Olenko outo, kun en halua kuolleen vanhempani irtainta omaisuutta. Lähinnä ottaisin valokuvat, joissa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun kuolinpesä tulee jakoon, niin siellä on muutama tavara, jotka haluaisin tai ainakin toivon voivani saada osan:

- valokuvat

- pari käsintehtyä seinätyötä (kummankin isoäidin tekemä)

- pöytähopeat, kynttiläjalat

- äidin korut

- isoisien sotamuistomerkit

Muuta ei kyllä tule mieleen. Ehkä yksi Arabian juhla-astiasto ja tietysti kattilat yms. pitää katsoa läpi, että onko siellä parmepia kuin meillä nyt.

Teeveessä oli kerran ohjelma kuolinpesien ammattimaisesta tyhjentäjästä ja jotenkin järkytti, kun hän latoi lukuisia valokuva- albumeja mustaan jätesäkkiin. Se järkytti, ettei perilliset olleet kiinnostuneita valokuvista vaan kaikki jouti poltettavaksi. Toisaalta olen kuullut sitäkin, että tuntemattomien valokuvia halutaan, sellaisia tosi vanhoja mustavalkoisia

Jos albumit haisee röökiltä tms niin irrottaisin valokuvat ja kävisin ne läpi ja valkkaisin haluamani. Kuvat saa kyllä irti.

Et ole outo. Mä olen jo suunnitellut etten ota mitään vastaan, koska mulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa raakata sitä tavaramäärää mikä mun vanhemmilla on. Valokuvia olen jo skannannut niin ei tarvitse sitäkään murehtia. Perintöä kun ei voi ottaa vastaan vain osittain. 

Ihmettelisin enemmänkin jos toisten romppeet kiinnostavat. Yleensä ihmisillä on oma koti täynnä kaikkea, joten ei ole tarvetta toisten tavaroille.

Ihmiset ottavat varmaan nykyään omissa hautajaissaankin sitten aikaviivetoiminolla selfien.

Yli 10 v sitten tyhjensin kuolinpesiä.

Tuttava oli välitysfirmassa yrittäjä ja hänen puolisonsa oli Anttilassa töissä. Mä tyhjensin asunnon ja myin ine kirppiksellä. Yrittäjä myi ja puolison kanssa stailasi. Heillä oli sänkyä, mattoa, pyyhkeitä jne. 

Kaikilla heillä oli perillisiä. Oltiin sovittu rahat, korut, kirjeet, valokuvat ja kalliit kotimsiset lasit laitetaan sivuun. Joskus kävi niin, etteivät he halunneet mitään.

Itse olen, mm tämän takia, semiminimalisti. Minun vanhemmat muuttivat 4 h asunnosta puolet pienempään, jolloin iso osa irtaimistosta karsittiin. Jos nyt pitäisi asunto tyhjentää, en varmaan haluaisi sieltä mitään. Ehkä jotain yksittäisiä. Irtotavarasta ei oikeastaan saa mitään kirppiksellä

Et ole outo. Minä ostin kiinteistön irtaimistoneen vanhempieni kuolinpesästä. Roudattiin vanhat rojut jätekeräykseen. Mehän ei pidetä mummomuseota.

Isän kuoltua äiti muutti omakotitalosta kerrostaloon, ja jo silloin tavaran määrää karsittiin huomattavasti. Äidinkin kuoltua me sisarukset kokoonnuimme käymään tavarat läpi. Jokainen sai ottaa mitä halusi ja tarvitsi, tarvittaessa neuvoteltiin ja tehtiin kompromisseja.

Olen edelleenkin hyvin tyytyväinen siihen, mitä sain. Joitakin tarpeellisia huonekaluja, kirjoja, taloustarvikkeita, koruja, täysvillahuopia jne jne. Suurimmalla osalla käyttöarvoa, joillakin tunnearvoa.

Äidillä ei juuri arvotonta krääsää ollut. Olisi ollut sulaa typeryyttä vain hävittää kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Isän kuoltua äiti muutti omakotitalosta kerrostaloon, ja jo silloin tavaran määrää karsittiin huomattavasti. Äidinkin kuoltua me sisarukset kokoonnuimme käymään tavarat läpi. Jokainen sai ottaa mitä halusi ja tarvitsi, tarvittaessa neuvoteltiin ja tehtiin kompromisseja.

Olen edelleenkin hyvin tyytyväinen siihen, mitä sain. Joitakin tarpeellisia huonekaluja, kirjoja, taloustarvikkeita, koruja, täysvillahuopia jne jne. Suurimmalla osalla käyttöarvoa, joillakin tunnearvoa.

Äidillä ei juuri arvotonta krääsää ollut. Olisi ollut sulaa typeryyttä vain hävittää kaikki.

