Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Lohturuokailu on pahasta. Pitää hakea lohtua jostain muusta eikä mässäillä itseään lihavaksi. Jos ei sitä tajuu niin voi voi.

ryyppääminen, tupakka, lääkkeet, päihteet. kilpamasturbointi

liekkö noista mikään hyväks

liikunnallakin on rajansa

Vierailija kirjoitti:

Vähensit siis terveellisimmästä päästä :)

Kova rasva ei ole terveellistä :)

Voi on terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähensit siis terveellisimmästä päästä :)

Kova rasva ei ole terveellistä :)

Voi on terveellistä.

näin om,,, jämmpti !

Uskon että lihavuus on monen asian summa. Vaikeinta on ottaa itseään niskasta kiinni, myöntää totuus ja pysyä kiinni rutiineissa. Kun ei tunnu kivalta niin moni antaa periksi. 

 

Itsellä pistää silmään nykyään jatkuva itsensä palkitseminen ja ns. hemmottelu.Esim. Threads on täynnä mukahauskoja postauksi, joissa hämmästellään että eilen ostamista suklaalevyistä toinen on vielä tänään avaamatta. Viikonloppuna postataan kuva herkkuhetkestä, johon kuuluu jäätelöä, karkkia ja pullaa. Perjantaina täytyy ehdottomasti nauttia pizzaa, nachoja ja viiniä kun on selvitty rankasta viikosta yms. Eipä ollut tuollaista parikymmentä vuotta sitttn. Kakkua sai jonkun synttäreillä ja sipsejä jossain spesiaalissa tilanteessa. Limpparia tai alkoholia ei juotu kovinkaan usein ja elämästä selvittiin ilman viikottaista itsensä palkitsemista.

Kolmas asia on elämän helppous. Autolla liikutaan paikasta toiseen, ruoka tuodaan kotiovelle ja työt sekä opiskelut voi hoitaa kotisohvalta. Lasten pelit hoituvat ruudun ääressä, samoin shoppailun voi hoitaa kotona istuen. Kotiovelta ei tarvitse poistua kovin usein ellei välttämättä itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Lohturuokailu on pahasta. Pitää hakea lohtua jostain muusta eikä mässäillä itseään lihavaksi. Jos ei sitä tajuu niin voi voi.

Lohturuokailu itsessään ei ole pahasta, jos lohturuokailee terveellisesti, kohtuullisissa määrin eikä liian usein. Sen sijaan lohturuokailu yhdistettynä BED-taipumukseen hetkellisen hyvän olon hakemiseen on vaarallista, mutta ikävä kyllä terveydenhuollossa ei ymmärretä tätä ulottuvuutta vaan keskitytään pelkästään somaattiseen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähensit siis terveellisimmästä päästä :)

Kova rasva ei ole terveellistä :)

Voi on terveellistä.

 

Riippuu siitä kysytäänkö ravitsemukseen perehtyneiltä asiantuntijoilta vai vhh-aktivisteilta.

Ei se meille kaikille vain ole niin helppoa. Minulla on lääkitys pysyvään sairauteen (eli lääkityskin on pysyvä), joka sotkee aineenvaihduntani täysin. Syön laskennallisesti noin 1500-1800 kaloria päivässä ja liikun siten, että kulutukseni on laskennallisesti noin 3000 kaloria. Kyllä, urheilen 1000+ kaloria päivässä, eli liikun keskimäärin 4-5 tuntia päivittäin. Ja tiedän, mitä syön, sillä teen kaiken ruokani itse tuoreista ja perus raaka-aineista, en käytä edes valmiita liemikuutioita tms. Tällä kombinaatiolla olen onnistunut PYSÄYTTÄMÄÄN lihomisen, en edelleenkään laihdu. En ole vielä edes 30, niin hieman kauhistuttaa, mitä käy vanhetessani. Olen siis 165cm/100kg (joskin näillä liikuntamäärillä osa tuosta on lihasta enkä näytä ihan niin isolta) ja elänyt näin jo vuosia, että ei ole itsekurista kiinni. Toki lääkäri on sanonut, ettei minun pidä olla ylipainostani huolissani, koska elän terveellisesti ja veriarvoni ym ovat erinomaiset, en ole siis riskissä sairastua diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin.

Mutta pointtina, ettei se laihduttaminen ihan oikeasti monelle ole niin helppoa kuin "syö yksi voileipä vähemmän ja liiku enemmän", etkä voi ulkoapäin tietää, kenellä on mikäkin tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että lihavuus on monen asian summa. Vaikeinta on ottaa itseään niskasta kiinni, myöntää totuus ja pysyä kiinni rutiineissa. Kun ei tunnu kivalta niin moni antaa periksi. 

