Lue keskustelun säännöt.
Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa
Muut muskarilaiset tuntuvat tuntevan toisensa. Kyselevät missä se-ja-se on. Yritän päästä mukaan yhteyteen muiden kanssa, ei onnistu. Lähtiessä joku toinen uusi tyyppi sanoo muille heipat. Hänelle vastataan iloisesti. Sitten kun itse lähden vauvan kanssa sanon "moikka" kuuluvasti ja kukaan ei edes noteeraa. Ryhmän vetäjä taas tuntuu jotenkin säälivän yksinäisyyttäni.
Sitten taas joku sukulainen, tuttu tai neuvolan terkka kyselee ohimennen joko mulla on muita äitikavereita. Kärsin itse kiusaamisesta päiväkodissa ja koulussa yli kymmenen vuotta. Vissiin se "leima" on siirtymässä lapseen kun muut lapset tuntuvat tulevan lapsen lähelle ja yrittävät viedä lapselta lelua tai häiriköivät.
Mitään näistä asioista ei tietenkään ole muiden mielestä edes olemassa. Mieheni sanoi, että hän voi opettaa taitoja joilla puolustan itseäni. Kyse ei saakeli ole siitä, koska osaan puolustaa itseäni vaan että miten v***ssa pääsen tästä leimasta eroon?! Olen aina joko vain ylenkatsottu tai kiusattu ja tuollainen huomiotta jättäminen, paska kohtelu, tuijotus yms. ei lopu koskaan ja silti pitäisi olla SOSIAALINEN!!!! En minä yksin voi sitä olla!!!
Kommentit (285)
81/285
|
04.02.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on samoja kokemuksia, vaikka olenkin mies. Moni muu on verkostoitunut muskarilaisten kanssa tosi hyvin, mutta meillä vaimoni kanssa ei vain riitä energia tämän tason sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lapsi kyllä tykkäisi olla muiden lasten kanssa vuorovaikutuksessa, mutta tämän takia hän ei saa yhtä paljon kontaktia muiden lasten kanssa kuin muut ja on vaarana, että jää vähän ulkopuoliseksi.
Vaimolle tärkein prioriteetti on tekstailla suvulleen, joten joudun aika paljon huolehtimaan lapsemme virikkeistä kotona ja karsimaan omia menoja. Tästä tulee sellainen kierre, että olen uupunut jo ennen ihmisten keskuuteen menemistä ja kuin lekalla lyöty sieltä tullessa. Emme ole parhaita esimerkkejä lapsellemme muiden kanssa toimimisesta. Onneksi joidenkin lasten kanssa hän on silti saanut jonkinlaisen yhteyden leikeissä.
Eikö vaimosi voisi hetkeksi laittaa puhelimen pois? On kyllä uuvuttavaa kun pitäisi vielä "verkostoitua" joidenkin puolituttujen kanssa. En oikein edes halua tuollaisia ihmissuhteita ja ärsyttää kun sosiaalisesti lahjakkaat pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että kaikilla on sellaista.
En tiedä onko edes järkevää ylläpitää suhdetta joka ei ole muutenkin jo luonteva. En tarkoita sitä etteikö yhtään vaivaa pitäisi nähdä. Jos olen väsynyt haluan käydä vaunulenkillä tai kahvitella yksin enkä tavata ihmisiä joiden kanssa yhdistävä tekijä on jälkikasvun poikiminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on nyt siinä, että esim.itsekin olen käynyt muskarissa ja siellä oli joitain äitejä jotka tunsivat toisensa ja juttelivat keskenään ja ei se vaivaa normaalia ihmistä! Ei kukaan mene muskariin etsimään ystäviä, mutta ystävykset saattavat toki käydä samassa muskarissa. Keskityin siellä lapseeni ja siihen, että hänellä oli kivaa. Ystäväni olen löytänyt ihan muualta. On mammaystäviä ja ei-mammaystäviä. En ajatellut, että minut jätetään ulkopuolelle tai että niiltä toisensa tuntevilta olisi epäkohteliasta keskustella vain keskenänsä.
Valitettavasti on kokemusta myös ap:n kaltaisesta, koulukiusaamisen traumauttamasta ihmisesta jonka kanssa oli aina juuri tuota draamaa, että muut ei tykkää hänestä tai joku tuijottaa häntä ja muut ei halua häntä jne. Ei juuri olla enää tekemisissä, koska sitä ei yksinkertaisesti vaan jaksa, ekä pysty olemaan toisen kannattelija. Jos mentiin jonnekin juhliinkin, niin itse pystyin nauttimaan niistä, vaikken tuntenut kaikkia. Mutta jos hän on mukana, niin joudun kokoajan kannattelemaan häntä siellä tai muuten hän loukkaantuu kun hänet on jätetty ulkopuolelle ja omakin juhlakokemus menee sen takia pilalle.
