Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, ja jos tuohon tiedettäisi vastaus, niin maailmassa ei varmaan olisi yhtään ylipainoista ihmistä. Veikkaan, että ihan yksinkertaista vastausta tuohon ei ole. 

Jos joku keksii hyvän ja takuuvarman keinon, hänestä tulee hetkessä miljardööri.

"Sinulle vastaisin, että aloituksessani en mielestäni sanonut, että ylipainoiset ovat typeriä tai epäonnistuneita, tai että olisin heitä parempi ihminen. Ei ole kyse ihmisten arvottamisesta ulkopuolelta. Sen sijan kyllä ihmettelen, miksi niin monet kokevat oman itsensä niin arvottomaksi, etteivät pidä huolta siitä ainoasta kehosta, joka heille on suotu.

Koko ikänsä ylipainoisena elänyt ei ehkä edes tiedä, miten moneen asiaan ylipaino elämässä vaikuttaa. Kun oma painoni alkoi nousta, oloni oli aivan hirveä, vaikka paino sinällään pysyikin normaalin rajoissa. En käsitä, miksi ihmiset eivät kunnioita omaa kehoaan sen verran, että pyrkisivät pois niin epänormaalista ja epämiellyttävästä tilasta.

Mitä itsekuriin ja laihduttamiseen tulee, en mielestäni ole puhunut niidenkään puolesta. Olen täysin vakuuttunut, että painonhallinnassa maltti on valttia. Laihdutuskuurit (joita sinäkin kertomasi mukaan harrastat) sekoittavat elimistön toimintaa eivätkä siksi ole ratkaisu yhtään mihinkään. Minä uskon siihen, että pari voileipää tai banaania vähemmän päivässä on terveysteko, joka kantaa pitkällä tähtäimellä kauas. Sama juttu hyöty- ja arkiliikunnan kanssa, sitä on kovin helppo lisätä ihan jokaisen. 

Ap"

Aika hyvin olet omaksunut tuon "holier than thou" mielentilan, ja samalla vedät "en pidä itseäni parempana" mentaaliakrobatiaa. Ulkopuolisen silmin olet täynnä itseäsi ja paremmuuden tunnetta, sekä muiden halveksuntaa. Yrität tietenkin peitellä sitä omasta mielestäsi sivistyneelle vaikuttavalla ihmettelyllä, ja huolella toisten ihmisten kehoista ja hyvinvoinnista. 

Ei sulla tosiasiassa mitään muuta motiivia ole kuin oman paremmuutesi julistaminen. Mene vaikka jauhamaan avokadoa ja suorittamaan niitä avoimen yliopiston psykologikursseja, mutta ei sinusta oikein nettipalstakeskustelijaksi ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Miksi päästää sen kerran lihoamaan, kun yhden kerran on liikaa ja sen kaikki tietää, katsoo vain, ettei panoa nouse, maalaa vaikka painon seinään jos ei muuta keksi, siinä vaiheessa kun pituuskasvu on saavutettu ja kaikki ylimääräinen paino tuon jälkeen on ylimääräistä ja turhaa.

No minä en katsonut lapsena etten pääse lihoamaan, huono minä. Söin tukahduttaakseni sietämättömän olotilan: isäni käytti minua hyväksi 7-vuotiaasta lähtien, veljeni jo aiemmin, muistan vain teot, en ikää silloin. Minua pahoinpideltiin vyöllä, potkimalla, hakkaamalla. Joskus menetin tajuntani. Minulta revittiin hiuksia niin että päässä oli kaljuja kohtia. Minua haukuttiin mitä kauheimmilla sanoilla, minulla ei ollut oikeuksia tai edes perustarpeita. Jouduin ottamaan valtavan vastuun itsestäni ja sisaruksistani jo alakoulussa. 

