Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Ei yhtään mikään. Olen ollut elämäni aikana sekä hoikka, että kymmeniä kiloja ylipainoinen ja kaikkea siltä väliltä, eikä kyllä ollu temppu eikä mikään pudottaa -50 kg. Painonpudotuksen jälkeen olen ollut taas hoikka vuosia, ilman mitään ongelmia. Kyllä se on ihan täysin itsekurista kiinni. 

Ruokahalu sekä persujen aiheuttama ahdistussyöminen.

Mt lääkkeet lihotti mut en syö paljoa!!!

Aiemmin työ oli enemmän fyysistä. Nykyään moni työ istumatyötä. Myös arkiliikunta on olematonta nykypäivänä. Perheillä saattaa olla useampi auto, julkinen liikenne toimii paremmin, moni lapsi viedään kouluun, ruokaostokset robotti tuo ovelle jne. Ei tarvitse kävellä minnekään. Usein myös teollisesti valmistetussa ruoassa on paljon piilosokeria ja rasvaa. Kaikki eivät valmista ruokaa itse vaan syödään valmista. Tässä nyt jotain syitä, mitä tuli mieleen, että ylipainoisia on paljon. Itse olen aina ollut hoikka, mutta liikun paljon ja työpäivän aikana tulee pelkästään se 10 000 askelta. Ruoan valmistan pääsääntöisesti itse, paljon kasviksia ja vaaleaa lihaa. Ei ole vaihdevuodetkaan tuoneet lisää painoa tai raskaudet aikanaan.

Pienituloisena pitää miettiä syömisiä tarkasti. Ei ole varaa ostaa turhaa, kuten karkit ja sipsit. Ostan ja teen vain perusruokaa kuten perunaa eri lisukkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin työ oli enemmän fyysistä. Nykyään moni työ istumatyötä. Myös arkiliikunta on olematonta nykypäivänä. Perheillä saattaa olla useampi auto, julkinen liikenne toimii paremmin, moni lapsi viedään kouluun, ruokaostokset robotti tuo ovelle jne. Ei tarvitse kävellä minnekään. Usein myös teollisesti valmistetussa ruoassa on paljon piilosokeria ja rasvaa. Kaikki eivät valmista ruokaa itse vaan syödään valmista. Tässä nyt jotain syitä, mitä tuli mieleen, että ylipainoisia on paljon. Itse olen aina ollut hoikka, mutta liikun paljon ja työpäivän aikana tulee pelkästään se 10 000 askelta. Ruoan valmistan pääsääntöisesti itse, paljon kasviksia ja vaaleaa lihaa. Ei ole vaihdevuodetkaan tuoneet lisää painoa tai raskaudet aikanaan.

Arkiliikuntaa myös avoimesti ihmetellään niin kuin se olisi kovinkin erikoista. Pyöräilen itse kaikki matkat kesät talvet, kuljetaan lapset pyöräkärryllä. Meidän matkat eivät ole kovin pitkiä, max 4km per suunta. Ja silti todella usein kysellään että onko minulla sähköpyörä, ja kun sanon että ei ole niin saan ihmettelyä osakseni että miten ihmeessä jaksat!! Eli käsitys siitä, mikä on normaalia liikuntaa on useimmilla aika vääristynyt.

Itsekin olen saanut kuittailua tuosta sähköpyörän puutteesta, vaikka poljen todella pitkiäkin matkoja. Homman nimi on se, että kun olen pari kertaa lähtenyt fillaroimaan sähköpyöräkaverin kanssa, olen joutunut himmailemaan kaikkialla muualla paitsi todella pitkissä ylämäissä, jotta kaveri pysyisi mukana. On ihan jees olla hyvässä kunnossa ja plussana pysyy hoikkana ja terveenä.

"Kyllä sillä sähköpyörälläkin saa liikuntaa."

Just.

Minulla (ja monella muullakin) on kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, ja arvot vain hieman viitearvojen ulkopuolella. Näillä spekseillä ei Suomessa saa lääkitystä edes kokeiluun. Valtaosassa muista maista viitearvot ovat tiukemmat kuin Suomessa, jolloin lääkityksen saa helpommin. Täällä on todella outo asenne tässä asiassa.

