Tuli taas jotenkin surullinen olo, että olen ehkä loppuelämäni ilman parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Sitä mitä ei ole tai ei voi saada sitä ilmankin oppii elämään. Parempi olla ilman kuin tyytyä johonkin huonoon tai  vain välttävään vaihtoehtoon paremman puuttuessa. Moni epätyydyttävässä parisuhteessa syystä tai toisesta roikkuva kadehtii nytkin sinkkujen elämää. 

No voi hyvänen aika. Olenko jossakin kirjoittanut, että tyytyisin huonoon parisuhteeseen? Mä en ole ihminen joka pystyy olemaan toisen kanssa jos ei oikeasti tämän kanssa halua olla. Mä ahdistun sellaisessa ja tunnen olevani kuin lintu häkissä. 

Ap

Enpä usko, että vika on miehissä, kuten annat ymmärtää ap. Miehiä on vain vapaana hyvin vähän enää tuossa iässä. Ja ymmärrän miehenä täysin, että niissä jäljellejäävissä ei montaa sellaista ole, joita voisi kuvitella koskevan pitkällä oksallakaan. Täytyy vain tapahtua ilmiömäinen tuuri, että joku löytyy (parisuhteeseen). Seksiähän saat yhä niin paljon kuin vaan haluat. Ja jos käännät katseesi ulkomaille, niin myös parisuhde voi löytyä helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että vika on miehissä, kuten annat ymmärtää ap. Miehiä on vain vapaana hyvin vähän enää tuossa iässä. Ja ymmärrän miehenä täysin, että niissä jäljellejäävissä ei montaa sellaista ole, joita voisi kuvitella koskevan pitkällä oksallakaan. Täytyy vain tapahtua ilmiömäinen tuuri, että joku löytyy (parisuhteeseen). Seksiähän saat yhä niin paljon kuin vaan haluat. Ja jos käännät katseesi ulkomaille, niin myös parisuhde voi löytyä helpommin.

Niin, että vika on mussa. Voi kun kiva. Eihän miehissä voi ikinä mitään vikaa olla

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä olisin tiennyt 15 v sitten erotessani, että olen nykypäivänä edelleen sinkku, en tiedä, mitä olisin tehnyt. Ajatus olisi tuntunut aivan ylitsepääsemättömän hirveältä. Ja nyt nautin elämästä hirmuisesti, enkä koe, että multa puuttuu mitään. En vain osannut silloin ajatellakaan, ettei onneen tarvita parisuhdetta. Ei se ole kaiken hyvän lähtökohta. Usein se on jopa kaiken pahan alku ja juuri. Sinnkuja surkutellaan, säälitellään ja nälvitään, ja me niellään se syötti, vaikka salaisuus on se, että parisuhde ei todellakaan ole mikään onnen tae.

Niin, että on väärin haluta parisuhdetta ja läheisyyttä. Joopa joo. Miksi te jotkut yritätte niin kovasti tyrkyttää tuota, että ei parisuhdetta tarvitse. Miksi ei voida hyväksyä sitä, että joku sellaista kaipaa?

Ap

Ei siinä ole mitään väärää. Saa kaivata, ja saa olla surullinen. Se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Aina me ei kuitenkaan saada sitä mitä halutaan, ja on mahdollista aidosti myös löytää aivan yhtä hyviä asioita elämäänsä, kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi, ja surut surtu loppuun. Ei mitään lohdutuspalkintoja, vaan AIDOSTI jotain yhtä hyvää. Elämä voi olla hyvää uudella käskirjoituksellakin, kunhan on siihen itse valmis. Aivan yhtä hyvin voi myös käydä niin, että löydät upean kumppanin, eikä tällaisia enää tarvitse miettiä. Yritin vain sanoa, että elämä ei ole ohi, vaikka niin ei kävisikään. Koko onnellisuuttaan ei kannata ripustaa yhden kortin varaan. Mutta se on kyllä ymmärrettävää, että jos joutuu jostain itselleen tärkeästä luopumaan, suru vie aikansa.

