Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ozempic auttaa kummasti. Olen nyt pistänyt sitä 8 viikkoa ja paino pudonnut 9 kiloa kun ei vaan tee mieli syödä. Suosittelen. Olen tätä ennen kokeillut kaikki, siis ihan kaikki dietiit oikeesti, nyt eka kerran on jotakin mikä todella toimii. Harmi että kallista vaan. Mutta säästää saman herkuista.

Mutta eihän sitä voi ikuisesti käyttää ja sutten kilot tulevat korkojen kanssa takaisin. 

Missä niin on sanottu? Moni siirtyy painonpudotusvaiheen jälkeen asteittain pienempään ylläpitoannokseen. Semaglutidi on myös diabeteslääke, jota lukemattomat ihmiset käyttävät koko loppuikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako normaalipainoinen vastata? Nuorena ei mikään, mutta nyt tällä hetkellä vaihdevuosien hormonaaliset muutokset ja istumatyö ovat työläs yhdistelmä. Liikuntaa saa lisätä oikein tosissaan ja suunnitella syömisensä hyvin. Ja siksi tiedän, että nyt tämä kombo pysyy balanssissa vain, kun elämä on suunnilleen raiteillaan. Tähän jokin iso kuormitustekijä, kuten oman puolison vakava sairastuminen, vanhemman saattohoito ja kuolema perunkirjoituksineen ja asunnontyhjäyksineen.. Jokin tällainen tilanne, niin paino lähtee takuulla karkaamaan, jos täytyy priorisoida oma terveys alemmas. Ihminen ei pysty kaikkeen kerralla. Ja nuo muutamat esimerkit ovat vain pieni otanta kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä. Ennemmin tai myöhemmin joku sellainen tulee minunkin kohdalle ja sitten olenkin ylipainoinen.

Minulle on kerrottu että pieni ylipaino on hyvästä juuri siksi, että kovassa pain

Minä sairastin syövän ja lääkäri sanoi minulle tarkastuksessa, että BMI 27 on juuri sopiva paino ikäiselleni ihan osteoporoosin torjumiseen vuoksi. Minä laihduin syövän ja syöpähoitojen vuoksi paljon. Voi välillä todella pahoin. Sairaudesta tietämättömät ihmiset kehuivat laihtumistani ja väittivät ihoni oikein hehkuvan raikkaana. Todellisuudessa iho oli todella pintakuiva ja kylmä tuskanhiki helmeili kasvoilla. En halunnut nolata ihmisiä ja kertoa heille, että syöpä on laihduttanut minua saamalla minut voimaan pahoin. Kasvain vie paljon energiaa kasvuunsa ja sen vuoksi potilas laihtuu. Olen ollut koko aikuisikäni BMI 26-31 skaalalla. Pieninkin paino on ollut tiukan dieetin ja koko vapaa-ajan vievän liikuntaohjelman tulos. Nyt osaan iloita siitä, että paino pysyy luonnostaan lukemassa BMI 27 ja vartioin painoani kuin kiivaimpana dieettiaikanani, mutta nyt iloitsen terveydestäni ja syön mahdollisimman terveellisesti. En sure sitä, etten ikinä tule olemaan virallisen BMI alle 25 painoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako normaalipainoinen vastata? Nuorena ei mikään, mutta nyt tällä hetkellä vaihdevuosien hormonaaliset muutokset ja istumatyö ovat työläs yhdistelmä. Liikuntaa saa lisätä oikein tosissaan ja suunnitella syömisensä hyvin. Ja siksi tiedän, että nyt tämä kombo pysyy balanssissa vain, kun elämä on suunnilleen raiteillaan. Tähän jokin iso kuormitustekijä, kuten oman puolison vakava sairastuminen, vanhemman saattohoito ja kuolema perunkirjoituksineen ja asunnontyhjäyksineen.. Jokin tällainen tilanne, niin paino lähtee takuulla karkaamaan, jos täytyy priorisoida oma terveys alemmas. Ihminen ei pysty kaikkeen kerralla. Ja nuo muutamat esimerkit ovat vain pieni otanta kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä. Ennemmin tai myöhemmin joku sellainen tulee minunkin kohdalle ja sitten olenkin ylipainoinen.