Missä päin Suomea ap on yrittänyt ystävystyä? Kävin lastenlasteni kanssa yhteensä n 5 vuotta muskarissa, eteläisessä Suomessa keskisuuressa kaupungissa. Kaikki äidit olivat tosi mukavia ja juteltiin lapsista yms. Ketkään heistä eivät kaveeranneet muskarin ulkopuolella, sillä kaupunki oli sen verran laajalla alueella, että eivät vauvaperheet asuneet kovin lähellä toisiaan.
Yksi mamma oli muuttanut Varsinais-Suomesta ja hän ihmetteli, miten siellä ei ollut vastaavan laista tunnelmaa ollenkaan vaan oltiin ikäänkuin pareittain ja ei älttämättä puheltu muiden kanssa paljoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ero on nyt siinä, että esim.itsekin olen käynyt muskarissa ja siellä oli joitain äitejä jotka tunsivat toisensa ja juttelivat keskenään ja ei se vaivaa normaalia ihmistä! Ei kukaan mene muskariin etsimään ystäviä, mutta ystävykset saattavat toki käydä samassa muskarissa. Keskityin siellä lapseeni ja siihen, että hänellä oli kivaa. Ystäväni olen löytänyt ihan muualta. On mammaystäviä ja ei-mammaystäviä. En ajatellut, että minut jätetään ulkopuolelle tai että niiltä toisensa tuntevilta olisi epäkohteliasta keskustella vain keskenänsä.
Valitettavasti on kokemusta myös ap:n kaltaisesta, koulukiusaamisen traumauttamasta ihmisesta jonka kanssa oli aina juuri tuota draamaa, että muut ei tykkää hänestä tai joku tuijottaa häntä ja muut ei halua häntä jne. Ei juuri olla enää tekemisissä, koska sitä ei yksinkertaisesti vaan jaksa, ekä pysty olemaan toisen kannattelija. Jos mentiin jonnekin juhliinkin, niin itse pystyin nauttima
Älä nyt lähde yleistämään jotain traumakaveriasi muihin. Tyypillinen toksisen feminiininen tapa rakennella näitä olkiukkoja. En minä kenenkään kannatteluja kaipaa, voi elämä. Jos kaipaan niin en käytä kannatteluun jo valmiiksi heiveröisiä varahartioita.
ap
Jos tuo on totta, että sinua ei edes moikata, on kyse kiusaamisesta. Järkyttävää kun mukana vielä vauvat, jotka oppivat mallista. Jos olisi rohkeutta, voisi tilanteessa toimia niin että toistaa vielä moikat. Jos vieläkään ei vastausta tule, jää kysymään onko heillä jotain hampaankolossa sinua vastaan kun eivät moikkaa kuin muita? Tuskin sen jälkeen kehtaavat toimia noin. Itse en uskaltaisi tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ap on entinen narkkari, täysin pidäkkeetön ihminen, joka toimii muskarissa kuin hovilta palveluksia odottava kuningatar. Ei ihme, että sinulle ei puhuta, koska osoitat kaikin tavoin halveksivasi muita.
Toiset eivät ole poikineet, he ovat saaneet lapsen. Sinä et välitä lapsestasi edes sen vertaa, että puolustaisit häntä ja estäisit toista vauvaa nappaamasta lelua lapsesi kädestä. Sen sijaan ihmettelet, että miksi ne tekevät tätä, miksi lastani kiusataan.
Päihdeäidit ovat kuin narsistit, vain oma elämä ja omat tunteet merkitsevät. Jos sinua ei tervehditä haluamallasi tavalla, saat raivopuuskia. Toistaiseksi vain kotona, mutta muskarissa tiedetään jo, että on vain ajan kysymys, että ryhdyt riehumaan siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on nyt siinä, että esim.itsekin olen käynyt muskarissa ja siellä oli joitain äitejä jotka tunsivat toisensa ja juttelivat keskenään ja ei se vaivaa normaalia ihmistä! Ei kukaan mene muskariin etsimään ystäviä, mutta ystävykset saattavat toki käydä samassa muskarissa. Keskityin siellä lapseeni ja siihen, että hänellä oli kivaa. Ystäväni olen löytänyt ihan muualta. On mammaystäviä ja ei-mammaystäviä. En ajatellut, että minut jätetään ulkopuolelle tai että niiltä toisensa tuntevilta olisi epäkohteliasta keskustella vain keskenänsä.
