Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Ymmärrän kyllä täysin ap:n pointin. Olen ollut aina normaalipainoinen, ja itselleni lihominen ja se että ruokaa käyttäisi "yli rajojen" on samalla tavalla outoa kuin uhkapelaaminen useimmille. En vaan ymmärrä miten siitä saa niin paljon irti että käyttäisi kaikki rahansa siihen, kun tietää että ei siitä saa kuitenkaan mitään hyvää. Jos täällä ihmeteltäisiin uhkapelaamista syömisen sijaan, vastaanotto ei olisi näin negatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jossain kommentissa sanoi, että hänellä oli hirveä olo lihoessaan normaalipainon sisällä. Minun on tätä vaikea ymmärtää, miten kenelläkään voi olla tuollaisesta asiasta hirveä olo. Itse olen aikuisiällä ollut niin normaalipainon alarajalla kuin nykyisin ylipainoinen, mutta ei minulle ole painosta ikinä tullut sen paremmin huonoa kuin hyvää oloa. Elämän haasteet ovat olleet aivan muita, pahimpina  läheisten menettämiset. Ylipainoisena pystyn fyysisesti tekemään sen mitä tarvitsee, en laihana tehnyt sen isompia juttuja, koska en ollut sen liikunnallisempi silloinkaan. Edelleen kävelen yli 10 km tai uin kilometrin, se riittää minulle.

Kun aloin lihoa, mulle alkoi kertyä oikein kunnollinen vararengas vyötärölle. Vyötärönympärys oli ihan muutaman sentin päässä siitä 80 cm rajasta, jota ei naisena pitäisi ylittää. Mulla oli varmaan aika paljon viskeraalirasvaa,

Kuulostaa todella erikoiselta, myös se, että sinulla on omassa päässäsi ehdottomia senttirajoja. Näistä tulee sellaiset uskovaisuusvibat, monissa uskonnoissa on tarkat rajat siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Samoin huolestutaan niiden puolesta, jotka rikkovat niitä rajoja ja ovat siten matkalla helvettiin. Ylipäätään lihavuuskeskustelussa on samaa kuin uskonnoissa siinä, että rajoitukset halutaan  kohdistaa nimenomaan naisiin, vaikka miehistä pitäisi olla vähintään yhtä paljon huolissaan.

Mutta olet ehkä omenavartaloinen, kun minä olen päärynä. Tunnen omenavartaloisia, joilla ei ole ylipainoa, mutta vatsaa on. Samalla kaikki metabolisen oireyhtymän terveysongelmat. Jos on geenilotossa saanut omenavartalon, niin ehkä silloin tosiaan joutuu olemaan tarkempi, että välttyy terveysongelmilta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se meille kaikille vain ole niin helppoa. Minulla on lääkitys pysyvään sairauteen (eli lääkityskin on pysyvä), joka sotkee aineenvaihduntani täysin. Syön laskennallisesti noin 1500-1800 kaloria päivässä ja liikun siten, että kulutukseni on laskennallisesti noin 3000 kaloria. Kyllä, urheilen 1000+ kaloria päivässä, eli liikun keskimäärin 4-5 tuntia päivittäin. Ja tiedän, mitä syön, sillä teen kaiken ruokani itse tuoreista ja perus raaka-aineista, en käytä edes valmiita liemikuutioita tms. Tällä kombinaatiolla olen onnistunut PYSÄYTTÄMÄÄN lihomisen, en edelleenkään laihdu. En ole vielä edes 30, niin hieman kauhistuttaa, mitä käy vanhetessani. Olen siis 165cm/100kg (joskin näillä liikuntamäärillä osa tuosta on lihasta enkä näytä ihan niin isolta) ja elänyt näin jo vuosia, että ei ole itsekurista kiinni. Toki lääkäri on sanonut, ettei minun pidä olla ylipainostani huolissani, koska elän terveellisesti ja veriarvoni ym ovat erinoma

