Olenko outo, kun en halua kuolleen vanhempani irtainta omaisuutta. Lähinnä ottaisin valokuvat, joissa olen.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
Meille tuupattiin puoliväkisin sellainen hopeinen kahvikannu. Hankittu 80-luvulla yo-juhliini. En tee sillä kannulla yhtään mitään. Se on patinoitunut tällä hetkellä lähes pikimustaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minäkin luulin, kunnes kolmen vuoden kuluttua tulin toisiin aatoksiin. Olisi pitänyt ottaa kauneimmat esineet varastoon ja heittää ne sitten vasta pois. Ideaalia tilannetta tuskin on, mutta edes jotain ainutlaatuista kannattaa ottaa varalle. Suruprosessi pitää huolen, ettet samaan aikaan mieti liikoja. Ja sekin on sinun parhaaksesi.
Olen samaa mieltä. Minulta kuoli vanhempi 3 kk sitten. Aion odottaa vuoden ennen kuin mietin tavaroita. Suruprosedsi on hidas.
Missä sä aiot säilöä tavaroita vuoden ajan? Itse en ainakaan rupea maksamaan vuokraa asunnosta, joka on vain tavaran säilömispaikka.
Siellä, missä ne alunperin olivat.
Tiedän yhden, joka vei kaikki vuokravarastioon ja sitten kypsytteli ajatuksiaan ja kun oli valmis, perkasi varaston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
Meille tuupattiin puoliväkisin sellainen hopeinen kahvikannu. Hankittu 80-luvulla yo-juhliini. En tee sillä kannulla yhtään mitään. Se on patinoitunut tällä hetkellä lähes pikimustaksi.
Kiillota se, tulee hieno.
Mun äiti yritti tarjota jollekin kuolipesia ostavalle tyypille koko omakotitalon irtaimistoa, kun oli muuttamassa kerrostaloon. tarjous oli 1500e, sen verran olisi pitänyt maksaa, että tyhjentävät kämpän. talo ei siis sisältänyt mitään mistä olisi myymällä saanut rahaa. Tunki sitten kaksioonsa kaiken mitä vähänkin mahtui ja ylikin ja 2 jätelavallista meni kaatopaikalle. Sitten kun äidistäni aika jättää, loputkin menee kaatikselle.
Muutaman taulun voisin valokuvien ohella tuossa tilanteessa ottaa.
Minä tuskin haluan mitään irtainta äidinkään jälkeen. Ei mulla isästkään ole edes valokuvaa. Silti häntä ajattelen lähes joka päivä, vaikkei oltu edes erityisen läheisiä.
Mitään arvotavaraa meillä ei jää perittäväksi. Vanhemmat on olleet aina nuukia, ostaneet halvinta ja sitäkin vain tarpeeseen. Ei ole arvoesineitä, eikä -tauluja, joista riidellä sisarusten kanssa.
Mites tämä. Lapseni aikoo kieltäytyä perinnöstä. asuntoni on täynnä lapsen omaisuutta, soittimia, suksia, hokkarit, pelikonsolia. jos kuolen tyhjentääkö sukuni lapseni tavarat omaan kaappiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mites tämä. Lapseni aikoo kieltäytyä perinnöstä. asuntoni on täynnä lapsen omaisuutta, soittimia, suksia, hokkarit, pelikonsolia. jos kuolen tyhjentääkö sukuni lapseni tavarat omaan kaappiinsa.
Lapsesi omat tavarat eivät ole hänen tulevaa perintöään vaan jo nyt hänen. Kannattaa ehkä sanoa lapsellesi, että alkaisi hakea haluamiaan tavaroita pois ja jos ei niitä halua, kysy, mitä hän haluaa niille tehtävän.
Tässä on nyt jokin muu ongelma, kuin pelkkä "roina".
Todellakin ihmiset heittävät pois arvokastakin tavaraa ja mieleeni tulee ihan joiden heimojen tapa polttaa ja rikkoa kaikki vainajan omaisuus.
En sitten tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuutta ottaa itselleen mitää roinaa. Kuolinpesien ostajia on lehtien palstat pullollaan. Tulevat pakettiautolla hakemaan myyntikelpoiset.
Miten köyhistä perheistä te kaikki olette, kun vanhempienne tavarat ovat roinaa?
suurin osa suomalaisista on köyhiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä menetelmällä häviää ns. suvussa kulkeva arvo-omaisuus kokonaan. Maailmalla yritetään kasvattaa suvun omaisuutta, jotta seuraavalle polvelle on aina arvokkaampi kokonaisuus perittäväksi. Suomessa kaikki tuhotaan ja muutetaan rahaksi.