Valitettavasti on kokemusta myös ap:n kaltaisesta, koulukiusaamisen traumauttamasta ihmisesta jonka kanssa oli aina juuri tuota draamaa, että muut ei tykkää hänestä tai joku tuijottaa häntä ja muut ei halua häntä jne. Ei juuri olla enää tekemisissä, koska sitä ei yksinkertaisesti vaan jaksa, ekä pysty olemaan toisen kannattelija. Jos menKyllä todella kuulostaa, että kaipaat, kun loukkaannut siitä, ettei muskarissa muut juttele sinulle vaan omille kavereilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei AP,
En minäkään vauvamuskarista kavereita löytänyt. Olen myös taustaltani koulukiusattu, ja nuorena aikuisena minulla ei ollut juurikaan ystäviä.
Kuitenkin lasten vauva-ajan jälkeen, aikuisiällä olen onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan ystävyyssuhteita. Osa lasten kautta, osa työn kautta, osa samojen harrastusten tai/ja muuten yhteisen toiminnan kautta.
Olen kyllä joutunut tekemään töitä sen kanssa, että koen itseni yhtä hyväksi kuin muut, ja että jos avaan suuni, kukaan todennäköisesti ei ala v.ttuuilla tai nauraa.
Näiden asioiden oivaltamisen jälkeen olen myös löytänyt itsetuntoni ja itseni, ja uskaltanut tarttua moneen arkiseen, silti hienoon, tilaisuuteen. Olen myös todennut, että jonkun toisen ajatukset minusta eivät lopultakaan määrittele minua, ja että maailmaan mahtuu myös ihmisiä joista minä en niin välitä.
En vain jaksa sitä kun olen syntynyt naiseksi ja joudun sitten pelaamaan ihmissuhteissa naisten epämääräisellä sosiaalisella alueella. Sitä se on elämän alusta loppuun, aivan täyttä paskaa. Äitinä en voi edes välttää osallistumasta kun vetäytyvän äidin ovella on kohta sossu ja poliisi.
Meillä lapsen isä onkin luontevampi tässä ja tuntuu, että iso osa sosiaalisuudesta roikkuu lapsen isän varassa. Sitten mun oletetaan osaavan tätä ja tuota koska kromosomit x ja y. Vtuttaa kun se on näille naisellisille naisille luontevaa. Mulle ei. Aivan kuin kaikkien naisten "kuuluisi" olla tietynlaisia!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP,
En minäkään vauvamuskarista kavereita löytänyt. Olen myös taustaltani koulukiusattu, ja nuorena aikuisena minulla ei ollut juurikaan ystäviä.
Kuitenkin lasten vauva-ajan jälkeen, aikuisiällä olen onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan ystävyyssuhteita. Osa lasten kautta, osa työn kautta, osa samojen harrastusten tai/ja muuten yhteisen toiminnan kautta.
Olen kyllä joutunut tekemään töitä sen kanssa, että koen itseni yhtä hyväksi kuin muut, ja että jos avaan suuni, kukaan todennäköisesti ei ala v.ttuuilla tai nauraa.
Näiden asioiden oivaltamisen jälkeen olen myös löytänyt itsetuntoni ja itseni, ja uskaltanut tarttua moneen arkiseen, silti hienoon, tilaisuuteen. Olen myös todennut, että jonkun toisen ajatukset minusta eivät lopultakaan määrittele minua, ja että maailmaan mahtuu myös ihmisiä joista minä en niin välitä.
En vain jaksa sitä kun olen syntynyt naiseksi ja joudun sitten pelaamaan ihmissuhteissa naisten epämääräisellä sosiaalisella alueella. Sitä se on elämän alusta loppuun, aivan täyttä paskaa. Äitinä en voi edes välttää osallistumasta kun vetäytyvän äidin ovella on kohta sossu ja poliisi.
