Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin Suomea ap on yrittänyt ystävystyä? Kävin lastenlasteni kanssa yhteensä n 5 vuotta muskarissa, eteläisessä Suomessa keskisuuressa kaupungissa. Kaikki äidit olivat tosi mukavia ja juteltiin lapsista yms. Ketkään heistä eivät kaveeranneet muskarin ulkopuolella, sillä kaupunki oli  sen  verran laajalla alueella, että eivät vauvaperheet asuneet kovin lähellä toisiaan.

Yksi mamma oli muuttanut Varsinais-Suomesta ja hän ihmetteli, miten siellä ei ollut vastaavan laista tunnelmaa ollenkaan vaan oltiin ikäänkuin pareittain ja ei  älttämättä puheltu muiden kanssa paljoakaan.

Tämä on niin totta. Asuttiin Etelä-Suomessa monta vuotta ja lapsen harrastuskavereiden perheistä tuli tuttuja. Yhteydet on säilyneet.

Muutettiin muualle Suomeen. Missään ei tutustunut muihin. Ei koulussa, ei harrastuksissa. Kummaa eristäytymistä. Palattiin Etelä-Su

Missä se "muu Suomi" oli? Olen asunut melkeinpä joka kolkassa ja etelä ei se lämpöisin kokemukseni

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy lopettaa muiden märehtiminen ja keskittyä olemaan tyytyväinen itseesi. Susta huokuu epätoivoisuus. Ihmiset vaistoaa sen ja pyrkii karttamaan sun seuraa... Eihän sitä mukavaa ole kuulla, mutta näin se kuitenkin i taitaa olla. 

Ei, olen vain joskus antanut liikaa arvoa ystävyyssuhteille jotka ei edes olleet oikeita ystävyyksiä. Olisin säästänyt paljon voimavaroja jos olisin suhtautunut näihin tyyppeihin pelkkinä kavereina. Naiset ovat usein sellaisia. Eivät kaikki, esim. tämä yksi ystäväni.

ap

Ap vastaus kommentissa 73 hellanlettas. Oletkohan sinä jotenkin kärkäs tai ylpeä? Jos sinusta näkee ulospäin jonkun torjuvan asenteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap teit lapsen? Näytät olevan itse niin rikki henkisesti ettei se ole hyvä kasvualusta lapselle. Ja tottakai puhut kaikki psykologille, että sun lapsi saa sitä kautta tukea.

T. lasun sossu

En ole. Ihan tavallinen äiti vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin Suomea ap on yrittänyt ystävystyä? Kävin lastenlasteni kanssa yhteensä n 5 vuotta muskarissa, eteläisessä Suomessa keskisuuressa kaupungissa. Kaikki äidit olivat tosi mukavia ja juteltiin lapsista yms. Ketkään heistä eivät kaveeranneet muskarin ulkopuolella, sillä kaupunki oli  sen  verran laajalla alueella, että eivät vauvaperheet asuneet kovin lähellä toisiaan.

Yksi mamma oli muuttanut Varsinais-Suomesta ja hän ihmetteli, miten siellä ei ollut vastaavan laista tunnelmaa ollenkaan vaan oltiin ikäänkuin pareittain ja ei  älttämättä puheltu muiden kanssa paljoakaan.

Tämä on niin totta. Asuttiin Etelä-Suomessa monta vuotta ja lapsen harrastuskavereiden perheistä tuli tuttuja. Yhteydet on säilyneet.

Muutettiin muualle Suomeen. Missään ei tutustunut muihin. Ei koulussa, ei harrastuksissa. Kummaa eristäytymistä. Palattiin Etelä-Su

Tämä voi olla sinulle yllätys, mutta Varsinais-Suomi on eteläisessä Suomessa.

Tiedän tunteen, minulla se vain on vielä sikäli erikoista, että menen sitten vaikka uuteen työpaikkaan, koulutukseen tai harrastukseen, saan heti ainakin pari vihamiestä, alkaa simputus, silmien pyöritys, eristys, suora loukkaaminen sanallisesti, ei auta vaikka miten käyttäytyisin ystävällisesti ja avoimesti. Ilmeisesti olen paikan narsistien paljastaja ja olen heille jokin alitajuinen uusi uhka ulkopuolelta. Monelta olen onnistunut naamarin tiputtamaan, eivät tajua että itse ovat sen syy ja seuraus.

