähde ja tarvittaessa kyetä nuhtelemaankin. Ihan ei mene evlut kirkon rekryt putkeen, kun tuollainen ihminen edes vihittiin papiksi.
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä sanotte, että hyvä vaan, kun eivät suuntaudu sosiaalisiin ammatteihin. Aika monessa ammatissa ei tulisi kuuloonkaan seuraavat asiat, joihin törmää koulumaailmassa:
-Työssä pitää pysyä työpisteellä, ei voi mennä tekemään töitä jonnekin pöydän alle.
-Asiakkaille/työkavereille pitää jutella. Äärimmäisen harvassa on työt, joissa ei olla missään kontaktissa ihmisten kanssa.
-Töissä on oltava ajoissa. Ei voi tulla tunnin myöhässä töihin siksi, että nukutti tai ei osannut hahmottaa aamun aikataulua. Hyvin harvassa on työt, joihin voi mennä ja tulla miten haluaa.
-Työtehtäviä ei voi valita. Iso osa ammateista on sellaisia, että pitävät sisällään useampia työtehtäviä, osa mieluisia ja osa vähemmän mieluisia. Harva voi työssään valita, ettei tee niitä epämieluisia asioita lainkaan.
Sekin vielä, että ne "ei niin hyvät ja monia haasteita omaavat oppilaat" ovat harvemmin siinä asemassa, että voisivat valita minkä tahansa ammatin. Kiva juttu, jos digiklinikan etälääkärinä voit täysin välttää kontaktit ihmisten kanssa kasvokkain ja tehdä vajaata työaikaa hyvän palkan takia, mutta harva sinne lääkikseen pääsee.
Itse asiassa vaikka olisi kotirouva, ei voi valita vain mukavia tehtäviä. Aikuisena oleminen on sitä, ettei kukaan tee mitään puolestasi, joten ihan sama miten paljon tympii siinähän imuroit. Tai sitten hommaat ihan itse robotti-imurin. Tai luuttuat. Mutta pakko ne lattiat on jotenkin siivota. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Ja tähän saakka on otettukin. Jännästi sitä alle 25-vuotiaat kykeni olemaan sodassa rintamalla tai kotirintamalla mottitalkoissa parin pienen vekaran kanssa jne.
Eikä se aivojen kehitys muuten pysähdy 25-vuotiaaksi asti, ne muovautuu ja kehittyy koko elämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä kuvioon loputon jankkaus ja omista tunteista ja niiden analysointi. Oletko nyt pettynyt, voi varmasti olet nyt väsynyt. Miltä tuntuu, tuntuuko pahalta. Tarvitseeko terapiaa? Tunnekortit valtaavat työpaikat päiväkotien ja koulujen lisäksi. On tunnenallea ja varista ja ties mitä, että Pirkko-Petteri ja Alma-Joonatan jaksavat raskaan työpäivän.
Nämä on yliopistossakin. Miltä tänään tuntui? Mitkä on tuntemukset tulevasta harjoittelusta? Miltä se ja tämä tuntuu? Tuntuu, tuntuu, tuntuu, miltä sinusta nyt juuri tällä hetkellä tuntuu? Ei tämä maailma pyöri jos joka välissä pysähdytään tunnustelemaan tuntemuksia ja tuntuuko ehkä epämukavalta joku asia. Sitten ahdistutaan minkä ehditään kun huomataan, että joku asia tuntui ehkä hieman epämukavalta. Piehtaroidaan niissä tuntemuksissa ja päädytään terapiaan. Sitkeys, sisukkuus ja sinnikkyys eivät kuulu enää tunneskaalaan.
Puhumattakaan siitä tyydytyksestä, kun jännitti niin että melkein yrjösit, mutta hoidit homman silti kotiin. Siis se ties minkä kemikaalien ryöpsähdys.
Ähäkutti, selvisinpäs. Osasinpas. Näytinpäs kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlainen epämukavuuden sietäminen on heikentynyt. Elämässä on paljon epämukavuustekijöitä, mutta myös mukavia asioita. Ei siis vain mukavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne selviäkään.
noi kaksiosaiset nimet ovat pahasta ja niiden kantajat eivät varmasti pärjää missään vaan heitä pidetään raukkiksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Toivottavasti et opeta nuoria. Jos opetat, suosittelen sinua uusimaan tai suorittamaan pedagogiset opinnot.
Parit opinnot aivojen kehityksestä sekä nuorten psykologisesta kehityksestä ja tunnetaitokurssi voisi tehdä myös terää.
Miten tämä vasta nyt on alkanut näkyä? Miten
Ennen ei haettu niska limassa yläkouluun ja lukioon, koska äiti ja isi haluaa. Lapset kävivät lähikoulua ja -lukiota. 7 ja 8 olivat ihan hyviä numeroita, nykyään kaikilla on pakko olla yli 9,5 keskiarvo, jos mielii minnekään. Toisaalta 9 ja 10 ovat kärsineet inflaation, joka toisella on todistus täynnä kymppejä. Ulkoaopettelusta; sehän oli paljon helpompaa kuin asioiden sisäistäminen. Aineista, joissa riitti ulkoaopettelu sai ennen helposti hyvän numeron. Kaiken kaikkiaan nykyään olet joko 9,5 oppilas tai luuseri, mitään välimuotoa ei ole.