Joo noinhan se on. Kun tavara on laatutavaraa, niin kyllä niille käyttäjä löytyy. Minun ostamassa kiinteistössä oli vain halpatavaraa ja jonnin joutavaa sälää. Huonolaatuista kaikkiaan, joten roudattiin jätteisiin. Sellainenkin sohva, jossa pehmusteesta varisi se vaahtomuovi hilseenä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän kuoltua äiti muutti omakotitalosta kerrostaloon, ja jo silloin tavaran määrää karsittiin huomattavasti. Äidinkin kuoltua me sisarukset kokoonnuimme käymään tavarat läpi. Jokainen sai ottaa mitä halusi ja tarvitsi, tarvittaessa neuvoteltiin ja tehtiin kompromisseja.

Olen edelleenkin hyvin tyytyväinen siihen, mitä sain. Joitakin tarpeellisia huonekaluja, kirjoja, taloustarvikkeita, koruja, täysvillahuopia jne jne. Suurimmalla osalla käyttöarvoa, joillakin tunnearvoa.

Äidillä ei juuri arvotonta krääsää ollut. Olisi ollut sulaa typeryyttä vain hävittää kaikki.

Joo noinhan se on. Kun tavara on laatutavaraa, niin kyllä niille käyttäjä löytyy. Minun ostamassa kiinteistössä oli vain halpatavaraa ja jonnin joutavaa sälää. Huonolaatuista kaikkiaan, joten roudattiin jätteisiin. Sellainenkin sohva, jossa pehmusteesta varisi se vaahtomuovi hilseenä pois.

kirjoitin ylempänä, kuolinpesien tyhjentämisistä. Niitä tein reilu 10 ja alue oli löhinnä vanhaa Tapiolaa 

Eipä mistään mitään arvokasta löytynyt. Itse lähinnä otin esim lakanoita, eli jotain käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän kuoltua äiti muutti omakotitalosta kerrostaloon, ja jo silloin tavaran määrää karsittiin huomattavasti. Äidinkin kuoltua me sisarukset kokoonnuimme käymään tavarat läpi. Jokainen sai ottaa mitä halusi ja tarvitsi, tarvittaessa neuvoteltiin ja tehtiin kompromisseja.

Olen edelleenkin hyvin tyytyväinen siihen, mitä sain. Joitakin tarpeellisia huonekaluja, kirjoja, taloustarvikkeita, koruja, täysvillahuopia jne jne. Suurimmalla osalla käyttöarvoa, joillakin tunnearvoa.

Äidillä ei juuri arvotonta krääsää ollut. Olisi ollut sulaa typeryyttä vain hävittää kaikki.

Joo noinhan se on. Kun tavara on laatutavaraa, niin kyllä niille käyttäjä löytyy. Minun ostamassa kiinteistössä oli vain halpatavaraa ja jonnin joutavaa sälää. Huonolaatuista kaikkiaan, joten roudattiin jätteisiin. Sellainenkin sohva, jossa p

Rojut pitääkin roudata roskiin. 

Sitä parempi, mitä vähemmän tavaraa, jolle ei ole erityistä tarvetta, mutta vahva tunneside. Vinkkaan kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kuoleman jälkeen meillä perillisillä on ollut niin paljon muutakin hommaa, ettei me olla edes jaksettu sen kummemmin käydä läpi irtaimistoa. Valokuvat otettiin ja arvokkaan oloiset korut, mutta muut sai mennä kiertoon. Ei ole varaa pitää asuntoa pitkään tyhjillään, vaan se pitää saada tyhjennettyä asap. Eikä kukaan halua hillota kaapeissaan mitään perintökaluja, joille ei ole mitään käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten, ja tavarat ovat vieläkin talossa, jossa ne ovat aina olleet. 

Asuuko siellä ketään vai onko tyypillinen tuhoon tuomittu perikunnan talo jossa käydään pari viikonloppua vuodessa nostalgiatripillä?

Ei asu ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi. 

Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona. 

Eikös ap kertonut haluavansa valokuvat? Harvalla meistä on sellaista lukaalia kotina, että sinne voisi haalia koko suvun irtaimistot muistoksi. 

TÄMÄ! Nykyiset uudiskerrostalot ovat maksimaalisia tehoneliöitä eli yhden ja mielellään kaksikin ihmistä pitäisi mahtua 28 neliöön! Äärimmäisen mahdotonta sinne on tunkea kahden aikaisemman sukupolven minkäänlaista omaisuutta kun ei omatkaan perustarvikkeet mahdu. Saat esim. omistaa yhden talvi- ja kevät-kesätakin. Periaatteessa et saisi omistaa kuin paksun lompakon ja puhelin. Ne mahtuvat juuri ja juuri. Kermapärsseiden lukaalit sen kun kasvavat kasvamistaan. Nykyään taitaa olla 600 neliötä minimi heille.