Tuo "liikunnassa laskennallisesti (ja edes todellisesti) kulutut kalorit voi lisätä syötyihin kaloreihin" ei ole yksioikoista matematiikkaa. Kun liikut ja urheilet paljon niin tiedostomatta vähennät muuta ei-tahdonalaista aktiviteettia ja kaikenlaista puuhastelua ja haahuilua. Nettotulos voi olla, että nuo huomaamattomasti kulutet kalorit vähenevät jopa enemmän kuin olet "polttanut" liikunnalla. Vastaavasti jollekin pieni posiivinen lisä ruoassa voi lisätä energiaa joka sitten palaa näissä ei-tiedotetuissa jutuissa. Tämä lienee yksi mekanismi, joka voi olla sen kokemuksen takana, että aloin laihtua vasta kun söin tarpeeksi. Eli jaksoit alkaa kuluttaa enemmän. Tämä ns. 

Ei-tietoinen fyysinen aktiivisuus (esim. NEAT Non-Exercise Activity Thermogenesis)

Tämä kattaa tahdosta riippumattoman tai huomaamattoman aktiivisuuden, kuten asennon ylläpidon, pienen liikehdinnän, puhumisen ja tahattomat lihasten supistelut.

NEAT voi viedä 515 % päivittäisestä energiankulutuksesta riippuen yksilön aktiivisuudesta.

Viisikin prosenttia päivittäisestä esim 2500 kcal kulutuksesta tekee useita kiloja vuodessa laskennallisesti. Vaikka kaikki meissä tapahtuu viimekädessä termodynamiikan lakien mukaan eikä energiaa voi hävitä eikä syntyä tyhjästä ja periaatteessa "kalori on aina kalori", niin tuossa on monta muuttujaa yksilötasolla. Siksi mikään laskelma, jolla olet kalorivajeessa ja silti et laihdu ei pidä paikkaansa kohdallasi. Siis yleisellä tasolla sanottuna.

Nimim. 180 cm 80-kiloinen 6-9 kertaa viikossa treenaava (salia ja aerobista) lihaksikas mies, jonka paino putoaa vasta 1700-1900 vuorokausikaloreilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lihavat AINA kertovat että lääkärillä on juuri käyty, kaikki arvot mitattu ja ne ovat todella hyviä? Itse en hoikkana todellakaan käy lääkärissä kysymässä miten kroppani voi vaan kuuntelen itse miltä kropassa tuntuu. Ja sitten kun lihava on pudottanut painoa niin aina tulee huomio että vointi on parempi ja energiaa on enemmän kuin aikaisemmin. Yllätyskö?

No en tiedä muiden osalta, mutta itsehän mainitsin, että minulla on pysyvä pitkäaikaissairaus ja siihen lääkitys, et ole sitten kontrolleista kuullut? Eli tulee käytyä lääkärissä parin vuoden välein ihan vain siitä syystä. Ja varmasti voisin paremmin hoikkana, en sitä yhtään kiistä. Lähinnä noilla hyvillä arvoilla pidän motivaatiotani yllä tämän homman ylläpitämiseen, koska kyllä joskus tuntuu siltä, että mitä järkeä tehdä näin paljon työtä ilman näkyviä tuloksia ja meinaa vain luovuttaa. Mutta veriarvotkin ovat tuloksia, joten katson sitten niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä täysin ap:n pointin. Olen ollut aina normaalipainoinen, ja itselleni lihominen ja se että ruokaa käyttäisi "yli rajojen" on samalla tavalla outoa kuin uhkapelaaminen useimmille. En vaan ymmärrä miten siitä saa niin paljon irti että käyttäisi kaikki rahansa siihen, kun tietää että ei siitä saa kuitenkaan mitään hyvää. Jos täällä ihmeteltäisiin uhkapelaamista syömisen sijaan, vastaanotto ei olisi näin negatiivinen.

Niinpä. Jos ei ole välittäjäaineet/ hormonit kehossa sekaisin ja aivoalueet toimivat "normaalisti", sitä pysyy nätisti normaalipainossa, ei sairastu alholismiin, ryhdy narkomaaniksi tai uhkapelaajaksi. Ehkä tupakkakin jää väliin. 

On varmasti jonkin kokoinen osuus ihmisiä, jotka ihan vain huvikseen mäystävät itsensä lihaviksi, mutta en jaksaisi uskoa sen olevan kovin suuri osuus, koska joku syyhän siihenkin on, miksi sellaiseen ryhtyisi. 

