Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko outo, kun en halua kuolleen vanhempani irtainta omaisuutta. Lähinnä ottaisin valokuvat, joissa olen.
Kommentit (134)
Et. Itsellä ihan sama suunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
Vierailija kirjoitti:
Tällä menetelmällä häviää ns. suvussa kulkeva arvo-omaisuus kokonaan. Maailmalla yritetään kasvattaa suvun omaisuutta, jotta seuraavalle polvelle on aina arvokkaampi kokonaisuus perittäväksi. Suomessa kaikki tuhotaan ja muutetaan rahaksi.
Mun vanhemmilla ei ollut mitään Shjerfbeckin taluja, joten en ole huolissani, ettei arvo-omaisuus kumuloidu.
Äidiltäni en aikanaan ota kuin muutaman lasiesineen. Kaikki muu menee kierrätykseen tai roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
Eikös ap kertonut haluavansa valokuvat? Harvalla meistä on sellaista lukaalia kotina, että sinne voisi haalia koko suvun irtaimistot muistoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
En tarvitse kahvipannuja tai koriste-esineitä muistaakseni vanhempani tai isovanhempani. Kyllä he pysyvät muistoina ihan tuolla sydämessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minäkin luulin, kunnes kolmen vuoden kuluttua tulin toisiin aatoksiin. Olisi pitänyt ottaa kauneimmat esineet varastoon ja heittää ne sitten vasta pois. Ideaalia tilannetta tuskin on, mutta edes jotain ainutlaatuista kannattaa ottaa varalle. Suruprosessi pitää huolen, ettet samaan aikaan mieti liikoja. Ja sekin on sinun parhaaksesi.
Olen samaa mieltä. Minulta kuoli vanhempi 3 kk sitten. Aion odottaa vuoden ennen kuin mietin tavaroita. Suruprosedsi on hidas.
Missä sä aiot säilöä tavaroita vuoden ajan? Itse en ainakaan rupea maksamaan vuokraa asunnosta, joka on vain tavaran säilömispaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin valokuvat, suvussa kulkeneen seinäkellon, joitain hienompia astioita ja juomalaseja (joita ei ole ikinä käytetty). Samoin joulukoristeista ottaisin ne mitkä eniten muistuttavat lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
Mä en tarvitse esineitä muistoksi. Otan valokuvan, jos pelkään, että unohtaisin. Inhoan koriste-esineitä, en todellakaan ottaisi hopeista kahvipannua enkä kipsistä kukkapylvästä, ihan kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä otin karusellituolin, tuhatjalkaisen ruokapöydän ja vanhan klahvipiirongin, lisäksi mm. pari taulua ja keräilylasia.
Sisarusten kesken jaettiin tavarat periaatteella jokainen yhden tavaran vuorollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa ota kuolinpesästä vain joitain ihan valikoituja esineitä joilla on erityistä muistoarvoa tai itselle käyttöä. Useimmiten suurin osa tavarasta menee roskiin, kierrätykseen tai kirpputoreille jne.
Aika tavallista on, että perilliset ottavat kuolinpesästä heille tärkeät tavarat ja loppu jätetään kuolinpesien tyhjentäjille, siis ammattikseen heille jotka tyhjentävät edesmenneen kodin ja niistä on ollut lehdissäkin juttua. Tietääkseni ko firmat maksavat " könttäsumman" irtaimistosta ja sen jäkeen yrittäjä käy läpi irtaimiston, lajittelee kaikki, osa menee myyntiin, osa kaatopaikalle. Minusta tuo on kätevä tapa perillille päästä eroon edesmenneen irtaimiston hävittämisestä.
Minusta tuo hyvä käytäntö jonka itsekin ottaisin käyttöön. Suurin työ jää firmalle ja oletan, että heille voi jättää koko loppusiivouksenkin hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa ota kuolinpesästä vain joitain ihan valikoituja esineitä joilla on erityistä muistoarvoa tai itselle käyttöä. Useimmiten suurin osa tavarasta menee roskiin, kierrätykseen tai kirpputoreille jne.
Aika tavallista on, että perilliset ottavat kuolinpesästä heille tärkeät tavarat ja loppu jätetään kuolinpesien tyhjentäjille, siis ammattikseen heille jotka tyhjentävät edesmenneen kodin ja niistä on ollut lehdissäkin juttua. Tietääkseni ko firmat maksavat " könttäsumman" irtaimistosta ja sen jäkeen yrittäjä käy läpi irtaimiston, lajittelee kaikki, osa menee myyntiin, osa kaatopaikalle. Minusta tuo on kätevä tapa perillille päästä eroon edesmenneen irtaimiston hävittämisestä.
