Olenko outo, kun en halua kuolleen vanhempani irtainta omaisuutta. Lähinnä ottaisin valokuvat, joissa olen.

Ihan normaalia, itselle rusinat pullasta ja loput muiden ongelmaksi.

En minäkään halunnut. Valokuva-albumit otin, yhden taulun sekä Samsungin tabletin (siskolla oli jo vastaava). Muut sitten joko myytiin tai vietiin kaatikselle, siis mitä siskolle ei kelvannut.

Yleensä aikuisilla ihmisillä on jo omat tavaransa ja koti täynnä. En kaipaa yhtään mitään tavaraa, paitsi pienet joulukoriste-enkelit 60-luvulta, jotka muuttivat meille. 

Ei ole velvollisuutta ottaa itselleen mitää roinaa. Kuolinpesien ostajia on lehtien palstat pullollaan. Tulevat pakettiautolla hakemaan myyntikelpoiset.

Et. Vanhemmillani on paljon irtainta mille minulla ei ole tarvetta tai mikä ei ole omaan makuuni/tyyliini. 

Enemmän outoa se olisi jos ottaisit käyttöösi vanhempien koko irtaimiston vaatteita myöten.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole velvollisuutta ottaa itselleen mitää roinaa. Kuolinpesien ostajia on lehtien palstat pullollaan. Tulevat pakettiautolla hakemaan myyntikelpoiset.

Miten köyhistä perheistä te kaikki olette, kun vanhempienne tavarat ovat roinaa? 

Isäni suvun valokuvat joita olin kerännyt eri lähteistä tai jotka olin pelastanut, olivat äitini hautajaisia varten hänen kotonaan jos sukulaiset olisvat kiinnostuneet katsomaan niitä. Kuvat ovat siis henkilökohtaista omaisuuttani. Kuvissa on isäni sukulaisia. Tuoreimmat kuvat on sodan ajalta. Äitini sisko varasti koko laatikon. Ärsyttävintä on se että kaikki sanovat että tädilläni on oikeus valokuviin!!! Millä v***tun ilveellä.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Silloin ei kyllä oteta valokuviakaan, eikä osallistuta kuolinpesän asioihin millään tavalla.

Ei ole mullakaan mitään vanhempien irtainta omaisuutta, jos kirjoja ei lasketa. Joitain kirjoja oli sellaisia, jotka halusin ja ne otin. Muut lähti Kierrätyskeskukseen (mm. täydet sarjat Paratiisi ja Myrna astiastoja) ja kaatopaikalle.  

Kannattaa nyt ainakin myydä ne, ettei vaan pois heitä. En minäkään todennäköisesti montaa tavaraa ota, ei ole oikein omaan makuun, mutta vanha roina on yllättävän arvokasta (lasit, astiat, korut jne siis...)....

En todellakaan tarvinnut esim. isäni housuja. En myöskään tarvinnut kalusteita tai keittiötarvikkeita koska minulla on omani. Muistoesineet riittivät.

Eiköhän suurin osa ota kuolinpesästä vain joitain ihan valikoituja esineitä joilla on erityistä muistoarvoa tai itselle käyttöä. Useimmiten suurin osa tavarasta menee roskiin, kierrätykseen tai kirpputoreille jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole velvollisuutta ottaa itselleen mitää roinaa. Kuolinpesien ostajia on lehtien palstat pullollaan. Tulevat pakettiautolla hakemaan myyntikelpoiset.

Miten köyhistä perheistä te kaikki olette, kun vanhempienne tavarat ovat roinaa? 

Eivät ne ole roinaa mutta eivät sen kummepaa tavaraa kuin jota jo itse omistamme kaapit pullollaan. 

Näin minäkin luulin, kunnes kolmen vuoden kuluttua tulin toisiin aatoksiin. Olisi pitänyt ottaa kauneimmat esineet varastoon ja heittää ne sitten vasta pois. Ideaalia tilannetta tuskin on, mutta edes jotain ainutlaatuista kannattaa ottaa varalle. Suruprosessi pitää huolen, ettet samaan aikaan mieti liikoja. Ja sekin on sinun parhaaksesi.

Itekki otin vaan valokuvat vaikka tarjolla oli tuhansien eurojen Iittalakokoelmat sun muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt ainakin myydä ne, ettei vaan pois heitä. En minäkään todennäköisesti montaa tavaraa ota, ei ole oikein omaan makuun, mutta vanha roina on yllättävän arvokasta (lasit, astiat, korut jne siis...)....

Ja jopa vanhat karkkipaperit ja muu roskalta vaikuttava. Tosin niiden pitää olla tarpeeksi vanhoja.

Tavaran paljous on yleinen ongelma.

Ennen kun sitä tavaraa ei vielä ollut monet sulloivat lähes kaiken omien vanhempiensa tavarat omaan asuntoon. Muutaman esineen voi säästää muistona ja ne joista tykkää oikeasti ja sopii omaan kotiin.

Ehkä sitä helposti säästää kaikkea, että jos joskus vielä tarvitsee niin ei tarvitse ostaa. Kun vaan ei mahdu mihinkään eikä tarvitse kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole velvollisuutta ottaa itselleen mitää roinaa. Kuolinpesien ostajia on lehtien palstat pullollaan. Tulevat pakettiautolla hakemaan myyntikelpoiset.

Miten köyhistä perheistä te kaikki olette, kun vanhempienne tavarat ovat roinaa? 

Eivät ne ole roinaa mutta eivät sen kummepaa tavaraa kuin jota jo itse omistamme kaapit pullollaan. 

 

No roinasta täällä puhutaan. 

Tavaraa asunto täynnä. En tarvitse mitään. Äitini aikoinaan sai äitinsä perinnönjaossa huonekaluja ja astioita ym koristeroinaa. Säilytti niitä ja nyt on sitten vienyt niitä hyväntekeväisyyskirppiksille. Kannatti säilöä.