Laihtuakseni voin syödä vain alle 1000 kcal/ vrk, vaikka liikun paljon. Tehokkaaseen laihtumiseen vaaditaan 800 kcal/ vrk. BMI on yli 35. En voi syödä hiilareita oikeastaan yhtään, koska pienikin määrä aiheuttaa ahmimista. On todella vaikea koota terveellinen ruokavalio alle 1000kcal/ vrk dieetillä ilman hiilareita ja se proteiinivajetta. Syön pääosin erittäin terveellisesti, vaikka en pyrkisi painonpudotukseen.

Lähes kaikki tuttavapiirissäni syövät määrällisesti ja laadullisesti huonommin kuin minä, vaikka ovat huomattavasti hoikempia. Entinen miesystävä syödä puputti vähän väliä, ruokamäärä oli valtava, istui tietsikalla puoli päivää, ja oli todella timmissä kunnossa.

Tasan ei käy aineenvaihdunnan lahjat.

Monella se johtuu tunne-elämän ongelmien väärällä käsittelyllä. Syödään iloon ja syödään lohduksi. Rakastetaankin ruoalla, niin saadaan ongelma annettua perinnöksikin.

Laihtuaminen on helppoa,pysyminen hoikkana ei. Heti kun motivaatio lenkkeilyyn katoaa ja tahtoo vain  katsoa Netflixiä ja syödä keksejä paino nousee taas.

Olen 45 ja painanut 70kg,55kg,85kg,60kg,90kg..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmat mainitaan usein tässä yhteydessä. Miten miellätte ne? Mitä ongelmia teidän mielestä silloin on, kun puhutaan mt-ongelmista?

Masennus esimerkiksi. On vanhanaikainen käsitys, että masennus pelkästään laihduttaisi. Masennus voi aiheuttaa tunnesyömistä, ja myös lääkitys voi lihottaa. Ja (epätyypilliset) syömishäiriöt tietysti myös.

Masennus aiheuttaa paljon useammin liikasyömistä kuin syömättömyyttä. Syömättömyys surun takia on myös urbaani legenda. Myös suru aiheuttaa ylensyömistä. Syöminen vie hetkeksi ajatukset pois masennuksesta ja surusta ja ihminen keskittyy nauttimaan ruuan mausta ja vatsan täyttymisestä. Samasta syystä syöminen pitäisi vaihtaa liikuntaan. Liikunta kuluttaa yllättävän vähän kaloreita, mutta se vie jälleen ajatukset pois surusta, masennuksesta sekä syömisestä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin työ oli enemmän fyysistä. Nykyään moni työ istumatyötä. Myös arkiliikunta on olematonta nykypäivänä. Perheillä saattaa olla useampi auto, julkinen liikenne toimii paremmin, moni lapsi viedään kouluun, ruokaostokset robotti tuo ovelle jne. Ei tarvitse kävellä minnekään. Usein myös teollisesti valmistetussa ruoassa on paljon piilosokeria ja rasvaa. Kaikki eivät valmista ruokaa itse vaan syödään valmista. Tässä nyt jotain syitä, mitä tuli mieleen, että ylipainoisia on paljon. Itse olen aina ollut hoikka, mutta liikun paljon ja työpäivän aikana tulee pelkästään se 10 000 askelta. Ruoan valmistan pääsääntöisesti itse, paljon kasviksia ja vaaleaa lihaa. Ei ole vaihdevuodetkaan tuoneet lisää painoa tai raskaudet aikanaan.

Arkiliikuntaa myös avoimesti ihmetellään niin kuin se olisi kovinkin erikoista. Pyöräilen itse kaikki matkat kesät talvet, kuljetaa

Minä olen saanut ihmettelyä jopa siitä, miten jaksan asua hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Ymmärtäisin ihmettelyn, jos olisin lonkkavikainen mummo. Ihan työikäinen ja -kykyinen aikuinen. Ei kaksi kerrosta rappusia pitäisi mikään suoritus olla edes heikompi kuntoiselle tervejalkaiselle.