Vaatimustaso ei ole sama, maailma ei todellakaan ole sama. Maailmantilanne on toivoton, ja aikuiset eli vanhemmat uupuvat työelämässä.
Ennen haettiin oppikouluun ja vanhemmat maksoi sen. Eikä hyviä numeroita saanut niin helpolla kuin nykyään, luokallekin jäi helposti.
Ja tiedätkö, vielä ysärillä ala-asteellakin oli todistuksissa numerot. Ja oli suunnaton häpeä jos käytös ja huolellisuus ei ollut 10.
Katsele joskus vanhoja oppikirjoja, huomaat että koulussa vaadittiin ymmärrystä ihan eri tasolla kuin nykyään.
Esim. se, mitä ennen oppikoulussa (eli 12-16 -vuotiaille) opetettiin kasvitieteestä, oli sellaista että nykyään tulee puutarhurien ammattiopinnoissa, eikä välttämättä sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan näitä jo työpaikoilla. Ekoja siis. ihan amk- tai yliopistokoulutettuja. Jos työssä on joku sellainen osuus, joka kaikkia tökkii, mutta se on vaan tehtävä. Ajattelisin vaikka, että sairaanhoitajana pitää katetroida. En tiedä, onko se heille vastenmielistä, mutta kuvitellaan, että se olisi se kaikkien inhoama homma. Sitten tulee nuori sh, jää hetken päästä saikulle ja työterveyden kanssa neuvottelu, että töissä ahdistaa tämä katetrointi. Ratkaisuna hänet vapautetaan siitä työstä, koska ei muuten kykene olemaan töissä. Tarkoittaa sitten sitä, että muut tekee enemmän katetrointeja. Näitä meinaan vastaavia on nyt tullut työelämään. Heitä ahdistaa joku yleisesti kaikkien inhoama osa työtä ja sitten vaan kylmästi, vailla mitään ajatusta työkavereista, vaaditaan itseltä se pois tai joutuu masennussaikulle.
En osaa sanoa tuohon, mutta joillain rajoitukset voivat johtua myös ihan fyysisistä syistä. Silloin kun näitä syitä ei avata kaikille (koska terveystietoja ei saa luvatta jakaa), osa voi väärintulkita rajoitteiden syyn. Tällaistakin voi nimittäin tapahtua, että sen sairaanhoitajan on fyysisesti vaikeaa tai mahdotonta suoriutua katetroinnista, esim. koska käsien tarkkuus ei toimi normaalisti tai ne vapisevat (tai mitä vaan, tämä vain esimerkkinä).
Täriseväkätinen ei voi olla sairaanhoitaja. Miten se voisi antaa ruiskeita tai kanyloida tai edes jakaa lääkkeitä, jos kädet ei toimi? Syöttää? Tai vaihtaa kääreitä säärihaavoihin, saa olla aika tarkkana ettei satuta potilasta enempää kuin on pakko?
Nykyään kun on massatyöttömyys ei ole mitään syytä pitää työpaikoilla työkavereiden riesana ketään, joka ei niinsanotusti vedä omaa painoaan. Menkööt kortistoon jos ei selviä siitä mistä muutkin.
Olen työssäni tekemisissä kaiken ikäisten kanssa. Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla tunnistan tämän ilmiön hyvin ja olen siihen lopen kyllästynyt. Niinpä joitain aikoja sitten päätin olla hyväksymättä sitä. Näyttää toimivan hyvin: kun en lähde mukaan kaikkeen tässäkin ketjussa kuvattuun yliymmärtämiseen ja -ajatteluun, tunteissa vellomiseen, lässytykseen ja mussutukseen, kuoriutuukin lapsesta ja nuoresta esiin jotain ihan muuta. Edelleen olen ystävällinen ja jos jossain asiassa on oikeasti hankaluuksia, pyrin tietysti auttamaan niissä, mutta piiruakaan en anna mahdollisuutta nojata ihan vaan tavan ja tottumuksen vuoksi tähän keinotekoisesti luotuun mukakyvyttömyyteen.
Totuus on se että opiskeluhaluisilla lapsilla menee viimeinenkin motivaatio siihen opiskeluun kun luokalle tulee ikänsä nuoremmaksi valehtelevia partaisia poikia, kaikkien pitää ymmärtää niitä jotka eivät osaa suomea eivätkä halua opetellakaan kun vanhempansakaan ei tarvitse kun perhe käyttänyt Suomessa veronmaksajien maksamia tulkkauspalveluja, ehkä vuosikymmeniä.
Lisäksi koulussa enemmän kiusaamista, roadman-lapset varastaa toisilta kännyköitä, rahaa, vaatteita ja kenkiä, lapset myy huumenappeja koulussa ja jos toiset lapset ei osta, nämä roadman-lapset käskee nuolla likaiset lenkkarinsa ja kuvaavat tuon nöyryyttävän alistavan toiminnan tiktokiin. Ei ihme että lapsia ahdistaa mennä kouluun nykyään. Ruotsissa mennyt niin pitkälle että yläasteikäisiä väärin paperein esittäneet täysi-ikäiset miehet tulee kouluihin ja ra i s k a a kantaruotsalaisia teinityttöjä vessoissa! Nyt oli uutista että Suomessa ollut samaa että jotkut partaiset koululaiset ovat oikeasti vanhempia ja kuuluisivat eri kouluun!