Meillä lapsen isä onkin luontevampi tässä ja tuntuu, että iso osa sosiaalisuudesta roikkuu lapsen isän varassa. Sitten mun oletetaan osaavan tätä ja tuota koska kromosomit x ja y. Vtuttaa kun se on näille naisellisille naisille luontevaa. Mulle ei. Aivan kuin kaikkien naisten "kuuluisi" olla tietynlaisia!
ap
Miten niin et osaa? Sinähän olet ollut kohtelias ja tervehtinyt muita ihmisiä. Vain todella moukka ei vastaa. -Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on totta, että sinua ei edes moikata, on kyse kiusaamisesta. Järkyttävää kun mukana vielä vauvat, jotka oppivat mallista. Jos olisi rohkeutta, voisi tilanteessa toimia niin että toistaa vielä moikat. Jos vieläkään ei vastausta tule, jää kysymään onko heillä jotain hampaankolossa sinua vastaan kun eivät moikkaa kuin muita? Tuskin sen jälkeen kehtaavat toimia noin. Itse en uskaltaisi tosin.
En suosittele. Tuo on riidanhaluista ja pilaa viimeisenkin mahdollisuuden löytää kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on entinen narkkari, täysin pidäkkeetön ihminen, joka toimii muskarissa kuin hovilta palveluksia odottava kuningatar. Ei ihme, että sinulle ei puhuta, koska osoitat kaikin tavoin halveksivasi muita.
Toiset eivät ole poikineet, he ovat saaneet lapsen. Sinä et välitä lapsestasi edes sen vertaa, että puolustaisit häntä ja estäisit toista vauvaa nappaamasta lelua lapsesi kädestä. Sen sijaan ihmettelet, että miksi ne tekevät tätä, miksi lastani kiusataan.
Päihdeäidit ovat kuin narsistit, vain oma elämä ja omat tunteet merkitsevät. Jos sinua ei tervehditä haluamallasi tavalla, saat raivopuuskia. Toistaiseksi vain kotona, mutta muskarissa tiedetään jo, että on vain ajan kysymys, että ryhdyt riehumaan siellä.
Älä nyt vielä avaa vastaanottoa :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on totta, että sinua ei edes moikata, on kyse kiusaamisesta. Järkyttävää kun mukana vielä vauvat, jotka oppivat mallista. Jos olisi rohkeutta, voisi tilanteessa toimia niin että toistaa vielä moikat. Jos vieläkään ei vastausta tule, jää kysymään onko heillä jotain hampaankolossa sinua vastaan kun eivät moikkaa kuin muita? Tuskin sen jälkeen kehtaavat toimia noin. Itse en uskaltaisi tosin.
En suosittele. Tuo on riidanhaluista ja pilaa viimeisenkin mahdollisuuden löytää kavereita.
Miksi ap haluaisi kavereita ihmisistä jotka eivät edes tervehdi häntä?
Mulla ainakin on todella erilaisia naisia lähipiirissä. On uranaisia, joilla isät enemmän huoltaa perhettä ja on kotiäitejä. On riuskaa hevosnaista ja autonkorjaajaa. Ei kukaan heistä ole sen huonompi tai parempi. Ei naiseus ole tässä se juttu, mikä pakottaa suuntaan tai toiseen. Sulla taitaa ap olla nyt hirveästi sisäistettyä naisvihaa ja olet sitä kautta tosi myrkyllinen ja sen huomaa myös ulospäin. Sun pitää käsitellä nämä asiat, niin voit paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on totta, että sinua ei edes moikata, on kyse kiusaamisesta. Järkyttävää kun mukana vielä vauvat, jotka oppivat mallista. Jos olisi rohkeutta, voisi tilanteessa toimia niin että toistaa vielä moikat. Jos vieläkään ei vastausta tule, jää kysymään onko heillä jotain hampaankolossa sinua vastaan kun eivät moikkaa kuin muita? Tuskin sen jälkeen kehtaavat toimia noin. Itse en uskaltaisi tosin.
En suosittele. Tuo on riidanhaluista ja pilaa viimeisenkin mahdollisuuden löytää kavereita.
En jaksa edes mennä noin pitkälle. Typerykset ovat paskansa ansainneet.
ap
Hei ap! Minä käyn muskarissa ja olen välillä ihan todella ajatuksissani. En ole välttämättä aina tervehtinyt tai hyvästellyt kaikkia ihan siksi että väsymyksen takia elän sumussa. Voi olla että kyse on tästä. Itselläni on pieni ääni ja olen huomannut ettei tervehdystäni välttämättä aina myöskään kuulla.
Voi siis olla esimerkiksi väsymyskin taustalla.