Tätä ylipainoasiaa en ole saanut ratkaistua, vaikka nuo traumat kyllä katkaisin tähän sukupolveen. Kaikesta huolimatta jaksoin pinnistellä ja minusta tuli suvun ensimmäinen maisteri, sitten tohtori. Teen vapaaehtoistyötä ja olen kaikille reilu. 

Mutta ymmärrän toki, että kiloni ovat sinulle kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Läskipaskat ei ymmärrä,pitäs syyvä vähemmän

Jos vähentää tuntuvasti totuttua ruoan määrää, oma keho siirtyy säästöliekille eikä enää kuluta syötyä ravintoa. Tätä tapaa ei suositella. Toki on syytä pienentää annoksia, jos ne ovat olleet kohtuuttoman isoja. Jossain ketjussa puhuttiin tunnetusta henkilöstä, joka soi uyli 2000 kcal. Joidenkin mielestä tätä olisi ok. Se ei ole ok. Kyseinen henkilö söi sen määrän yhdellä ainoalla aterialla. Suosituksissa puhutaan kuitenkin vuorokauden kalorimääristä. Em henkilöllä se ylittyy huolestuttavalla määrällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehillintä.

Ei ole, ikäni olen syönyt mitä haluan ja saman painoinen hoikka ollut aina. Jokin muu siinä on syynä, kun päivääkään en ole itseäni hillinnyt. Laihduttamaan en varmaan edes pystyisi jos lihoisin, koska sitä itsehillintää ei nimenomaan ole. Syön pullaa ja karkkia joka päivä ja varmaan itkisin, jos en voisi. 

Minäkin söin ennen mitä halusin. Usein teki mieli leivosta tai suklaapötköä. Nyt en todellakaan voi syödä niin kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa telkkarista Hengenvaarallisesti lihava ohjelmaa, ni näätte miten ihmiset huijaa itseään. Luulee syövänsä vähän mutta syö oikeesti paljon ja pitää huijauspäiviä. Tässä ongelma, että kieltää yodellisiuden.

Ohjelmaan osallistuvien kotimaassa kaupassa oleva ruoka on tavattoman pitkälle prosessoitua. Se ei juuri muistuta niitä alkuperäisiä ainesosia, joita siihen on valmistettaessa pantu. Lisäksi siellä ilmeisesti lisätään joihinkin elintarvikkeisiin jotakin, mitä täällä ei saa käyttää. Jotakin, mikä voi lisätä lihomista.  Täällä meillä myös liikutaan enemmän, kun kävellään kadulla. Siellä ei monesa paikassa ole jalkakäytävää, jolla ihmiset voisivat kävellä.

En suoraan sanottuna usko, että iän myötä aiemmin normaalipainon ylläpitämiseksi syöty kalorimäärä alkaa yhtäkkiä holtittomasti lihottaa ja että koko ajan pitäisi syödä vähemmän ja vähemmän, jotta ei liho hallitsemattomasti. Hieman energiantarve saattaa vähentyä kun fyysinen aktiivisuus vähenee, mutta ei paljon. Ei ihmisen fysiologia niin toimi, että lopulta saisi syödä kerran päivässä ja pelkkää salaattia tai muuten lihoo väistämättä.

"Aika hyvin olet omaksunut tuon "holier than thou" mielentilan, ja samalla vedät "en pidä itseäni parempana" mentaaliakrobatiaa. Ulkopuolisen silmin olet täynnä itseäsi ja paremmuuden tunnetta, sekä muiden halveksuntaa. Yrität tietenkin peitellä sitä omasta mielestäsi sivistyneelle vaikuttavalla ihmettelyllä, ja huolella toisten ihmisten kehoista ja hyvinvoinnista. 

Ei sulla tosiasiassa mitään muuta motiivia ole kuin oman paremmuutesi julistaminen. Mene vaikka jauhamaan avokadoa ja suorittamaan niitä avoimen yliopiston psykologikursseja, mutta ei sinusta oikein nettipalstakeskustelijaksi ole."