Omalla kohdalla trauma-aivot ovat sotkeneet nälkäsignaalit. En tunne nälkää enkä kylläisyyttä. Sitten on vaikea hahmottaa syömisiään, kun aivot välillä huutavat sokeria tai muuta pikaenergiaa ja tyhjyys kuvittelee täyttyvänsä syömisellä. En ole kuitenkaan kovinkaan ylipainoinen. En kuitenkaan ihmettele sitä, että joku toinen on. 

Ei sairaudet ja lääkitykset niin paljoa  ole yleistyneet ( jos ollenkaan) että ne selittäs tän  kansan lihomisen.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai 20 vuotta sitten juotiin. Mutta harva avasi silloin viinipulloa viikolla tai kävi aftereilla töiden jälkeen. Ei paljuiltu lonkeron kanssa tai vietetty viikottaista tyttöjeniltaa. 

 Ei availtu ja paljuiltu, vaan kiskottiin nuo kaikki annokset tai enemmän viikonloppuna. Jos viikottaiset annosmäärät ovat liian korkeat, ne ovat liian korkeat riippumatta siitä kuinka monelle päivälle ne jakaa.

Olen sekä laihtunut että lihonut sairauksien ja lääkkeiden vuoksi. Niiden vaikutusta ei kannata aliarvioida. Siksi olen alkanut suhtautua neutraalimmin laihdutuslääkkeisiin. Ne saattavat ehkä olla ihan oikea lääke. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että lihavuus on monen asian summa. Vaikeinta on ottaa itseään niskasta kiinni, myöntää totuus ja pysyä kiinni rutiineissa. Kun ei tunnu kivalta niin moni antaa periksi. 

 

Itsellä pistää silmään nykyään jatkuva itsensä palkitseminen ja ns. hemmottelu.Esim. Threads on täynnä mukahauskoja postauksi, joissa hämmästellään että eilen ostamista suklaalevyistä toinen on vielä tänään avaamatta. Viikonloppuna postataan kuva herkkuhetkestä, johon kuuluu jäätelöä, karkkia ja pullaa. Perjantaina täytyy ehdottomasti nauttia pizzaa, nachoja ja viiniä kun on selvitty rankasta viikosta yms. Eipä ollut tuollaista parikymmentä vuotta sitttn. Kakkua sai jonkun synttäreillä ja sipsejä jossain spesiaalissa tilanteessa. Limpparia tai alkoholia ei juotu kovinkaan usein ja elämästä selvittiin ilman viikottaista itsensä palkitsem

Kyllä viime vuosituhannella juotiin  reippaasti, edes työpaikoilla ei suhtauduttu alkoholiin yhtä puritaanisesti kuin nykyään vaan jopa lounaalla uskalsi ottaa oluen ja mennä takaisin töihin. Juomisen määrä on hyvin sidonnainen ikään ja elämäntilanteeseen ja muuttuu yksilöllä niiden mukana.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä täysin ap:n pointin. Olen ollut aina normaalipainoinen, ja itselleni lihominen ja se että ruokaa käyttäisi "yli rajojen" on samalla tavalla outoa kuin uhkapelaaminen useimmille. En vaan ymmärrä miten siitä saa niin paljon irti että käyttäisi kaikki rahansa siihen, kun tietää että ei siitä saa kuitenkaan mitään hyvää. Jos täällä ihmeteltäisiin uhkapelaamista syömisen sijaan, vastaanotto ei olisi näin negatiivinen.