Mutta jos olet varma että he tahallaan eivät moikkaa sinua, mielestäni on vakava asia. Kuka edes toimii noin? Jos haluat jotenkin muuttaa asiaa, ehkä keskustelisin vaikka muskarinopen kanssa kahden asiasta rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tommoiset ensi kerran vierastamiset selity sillä että suomalaiset ovat ylipäätään sosiaalisesti kömpelöitä. Ei uskalleta mitään vieraammalle sanoa ja takerrutaan tuttuihin ja turvallisiin. Usein ei edes ymmärretä huomioida vieraampaa vaan ohitetaan. Tuskin sinussa mitään vikaa on, ainakaan päälle näkyvää. Jatka käymistä siellä, kyllä ne siitä pehmenevät.
Tässä on asian ydin, ei sinussa. Mene vaan rohkeasti mukaan ja lähesty äitejä ja jutustele niitä näitä. Minulla on aivan samanlainen kokemus omien lasten kanssa kerhoista. Muut äidit tunsivat toisensa jo pidemmältä ajalta ja aluksi olin enemmän yksin, mutta hiljalleen tulee tutuksi. Ja muista, ettei kiusaaminen periydy. Ne ovat pieniä lapsia ja lapset harjoittelee vasta monenlaisia asioita, kukaan pieni lapsi ei "härki" sinun lastasi. Mietin sitäkin, että oletko arka tai varautunut oman kiusaamistaustasi vuoksi? Tuo tausta vaikuttaa sekä sinun omaan käyttäymiseen sekä ajattelumaailmaasi ja siihen, mitä luulet toisten ajattelevan sinusta. Uskoisin, että saisit apua kun kävisit kertomassa ajatuksistasi ammattilaiselle ja uskon, että siitä on apua myös siinä, ettet siirrä omia pelkojasi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on todella erilaisia naisia lähipiirissä. On uranaisia, joilla isät enemmän huoltaa perhettä ja on kotiäitejä. On riuskaa hevosnaista ja autonkorjaajaa. Ei kukaan heistä ole sen huonompi tai parempi. Ei naiseus ole tässä se juttu, mikä pakottaa suuntaan tai toiseen. Sulla taitaa ap olla nyt hirveästi sisäistettyä naisvihaa ja olet sitä kautta tosi myrkyllinen ja sen huomaa myös ulospäin. Sun pitää käsitellä nämä asiat, niin voit paremmin.
Niin. Äitini opetti nuorena, että naiseus on loputonta työtä ja muiden palvelemista ja vaatimattomuuden korostamista. Vihasin sellaista ja vihaan edelleen. Ennen lasten saamista saatoin pysytellä vielä erossa tuosta ajattelusta, mutta taas mun päälle kipataan näitä odotuksia.
Sitten on naisia joille se kaikki on helppoa ja näiden odotukset aiheuttavat lisää ketutuksen kasvua pään sisällä. En voi edes paeta sitä mihinkään. Ennen äitiyttä sain sentään olla se epänainen kun nyt ei vain ole varaa jättäytyä kaikesta pois.
ap
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea ap on yrittänyt ystävystyä? Kävin lastenlasteni kanssa yhteensä n 5 vuotta muskarissa, eteläisessä Suomessa keskisuuressa kaupungissa. Kaikki äidit olivat tosi mukavia ja juteltiin lapsista yms. Ketkään heistä eivät kaveeranneet muskarin ulkopuolella, sillä kaupunki oli sen verran laajalla alueella, että eivät vauvaperheet asuneet kovin lähellä toisiaan.
Yksi mamma oli muuttanut Varsinais-Suomesta ja hän ihmetteli, miten siellä ei ollut vastaavan laista tunnelmaa ollenkaan vaan oltiin ikäänkuin pareittain ja ei älttämättä puheltu muiden kanssa paljoakaan.
Tämä on niin totta. Asuttiin Etelä-Suomessa monta vuotta ja lapsen harrastuskavereiden perheistä tuli tuttuja. Yhteydet on säilyneet.
Muutettiin muualle Suomeen. Missään ei tutustunut muihin. Ei koulussa, ei harrastuksissa. Kummaa eristäytymistä. Palattiin Etelä-Suomeen ja kaikki taas hyvin. Olisiko niin, että muualla ollaan nurkkakuntaisia ja sieltä kaikki sosiaalisesti taitavat ja lahjakkaat muuttaa etelään.
Sun täytyy lopettaa muiden märehtiminen ja keskittyä olemaan tyytyväinen itseesi. Susta huokuu epätoivoisuus. Ihmiset vaistoaa sen ja pyrkii karttamaan sun seuraa... Eihän sitä mukavaa ole kuulla, mutta näin se kuitenkin i taitaa olla.