Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa miten ihmeessä siellä Allun leireillä ei ollut ylipainoisia? Kun joillakin ei paino tipu, koska geenit ja kilpirauhanen.

Olet naurettava. Mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa miten ihmeessä siellä Allun leireillä ei ollut ylipainoisia? Kun joillakin ei paino tipu, koska geenit ja kilpirauhanen.

No siten että heidät ki dutettiin hitaasti kuoliaaksi. Lopettakaa tämän asian vertaaminen laihduttamiseen!! Voiko mitään typerämpää olla. Joo'o, jokainen meistä kuolee lopulta nälkään jos meitä pidetään ruumiillisessa pakkotyössä 14h päivässä alle 500 kcal päiväannoksella. Mitä tekemistä sillä on LAIHDUTTAMISEN kanssa?? Ja se että sieltä ylipäätään käveli kukaan hengissä pois kertoo nimenomaan siitä että ihmiskeho pitää energiasta kiinni viimeiseen kaloriin asti.

Niinpä. Lisäksi ei ollut puhdasta vettä ja taudit jylläsi. Paljon syitä kuihtua olemattomiin. Itse asiassa on aika ihme, että osa edes selvisi elossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ap ole ottanut itseään niskasta kiinni ja laihduttanut pois nuoruusvuosien jälkeen tulleita kiloja? Sehän on ihan helppoa.

Miksei ap ole ottanut itseään niskasta kiinni ja ole nyt vaikka miljonääri tai Nobel-palkittu? Ei tarttisi provota vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1970. Mulla alko paino nousemaan +40 veenä. Siihen asti pysyin hoikkana.

Ajoittan laihduttanut itseni normaalipainon ylärajaan. Alemma en ole kyennyt.

Se laihdutettu paino on pysynyt aina parista kuukaudesta puolisen vuotta sitten lähtenyt nousuun.

Nyt olen 55 vee ja ylipainoa on tällähetkellä 17 kiloa.

Syön liian isoja annoksia. Plus muita herkkuja mennyt viime aikoina.

Nyt dietisti neuvo että puoli lautasellista salaattia/vihanneksia. Tila mikä on jäljellä tulee jakaa hiilareitten ja proteiinien kanssa. 50-50 periaatteella.

Iltasin jos tulee nälkä niin vuorostaan verenpainehoitsu sano että syö pari porkkanaa.

No nyt olen alottanut järkevämmän syömisen. Ainakin tonne 75 olis ihan hyvä terveyden takia tiputtaa.

Hyvä, että myönnät ylipainosi syyn. Moni syyttää hormoneja, vaikka todellisuudessa syö l

Kaikissa riippuvuuksissa on hyvä tajuta ongelman ydin. Ensimmäinen askel eheytymiseen.

Unohdin aikasempaa kirjottaa että olen ollut myös laiska liikunnan suhteen. Ja mukavuudenhalun yleensäkin. Sekä pidän todella paljon hyvistä ruuista ja juomista.

Ainoa joka voi vaikuttaa painooni olen minä itse.

Se 55 vee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha. Huomaa miten moni vihaa normaalipainoisia, jotka pitävät itsestään huolta! Eivät kestä sitä että joku pystyy laihtumaan! 

Olet väärässä, kukaan ei vihaa normaalipainoisia mutta moni vihaa ilkeitä besserwissereitä.

"Normaalipainoiset" ovatkin nykyään lihavia eli heidät sallitaan. Hoikkia tai auta armias laihoja sitten kyllä vihataan senkin edestä. Kateus jyllää.

No ei vihata tai olla kateellisia. Sen sijaan ihmisen ylimielisyys  ja itsensä liiallinen ylistäminen on ärsyttävää, ihan sama onko ihminen hoikka vai pullea.

Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii joka päivä tietoista ponnistelua. Vaa'alla käynti on rutiini. Pitää seurata suurin piirtein, paljonko kaloreita tulee, ja tietää oma kulutus. Jos syö kovin paljon tavallista enemmän, niin seuraavat päivät otetaan kevyemmin tai liikutaan. Aika perusjuttuja, mutta näillä paino pysynyt normaalina jo vuosia. Nälkää ei tarvitse nähdä, liikuntaa ei ole pakko painon ylläpitämiseksi harrastaa ja satunnaisesti voi syödä makeaakin yms. Tai vaikka joka päivä, kunhan kalorit pysyvät kulutuksen mukaisissa rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iän karttuminen pienentää useimpien lihasmassaa. Siksi siitä kiinni pitämistä kannattaisi korostaa enemmän jo ihan ikääntyneen toimintakyvyn kannalta. Puolet 65-vuotiaista naisista ei pääse ylös tuolista tukematta kädellä nojaan, pöytään tai vaikka lavuaariin vessassa, koska jaloissa ei ole tarpeeksi lihasmassaa ja voimaa. 

Muuten ei tarvi välttämättä seurata muuta kuin vyötärönympärysmittaansa eli kun se on naisella pituudesta riippuen (naisilla voi olla keskenään jopa 25 sentin pituuseroa), on yläraja 85-95 senttiä. Miehillä samat mitat ovat 90-100 senttiä. 

Tuon keksit itse. Nimittäin Duodecimin mukaan pituuden merkitys vyötärönympärykseen on niin pieni, että se on merkityksetön. Raja on kaikille naisille sama 80 cm ja 90 cm. 

Ihmisellä ei ole niin, että lyhyt olisi vinttikoira ja pitkä olisi vihikoira. Lyhyt ihminen on yksinkertaisesti vaan lyhyempi pätkä samaa putkea mitä pitkäkin. Sisäelimet ovat samat, naisilla lantion sisämitat samat, synnytetään saman kokoisia vauvoja ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 5-vuotiaasta asti ylipainoinen. Lapsuudenperheessäni oli asioita (perheväkivaltaa, isän mielenterveysongelmia), joita ehkä pakenin tai käsittelin syömällä jo tuolloin. Että niin, miksi tosiaan annoin itseni lihoa ensimmäisen kerran - mitä sinä vastaisit asemassani? 

 

Olen joutunut elämäni aikana tekemään valtavasti töitä painoni kanssa. Olen laihduttanut nyt jo neljällä vuosikymmenellä isoja määriä, 20-40 kiloa kerrallaan. Aina paino on lopulta tullut takaisin. En silti ole ihmise syrjäytynyt tai säälittävä. Olen korkeakoulutettu, työelämässä ja henkilökohtaisessa elämässäni onnistunut ja onnellinen ihminen. Silti minulla on noin 45 kg ylipainoa normaalipainon ylärajasta laskettuna. Toivon, että jossain vaiheessa vuoden sisään olen taas saanut kiloja pois, olen pitkästä aikaa pääsemässä kiinni painonpudotukseen. Helppoa se ei ole, mutta terveyden kannalta välttämätöntä.

Ap:n kysymys

Sinulle vastaisin, että aloituksessani en mielestäni sanonut, että ylipainoiset ovat typeriä tai epäonnistuneita, tai että olisin heitä parempi ihminen. Ei ole kyse ihmisten arvottamisesta ulkopuolelta. Sen sijan kyllä ihmettelen, miksi niin monet kokevat oman itsensä niin arvottomaksi, etteivät pidä huolta siitä ainoasta kehosta, joka heille on suotu.

Koko ikänsä ylipainoisena elänyt ei ehkä edes tiedä, miten moneen asiaan ylipaino elämässä vaikuttaa. Kun oma painoni alkoi nousta, oloni oli aivan hirveä, vaikka paino sinällään pysyikin normaalin rajoissa. En käsitä, miksi ihmiset eivät kunnioita omaa kehoaan sen verran, että pyrkisivät pois niin epänormaalista ja epämiellyttävästä tilasta.

Mitä itsekuriin ja laihduttamiseen tulee, en mielestäni ole puhunut niidenkään puolesta. Olen täysin vakuuttunut, että painonhallinnassa maltti on valttia. Laihdutuskuurit (joita sinäkin kertomasi mukaan harrastat) sekoittavat elimistön toimintaa eivätkä siksi ole ratkaisu yhtään mihinkään. Minä uskon siihen, että pari voileipää tai banaania vähemmän päivässä on terveysteko, joka kantaa pitkällä tähtäimellä kauas. Sama juttu hyöty- ja arkiliikunnan kanssa, sitä on kovin helppo lisätä ihan jokaisen. 