Hmm. No, mä en ainakaan "alistu elämään" ilman jotain, koska en ole parisuhteessa. Mun mielestä ap toi on sellainen ajatus, jota sun kannattaa miettiä enemmänkin. Mikä sun käsitys parisuhteetta elävistä naisista yleensäkin on? Et ehkä ajattele heistä kovin hyviä asioita, ja siksi tuntuu pahalta nyt itse kuulua siihen joukkoon?

Voin kertoa, että me nimenomaan ei alistuta yhtään mihinkään vain siksi, että pitäisi olla parisuhteessa tai ettei kestettäisi olla ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. No, mä en ainakaan "alistu elämään" ilman jotain, koska en ole parisuhteessa. Mun mielestä ap toi on sellainen ajatus, jota sun kannattaa miettiä enemmänkin. Mikä sun käsitys parisuhteetta elävistä naisista yleensäkin on? Et ehkä ajattele heistä kovin hyviä asioita, ja siksi tuntuu pahalta nyt itse kuulua siihen joukkoon?

Voin kertoa, että me nimenomaan ei alistuta yhtään mihinkään vain siksi, että pitäisi olla parisuhteessa tai ettei kestettäisi olla ilman miestä.

Mä olen kylläkin kirjoittanut ihan vain itsestäni ja mitä mä tunnen. Ihan turha vetää tähän tuollaisia oletuksia, että ajattelen pahasti muista. Tässä oli nyt kyse musta ja siitä mitä mä tunnen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. No, mä en ainakaan "alistu elämään" ilman jotain, koska en ole parisuhteessa. Mun mielestä ap toi on sellainen ajatus, jota sun kannattaa miettiä enemmänkin. Mikä sun käsitys parisuhteetta elävistä naisista yleensäkin on? Et ehkä ajattele heistä kovin hyviä asioita, ja siksi tuntuu pahalta nyt itse kuulua siihen joukkoon?

Voin kertoa, että me nimenomaan ei alistuta yhtään mihinkään vain siksi, että pitäisi olla parisuhteessa tai ettei kestettäisi olla ilman miestä.

Mä olen kylläkin kirjoittanut ihan vain itsestäni ja mitä mä tunnen. Ihan turha vetää tähän tuollaisia oletuksia, että ajattelen pahasti muista. Tässä oli nyt kyse musta ja siitä mitä mä tunnen.

Ap

Ok, mutta tälläkin puolella on kyllä valoa. Ymmärrän, että olet vihainen, ja saat kyllä haluta mitä haluat.

Minä olen jo katkeroitunut ja vihainen elämälle kun saannut vaan paskaa kun muut on saanneet sitä ja tätä ja päässeet nauttimaan elämästä. Yritä siinä olla onnellinen muiden puolesta jos ei ole mitään ja toisilla on kaikkea, oikeastaan on pelkästään kateellinen, katkera ja vihainen. Ainoa elämä ja se pitäisi muka iloisesti elää vaikka on saannut pelkkää paskaa. Haista elämä itse paska ja tuhoudu mahdottomuuteesi!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo katkeroitunut ja vihainen elämälle kun saannut vaan paskaa kun muut on saanneet sitä ja tätä ja päässeet nauttimaan elämästä. Yritä siinä olla onnellinen muiden puolesta jos ei ole mitään ja toisilla on kaikkea, oikeastaan on pelkästään kateellinen, katkera ja vihainen. Ainoa elämä ja se pitäisi muka iloisesti elää vaikka on saannut pelkkää paskaa. Haista elämä itse paska ja tuhoudu mahdottomuuteesi!!!!!!

Loistava lähtökohta alkaa työstää asioita! Sä oot vihainen, erittäin hyvä! Let it out!

Vierailija kirjoitti:

Olet ikäloppu ja todennäköisesti vielä rumakin. 

Sä olet kusipää.

Ap

Ap, olisiko nettideittailu kuitenkin kokeiltava vielä. Viestittelyynkin harhaantuu, kuten mihin tahansa kirjoittamiseen. 

Ja rohkeasti aloitteita irl, jos kohtaat mielenkiintoisen miehen. Yritä ottaa mahdolliset pakit keveästi. Kun katselet ihmisiä vaikka kauppakeskuksessa, jos joku ottaa katsekontaktia, voit vaikka hymyillä. Semmoinen tuntuu miehistä aina hyvältä ja viehättävältä. 