 

Itsellä pistää silmään nykyään jatkuva itsensä palkitseminen ja ns. hemmottelu.Esim. Threads on täynnä mukahauskoja postauksi, joissa hämmästellään että eilen ostamista suklaalevyistä toinen on vielä tänään avaamatta. Viikonloppuna postataan kuva herkkuhetkestä, johon kuuluu jäätelöä, karkkia ja pullaa. Perjantaina täytyy ehdottomasti nauttia pizzaa, nachoja ja viiniä kun on selvitty rankasta viikosta yms. Eipä ollut tuollaista parikymmentä vuotta sitttn. Kakkua sai jonkun synttäreillä ja sipsejä jossain spesiaalissa tilanteessa. Limpparia tai alkoholia ei juotu kovinkaan usein ja elämästä selvittiin ilman viikottaista itsensä palkitsemista.

Kolmas asia on elämän helppous. Autolla liikutaan paikasta toiseen, ruoka tuodaan koti

ai 20 vuotta sitten ei ryypätty :D tais olla alkoholinkulutus sillon korkeimmillaan, kun oli juuri isot veroalet

Vierailija kirjoitti:

Ei se meille kaikille vain ole niin helppoa. Minulla on lääkitys pysyvään sairauteen (eli lääkityskin on pysyvä), joka sotkee aineenvaihduntani täysin. Syön laskennallisesti noin 1500-1800 kaloria päivässä ja liikun siten, että kulutukseni on laskennallisesti noin 3000 kaloria. Kyllä, urheilen 1000+ kaloria päivässä, eli liikun keskimäärin 4-5 tuntia päivittäin. Ja tiedän, mitä syön, sillä teen kaiken ruokani itse tuoreista ja perus raaka-aineista, en käytä edes valmiita liemikuutioita tms. Tällä kombinaatiolla olen onnistunut PYSÄYTTÄMÄÄN lihomisen, en edelleenkään laihdu. En ole vielä edes 30, niin hieman kauhistuttaa, mitä käy vanhetessani. Olen siis 165cm/100kg (joskin näillä liikuntamäärillä osa tuosta on lihasta enkä näytä ihan niin isolta) ja elänyt näin jo vuosia, että ei ole itsekurista kiinni. Toki lääkäri on sanonut, ettei minun pidä olla ylipainostani huolissani, koska elän terveellisesti ja veriarvoni ym ovat erinoma

Tuota nyt ei usko Erkkikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohturuokailu on pahasta. Pitää hakea lohtua jostain muusta eikä mässäillä itseään lihavaksi. Jos ei sitä tajuu niin voi voi.

Lohturuokailu itsessään ei ole pahasta, jos lohturuokailee terveellisesti, kohtuullisissa määrin eikä liian usein. Sen sijaan lohturuokailu yhdistettynä BED-taipumukseen hetkellisen hyvän olon hakemiseen on vaarallista, mutta ikävä kyllä terveydenhuollossa ei ymmärretä tätä ulottuvuutta vaan keskitytään pelkästään somaattiseen puoleen.

lohturuoka on kyllä huono käännös

voivoi minua raukkaa niin lohtua kaipaan tämä sulkaa sen minulle tarjoaa

amerikan sana comforthan kääntyy myös mukavuudeksi, mukavuusruokailu ei ehkä vaan oo niin iskevä. ehkä vois vaan puhua mässäämisestä

Mulla alkoi paino nousta rintasyöpälääkkeen käytön aloitettuani. Se vähentää estrogeenia ja yhtenä sivuvaikutuksena on painon lisääntyminen. Saan syödä todella vähän, että pysyn edes normaalipainon ylärajalla, joku 1200 - 1400 kcal päivässä keskimäärin, mikä on monille laihdutuksen aikainen energian tarve. Myös veren rasva-arvot nousivat pilviin. Edes kohdun ja munasarjojen poistolla kymmenisen vuotta sitten ei ollut samanlaista vaikutusta. Tietämättömät vähättelevät lääkkeiden ja hormonien vaikutusta painoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei se meille kaikille vain ole niin helppoa. Minulla on lääkitys pysyvään sairauteen (eli lääkityskin on pysyvä), joka sotkee aineenvaihduntani täysin. Syön laskennallisesti noin 1500-1800 kaloria päivässä ja liikun siten, että kulutukseni on laskennallisesti noin 3000 kaloria. Kyllä, urheilen 1000+ kaloria päivässä, eli liikun keskimäärin 4-5 tuntia päivittäin. Ja tiedän, mitä syön, sillä teen kaiken ruokani itse tuoreista ja perus raaka-aineista, en käytä edes valmiita liemikuutioita tms. Tällä kombinaatiolla olen onnistunut PYSÄYTTÄMÄÄN lihomisen, en edelleenkään laihdu. En ole vielä edes 30, niin hieman kauhistuttaa, mitä käy vanhetessani. Olen siis 165cm/100kg (joskin näillä liikuntamäärillä osa tuosta on lihasta enkä näytä ihan niin isolta) ja elänyt näin jo vuosia, että ei ole itsekurista kiinni. Toki lääkäri on sanonut, ettei minun pidä olla ylipainostani huolissani, koska elän terveellisesti ja veriarvoni ym ovat erinoma

Miksi lihavat AINA kertovat että lääkärillä on juuri käyty, kaikki arvot mitattu ja ne ovat todella hyviä? Itse en hoikkana todellakaan käy lääkärissä kysymässä miten kroppani voi vaan kuuntelen itse miltä kropassa tuntuu. Ja sitten kun lihava on pudottanut painoa niin aina tulee huomio että vointi on parempi ja energiaa on enemmän kuin aikaisemmin. Yllätyskö? 