Minulle on kerrottu että pieni y

"Minä sairastin syövän ja lääkäri sanoi minulle tarkastuksessa, että BMI 27 on juuri sopiva paino ikäiselleni ihan osteoporoosin torjumiseen vuoksi. Minä laihduin syövän ja syöpähoitojen vuoksi paljon. Voi välillä todella pahoin. Sairaudesta tietämättömät ihmiset kehuivat laihtumistani ja väittivät ihoni oikein hehkuvan raikkaana. Todellisuudessa iho oli todella pintakuiva ja kylmä tuskanhiki helmeili kasvoilla. En halunnut nolata ihmisiä ja kertoa heille, että syöpä on laihduttanut minua saamalla minut voimaan pahoin. Kasvain vie paljon energiaa kasvuunsa ja sen vuoksi potilas laihtuu. Olen ollut koko aikuisikäni BMI 26-31 skaalalla. Pieninkin paino on ollut tiukan dieetin ja koko vapaa-ajan vievän liikuntaohjelman tulos. Nyt osaan iloita siitä, että paino pysyy luonnostaan lukemassa BMI 27 ja vartioin painoani kuin kiivaimpana dieettiaikanani, mutta nyt iloitsen terveydestäni ja syön mahdollisimman terveellisesti. En sure sitä, etten ikinä tule olemaan virallisen BMI alle 25 painoinen."

Sairastin syövän myös. Leikkaus ja sytot. Pahoinvointia ja väsymystä. Ruokaa en pahemmin syönyt, viileää ja raikasta vain kykenin. Kalorit alle kaikkien minimisuositusten. En laihtunut, vaikka varaa olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmat mainitaan usein tässä yhteydessä. Miten miellätte ne? Mitä ongelmia teidän mielestä silloin on, kun puhutaan mt-ongelmista?

Masennus esimerkiksi. On vanhanaikainen käsitys, että masennus pelkästään laihduttaisi. Masennus voi aiheuttaa tunnesyömistä, ja myös lääkitys voi lihottaa. Ja (epätyypilliset) syömishäiriöt tietysti myös.

Sekä syöpä että masennus ovat sellaisia koettelemuksia, että stressi on taatusti tapissa kortisoliarvojen kanssa. Kun kortisoliarvo on korkea, ei rasva pala miinuskaloreillakaan. Pidän kohtuuttomana jos joku kummankaan sairauden puitteissa alkaa painostamaan painon vuoksi.

Hormonit vaikuttaa ihan hitokseen näin keski-ikäisellä ja vaihdevuosien kanssa kamppailevalla. Vähän aikaa sitten multa poistettiin kohtu ja munasarjat niin sen jälkeen ei ole paino enää pudonnut vaikka syön rajoitetuin kalorein sekä harrastan liikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hormonit vaikuttaa ihan hitokseen näin keski-ikäisellä ja vaihdevuosien kanssa kamppailevalla. Vähän aikaa sitten multa poistettiin kohtu ja munasarjat niin sen jälkeen ei ole paino enää pudonnut vaikka syön rajoitetuin kalorein sekä harrastan liikuntaa. 

Hesarissa on juttu: Hyvä kunto ennustaa elinikää paremmin kuin paino. Juttu perustuu tutkimuskoosteeseen, jonka mukaan hapenottokyky on parempi mittari  kuin BMI. Kannattaa mieluummin pysyä kunnossa kuin hoikkana. 

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Gary Taubesin kirja Miksi lihoneet ja mitä voimme asialle tehdä.

Typo: Miksi lihomme ja mitä voimme asialle tehdä. Ei lihoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nälkä on vain tunne. Ei sitä tarvitse kuunnella. Sitäpaitsi näläntunne vähenee mitä pienempiä annoksia syö ja harvemmin. Mutta kuitenkin kuiturikasta.

Ihanko totta? Kuvitteletko, että jokainen ylipainoinen ei tiedä tätä ja muita ns. hyviä neuvoja?

Itse asiassa tuossa tuli oikeasti hyviä neuvoja joita todellakaan jokainen ylipainoinen ei tiedä/ymmärrä.

-eri

Taitaa nyt olla niin, että te neuvojat ette ymmärrä. Ylipainoisen laihduttajan nälkä ei ole tuota mahalaukun kurnimista, josta tuo kirjoittaja puhui. Se on energiavajeen aiheuttamaa nälkää, eikä se häviä sillä, ettei siitä välitä.

Se on enemmän kuin energiavajeen aiheuttamaa nälkää usein laihduttaessa. Kun syö normaaliaan vähemmän, ei saa aina tarpeeksi tarvittavia ravintoaineita. Ravintoaineiden puutos aiheuttaa kanssa nälkää, ja nimenomaan jäytävää nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Olen n. 159 pitkä ja painan 75 kg. En käsitä tätä itsekään. En näytä yhtään lihavalta, vaikka vyötäröllä on hieman ylimääräistä. Miten tämän lukeman voi oikein selittää? Auttakaa! Toki olen käynyt salilla n. 15 vuotta. Onko minulla todella niin paljon lihasta. En ymmärrä itsekään tätä 😂