Minä voin samaistua ap,n kokemuksiin. Olin koko nuoruuteni kiusattu, myös ensimmäisellä työpaikallani. Tulin myös petetyksi ja koin kaikkea muutakin paskaa. Kävin myös muskareissa ja kerhoissa, kavereita niistä ei jäänyt. Hyvänpäivän tuttuja korkeintaan- olin aina ulkopuolinen.

Lasten päiväkoti-iässä aloin opiskella uutta alaa päästäkseni eroon surkeasta työstäni. Tuon jälkeen myimme asunnon ja muutimme muualle. Muuton yhteydessä ajattelin, että mitä väliä- ei minua täällä kukaan kaipaa joten aivan sama missä asun tai olen. Perhe on sentään pysynyt.

Opiskelin lisää ja lasten kasvettua aloin harrastaa- lopulta sain harrastusten myötä kavereitakin vaikka alkuun en edes jutellut siellä kenellekään, miksi vaivautua ajattelin...

Ajattelen, että muutuin ihmisten silmissä kiinnostavaksi kun en enää välittänyt heistä. Olin oma itseni ja ajattelin että ottakaa tai jättäkää mutta en teeskentele ystävällistä väkisin vaan olen oikeasti juuri tällainen ilmoinen kuin olen.

Luin läpi kaikki kuusi sivua kommentteja. Kommenteissa ap haukkuu ihmisiä, tiuskii, kiroilee, kiukuttelee ja haastaa riitaa jokaisen vastaajan kanssa, jonka kommentti ei suoranaisesti voivottele hänen tilannettaan.

Jos tällainen käytös, ylemmyyden tunne ja riidanhaluisuus näkyy edes vähänkin ulospäin, niin en kyllä ihmettele muiden reaktioita. 

Tuosta moikkaamisesta. Ap huikkaa ovelta moikat ja loukkaantuu kun kukaan ei vastaa, haukkuu äidit kermaperseiksi ja on varma, että kyseessä on joku kiusaamisrinki. Miksi aina olettaa pahinta? Itse olisin tuossa tilanteessa ajatellut, että ehkä juuri silloin talvihaalarin kanssa tappeleva toinen äiti nyt ei vain sattunut kuulemaan. Ei se maailmaa kaada. Toki jos jatkuu, niin sitten miettisin, että mitäköhän on tapahtunut. Harvoin kokonainen ryhmä ihmisiä päättää heti ensimmäisenä tapaamiskertana, että tuolle ei sitten puhuta, ellei siihen toki ole mitään järkevää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ap on entinen narkkari, täysin pidäkkeetön ihminen, joka toimii muskarissa kuin hovilta palveluksia odottava kuningatar. Ei ihme, että sinulle ei puhuta, koska osoitat kaikin tavoin halveksivasi muita.

Toiset eivät ole poikineet, he ovat saaneet lapsen. Sinä et välitä lapsestasi edes sen vertaa, että puolustaisit häntä ja estäisit toista vauvaa nappaamasta lelua lapsesi kädestä. Sen sijaan ihmettelet, että miksi ne tekevät tätä, miksi lastani kiusataan.

Päihdeäidit ovat kuin narsistit, vain oma elämä ja omat tunteet merkitsevät. Jos sinua ei tervehditä haluamallasi tavalla, saat raivopuuskia. Toistaiseksi vain kotona, mutta muskarissa tiedetään jo, että on vain ajan kysymys, että ryhdyt riehumaan siellä.

Älä nyt vielä avaa vastaanottoa :D 

ap

Narkkariäidit on pahimpia äitejä, koko ajan kiillottamassa sädekehäänsä ja valittamassa, miksi muut eivät ymmärrä. Onneksi näillä äideillä on vahva viranomaisverkko apuna. Muskarista riittää yhden äidin tekemä lasu ja saat ystävän kotiisi katsomaan, onko lapsella kaikki hyvin.

Vaikea ymmärtää tuota muskari- ja vauvakerhopakotusta ja varsinkin sitä, että kun niihin ei mene, sitä hämmästellään ja tulee väkisinkin olo, pidetäänkö nyt huonona äitinä. Olet aika rohkea ap, kun olet mennyt noihin, mulla on vähän samankuuloinen tausta ja yksinäisyyttä ja huonoon seuraan ripustautumista, mutta mihinkään vauva kerhoon en ole uskaltanut. Ajatus että siellä istutaan ringissä kun vauvat hakkaa kapuloita, lauleskellaan, kilpaillaan siitä kenen lapsi nukkuu parhaiten, syö parhaiten, ryömii ekana, kerrataan omaa synnytystä yksityiskohtaisesti, vertaillaan lapsia, vaunuja, vaatteita, imetystä ja mitä kaikkea on vähän ällöttävä. Ja tuo ulkopuoliseksi jääminen, muut joko tuntee toisensa entuudestaan tai ovat vain sosiaalisempia ja muuten miellyttävämpiä.