harva lihoo vaan normaalia terveellistä ruokaa liikaa syömällä

ylensä mässätään tyhjiä kaloreita jotka vaan ruokkii sitä "nälkää"/himoa mitä enemmän niitä syö. usein ei edes tajuta syövän, mässätään jotain juustonaksuja samalla kun katsotaan telkkaria tai selataan somea

pahemmanlaatuinen addiktio. ja näitä tuotteita ei pelkästään myydä vaan markkinoidaan ensisijaisesti lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "liikunnassa laskennallisesti (ja edes todellisesti) kulutut kalorit voi lisätä syötyihin kaloreihin" ei ole yksioikoista matematiikkaa. Kun liikut ja urheilet paljon niin tiedostomatta vähennät muuta ei-tahdonalaista aktiviteettia ja kaikenlaista puuhastelua ja haahuilua. Nettotulos voi olla, että nuo huomaamattomasti kulutet kalorit vähenevät jopa enemmän kuin olet "polttanut" liikunnalla. Vastaavasti jollekin pieni posiivinen lisä ruoassa voi lisätä energiaa joka sitten palaa näissä ei-tiedotetuissa jutuissa. Tämä lienee yksi mekanismi, joka voi olla sen kokemuksen takana, että aloin laihtua vasta kun söin tarpeeksi. Eli jaksoit alkaa kuluttaa enemmän.

Kiitos vastauksestasi, olen kyllä tietoinen tuosta. Siksi kirjoitinkin "laskennalisesti", koska eihän se tietenkään tarkoita todellista kulutusta tai saatuja kaloreita. Minulla siis ongelma on se, että lääkitys seisauttaa aineenvaihdunnan tehokkaasti ja saan siis kaloreita huomattavasti enemmän kuin ruoka-aineet laskennallisesti sisältävät ja lisäksi passiivinen kalorinkulutus aineenvaihdunnan myötä on laskenut merkittävästi. Liikuskelen päivän aikana paljon myös pienesti tukeakseni aineenvaihduntaa parhaani mukaan, minulla on aktiivisuusranneke siihen apuna, se hälyttää mikäli olen ollut 20 min paikallani (paitsi toki öisin). Ennen sairautta ja lääkitystä minulla ei ollut mitään ongelmia ja kerran kun piti ottaa toista lääkettä kun tavallinen oli loppu Suomesta, niin mitään elämässäni muuttamatta paino tippui lähes 10kg kuukauden aikana. Valitettavasti lääke ei tehonnut sairauteen ja mikään muukaan kokeiltu ei sekä tehoa sairauteen että anna painon pudota. Kyllä näistä on lääkärin kanssa keskusteltu.

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lihavat AINA kertovat että lääkärillä on juuri käyty, kaikki arvot mitattu ja ne ovat todella hyviä? Itse en hoikkana todellakaan käy lääkärissä kysymässä miten kroppani voi vaan kuuntelen itse miltä kropassa tuntuu. Ja sitten kun lihava on pudottanut painoa niin aina tulee huomio että vointi on parempi ja energiaa on enemmän kuin aikaisemmin. Yllätyskö? 

Yksi syy voi olla se, että lihava laitetaan herkästi labraan vaikkei kävisi kuin flunssaa valittamassa. Minut lähetettiin labraan työterveystarkastuksen yhteydessä, kaikki muut arvot oli todella hyvät, paitsi HDL aavistuksen liian matala ja paastosokeri vastaavasti aavistuksen liian korkea. Sokeristakin lääkäri sanoi, ettei siitä kannata huolestua kun pitkä sokeri oli niin selkeästi viitteissä.

Mulla on selkeesti osin sukuvikana (osa ns tunnesyömistä) näläntunteen säätely eli selkeästi kylläisyyshormonin kanssa ongelmia. Isäni, minä ja siskoni, veljeni kaikki sellaisia että jotenkin hillitöntä se syöminen ja helposti lihotaan mutta kyllä myös liikutaan runsaasti joten sellaista hidasta jojoilua varmaan koko elämä. Ylipaino kuitenkin melko pientä mutta sillä puolella selvästi. Ollaan koulutettuja fiksuja ihmisiä kaikki ja elämänhallinta muuten hyvää.

Hiilareiden välttely ja terveellinen runsas kasvispitoinen syöminen toimii itsellä. Sen kun yhdistää tohon luontaiseen haluun liikkua niin olen vuosia viettänyt aikuiselämästä ns hoikkana. Nyt taas päässyt ylipainon puolelle. Heti kun sorrun yhtään siihen et iltaisin vähän pizzaa sillon tällön niin kohta oon siinä et saatava sitä ja karkkia ja jätskiä ja leivonnaisia harva se ilta, vähintään to-su illat menee näin. Ei auta vaikka söisi terveellistä ruokaa reilun annoksen, se nälkä on sellanen huutava pohjaton himo ja pystyn herkkuja veteleen siinä illalla ihanasti perheen kanssa rentoutumassa pelottavan paljon.