N. 46vee

Sä et olekaan lihava vaan n 10kg ylipainoinen. Jos kilot on sijoittuneet nätisti, voit näyttää ihan sopusuhtaiselta ja liki normaalipainoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako normaalipainoinen vastata? Nuorena ei mikään, mutta nyt tällä hetkellä vaihdevuosien hormonaaliset muutokset ja istumatyö ovat työläs yhdistelmä. Liikuntaa saa lisätä oikein tosissaan ja suunnitella syömisensä hyvin. Ja siksi tiedän, että nyt tämä kombo pysyy balanssissa vain, kun elämä on suunnilleen raiteillaan. Tähän jokin iso kuormitustekijä, kuten oman puolison vakava sairastuminen, vanhemman saattohoito ja kuolema perunkirjoituksineen ja asunnontyhjäyksineen.. Jokin tällainen tilanne, niin paino lähtee takuulla karkaamaan, jos täytyy priorisoida oma terveys alemmas. Ihminen ei pysty kaikkeen kerralla. Ja nuo muutamat esimerkit ovat vain pieni otanta kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä. Ennemmin tai myöhemmin joku sellainen tulee minunkin kohdalle ja sitten olenkin ylipainoinen.

Minulle on kerrottu että pieni ylipaino on hyvästä juuri siksi, että kovassa pain

Olen kuullut samaa lääkäreiltä. Mutta se tosiaan tarkoittaa pientä ylipainoa, ei mitään kymmeniä kiloja ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako normaalipainoinen vastata? Nuorena ei mikään, mutta nyt tällä hetkellä vaihdevuosien hormonaaliset muutokset ja istumatyö ovat työläs yhdistelmä. Liikuntaa saa lisätä oikein tosissaan ja suunnitella syömisensä hyvin. Ja siksi tiedän, että nyt tämä kombo pysyy balanssissa vain, kun elämä on suunnilleen raiteillaan. Tähän jokin iso kuormitustekijä, kuten oman puolison vakava sairastuminen, vanhemman saattohoito ja kuolema perunkirjoituksineen ja asunnontyhjäyksineen.. Jokin tällainen tilanne, niin paino lähtee takuulla karkaamaan, jos täytyy priorisoida oma terveys alemmas. Ihminen ei pysty kaikkeen kerralla. Ja nuo muutamat esimerkit ovat vain pieni otanta kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä. Ennemmin tai myöhemmin joku sellainen tulee minunkin kohdalle ja sitten olenkin ylipainoinen.

Minulle on kerrottu että pieni y

Minä sairastin syövän ja lääkäri sanoi minulle tarkastuksessa, että BMI 27 on juuri sopiva paino ikäiselleni ihan osteoporoosin torjumiseen vuoksi. Minä laihduin syövän ja syöpähoitojen vuoksi paljon. Voi välillä todella pahoin. Sairaudesta tietämättömät ihmiset kehuivat laihtumistani ja väittivät ihoni oikein hehkuvan raikkaana. Todellisuudessa iho oli todella pintakuiva ja kylmä tuskanhiki helmeili kasvoilla. En halunnut nolata ihmisiä ja kertoa heille, että syöpä on laihduttanut minua saamalla minut voimaan pahoin. Kasvain vie paljon energiaa kasvuunsa ja sen vuoksi potilas laihtuu. Olen ollut koko aikuisikäni BMI 26-31 skaalalla. Pieninkin paino on ollut tiukan dieetin ja koko vapaa-ajan vievän liikuntaohjelman tulos. Nyt osaan iloita siitä, että paino pysyy luonnostaan lukemassa BMI 27 ja vartioin painoani kuin kiivaimpana dieettiaikanani, mutta nyt iloitsen terveydestäni ja syön mahdollisimman terveellisesti. En sure sitä, etten ikinä tule olemaan virallisen BMI alle 25 painoinen.

Olen pahoillani kokemuksesi vuoksi. Toivottavasti pysyt jatkossa terveenä.

Minullakin on osteoporoosi ja lääkärini mukaan pieni  muutaman kilon ylipaino sopii minulle, vaikka olen vasta kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nälkä on vain tunne. Ei sitä tarvitse kuunnella. Sitäpaitsi näläntunne vähenee mitä pienempiä annoksia syö ja harvemmin. Mutta kuitenkin kuiturikasta.

Ihanko totta? Kuvitteletko, että jokainen ylipainoinen ei tiedä tätä ja muita ns. hyviä neuvoja?

Itse asiassa tuossa tuli oikeasti hyviä neuvoja joita todellakaan jokainen ylipainoinen ei tiedä/ymmärrä.

-eri

Taitaa nyt olla niin, että te neuvojat ette ymmärrä. Ylipainoisen laihduttajan nälkä ei ole tuota mahalaukun kurnimista, josta tuo kirjoittaja puhui. Se on energiavajeen aiheuttamaa nälkää, eikä se häviä sillä, ettei siitä välitä.