Onko av:llekin nykyään pääsykokeet, vai mitä selität? 

Voi olla, ettei sinulle aukea tuo avaus tai lainaamasi teksti, mutta kyllä mä aidosti ihmettelen tuota asiaa, koska kuten sanoin ylipaino osoitta aikamoista piittaamattomuutta omaa hyvinvointia kohtaan. 

Tänne av:lle on tosi vaikeaa tehdä aiheesta aloituksia, koska ne poistuvat hyvin nopeasti. Jostain syystä tämä sai jäädä, vaikka ehkä se oli nyt provokatiivisempi kuin jotkut muut. Painoa ja varsinkin ylipainoa koskevia kirjoituksia saa kirjoittaa oikein kieli keskellä suuta, ja silti saa jok tapauksessa kuulla olevansa empatiakyvytön k*spää. 

Onko sinusta ihan normaalia, että ylipainosta ei saa keskustella? Minusta ei. 

Se, mitä pyrin sanomaan, on että painonhallinta voisi oikeasti onnistua suurelle osalle meitä, jos siihen suhtautuisi oikealla tavalla. Ei pitäen mitään rääkkidieettejä tai kuntokuureja, vaan uskomalla itseensä ja omiin kykyihinsä pitkällä, jopa vuosien tähtäimellä. Sen vuoksi otin itseni esimerkiksi, koska olen itse keski-ikäinen ja olen omakohtaisesti havainnut, että ikä ei ole este toimivalle painonhallinnalle. Ikä on vain yksi tekosyy lisää.

Mutta kehopositiivisuus on niin mukava asia, että terveestä kehosuhteesta terveeseen kehoon ei edes saa puhua, koska silloin pahoittaa jonkun toisen mielen, ja niitä mielensäpahoittajia on nykyään jo lähes joka toinen aikuisista.

Relatkaa, ihmiset. Ei läski tee teistä sen huonompaa ihmistä, vaikka joku kehottaisikin yrittämään siitä eroon.  

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Aika hyvin olet omaksunut tuon "holier than thou" mielentilan, ja samalla vedät "en pidä itseäni parempana" mentaaliakrobatiaa. Ulkopuolisen silmin olet täynnä itseäsi ja paremmuuden tunnetta, sekä muiden halveksuntaa. Yrität tietenkin peitellä sitä omasta mielestäsi sivistyneelle vaikuttavalla ihmettelyllä, ja huolella toisten ihmisten kehoista ja hyvinvoinnista. 

 

Ei sulla tosiasiassa mitään muuta motiivia ole kuin oman paremmuutesi julistaminen. Mene vaikka jauhamaan avokadoa ja suorittamaan niitä avoimen yliopiston psykologikursseja, mutta ei sinusta oikein nettipalstakeskustelijaksi ole."

Onko av:llekin nykyään pääsykokeet, vai mitä selität? 

Voi olla, ettei sinulle aukea tuo avaus tai lainaamasi teksti, mutta kyllä mä aidosti ihmettelen tuota asiaa, koska kuten sanoin ylipaino osoitta aikamoista piittaamattomuutta omaa hyvinvointia kohtaan. 

Tänne av:lle on tosi vaikeaa tehdä aihee

Ja se sun mielestä kuuluu sinun räävittäväksesi, että joku osoittaa piittaamattomuutta omaa hyvinvointiaan kohtaan? Ja että siitä pitää keskustella tuollaisella "kyllä mä kuulkaa tiedän, mitä teidän pitää tehdä" -premissillä?