Kun vedän täyden sokerilakon ja aikalailla kaikki viljat/riisi/peruna pois (toki kylässä/töissä otan vähän jos ei muuta ole) tuo jotenkin normalisoituu ja ei tee mieli ahmia yhtään mitään. Vähän kuvottaa jopa ajatus. Erikoista mutta tällä mennään loppuelämä vissiin 

"Kuulostaa todella erikoiselta, myös se, että sinulla on omassa päässäsi ehdottomia senttirajoja. Näistä tulee sellaiset uskovaisuusvibat, monissa uskonnoissa on tarkat rajat siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Samoin huolestutaan niiden puolesta, jotka rikkovat niitä rajoja ja ovat siten matkalla helvettiin. Ylipäätään lihavuuskeskustelussa on samaa kuin uskonnoissa siinä, että rajoitukset halutaan  kohdistaa nimenomaan naisiin, vaikka miehistä pitäisi olla vähintään yhtä paljon huolissaan.

Mutta olet ehkä omenavartaloinen, kun minä olen päärynä. Tunnen omenavartaloisia, joilla ei ole ylipainoa, mutta vatsaa on. Samalla kaikki metabolisen oireyhtymän terveysongelmat. Jos on geenilotossa saanut omenavartalon, niin ehkä silloin tosiaan joutuu olemaan tarkempi, että välttyy terveysongelmilta."

Ei tuo 80 senttiä ole mikään oma keksintöni, vaan ihan virallinen suositus on se, että naisten vyötärönympärys saisi olla korkeintaan tuon verran ja miesten 90 cm. 

Ihan höpö höpöä tuo kultteihin vertaaminen. Minä olen 80-luvun lapsi ja nähnyt keskimääräisen elopainun kasvun omin silmin. Ihan me kaikki tiedetään, että ylipaino ei ole hyväksi ja että se on vakava asia niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin, niin tuntuu kovin oudolta se, ettei siitä voi puhua ihan neutraalisti yrittämällä löytää erilaisille ihmisille sopivia ratkaisuja. Minusta olisi ihan älyttömän tärkeää alleviivata sitä, mitä olen kaikissa viesteissä sanonut, että toimiva painonhallinta ei ole kuuriluonteista eikä nopeaa ja nopeasti palkitsevaa, vaan siihen tarvitaan aikaa. Mielestäni tähän ei edelleenkään kiinnitetä riittävästi ihmisten huomiota julkisessa keskustelussa. Jos tiivistän, niin tehokas painonhallinta on hyötyliikuntaa, maltillista syömisen tarkkailua, aikaa ja armollisuutta. 

Itse olin vyötärönympäryksestä huolimatta ihan normaalipainoinen, eli ylipainosta ei edes ollut kyse. Kuitenkin painoon liittyvät vaivat alkoivat tuntua itselläni jo tuossa kohtaa.

Mitä vartalotyyppiin tulee, en ole omenavartaloinen, koska en ole erityisen pullea noin ylipäätään, mutta vyötäröni on aina, myös hoikkana, ollut sellainen pötkylä eikä tiimalasi. 

Uskoisin kuitenkin, että kun ylipainoa on, nuo vaivat tulevat itse kullekin, oli vartalotyyppi mikä hyvänsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sairaudet ja lääkitykset niin paljoa  ole yleistyneet ( jos ollenkaan) että ne selittäs tän  kansan lihomisen.

 

 

 

Ei niin paljon että ne selittäisivät kaikkien lihomisen, mutta monella selittää. Ja koska juuri me sairauksien ja lääkitysten takia lihoneet yritämme selittää kovakalloisille, että kaikki lihavat eivät ole lihoneet itsepetoksella käsi sipsipussissa, se ehkä aiheuttaa harhan että itsestä riippumattomat syyt olisivat todellista yleisempiä.