Ap

Tässä on se ongelma että teet niin tai näin niin se on väärin.

Sinä ap ihmettelet mikä siinä on niin vaikeaa, koska itse elät kuin pellossa, voit syödä mitä vain ja silti pysyt normaaliapinossa. Minua on varmaan jo lapsena syötetty väärin ja suolistohormonit yms menneet sekaisin, koska se oikeasti on itselleni vaikeaa. Lihoin ylipainon rajoille. Aikuisena tein asialle jotain. Laihdutin. Paino on pysynyt, mutta se ei pysy ilman sitä painonhallintaa eli säännöllistä kaloreiden laskemista, vaa'alla käyntiä ja tarvittaessa, jos olen syönyt liikaa, ruokavalion kevennystä ja liikunnan lisäystä. Hyvä puoli on, että laihdutuksen myötä painonhallinta on helpompaa koska sokerihimo on lähtenyt. Ja on se sen arvoista, koska viihdyn kehossani, olen tyytyväinen itseeni, pystyn liikkumaan, näytän hyvältä yms.

Mutta mutta... nyt kun hallitsen painoani, niin läskipositiivisuusaktivistit (ks. Keskustelu - Miten voisi hyväksyä sen, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta vartalo ei ole kaunis? | Aihe vapaa | Vauva)  taas valittavat, että se on "häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä" ja johtuu sisäistetystä läskifobiasta ja pitäisi vain hyväksyä se, että luonnollinen painoni on ylipaino ja lihavana pitäisi olla tyytyväinen. Kuulemma pitäisi hankkia erikoisvarusteita, kenkälusikoita ja hankaussuojia, että saisi kengät jalkaan eivätkä reidet hiertäisi yhteen, sen sijaan että laihduttaisi, ja antaa vain painon nousta niin ylös kuin keho sallii.

Ja jos tuota neuvoa noudattaisi ja lihoisi, niin taas olisi joku haukkumassa, että mikset laihduta...

Eli ilmeisesti ainoa oikea tapa on vain olla luonnostaan hoikka, jolle painonhallinta on helppoa tai joka ei edes tarvitse sitä, koska voi syödä mitä haluaa lihomatta. Suurin osa ei ole, vaan painonhallinta vaatii aika paljon hommaa. Se ei ole mahdotonta, kun siihen tottuu, mutta aluksi se on vaikeaa, ja totta kai keho pistää vastaan. Mukavampi olisi vain syödä mitä tekee mieli niin paljon kuin tekee mieli. Itsekuria tarvitaan, ja järkeviä valintoja. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Aina löytyy joku muu syy mihin voi vedota sen sijaan että ottaisi itsea niskasta kiinni

Mulla on koko ajan olo, että voisin syödä jotain. Voin syödä itseni ihan täyteen, niin että on vatsa pinkeä ja kipeä, mutta vähän aikaa kun menee, niin taas tekee mieli syödä jotain. Mulla on koko ajan mielessä se että milloin seuraavan kerran voisi syödä ja mitä tahtoisin syödä. Toiset saattaa ajatella seksiä koko ajan, mutta minä ajattelen ruokaa. 

Mulla on ylipainoa alle 20 kiloa, eli mä harrastan kyllä koko ajan itsekuria ja rajoittamista. Mutta mulla menee kieltämättä aika paljon tähän tahdonvoimaa ja kapasiteettia. Heti kun olen väsynyt, stressaantunut tai kuormittunut, niin syöminen lisääntyy. Sillä nuo kilot on tulleetkin. 

Mä söin noin tunti sitten lounaan, jossa oli runsaasti proteiinia, sopivasti hiilareita ja paljon kasviksia. Mun tekisi silti mieli syödä jotain. Seuraavan kerran syön klo 14.30 hedelmän tai digestive-keksin kahvin kanssa. Sitten on vuorossa ilta-ateria noin klo 17.30 ja vielä iltapala noin klo 21 (jogurttia, marjoja ja kaksi palaa ruisleipää). Ainoa tapa pysytellä edes tässä painossa on syödä näin, mahdollisimman suunnitellusti ja aikataulutetusti. Muuten karkaa käsistä ja heti. 