Kirjoitit aikaisemmin, ja lainaan: "Koko ikänsä ylipainoisena elänyt ei ehkä edes tiedä, miten moneen asiaan ylipaino elämässä vaikuttaa. Kun oma painoni alkoi nousta, oloni oli aivan hirveä, vaikka paino sinällään pysyikin normaalin rajoissa." Vastaan, että kun et koskaan ole ollut millään tavalla ylipainoinen, et näytä lainkaan tajuavan, miten vaikea jostain kierteestä on päästä eroon? Tai ehkä tiedätkin, tuo sinun pakkomielle muiden läskeistä vähän viittaa siihen, että sulla on suuria vaikeuksia pitää nenääsi erossa muiden asioista. Ootko samalla tavalla huolissasi, sanotaan vaikka vuorikiipeilijöistä? Kyllä maailman vaikeimmille vuorille kiipeäminen osoittaa aikamoista piittaamattomuutta omaa hyvinvointia kohtaan, kun moni on niille vuorille kiivetessään kuollut sinne? Mutta hei, ainakaan ne ei olleet ylipainoisia, kaikki on siis heidän kohdallaan hyvin, ei mitään huolta.

Kirjoitat lisäksi, miten helppoa painon pudotus on. Lisää vaan vähän arkiliikuntaa ja syö voileivän ja banaanin päivässä vähemmän. Et selkeästi tajua, kuinka ulapalla olet typerine neuvoinesi. Oot varmaan niitä, jotka masentuneelle sanoo, että "olisit vain vähän iloisempi, niin et olisi masentunut". Mitä suosittelet muuten syöpäpotilaalle? "Älä anna sen kasvaimen kasvaa enempää, niin kyllä sun olo paranee, tai ei ainakaan pahene." Näinkö se toimii? Tai no, ainakin sun päässä se taitaa toimia just näin.

Ja syyllistäminen on aina paras motivaattori, eikö vain? "Ikä ei ole este, ikä on vain yksi tekosyy lisää." Ja loppuun vielä tuttu "mistään ei saa sanoa mitään", eli tästä aiheesta ei saa puhua, ja siitä on vaikea saada tänne palstalle aloituksia ja voi itkuparku, kun et saa peitellysti haukkua toisia. Mikä on muuten sun tekosyy sille, että oot kokovartalokyrpä?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on se ongelma että teet niin tai näin niin se on väärin.

Sinä ap ihmettelet mikä siinä on niin vaikeaa, koska itse elät kuin pellossa, voit syödä mitä vain ja silti pysyt normaaliapinossa. Minua on varmaan jo lapsena syötetty väärin ja suolistohormonit yms menneet sekaisin, koska se oikeasti on itselleni vaikeaa. Lihoin ylipainon rajoille. Aikuisena tein asialle jotain. Laihdutin. Paino on pysynyt, mutta se ei pysy ilman sitä painonhallintaa eli säännöllistä kaloreiden laskemista, vaa'alla käyntiä ja tarvittaessa, jos olen syönyt liikaa, ruokavalion kevennystä ja liikunnan lisäystä. Hyvä puoli on, että laihdutuksen myötä painonhallinta on helpompaa koska sokerihimo on lähtenyt. Ja on se sen arvoista, koska viihdyn kehossani, olen tyytyväinen itseeni, pystyn liikkumaan, näytän hyvältä yms.

 

Mutta mutta... nyt kun hallitsen painoani, niin läskipositiivisuusaktivistit (ks. Keskustelu - Miten voisi h

Ei kannata välittää tuollaisista negatiivisesta suhtautumisesta painonhallintaan. Kyllähän ihmiset yrittävät selittää liikunnankin haitalliseksi, jos eivät itse satu liikunnasta pitämään. Ilmeisesti se on niin, että rasvasolu pyrkii kaikin tavoin palautumaan siihen mittaan, jossa oli suurimmillaan eli laihtuneen on vaikea pysyä ihannepainossa. Ns. luonnonlaihoja taitaa ollla jokin häviävän pieni vähemmistö, jolla on jokin aineenvaihdunnan sairaus. Eli laihduttaminen on ilmeisesti todella kovaa hommaa, jos on koko ajan nälkä. Lihoneilla suolistohormonit taitavat tehdä tuon tempun, että tekee jatkuvasti ruokaa. Eli hemmetin kovia tyyppejä ne, jotka pystyvät laihduttamaan. 