Lakkaisin varmaan laihtumasta hallitsemattomasti kun hallitus lopettaisi köyhien kurjistamisen ja saisin syödäkseni. Yksikätisenä ei töitäkään saa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi paino nousta rintasyöpälääkkeen käytön aloitettuani. Se vähentää estrogeenia ja yhtenä sivuvaikutuksena on painon lisääntyminen. Saan syödä todella vähän, että pysyn edes normaalipainon ylärajalla, joku 1200 - 1400 kcal päivässä keskimäärin, mikä on monille laihdutuksen aikainen energian tarve. Myös veren rasva-arvot nousivat pilviin. Edes kohdun ja munasarjojen poistolla kymmenisen vuotta sitten ei ollut samanlaista vaikutusta. Tietämättömät vähättelevät lääkkeiden ja hormonien vaikutusta painoon.

voi fidzi

kuvittelis että tollainen vaikuttaa vähän kaikkeen, jos hormonitasot vedetään nolliin

jännä lääke, kai se on sen arvoista sitten kuitenkin

Tiedän, että kuulostaa uskomattomalta. Kunpa tämä olisinkin vain keksitty juttu, mutta valitettavasti joudun elämään tätä todellisuutta. Joudun seuraamaan ja kirjaamaan sekä syömiseni että liikkumiseni jatkuvasti, että pysyn varmasti noissa rajoissa.

Itseäni ihmetyttää aina kun puhutaan laihduttamisesta niin alleviivataan kuin vaikeaa se on. Miksi ei ikinä puhuta siitä lihomisesta ja mitä ihmettä on tapahtunut että ihminen on alkanut syödä ruokaa kahden ihmisen edestä. Aikamoinen homma se on sekin, kyllä siitäkin pitäisi puhua ja sen vaikeudesta, täyttä työtä sekin on. 

Se on jännä, että näissä ketjuissa ylipainoisilla on aina lääkitys, joka aiheuttaa lihomista, tai sitten he ovat vaan ihan helv*tin hermona ja haukkuvat kaiken, joka liikkuu. Aina on kaikki arvot kunnossa painista huolimatta. 

Selityksiä selityksiä.

Tämä on ihan aito kysymys: en liho, en niin millään, joten mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että kuulostaa uskomattomalta. Kunpa tämä olisinkin vain keksitty juttu, mutta valitettavasti joudun elämään tätä todellisuutta. Joudun seuraamaan ja kirjaamaan sekä syömiseni että liikkumiseni jatkuvasti, että pysyn varmasti noissa rajoissa.

Sun pitää kasvattaa lihasmassaa ehdottomasti! Sitten saat syödä enemmän ja ennen kaikkea turvaat vanhuutesi päivät. Estrogeenin puute kuluttaa lihaksistoa tosi tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että lihavuus on monen asian summa. Vaikeinta on ottaa itseään niskasta kiinni, myöntää totuus ja pysyä kiinni rutiineissa. Kun ei tunnu kivalta niin moni antaa periksi. 

 

Itsellä pistää silmään nykyään jatkuva itsensä palkitseminen ja ns. hemmottelu.Esim. Threads on täynnä mukahauskoja postauksi, joissa hämmästellään että eilen ostamista suklaalevyistä toinen on vielä tänään avaamatta. Viikonloppuna postataan kuva herkkuhetkestä, johon kuuluu jäätelöä, karkkia ja pullaa. Perjantaina täytyy ehdottomasti nauttia pizzaa, nachoja ja viiniä kun on selvitty rankasta viikosta yms. Eipä ollut tuollaista parikymmentä vuotta sitttn. Kakkua sai jonkun synttäreillä ja sipsejä jossain spesiaalissa tilanteessa. Limpparia tai alkoholia ei juotu kovinkaan usein ja elämästä selvittiin ilman viikottaista itsensä palkitsemista.

Kolmas asia on elämän helppous. Au

Tottakai 20 vuotta sitten juotiin. Mutta harva avasi silloin viinipulloa viikolla tai kävi aftereilla töiden jälkeen. Ei paljuiltu lonkeron kanssa tai vietetty viikottaista tyttöjeniltaa.