Jälkikasvuni saa toki ottaa mitä haluaa jäämistöstä. Ei siihen minua tarvita välikädeksi
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jokin muu ongelma, kuin pelkkä "roina".
Todellakin ihmiset heittävät pois arvokastakin tavaraa ja mieleeni tulee ihan joiden heimojen tapa polttaa ja rikkoa kaikki vainajan omaisuus.
En sitten tiedä.
Kaikilla ei ole aikaa, voimia eikä kärsivällisyyttäkään alkaa myymään kuolinpesän tavaroita. Jos itse ei niitä tarvitse, niin tavalla tai toisella niistä on hankkiuduttava eroon. Joko myytävä, lahjoitettava tai ihan vaan heitettävä kierrätykseen tai roskiin,m jos ei kierrätykseenkään ole rahkeita viedä. Mä luotan siihen, että meillä nuoremmalla sukupolvella on vielä intoa kerätä kaikki vanhempieni design-esineet ja myydä ne.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jokin muu ongelma, kuin pelkkä "roina".
Todellakin ihmiset heittävät pois arvokastakin tavaraa ja mieleeni tulee ihan joiden heimojen tapa polttaa ja rikkoa kaikki vainajan omaisuus.
En sitten tiedä.
Mihin tuo perustuu. Miksi.
Esim kaikki vanhempieni astiat on sellaisia, joita en halua. Eivät kestä astiapesukonetta tai mikroa. Ei toimi induktioliedellä. Sarjat epätäydellisiä, suurin osa säröillä tai jotain huonolaatuista ulkomaalaista laatua, eli myytäväksikään eivät kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä voi kieltäytyä. Silloin ei kyllä oteta valokuviakaan, eikä osallistuta kuolinpesän asioihin millään tavalla.
Ovat kaksi eri asiaa kieltäytyä perinnöstä ja keskustella osakkaiden kanssa irtaimiston jaosta. Perinnöllä verottajan kannalta tarkoitetaan perukirjassa eroteltu kuolinpesän varallisuus. Perinnöstä kieltäytyminen tarkoittaa verotettavasta osuudesta perintöä kieltäytymistä.Tunnearvoinen irtaimen osuus on tyypillisesti perukirjan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Tällä menetelmällä häviää ns. suvussa kulkeva arvo-omaisuus kokonaan. Maailmalla yritetään kasvattaa suvun omaisuutta, jotta seuraavalle polvelle on aina arvokkaampi kokonaisuus perittäväksi. Suomessa kaikki tuhotaan ja muutetaan rahaksi.
Kyllähän se omaisuus on jotain ihan muuta kuin käyttö- tai koriste-esineitä. Ne ovat juuri sitä roinaa, joilla on rahallista arvoa yleensä vain muutamia tuhansia maksimissaan.
En minä ottanut kuin valokuvat ja omat vanhat päiväkirjani (mitkä hävitin saman tien). Ei kaduta enkä ole jäänyt kaipaamaan mitään. Ylipäätään en ole tavaraan kiintyvää sorttia.
Mies kutsui tätinsä asuntoon 2 kuolinpesiä tyhjentävää.
Oli kaksio, joka oli hyvin siisti. Kaapeissa ei ollut turhaa rojua eikä ne olleet ylitäynnä.
Toinen arvioija sanoi, että joudumme maksamaan hänelle 2000. Hän ei ota liikkeeseensä mitään myyntiin.
Toinen arvioija sanoi, että maksaa 50 euroa ja se on nipullisesta hopealusikoita. Muu menee + - 0. Eli tyhjentää ilmatteeks, muttei maksa mitään.
Miehellä oli iso hoppu, kun oli vuokra-asunto ja antoi sitten tuolle, joka tyhjensi ilmatteeks.
Aika kummaa. Oli sentään ihan arvokastakin joukossa. Lähes uusi pesukone, design-esineitä muutama, hyvin kauniita vaatteita.
En minäkään aio ottaa kun aika tulee äitin asunnosta kuin ehkä jotain lasiesinetä, valokuva albumit varmaan säästetän, vasta tyhjennettiin tätin asunto, otin kuivaustelineen, lattiakuivaimen, ompelutarvike rasian, 2 maljakkoa, aterimia kun poika tarvitsi niitä. Kierrätyskeskus haki huonekalut.