Itse kuulun sukuun, jossa on runsaasti lihavia, mutta aloin jo nuorena harrastaa liikuntaa ja tietysti se rytmitti myös syömistä eli en ole koskaan lihonut, vaikka olen jo 61. Noin viisi vuotta sitten jouduin kuitenkin alkamaan katsella tarkemmin syömisiäni ja treeniäni, koska pientä masua alkoi pukata. Ensinnäkin tässä iässä lihaksia katoaa, minkä vuoksi olen alkanut harrastaa salia kaksi kertaa viikossa. Alkoholia siedän tuskin enää ollenkaan. Lisäksi pitää satsata laadukkaampaan ruokaan. Vaakoja mielestäni ei tarvita, sillä jos vyötärö pysyy siinä 80 sentissä, niin kaikki hyvin. 

Voi hyvä ihminen...

Huhhuh mikä vuodatus. 

Ihan ensinnäkin, se painonpudotus on juurikin niin helppoa, että voileipä vähemmän päivässä ja vaikka tunti tai puolikin tuntia kävelyä tai portaiden nousua hissin tai liukuportaiden sijaan. Jos voileivässä on vaikka 300 kaloria, niin vuodessa sellainen kalorivaje tekee 15 kiloa vähemmän, enkä edes laske siihen niiden portaiden tuomaa lisää.

Tuo on se juttu, jota haluaisin tuoda esiin, mutta se hukkuu aina joko tuollaisten "olet idiootti kusipää kokovatalokyrpä" -viestien sekaan, tai sitten koko ketju poistetaan, vaikka aloitus olisi täysin asiallinen. 

Tässäkin ketjussa on ylipainoisia, jotaki tuovat esiin sitä, kuinka vaikeaa painonhallinta heille lukuisista ja säännöllisistä laihdutuskuureista huolimatta on. Kuitenkin senkin pitäisi olla nykyään jo ihan yleisessä tiedossa, että laihdutuskuurit eivät auta ylipainoon, vaan kestävään painonhallintaan päästään vain pitkäaikaisilla muutoksilla. Jostain syystä ihmiset edelleen yrittävät hoitaa painoaan kuutiluonteisesti, mikä aiheuttaa hirveää stressiä ja syyllisyyttä, koska se niin harvoille toimii.

Tästä asiasta minä yritän puhua, ja siitä siis ei vaan voi keskustella joutumatta kuulemaan loukkauksia. Ihme juttu. 

Olisi oikeasti ihan terveellistä, jos ilman hirveitä tunnekuohuja voisi ihmisilel muistuttaa, että painonhallinta perustuu tosi yksinkertaisiin muutoksiin, mutta avain siinä on AIKA. Retkahdus tsi useampikaan ei ole vakava juttu, kun tähtäimessä on muutaman kilon pudotus vuodessa. Kuitenkin jos kymmenen vuoden aikana pudottaa vaikka viisi kiloa vuodessa (yksi voileipä vähemmän joka kolmas päivä), se on 50 kiloa kymmenessä vuodessa, puhumattakaan siitä, että sitä painoa ei sinä aikana tule kilo tai pari lisää vuosittain. Tässä on oikeasti kyse isoista ja tärkeistä oivalluksista, ja se on - uskoit tai et - oikeasti se syy, miksi haluan asiasta julkisesti puhua. Ei minua kiinnosta kenenkään vauvapalstalaisen mielipide minusta, eihän kukaan täällä edes tunne minua. 

Mitä siihen vuorikiipeilyyn tulee, niin osuit kyllä ihan naulan kantaan. Minusta se on yksi typerimmistä harrastuksista, enkä näe siinä minkäänlaista hohtoa. 