*harjaantuu

Tässä paistaa vahvasti rivien välistä se, että Ap:lle ei kelpaa kuin tietyn kapean standardin miehet. Joita ei hänelle ole saatavilla.

Laske rimaa ja ota mies jonka saat! Äläkä valita.

Niin. Mies hylkää wanhusnaisen siinä main kun vaihdevuodet alkaa eli kun kotiseksi päättyy (~45v paikkeilla) tai käy liian huonoksi. Ei sellaista naista kukaan mies hyväksy. Tämä tasa-ikäisyys vaade jota fémakot markkinoivat ei ole kovinkaan hyvä diili naisväelle.

Jos olet kiinnostunut vanhemmista, suuntaa katseesi vaikka 10 vuotta vanhempiin miehiin. Hyvin harva nuori ihminen kiinnostuu sen ikäisistä, mutta 40-vuotias voi hyvinkin olla hot jonkun 20-30-vuotiaan silmissä. Tosin tuo asenne on melko typerä. Jotkut haluavat nuoremman ja jotkut eivät. Jotkut haluavat jopa vanhemman, jolloin sinäkin voit olla liian "nuori." 

Tietysti toinen vaihtoehto on keskittyä nuoriin miehiin. Jos heistä on kiinnostunut. Monet ovat kyllä ihan kakaramaisia. Ehkä se itsesi ikäinen ei ole se oikea match, vaan pitää olla joko vanhempi tai nuorempi mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että vika on miehissä, kuten annat ymmärtää ap. Miehiä on vain vapaana hyvin vähän enää tuossa iässä. Ja ymmärrän miehenä täysin, että niissä jäljellejäävissä ei montaa sellaista ole, joita voisi kuvitella koskevan pitkällä oksallakaan. Täytyy vain tapahtua ilmiömäinen tuuri, että joku löytyy (parisuhteeseen). Seksiähän saat yhä niin paljon kuin vaan haluat. Ja jos käännät katseesi ulkomaille, niin myös parisuhde voi löytyä helpommin.

Niin, että vika on mussa. Voi kun kiva. Eihän miehissä voi ikinä mitään vikaa olla

Ap

No suoraan sanottuna tämä viimeisin kommenttisi vähän siihen suuntaan viittaa. Mutta asioita voi muuttaa, itseään kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta 60v ja olen todella onnellinen nyt yksin. Huonoja suhteita ollut ihan tarpeeksi ettei jaksa enään.. En ota enää ketään vaikka tulijoita ois.  Ihana olla yksin, saa tehdä mitä haluaa, olla, mennä ja tulla eikä tarvi kysellä keltään mitään, telkkaristaki saa katsoa mitä haluaa, voi syödä mitä haluaa tai olla syömättä ja kodin sai sisustaa vain omaan makuun. Mökillä saa olla rauhassa omissa oloissani.. Ei enää miehiä mulle. 

Mulle kävi samoin. Olen todella onnellinen. En syytä miehiä, olen itse ollut hankala kumppani. Vasta myöhemmällä iällä tajusin että suhde ei sovi mulle, olen yksineläjä.

Mutta jos saisin maailmassa johonkin vaikuttaa, toivoisin että kaikki yksinäiset löytäisivät ystävän. 

Olet ollut vasta kaksi vuotta sinkku. Mihin sulla on kiire? Lapsetkin jo tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että vika on miehissä, kuten annat ymmärtää ap. Miehiä on vain vapaana hyvin vähän enää tuossa iässä. Ja ymmärrän miehenä täysin, että niissä jäljellejäävissä ei montaa sellaista ole, joita voisi kuvitella koskevan pitkällä oksallakaan. Täytyy vain tapahtua ilmiömäinen tuuri, että joku löytyy (parisuhteeseen). Seksiähän saat yhä niin paljon kuin vaan haluat. Ja jos käännät katseesi ulkomaille, niin myös parisuhde voi löytyä helpommin.

Niin, että vika on mussa. Voi kun kiva. Eihän miehissä voi ikinä mitään vikaa olla

Ap

Ehkä susta ap paistaa vaan epätoivo tms kauas ja se karkottaa miehet. Itse naisena aistin miehissä usein sellaista oispa nyt joku vaan-asennetta ja se ei viehätä.