Se on enemmän kuin energiavajeen aiheuttamaa nälkää usein laihduttaessa. Kun syö normaaliaan vähemmän, ei saa aina tarpeeksi tarvittavia ravintoaineita. Ravintoaineiden puutos aiheuttaa kanssa nälkää, ja nimenomaan jäytävää nälkää.

Tiedän tämän tunteen. Joskus ihan tiedän, mitä kehoni kaipaa, kun iskee omituinen himo vaikka pinaattiin, jota oikeasti inhoan.

Rasva varastoi, ei kuluta. Jos olisi mahdollista sellainen koeasetelma, jossa ylipainoinen ja samalla lihaksistolla varustettu lähes alipainoinen ihminen laitettaisiin samalle liikunnalle ja samalle juuri painoa ylläpitävälle dieetille, laihtuisi ylipainoinen ainakin aluksi, koska hänen liikuntansa kuluttaisi enemmän. 

Myöhemmin laihtuminen tasaantuisi, koska muutaman kilon painoerolla liikuntaan ei enää kulu juurikaan enempää. Oikeassa elämässä se normaalipainon alarajoilla pyörivä voi todennäköisesti syödä enemmän, koska hoikille kaikenlainen liikkuminen on vaan helpompaa ja kevyempää. Näyttää siltä, että kun painoindeksi alkaa kolmosella, loppuu se vähäkin arjessa rasittuminen.

Huomaan sen omassa elämässänikin. Olen eläkeikäinen, lihaksikas ja normaalipainoinen. Suurin osa ystävistäni ei suostu kävelemään korttelia pidemmälle, ja senkin yleensä lihavaa koiraa hihnassa odotellen. Kaksi kerrosväliä mennään aina hissillä. Ulkomaanreissuilla valitetaan äänekkäästi jos hotelli sattuu sijaitsemaan mäen päällä. Unelma tuntuu olevan kahden viikon risteilyloma täysihoidolla ja ilmaisilla juomilla.

Sitten päivitellään tyyliin "olet sinä saanut hyvät geenit, kun et liho...". En yleensä viitsi vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Gary Taubesin kirja Miksi lihoneet ja mitä voimme asialle tehdä.

Gary Taubesin luento Why We Get Fat: Adiposity 101 and an Alternative Hypothesis of Obesity löytyy linkistä duck://player/qKuDamgGkZQ ja päihdepsykiatri Juha Kemppisen yhteenveto Gary Taubesin kirjoihin jne pohjautuen linkistä https://juhakemppinen.fi/miksi_lihomme_-_ja_mita_voimme_sille_tehda_  . Kemppisen yhteenvedossa on myös Gary Taubesin ehdotus etenkin insuliiniresistenssistä kärsivien ylipainoisten ja lihavien ruokalistaksi. Noista ajoista on vähennetty punaisen lihan osuutta ravitsemussuosituksessa mutta kalaa saa vieläkin syödä niin paljon kuin haluaa. Aina ei tarvi ostaa kilon fileetä ja paistaa sitä. Säilykekalaa, jota ei ole säilötty makeassa marinadissa, voi vallan mainiosti käyttää Gary Taubesin suosittelemassa ruokavaliossa. Finelistä voi tarkastaa sen, onko maustamattomassa rahkassa tai raejuustossa liikaa hiilihydraatteja (annoksessa saa olla enintään 4 grammaa hiilihydraattia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nälkä on vain tunne. Ei sitä tarvitse kuunnella. Sitäpaitsi näläntunne vähenee mitä pienempiä annoksia syö ja harvemmin. Mutta kuitenkin kuiturikasta.

Ihanko totta? Kuvitteletko, että jokainen ylipainoinen ei tiedä tätä ja muita ns. hyviä neuvoja?

Itse asiassa tuossa tuli oikeasti hyviä neuvoja joita todellakaan jokainen ylipainoinen ei tiedä/ymmärrä.

-eri

Taitaa nyt olla niin, että te neuvojat ette ymmärrä. Ylipainoisen laihduttajan nälkä ei ole tuota mahalaukun kurnimista, josta tuo kirjoittaja puhui. Se on energiavajeen aiheuttamaa nälkää, eikä se häviä sillä, ettei siitä välitä.

Se on enemmän kuin energiavajeen aiheuttamaa nälkää

Pitkän ja runsaan energiavajeen vuoksi korkealla olevat greliinitasot aiheuttavat tuollaista pohjatonta nälkää.

Up

Muutaman kilon onnistuneesti olen laihduttanut. Nykypainoa pidän yllä aika helposti.

Laihduttaessani totuin pienehköön annoskokoon ja sillä tiellä jatkan. Herkkuja syön maltillisesti eli en enää ahmi kaloririkasta ruokaa tai leivonnaisia tai makeisia. En enää edes useinkaan halua syödä herkkuja. Olen iloinen että se himo katosi lähes kokonaan laihtumiseni myötä.