Olenko outo, kun en halua kuolleen vanhempani irtainta omaisuutta. Lähinnä ottaisin valokuvat, joissa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole velvollisuutta ottaa itselleen mitää roinaa. Kuolinpesien ostajia on lehtien palstat pullollaan. Tulevat pakettiautolla hakemaan myyntikelpoiset.

Miten köyhistä perheistä te kaikki olette, kun vanhempienne tavarat ovat roinaa? 

Samaa mietin. Ilmeisesti heillä on pelkkiä lastulevyhuonekaluja, kehystettyjä julisteita ja Ikean astioita.

Ne astiat ja huonekalut on ostettu jo silloin, kun kukaan ei ollut Ikeasta kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika kummaa. Oli sentään ihan arvokastakin joukossa. Lähes uusi pesukone, design-esineitä muutama, hyvin kauniita vaatteita. 

Uusi pesukone maksaa viisataa, käytetystä ei saa sitäkään. Design-esineitä ja nättejä vanhoja vaatteita on kirpputorit täynnä.

Noilla pitäisi sitten kustantaa parin miehen muutaman tunnin palkka...

On eri asia käyttää aikaansa myymässä kuolinpesän tavaroita torilla harrastukseksi tai tehdä ammatikseen yrittäjänä tyhjennyksiä. Jälkimmäisessä on tunnilla hinta.

Olet outo. Sitäkö tahdoit kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Haluta saa vaikka kuuta taivaalta. Mutta porukalla päätetään, mitä kukin saa. Suosittelen perikunnan sisäistä huutokauppaa. Silloin saa mitä haluaa, tai sitten tasausraha. Huutokauppa pötyäkirjaa ei tarvitse näyttää verottajalle.

Nyt oli kai kysymyksenä että ei halua mitään itse...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli annoit ilmaiseksi arvokkaat astiastot - täydet sarjat - Kierrätyskeskukseen? Siinäpä sai joku paremmin antiikkia tunteva kenties tuhansien eurojen arvoiset astiastot myyntiin itselleen. Erikoisesti Paratiisi-astiat ovat nostaneet arvoaan huimasti.

Niin, kaikille ei vanhempien kuoltua olennaisin asia ole se, kuinka paljon rahaa saa. 

Riippuu vanhemmista. Joskus voi perinnöllä kaupankäynti ja kunnolla tinkaaminen olla muiston kunnioittamista kauneimmillaan. Jos sellaista ovat perilliselle opettaneet.

Jos ja kun kuolinpesä tulee jakoon, niin siellä on muutama tavara, jotka haluaisin tai ainakin toivon voivani saada osan:

- valokuvat

- pari käsintehtyä seinätyötä (kummankin isoäidin tekemä)

- pöytähopeat, kynttiläjalat

- äidin korut

- isoisien sotamuistomerkit

Muuta ei kyllä tule mieleen. Ehkä yksi Arabian juhla-astiasto ja tietysti kattilat yms. pitää katsoa läpi, että onko siellä parmepia kuin meillä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia, itselle rusinat pullasta ja loput muiden ongelmaksi.

Nimenomaan ap ei tässä halunnut edes rusinoita. Jos ei loput muillekaan kelpaa, tilaavat tyhjennyksen ja maksetaan päältä kuolinpesän varoista.

Sukulaisille, kierrätykseen, kirppari, kaatopaikka, kuolinpesäostaja, muu? Ei muillekaan mahdu, jos pieni asunto ja muutoissa mahdoton kantaa. Ellei ole pysyvä asuminen. Kellarit kerrostaloissa hankalia myös jos pitää tyhjentää rempan tieltä. Ja esineissä voi olla muiden energioita. Haluaako joku vihaisen äidin tai isän esineet, teoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisille, kierrätykseen, kirppari, kaatopaikka, kuolinpesäostaja, muu? Ei muillekaan mahdu, jos pieni asunto ja muutoissa mahdoton kantaa. Ellei ole pysyvä asuminen. Kellarit kerrostaloissa hankalia myös jos pitää tyhjentää rempan tieltä. Ja esineissä voi olla muiden energioita. Haluaako joku vihaisen äidin tai isän esineet, teoriassa.

Sanon tämän siis siten, että vaikka haluaisi jotain muistoja lapsuudesta, ei tavaraa mahdu kertakaikkiaan. Ja tuntuu että se on toisen oma.

Kun tätäkin palstaa lukee, näyttää siltä, että joillakin ihmisillä on 0,20 € rahaa ja jääkaappi tyhjä. He ottaisivat varmaan mielellään Iittalat ja Paratiisisarjat ilmaiseksi. Saisi niilläkin rahoilla muutaman nakin jääkaappiin.

Valokuvat saisit pitää itse.

Mun mummolassa oli joitakin huonekaluja ja muita esineitä, joita oli ollut kiva ottaa, mutta talossa on sen verran tukeva ummehtunut (homeen?) haju, etten vaan voinut tuoda niitä kotiini. Roskalavalle meni.