Sukulaiset, kaveri, neuvolan hoitajat, päiväkodin hoitaja on ihmetelleet miksei lapset ole käyneet kerhoissa, vähän ujomman lapsen kohdalla asiaa suositeltiin kun oli siinä iässä, nyt on kavereita ja ujous tiessään eikä siihen kerhoja tarvittu. Useimmat lapset menee todella nuorina hoitoon, turha noita kerhoja on lapsen sosiaalistumisen kannalta perustella, pienelle riittää perhe ja tarhassa tulee kavereita. Tuntuu että kiusattu, ihmisiä pelkäävä, sosiaalista paskaa kammoava ihminen on automaattisesti epäkelpo vanhempi, ja vain kerhomammat hyväksyttäviä.

Lapsesi kasvaa nopeasti ja tuo lelujen kädestä ottaminen yms kuuluu asiaan, päivähoidossa pienet kirkuu kaverille jos se tulee liian lähelle, puree toisiaan, vähän isommat ei aina ota leikkiin mukaan kun haluaa leikkiä sen tietyn kaverin kanssa kahdestaan, vertaillaan vaatteita ja ihmetellään kaikkea poikkeavaa. Lapsille on tärkeä opettaa että kaikki ovat tasavertaisia, oma lapsi ei ole mikään poikkeustapaus vaan kuten kaikki muutkin (vaikka lapset onkin erilaisia), on tyhmää syrjiä jotain vaatteen, puhe- tai kävelytyylin perusteella. Ei sun mun mielestä tarvitse pelätä että lapsestasi tulee kiusattu tai syrjitty, voihan niin käydä, muttei se että äidillä on huonoja kokemuksia välttämättä siirry lapselle. Pelko ja epäluuloisuus voi siirtyä jos jankuttaa omista huonoista kokemuksistaan, lapsille kannattaa esittää olevansa ihan yhtä hyvä kuin muutkin vaikkei siltä tuntuisi, ehkä välttää niitä tilanteita joissa oma epävarmuus näkyy ja joissa ei viihdy, koska huononmuuden ja ulkopuolisuuden tunne siirtyy varmasti lapsille siinä missä luottamus itseen.

Mulla on kolme lasta ja kaikki sopeutuneet päivähoitoon ja kouluun, isommilla on kavereita ja harrastuksia, pienin oppinut nopeasti päiväkodin tavoille, eikä kellään kokemusta mammakerhoista. 

Oletko kehonkieleltäsi avoin ja iloineni? Katsotko laululeikkien lomassa muita iloisena silmiin, rintamasuunta esillä muihin päin? Tai jutteletko muille ensin? Monesti huonoja kokemuksia kerännyt on tiedostamattaan torjuva, minkä muut tulkitsevat niin, ettei hän halua tulla häirityksi vaan pysytellä harrastuksessakin omissa oloissaan.

Siellä jokainen näkee, että olet päihdeäiti. Oma käytöksesi vielä lisää outouttasi, et tyydy lähtemään kaikessa rauhassa, vaan mielenosoituksellisesti karjaiset moikka ja koko porukka eteisessä pudistaa päätään: eikö tuo osaa olla ihmisiksi edes lähtötilanteessa.

Totta kai sinua tuijotetaan ja kartetaan, kun kaikesta päätellen osoitat muille koko ajan, että he ovat sisäisen vihasi kohteita. Jatka tuota vähän aikaa ja vanhemmat opettavat lapsensa karttamaan lastasi, koska olet pelottava.

Ap  kirjoitustyylistäsi heijastuu angstisuus. Ja tuo kommentti, että mies lupasi opettaa taitoja, joilla puolustaa itseään....

Lopeta analysointi. Käy ryhmässä useamman kerran, tulet kyllä huomatuksi jossain vaiheessa. Hymyile ja ole sopivassa määrin avoin.

Jos sinulla on vain yksi ystävä niin se hieman kyllä kertoo haasteista ystävystyä.

Minusta sain juttuseuraa perhekerhossa ja leikkipuistossa ym. Tietysti ei kaikkien kanssa synkannut. En ole mikään suosittu ihminen noin yleensä. Klikkeihin voi olla muutenkin vaikea päästä mukaan, yksittäisiin ihmisiin on helpompi tutustua. (Muskarissa kävin kaksi kertaa, mutta vihasin sitä.) 