Minusta tuo hyvä käytäntö jonka itsekin ottaisin käyttöön. Suurin työ jää firmalle ja oletan, ett
Kuolinpesän ostofirma on eri asia kuin siivousfirma. Toki osalla ostofirmoista voi olla siivouspalvelukin, mutta se luonnollisesti laskutetaan erikseen.
Myin netissä äitini tavarat ja huonekalut. Sain niistä yli 8000 euroa. Otin itselle keittiön pöydän ja muutaman muun huonekalun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä voisin ottaa jotain käyttötavaraa, kuten pari isoa lasista kulhoa, ja lisää induktiokattiloita. Krääsää en halua, eikä sitä äidilläni oikein olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mullakaan mitään vanhempien irtainta omaisuutta, jos kirjoja ei lasketa. Joitain kirjoja oli sellaisia, jotka halusin ja ne otin. Muut lähti Kierrätyskeskukseen (mm. täydet sarjat Paratiisi ja Myrna astiastoja) ja kaatopaikalle.
Eli annoit ilmaiseksi arvokkaat astiastot - täydet sarjat - Kierrätyskeskukseen? Siinäpä sai joku paremmin antiikkia tunteva kenties tuhansien eurojen arvoiset astiastot myyntiin itselleen. Erikoisesti Paratiisi-astiat ovat nostaneet arvoaan huimasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi.
Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona.
Mun vanhemmat kysyivät multa ja siskoltani jo yli 20 vuotta sitten, onko heillä jotain sellaisia tavaroita, mitä siskoni tai minä ihan ehdottomasti haluttaisiin. Siskoni valitsi äidinidän takoman valurautaisen kynttilänjalan ja minä isäni nuorena maalaaman taulun. Saatiin ne samantien ja se taulu on ollut mun olohuoneeni seinällä siitä lähtien. Äidistä ja isästä mulla on myös ollut valokuva kehyksissä jo vuosikymmeniä. En tarvitse enempää esineitä muistoksi. Kun äitini sisko (jonka luona vietin lapsuuteni kesät) kuoli, mun serkkuni kysyivät, haluaisinko jotain tätini tavaroista muistoksi. Otin keltaisen Pehtoori -kahvipannun, mutta koska tiesin, ettei serkuilla ole rahaa yllinkyllin, maksoin serkuilleni siitä sen, mitä silloin mm Astiataivas vastaavasta pannusta pyysi.
Ap:lle: Me ollaan jo siskoni kanssa sovittu, että kun isästäkin joskus aika jättää, me mennään ensin siskoni kanssa katsomaan, onko siellä jotain, mitä me haluttaisiin. Siskoni varmaan haluaa kaikki valokuvat, kirjeet yms (koska tekee sukututkimusta), mä en - ainakaan tällä hetkellä - usko haluavani sieltä mitään, vaikka siellä kaikenlaista designeä onkin. Sen jälkeen sinne voivat mennä vanhempieni lapsenlapset katsomaan, mitä he mahdollisesti haluaisivat. Ja lopuksi tilataan joku firma viemään loput pois.
En minäkään ottaisi, varsinkin jos olisi kuollut sinne kämppään, en edes niitä valokuvia, hyyyiiii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mullakaan mitään vanhempien irtainta omaisuutta, jos kirjoja ei lasketa. Joitain kirjoja oli sellaisia, jotka halusin ja ne otin. Muut lähti Kierrätyskeskukseen (mm. täydet sarjat Paratiisi ja Myrna astiastoja) ja kaatopaikalle.
Eli annoit ilmaiseksi arvokkaat astiastot - täydet sarjat - Kierrätyskeskukseen? Siinäpä sai joku paremmin antiikkia tunteva kenties tuhansien eurojen arvoiset astiastot myyntiin itselleen. Erikoisesti Paratiisi-astiat ovat nostaneet arvoaan huimasti.
Niin, kaikille ei vanhempien kuoltua olennaisin asia ole se, kuinka paljon rahaa saa.
Haluta saa vaikka kuuta taivaalta. Mutta porukalla päätetään, mitä kukin saa. Suosittelen perikunnan sisäistä huutokauppaa. Silloin saa mitä haluaa, tai sitten tasausraha. Huutokauppa pötyäkirjaa ei tarvitse näyttää verottajalle.
Alue: Aihe vapaa
Laadukas on suhteellinen käsitys. Aika monille riittää, että tavara kestää normaalia käyttöä. Siihen tarkoitukseen Ikean astiat ovat ihan yhtä hyviä kuin Arabiankin astiat. Noin esimerkiksi.