Lapsettomalta sedältäni olisi jäänyt myös jotain, mutta hän oli ikänsä tupakoinut sisällä, joten kaikki oli pilalla

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun kuolinpesä tulee jakoon, niin siellä on muutama tavara, jotka haluaisin tai ainakin toivon voivani saada osan:

- valokuvat

- pari käsintehtyä seinätyötä (kummankin isoäidin tekemä)

- pöytähopeat, kynttiläjalat

- äidin korut

- isoisien sotamuistomerkit

Muuta ei kyllä tule mieleen. Ehkä yksi Arabian juhla-astiasto ja tietysti kattilat yms. pitää katsoa läpi, että onko siellä parmepia kuin meillä nyt.

Teeveessä oli kerran ohjelma kuolinpesien ammattimaisesta tyhjentäjästä ja jotenkin järkytti, kun hän latoi lukuisia valokuva- albumeja mustaan jätesäkkiin. Se järkytti, ettei perilliset olleet kiinnostuneita valokuvista vaan kaikki jouti poltettavaksi. Toisaalta olen kuullut sitäkin, että tuntemattomien valokuvia halutaan, sellaisia tosi vanhoja mustavalkoisia joista voi koota tauluja tms joten valokuvat eivät ole aina arvottomia. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni suvun valokuvat joita olin kerännyt eri lähteistä tai jotka olin pelastanut, olivat äitini hautajaisia varten hänen kotonaan jos sukulaiset olisvat kiinnostuneet katsomaan niitä. Kuvat ovat siis henkilökohtaista omaisuuttani. Kuvissa on isäni sukulaisia. Tuoreimmat kuvat on sodan ajalta. Äitini sisko varasti koko laatikon. Ärsyttävintä on se että kaikki sanovat että tädilläni on oikeus valokuviin!!! Millä v***tun ilveellä.

Tämä on niin tavallista. Kaikki viedään jos ei ole varuillaan. Ihmisillä on pohjaton tarve saada tavaraa ja asioita, vaikka ne kuuluisivat muille.

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun kuolinpesä tulee jakoon, niin siellä on muutama tavara, jotka haluaisin tai ainakin toivon voivani saada osan:

- valokuvat

- pari käsintehtyä seinätyötä (kummankin isoäidin tekemä)

- pöytähopeat, kynttiläjalat

- äidin korut

- isoisien sotamuistomerkit

Muuta ei kyllä tule mieleen. Ehkä yksi Arabian juhla-astiasto ja tietysti kattilat yms. pitää katsoa läpi, että onko siellä parmepia kuin meillä nyt.

Olet tarkasti nämä inventoinut.

Vierailija kirjoitti:

Tavarapula voi tulla jälleen, jos tulee laaja sota. 

Käyttöesineiden pula siis. 

Luulen, että tavaroille tulee tuolloin kyllä muut ottajat.

Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten, ja tavarat ovat vieläkin talossa, jossa ne ovat aina olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten, ja tavarat ovat vieläkin talossa, jossa ne ovat aina olleet. 

Asuuko siellä ketään vai onko tyypillinen tuhoon tuomittu perikunnan talo jossa käydään pari viikonloppua vuodessa nostalgiatripillä?

Omien vanhempieni tavaroita otin muutamia, mutta appivanhempien tavaroita ei voi ottaa paitsi tiskikoneeseen käyviä, koska kaikki haisee röökiltä ja se haju ei lähde kuin kolmella konetiskaus kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun kuolinpesä tulee jakoon, niin siellä on muutama tavara, jotka haluaisin tai ainakin toivon voivani saada osan:

- valokuvat

- pari käsintehtyä seinätyötä (kummankin isoäidin tekemä)

- pöytähopeat, kynttiläjalat

- äidin korut

- isoisien sotamuistomerkit

Muuta ei kyllä tule mieleen. Ehkä yksi Arabian juhla-astiasto ja tietysti kattilat yms. pitää katsoa läpi, että onko siellä parmepia kuin meillä nyt.

Teeveessä oli kerran ohjelma kuolinpesien ammattimaisesta tyhjentäjästä ja jotenkin järkytti, kun hän latoi lukuisia valokuva- albumeja mustaan jätesäkkiin. Se järkytti, ettei perilliset olleet kiinnostuneita valokuvista vaan kaikki jouti poltettavaksi. Toisaalta olen kuullut sitäkin, että tuntemattomien valokuvia halutaan, sellaisia tosi vanhoja mustavalkoisia joista voi koota tauluja tms joten valokuvat eivät

Jos ne albumit haisee röökiltä ja homeelta, niin mihin laitat ne kotona?

Mistä te näitä mystisiä kuolinpesän ostajia löydätte? En ole löytänyt ketään koko Kymenlaaksosta. Saa vinkata!