En minä mennyt muskariin sen takia, että saisin kavereita tai ystäviä aikuisista. Kolmen lapsen kanssa ne paikat koluttu, ei mitään muistikuvaa aikuisista..

Ap oletko siinä kylässä missä asut tai mikä paikka se nyt onkaan, ennestään tuttu jonain tietynlaisena? Oletteko tavallinen perhe? Onko teistä jo joku ennakkoasenne? Jos kukaan ei halua sinua äitikaverikseen? Eikä siihen kerhoon? 

Vaikutat jotenkin piikikkäältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin Suomea ap on yrittänyt ystävystyä? Kävin lastenlasteni kanssa yhteensä n 5 vuotta muskarissa, eteläisessä Suomessa keskisuuressa kaupungissa. Kaikki äidit olivat tosi mukavia ja juteltiin lapsista yms. Ketkään heistä eivät kaveeranneet muskarin ulkopuolella, sillä kaupunki oli  sen  verran laajalla alueella, että eivät vauvaperheet asuneet kovin lähellä toisiaan.

Yksi mamma oli muuttanut Varsinais-Suomesta ja hän ihmetteli, miten siellä ei ollut vastaavan laista tunnelmaa ollenkaan vaan oltiin ikäänkuin pareittain ja ei  älttämättä puheltu muiden kanssa paljoakaan.

Tämä on niin totta. Asuttiin Etelä-Suomessa monta vuotta ja lapsen harrastuskavereiden perheistä tuli tuttuja. Yhteydet on säilyneet.

Muutettiin muualle Suomeen. Missään ei tutustunut muihin. Ei koulussa, ei harrastuksissa. Kummaa eristäytymistä. Palattiin Etelä-Su

Enkä siis itse ole sosiaalisesti tai muutenkaan lahjakas vaan ihan tavallinen. Mutta kivalta tuntuu, kun pääsemme porukoihin mukaan.

Minulla oli tuo ihan sama olo kun menin muskariin. Mietin, että onko kaikki tulleet sinne kavereittensa kanssa ja miten ovat ajoittaneet raskautensakin yksiin. Ihmettelin asiaa aikani, mutta sitten vaan sopeuduin ja oikeastaan nautin siitä, että osaan olla yksinkin enkä tarvitse kaveria tukihenkilöksi ihan joka paikkaan.. esim nyt vauvamuskariin!? Osaan harrastaa ja tehdä asioita ihan yksinkin ja toivon lapseni myös tämän piirteen saavan kasvaessaan.

Vierailija kirjoitti:

Siellä jokainen näkee, että olet päihdeäiti. Oma käytöksesi vielä lisää outouttasi, et tyydy lähtemään kaikessa rauhassa, vaan mielenosoituksellisesti karjaiset moikka ja koko porukka eteisessä pudistaa päätään: eikö tuo osaa olla ihmisiksi edes lähtötilanteessa.

Totta kai sinua tuijotetaan ja kartetaan, kun kaikesta päätellen osoitat muille koko ajan, että he ovat sisäisen vihasi kohteita. Jatka tuota vähän aikaa ja vanhemmat opettavat lapsensa karttamaan lastasi, koska olet pelottava.

Kävin ennen perheellistymistä säännöllisesti viihteellä baareissa ja perheellistyessä lopetin sen kokonaan. Keksit nyt ihan itse päästäsi tässä elämäntarinan minulle :D Hei, älä vielä avaa sitä vastaanottoa ja älä missään nimessä vuokraa toimitiloja siihen kun varmasti tulee vaim takkiin :D Voit aloittaa siitä, että hankit koulutuksen alalle :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko kehonkieleltäsi avoin ja iloineni? Katsotko laululeikkien lomassa muita iloisena silmiin, rintamasuunta esillä muihin päin? Tai jutteletko muille ensin? Monesti huonoja kokemuksia kerännyt on tiedostamattaan torjuva, minkä muut tulkitsevat niin, ettei hän halua tulla häirityksi vaan pysytellä harrastuksessakin omissa oloissaan.

Tämän ehdottomasti täytyisi lukea kaikkien kerhotilojen seinällä. Käyttäytymismallit mammakerhoon, jotta tulet hyväksytyksi. Elekieleen tulee todellakin kiinnittää huomiota, olet arvioitavana, mikäli et vastaa tuossa kuvattua, niin ohjeet löytyy tuosta.