Se on hyvä huudella ja arvostella toisen ulkonäköä, haukkua milloin mistäkin ja nostaa itsensä besserwisserin asemaan. Kun kuitenkin mitä ilmeisimmin ei elämää ole vielä tarpeeksi takana. Että olisi opettanut.

Ihmisen keho kun on muuttuvainen. Kaikki vaikuttaa aivan kaikkeen. Mutta ihminen itse ei pysty suinkaan vaikuttamaan kaikkeen vaikka haluaisikin. 

Mieluusti olisin kevyempi mutta näilläkin raameilla en ole tarpeeksi vahva selättämään autoimmuniteettisairauttani, mikä vaikuttaa suuresti mm aineenvaihduntaani. Syövästäni puhumattakaan. Hoitojen, lääkkeiden sivuvaikutuksien kirjo on pitkä. Ole onnellinen, ap, ettet itse pyöri tällaisenkaan asian keskiössä.

Keskity sinä olemaan kevyt. Minä keskityn olemaan hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä täysin ap:n pointin. Olen ollut aina normaalipainoinen, ja itselleni lihominen ja se että ruokaa käyttäisi "yli rajojen" on samalla tavalla outoa kuin uhkapelaaminen useimmille. En vaan ymmärrä miten siitä saa niin paljon irti että käyttäisi kaikki rahansa siihen, kun tietää että ei siitä saa kuitenkaan mitään hyvää. Jos täällä ihmeteltäisiin uhkapelaamista syömisen sijaan, vastaanotto ei olisi näin negatiivinen.

harva lihoo vaan normaalia terveellistä ruokaa liikaa syömällä

ylensä mässätään tyhjiä kaloreita jotka vaan ruokkii sitä "nälkää"/himoa mitä enemmän niitä syö. usein ei edes tajuta syövän, mässätään jotain juustonaksuja samalla kun katsotaan telkkaria tai selataan somea

pahemmanlaatuinen addiktio. ja näitä tuotteita ei pelkästään myydä vaan markkinoidaan ensisijaisesti lapsille

Kysymys onkin siinä, miksi osa "ravitsee" itseään noilla tuotteilla. Ihminen on eläin ja eläimillä on tapana tupata pysymään lähtökohtaisesti normaalipainoisina. Prosessoitu ruoka sotkee signaalit ja syöjä ei tajua siinä "sumussa", että ruokavalio pitäisi vaihtaa. 

Hulluna liikkuminen pitää stressitasot korkealla. Kortisolin vaikutuksen alla on anabolisessa tilassa, ei laihdu. Kortisoli pitää saada alas, jotta voi mennä anabolisen puolelle. Eli rankka liikunta suurine määrineen vaihtaa rentoon ja antaa elimistölle lepo. Nythän elimistö kokee, että on joku hirveä kriisi menossa eikä todellakaan ole varaa menttää vararavinnosta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä täysin ap:n pointin. Olen ollut aina normaalipainoinen, ja itselleni lihominen ja se että ruokaa käyttäisi "yli rajojen" on samalla tavalla outoa kuin uhkapelaaminen useimmille. En vaan ymmärrä miten siitä saa niin paljon irti että käyttäisi kaikki rahansa siihen, kun tietää että ei siitä saa kuitenkaan mitään hyvää. Jos täällä ihmeteltäisiin uhkapelaamista syömisen sijaan, vastaanotto ei olisi näin negatiivinen.

harva lihoo vaan normaalia terveellistä ruokaa liikaa syömällä

ylensä mässätään tyhjiä kaloreita jotka vaan ruokkii sitä "nälkää"/himoa mitä enemmän niitä syö. usein ei edes tajuta syövän, mässätään jotain juustonaksuja samalla kun katsotaan telkkaria tai selataan somea

pahemmanlaatuinen addiktio. ja näitä tuotteita ei pelkästään myydä vaan markkinoidaan ensisijaisesti lapsille

Kuinka laajalla tutkimusotannalla väität näin? Normaalilla terveellisellä kotiruuallakin lihoo, jos sitä syö liikaa.

Siis katabolisen puolelle. Ajatukset seilaavat...