Ap

Tästä aiheesta puhutaan aina siihen sävyyn että se olisi pelkästään oma valinta. Miksi päästit itsesi lihavaksi. Sama kuin kysyisi joltain miksi annoit sairauden tulla, olisit vaan vastustellut. Kaikkea ei voi elämässä itse kontrolloida vaikka moni niin luuleekin.

Osa ihmisistä saa jotain ylemmyydentuntoa päivittelemällä toisten painoa kun on itse pitänyt itsensä ja painonsa "kurissa". Tarkoittaa ettei hän ole vielä esim. sairastunut tautiin jossa itse sairaus tai lääke nostaa painoa, sekoittaa hormonit tms.

Ylipainoon vaikuttaa niin moni asia että sen ajattelu pelkkänä itsehillinnän puutteena joutaisi jo lopullisesti romukoppaan. 

Ap jossain kommentissa sanoi, että hänellä oli hirveä olo lihoessaan normaalipainon sisällä. Minun on tätä vaikea ymmärtää, miten kenelläkään voi olla tuollaisesta asiasta hirveä olo. Itse olen aikuisiällä ollut niin normaalipainon alarajalla kuin nykyisin ylipainoinen, mutta ei minulle ole painosta ikinä tullut sen paremmin huonoa kuin hyvää oloa. Elämän haasteet ovat olleet aivan muita, pahimpina  läheisten menettämiset. Ylipainoisena pystyn fyysisesti tekemään sen mitä tarvitsee, en laihana tehnyt sen isompia juttuja, koska en ollut sen liikunnallisempi silloinkaan. Edelleen kävelen yli 10 km tai uin kilometrin, se riittää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Ap jossain kommentissa sanoi, että hänellä oli hirveä olo lihoessaan normaalipainon sisällä. Minun on tätä vaikea ymmärtää, miten kenelläkään voi olla tuollaisesta asiasta hirveä olo. Itse olen aikuisiällä ollut niin normaalipainon alarajalla kuin nykyisin ylipainoinen, mutta ei minulle ole painosta ikinä tullut sen paremmin huonoa kuin hyvää oloa. Elämän haasteet ovat olleet aivan muita, pahimpina  läheisten menettämiset. Ylipainoisena pystyn fyysisesti tekemään sen mitä tarvitsee, en laihana tehnyt sen isompia juttuja, koska en ollut sen liikunnallisempi silloinkaan. Edelleen kävelen yli 10 km tai uin kilometrin, se riittää minulle.

Kun aloin lihoa, mulle alkoi kertyä oikein kunnollinen vararengas vyötärölle. Vyötärönympärys oli ihan muutaman sentin päässä siitä 80 cm rajasta, jota ei naisena pitäisi ylittää. Mulla oli varmaan aika paljon viskeraalirasvaa, koska olo oli niin tukala. Tuntui siltä, että heti kun söin, maha oli ihan täynnä ja olo oli ikävä. Mun ei tehnyt enää mieli liikkua, vaan välttelin ihan kaikenlaista liikkumista. Mua väsytti koko ajan, ja halusin vain löhötä ja nukkua. Kesällä sain kunnon tuskalliset hankaumat nivusiin. Kaiken lisäksi söin todella vähän,  ja silti paino jatkoi nousemista.

Tuosta aloin siis liikkua enemmän (vain ja ainoastaan arkiliikuntaa) ja vähensin radikaalisti mm. voin käyttöä, koska se oli ainoa säännöllinen paheeni.

Vyötäröltä on nyt lähtenyt n. 6-7 senttiä. Kiloista en tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jossain kommentissa sanoi, että hänellä oli hirveä olo lihoessaan normaalipainon sisällä. Minun on tätä vaikea ymmärtää, miten kenelläkään voi olla tuollaisesta asiasta hirveä olo. Itse olen aikuisiällä ollut niin normaalipainon alarajalla kuin nykyisin ylipainoinen, mutta ei minulle ole painosta ikinä tullut sen paremmin huonoa kuin hyvää oloa. Elämän haasteet ovat olleet aivan muita, pahimpina  läheisten menettämiset. Ylipainoisena pystyn fyysisesti tekemään sen mitä tarvitsee, en laihana tehnyt sen isompia juttuja, koska en ollut sen liikunnallisempi silloinkaan. Edelleen kävelen yli 10 km tai uin kilometrin, se riittää minulle.

