Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap teit lapsen? Näytät olevan itse niin rikki henkisesti ettei se ole hyvä kasvualusta lapselle. Ja tottakai puhut kaikki psykologille, että sun lapsi saa sitä kautta tukea.

T. lasun sossu

Tässähän se tuli. Huomaat, että toinen on rikki ja rikot lisää. En ihmettele, että äidit eivät uskalla puhua asioistaan, vaikka joskus siitä voisi olla apua (lapselle ja äidille) jos saisi tukea. Kyllä naiset voivat olla tosi ilkeitä toisilleen.

Kanta ja tämän kaltaiset ihmiset aiheuttavat sen, että apua tarvitseva ihminen ei uskalla pyytää sitä ennen kuin asiat mahdollisesti eskaloituvat. Epäluuloisuuteen on siis syytä, kuten kokemus on ap:takin opettanut - ja av todistaa.

Ap:lle: Ei kovuus ole sitä mitä tarvitset vaan joustavuus. Arvosta itseäsi, olet ihan yhtä hyvä kuin muut. Et huonompi etkä parempi. Ei sinulla ehkä olisikaan mitään yhteistä tietynlaisten ihmisten kanssa? Ulkopuolisuuden tunne voi säilyä pitkäänkin kokemustesi takia. Kohauta olkapäitä sille tunteelle, se tuli ja on ok -sitten se tunne saa mennä ja seuraava saa tulla. Ei sen kummempaa.

Ota etäisyyttä tunteisiisi. Ne ovat kyllä ihan normaaleja tilanteessa, mutta älä silti anna niiden hallita sinua. Et vaikuta kovalta, mielestäni vain herkältä ja tilanteita lukevalta. Jos jäät siihen jumiin, se aiheuttaa helposti epävakaata oloa. Hermostumista ja lyhytpinnaisuutta. Loppujen lopuksi tiedät itse kuka olet.

Suuntaa ajatukset siihen hyvään mitä näet, hidasta tahtia. Se on vain porukkaa, joka tuo lapsensa muskariin, ihan niin kuin sinäkin. Nauti lapsestasi ja muskarista. Hymyile.

Hymyile, vaikka ei hymyilyttäisi, se  vaikuttaa mielialaasi ja rentouttaa. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Jos odotat aihetta hymyillä, et huomaa sitä vaikka kompastuisit siihen.

Sain ap aloitustekstistäsi kuvan, että sinulla on autismin kirjoa: koet sosiaaliset tilanteet vaikeina, koet itsesi ulkopuoliseksi. Ajattelet/kuvittelet, että muut tuijottavat taikka eivät tahallaan sano sinulle moikka. Uudessa äitiryhmässä ei kukaan tiedä kiusaamisestasi eikä valmiiksi ole suunnitellut alkaa sinua kiusaamaan.

Saatat viestiä huomaamattasi, että et ole heistä kiinnostunut vaan pelkäät. Silloin muidenkin on vaikea tehdä aloitetta. Jatka vaan sinnikkääsi tutustumista. Kun tulet sisään, juttele vaikka säästä "olipa kaunis aurinko". Pääasia, että sanot jotain ja olet yhteydessä. Katsekontakti on tärkeä. Juttele heidän lapsistaan: "onpa ihana hymy!" "Meillä on samanlainen body, olen tykännyt siitä. Saimme lahjaksi". Kysele heiltä "onko sulla muita lapsia" yms. Osoita, että olet kiinnostunut heistä ja arvostat heitä.

Sitten, jos jonkun kanssa synkkaa, kysy kylään tai puistoon.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa naisten maailmaan. Naiset osaavat henkisen väkivallan todella hyvin.

Siksi ei juuri naisten kanssa kannata kaveerata.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaista samanlaista. Sitten vaan päätin, että käyn muskarissa muskarin itsensä takia ja vauvan takia. Ihan sama, keitä muita siellä käy tai millaisia he ovat. Osa niistä muskariäideistä on tuntenut toisensa jo ennen vauvoja.

Mä päätin alusta asti näin. Nyt olen käynyt muutaman kerran muskarissa ja siellä on kivaa, lauletaan ja leikitään, vauvani tykkää. Me tykätään musahommista vauvan kanssa ja muskari on vauvan juttu. Siellä on ihan ok ihmisiä, moikkaan heille ja olen iloinen ja kohtelias. Se riittää. Ne vanhat tutut siellä jutelkoot omiaan, se on sallittua ja jos tutustun paremmin johonkin äitiin jossain vaiheessa niin sekin on ok, mutta lähinnä sivuseikka. Itselleni juuri tällaiset vauvakerhot, joissa on joku tietty aktiviteetti, kuten muskari, ovat hyviä, koska niissä keskitytään tekemiseen eikä ole väliä tutustuuko muihin vai ei. Sellaiset kerhot joissa vaan hengaillaan, koen hankalampana mennä uutena varsinkin kesken vuoden kun mitään ihmeempää aktiviteettiä ei ole ja muu porukka jo tuntee toisensa. Kerran käytiin tällaisessa mutta ei ollut mun juttu. 

Kauheaa ajatella, että jonkun mielestä katsominen on tuijottamista!!! Enpä ole ikinä kokenut tuijottamista. Vaan päinvastoin koen hyvin töykeänä, jos ei katsota silmiin ja nyökkäillä.

Autisminkirjolaiset kokee silmiin katsomisen ilmeisesti tuijottamisena eivätkä pidä siitä? Autisminkirjolaisen pitäisi ajatella niin päin, että silmiin katsominen eli tuijottaminen on yhteyden hakemista. Silmiin katsova eli tuijottava on kiinnostunut sinusta! Silloin kannattaa katsoa takaisin, hymyillä ja vaikka mennä juttelemaan vauvalle.