Liikunnan merkitystä painonhallinnassa jotenkin vähätellään ihan kauheasti. Joo, syömisestä ne painot tulee, mutta tässä yltäkylläisyyden ajassa jossa eletään niin se 500kcal ylimääräistä kulutusta päivään helpottaa sitä tasapainoa sangen paljon. 

Vaikeaa on ihan vain se, että ruoka on niin hyvää. 

Ja miten niin "päästää itsensä lihomaan"? Olin kaksivuotiaana lihava. Sanotko niin nuoresta, että se on päästänyt itsensä lihomaan?

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Olen lihonut pari kertaa kauan sitten ja kyllä vaan on erittäin helppoa pysyä laihana.Vika on yleensä lihasten hävittämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitystä painonhallinnassa jotenkin vähätellään ihan kauheasti. Joo, syömisestä ne painot tulee, mutta tässä yltäkylläisyyden ajassa jossa eletään niin se 500kcal ylimääräistä kulutusta päivään helpottaa sitä tasapainoa sangen paljon. 

Olen samaa ja eri mieltä. Syöminen ja sen kautta saatu energia on se tärkein asia laihdutuksen kannalta. On helpompaa jättää syömättä suklaapatukka kuin kuluttaa ne kalorit.

Toisaalta nämä kulkee sinänsä käsi kädessä, että liikunnallinen ihminen usein syökin terveellisemmin. Ja kun syö terveellisemmin, on parempi olo ja liikkuminen tuntuu hyvältä. Liikunnan tuoma hyvä olo ei tule, jos liikkumaan lähtee laihdutus mielessä. Toki siinä jotain kuluttaa ja sillä on _aina_ positiivisia vaikutuksia, mutta laihdutuskeinona liikunta ei toimi ilman ruokavalion muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.

Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?

En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.

Ap

Mitä helvettiä sinulle kuuluu muiden kilot. Löysää nutturaa, nauti syömisestä ja ennen kaikkea hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joiden nälänsäätely toimii normaalisti, eli joille on mahdollista ylläpitää normaalipainoa ilman jatkuvaa nälkää eivät kykene koskaan ymmärtämään ihmisiä, joilla näin ei ole. Ihan turha edes yrittää. Sama kuin selittäisi sokealle värejä.

Se mikä on nälkä ja mikä ei, se on vain tottumis kysymys, ei länsimaissa asu yhtään ihmistä joka edes tietää, mikä ihan oikea näläntunne on!

Niin, janontunne tulee näläntunteena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmat mainitaan usein tässä yhteydessä. Miten miellätte ne? Mitä ongelmia teidän mielestä silloin on, kun puhutaan mt-ongelmista?

Masennus esimerkiksi. On vanhanaikainen käsitys, että masennus pelkästään laihduttaisi. Masennus voi aiheuttaa tunnesyömistä, ja myös lääkitys voi lihottaa. Ja (epätyypilliset) syömishäiriöt tietysti myös.

 

Masennus aiheuttaa paljon useammin liikasyömistä kuin syömättömyyttä. Syömättömyys surun takia on myös urbaani legenda. Myös suru aiheuttaa ylensyömistä. Syöminen vie hetkeksi ajatukset pois masennuksesta ja surusta ja ihminen keskittyy nauttimaan ruuan mausta ja vatsan täyttymisestä. Samasta syystä syöminen pitäisi vaihtaa liikuntaan. Liikunta kuluttaa yllättävän vähän kaloreita, mutta se vie jälleen ajatukset pois surusta, masennuk

No ei pidä paikkansa. Mieheni aikuinen lapsi menehtyi. Surun murtamana hän ei olisi syönyt muruakaan, mikäli en olisi häntä siihen patistanut. Hän söi hyvin pieniä määriä kerrallaan. 

Sen kun tietäisi! Tänään aamulla painoin 800 gr enemmän kuin viimeisen viikon ajan, aamupaino oli sama kuin iltapaino ollut. Yhtään taas tajua mistä on kyse, 15 000 askelta kuitenkin tuli.