Kun aloin lihoa, mulle alkoi kertyä oikein kunnollinen vararengas vyötärölle. Vyötärönympärys oli ihan muutaman sentin päässä siitä 80 cm rajasta, jota ei naisena pitäisi ylittää. Mulla oli varmaan aika paljon viskeraalirasvaa,

Vähensit siis terveellisimmästä päästä :)

Vierailija kirjoitti:

En suoraan sanottuna usko, että iän myötä aiemmin normaalipainon ylläpitämiseksi syöty kalorimäärä alkaa yhtäkkiä holtittomasti lihottaa ja että koko ajan pitäisi syödä vähemmän ja vähemmän, jotta ei liho hallitsemattomasti. Hieman energiantarve saattaa vähentyä kun fyysinen aktiivisuus vähenee, mutta ei paljon. Ei ihmisen fysiologia niin toimi, että lopulta saisi syödä kerran päivässä ja pelkkää salaattia tai muuten lihoo väistämättä.

Sehän siinä onkin, että lihominen ei ole holtitonta vaan tapahtuu niin hitaasti, että itse ei edes huomaa muutosta ennen kuin liikakiloja on tullut jo paljon. Ei sitä huomaa vaatteistakaan, kun perinteiseen suomalaiseen tyyliin käyttää trikoota ja uusii silloin tällöin vaatevarastoaan. Joku kerta sitten huomaa, että se muutama vuosi sitten sopinut juhlamekko onkin jäänyt pieneksi, tai joku tuttava taivastelee pitkästä aikaa tavatessa, että ootpa sä lihonut. Nopeaan holtittomaan lihomiseen puolestaan on käytännössä aina joku syy, esimerkiksi sairastuessa joutuu sänkypotilaaksi ja energiantarve vähenee kerralla rajusti mutta syö edelleen kuten ennen, tai kilpirauhasen vajaatoiminta heittää kehon nopeasti sekaisin (se ei todellakaan ole mikään lihavien naisten tekosyy, vaan todellinen ja alidiagnosoitu sairaus), tai saa jonkun lääkityksen minkä seurauksena paino nousee, kortisoni on aika tyypillinen ja jotkut masennuslääkkeet nostavat myös painoa.

huonolaatuinen ruoka sotkee nälkäsignaalit

Vähensit siis terveellisimmästä päästä :)

Kova rasva ei ole terveellistä :)

Lohturuokailu on pahasta. Pitää hakea lohtua jostain muusta eikä mässäillä itseään lihavaksi. Jos ei sitä tajuu niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta puhutaan aina siihen sävyyn että se olisi pelkästään oma valinta. Miksi päästit itsesi lihavaksi. Sama kuin kysyisi joltain miksi annoit sairauden tulla, olisit vaan vastustellut. Kaikkea ei voi elämässä itse kontrolloida vaikka moni niin luuleekin.

Osa ihmisistä saa jotain ylemmyydentuntoa päivittelemällä toisten painoa kun on itse pitänyt itsensä ja painonsa "kurissa". Tarkoittaa ettei hän ole vielä esim. sairastunut tautiin jossa itse sairaus tai lääke nostaa painoa, sekoittaa hormonit tms.

Ylipainoon vaikuttaa niin moni asia että sen ajattelu pelkkänä itsehillinnän puutteena joutaisi jo lopullisesti romukoppaan. 

Monella näistä omatkin elintavat ovat sellaiset, että huonommalla tuurilla he olisivat itsekin paheksumiaan läskejä. Ap:kin kertoi elävänsä pellossa, hänellä on vaan käynyt elimistölotossa parempi tuuri.