Ilmeisesti mulla on suolistohormoneissa jotain häikkää. Mulla ei oo tarpeeksi ylipainoa Ozempicia varten, mutta tahtoisin kokeilla, että miltä se tuntuisi, jos ei koko ajan olisi ruoka mielessä. Edes adhd-lääkkeet ei mulla vie ruokahalua, vaikka se on niiden yleinen sivuoire. 

Katsokaa telkkarista Hengenvaarallisesti lihava ohjelmaa, ni näätte miten ihmiset huijaa itseään. Luulee syövänsä vähän mutta syö oikeesti paljon ja pitää huijauspäiviä. Tässä ongelma, että kieltää yodellisiuden.

Vierailija kirjoitti:

MIstä sait lihaksia paljon ?

 

En viitsi kovin tarkkaan kertoa, ettei tutut tunnista. Mutta vuosikymmenien rankalla liikunnalla. Ja kun lihakset kerran saa, ja pitää ne 20 vuotta, niin ei ne kovin helposti enää lähde pois. Tulevat myös takaisin aika pienellä vaivalla, jos vaikka loukkaantumisen tai muun syyn takia vähän vähenevätkin.

Tämä on alapeukuista huolimatta totta. Voin kyllä lisätä, että omaan onnekkaat geenit lihasten suhteen, olen siis jo luonnostani vahva siinä missä aloittaja on luonnostaan hoikka. Siksi olen aina tykännyt semmoisista lajeista, joissa tekniikka yhdistyy nopeusvoimaominaisuuksiin. Ennen olin myös luonnonlaiha, mutta näköjään ihan joka arvalla ei voi kukaan voittaa.

Ei tarvitse yhtään nähdä vaivaa kun noudattaa suurin piirtein suosituksia mutta omalla järjellä varustettuna. Paino ei liiku mihinkään suuntaan vaikka viikonloppuna ja lomalla herkuttelee, arkena syö normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.

Ai ne samat jotka läskistyy?

Eivät he, vaan sinun kaltaisesi.

Geenit on muuttuneet 20-30 vuodessa ,emme ole samoja hmisiä kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yhtään nähdä vaivaa kun noudattaa suurin piirtein suosituksia mutta omalla järjellä varustettuna. Paino ei liiku mihinkään suuntaan vaikka viikonloppuna ja lomalla herkuttelee, arkena syö normaalisti.

Juuri näin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Ylipainoisen henkilön pitäisi muuttaa elintapansa pysyvästi. Ihmistä ei auta se, jos hän ryhtyy lyhyelle laihdutuskuurille. Tätä on selitetty viime vuosina usein. Ruokatottumusten muuttaminen on vaikeaa, mutta vain siten saa painon laskemaan tai asettumaan pysyvästi jollekin tasolle. Toisen asia on meille tarjolla oleva ruoan laatu ja määrä.   Ruokaa on kaikkialla, joten sitä ei pysty   unohtamaan.  Erilaisten pullojuomien määrä on lisääntynyt valtavasti. Osa juomistta saattaa lihottaa. Sipsit, karkit ja muut helposti mukaan napattavat herkut ruokakaupan hyllyllä houkuttelevat meitä. 

Ihan sinulle henkilökohtaisesti v!ttuillakseni olen plösö. Toivottavasti joudut pyörimään loppu elämäsi meidän läskien ympäröimänä, ja tuokoon se sinulle maksimaalisem määrän henkistä peppukipua joka ikinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin vaikeaa että lounasravintoloissa ei lue annosten kaloripitoisuuksia. Terveelliseltä vaikuttava iso annos voi olla 1500kcal.

McDonaldsissa oli ennen tarjottimella paperinen suojus, jonka takapuolella oli lista eri annosten kaloreista ja muusta. Lueskelin sitä silloin, kun söin siellä. Jostain syystä tämä valistuslehtinen katosi käytöstä. Se olisi hyvä palauttaa.