Lue keskustelun säännöt.
Tuli taas jotenkin surullinen olo, että olen ehkä loppuelämäni ilman parisuhdetta
25.01.2025 |
Erosin 10 vuoden suhteesta vajaa kaksi vuotta sitten. Alkuun olin niin rikki, että en voinut kuvitellakaan mitään uutta parisuhdetta. Erosta toipuminen on kestänyt pitkään ja edelleen koitan parannella niitä haavoja. En ehkä ihan vielä ole valmis uuteen suhteeseen.
Olen pian 46v ja olen kuitenkin jo pidempään miettinyt, että en mä haluaisi tämän ikäisenä jäädä yksin. Kyllä mä haluaisin vielä parisuhteen jossakin kohtaa aikuisen miehen kanssa. Yhteistä tekemistä, läheisyyttä, seksiä jne.
Ei vain kukaan vaikuta musta kiinnostuneelta. Tinderiä ja Badoota koitin muutaman kerran kumpaankin, mutta ei vain toimi. Ei ole nettideittailu mun juttu. Irl ei kukaan osoita kiinnostusta mua kohtaan eli toivottomalta vaikuttaa. Itkettää tämä kun en varmaan enää ketään löydä. Ei mun ikäisiä miehiä tämän ikäiset naiset kiinnosta vaan etsivät nuorempaa.
Elän kyllä elämääni, että turha tulla siitä sanomaan. Teen töitä ja uusi tutkinto pian valmis jota olen tehny töiden ohessa. Harrastan, matkustelen jne. Sitä vain kaipaisi toista rinnalleen, läheisyyttä ja olisi seksiä säännöllisesti. Seksisuhde mulla on, mutta se on niin epävarmaa tapaamisten suhteen ja haluaisin seksiä useammin. Eikä tämä seksisuhde anna sitä läheisyyttä ja yhdessäoloa mitä myös kaipaisin.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vai seksisuhde.
Itse naisena en ottaisi miestä, jolla on joku seksisuhde. Yök.
naisilla on varaa valita. miehet joutuvat tyytymään h uo raan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisenä metoo-aikana tavalliset miehet enää lähesty naisia irl
Baarissa ja muualla missä ollaan humalassa varmasti lähestyy kuten ennenkin. Ovatko suomalaiset miehet koskaan historiassa selvänä naisia lähestyneet? Jos ei lasketa töissä ja harrastuksissa pikkuhiljaa kehittynyttä kaveruutta ja sitten mies on vihdoin uskaltanut ehdottaa jotain.
nykyään saa olla aika kännissä, että unohtaa metoo-vaaran. ongelma on se, että suomalaiset ei enää ryyppää yhtä paljon kuin ennen.
syntyvyyden laskukin johtuu ryyppäämisen puutteesta.
Just just. No sitähän ei voi tietää. Mietipä että on olemassa sellaisiakin ihmisiä jotka ovat eläneet KOKO ELÄMÄNSÄ ilman parisuhdetta tai mitään seksisuhteita. Esim kiltit miehet. Eikö hävetä ruikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut vasta kaksi vuotta sinkku. Mihin sulla on kiire? Lapsetkin jo tehty?
Samaa ihmettelin. Minä olen ollut sinkku 8v ja suurimman osan elämästänikin eikä moista epätoivoa ole iskenyt missään kohtaa.
niinpä. kun kerran sinäkin olet katkera feministi, niin miksei kaikki muutkin ole?
En ole mikään feministi. Mutta elämäni ei pyöri miesten ympärillä ja viihdyn yksin. Sen vuoksi on niin vaikea käsittää että joku ei pysty olemaan sinkkuna hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisenä metoo-aikana tavalliset miehet enää lähesty naisia irl
Baarissa ja muualla missä ollaan humalassa varmasti lähestyy kuten ennenkin. Ovatko suomalaiset miehet koskaan historiassa selvänä naisia lähestyneet? Jos ei lasketa töissä ja harrastuksissa pikkuhiljaa kehittynyttä kaveruutta ja sitten mies on vihdoin uskaltanut ehdottaa jotain.
nykyään saa olla aika kännissä, että unohtaa metoo-vaaran. ongelma on se, että suomalaiset ei enää ryyppää yhtä paljon kuin ennen.
syntyvyyden laskukin johtuu ryyppäämisen puutteesta.
Luultavasti olet hyvinkin oikeassa tässä, hyvä näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai seksisuhde.
Itse naisena en ottaisi miestä, jolla on joku seksisuhde. Yök.
Kysytkö miehiltä ennen treffejä, että onko sinulla seksisuhde meneillään tällä hetkellä? Tuli vaan mieleen, että treffeille pääsevällä miehellä taitaa aika usein olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus luulin haluavani olla parisuhteessa, vaikka kokemukset niistä oli karuja. Jossain 45 ikävuoden kohdalla kirkastui vihdoin, että ilman parisuhdetta kaikki on parempaa.
Keski-ikäisenä päästit sisäisen vanhapiikasi ulos kaapista hallitsemaan koko kotia.
Aika kaukaa haettua, että joidenkin tuntemattomien ihmisten elämän kurjuus toisi luxusta omaan elämään.
Yläpeukuista päätellen päättelen, että joidenkin tuntemattomien (some)elämän luxus tuo vastaavasti kurjuutta näiden elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi onnellinen joka on eronnut 11 vuotta sitten enkä ikinä aio enää parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi onnellinen joka on eronnut 11 vuotta sitten enkä ikinä aio enää parisuhteeseen.
Sama juttu itsellä, ei mitään mielenkiintoa enää parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on asiat tosi hyvin. Tosi hyvin. Luksustyyliin. Sen takia et välttämättä saa täältä paljoa tsemppiä, sulla on jo kaikkea, paitsi se oikea mies. Ja ilman miestäkin sulla on kaikki erittäin hyvin, kun vielä vaan sisäistäisit sen onnen, mitä sulla jo on omasta takaa. :)
Tulet löytämään hyvän miehen, kärsivällisyyttä, ja älä ole niiden kanssa, joiden kanssa ei ole läheisyyttä ja hyvää oloa. Vinkkinä älä sekstaile liian nopeasti, muuten tulee enemmän pettymyksiä ja katkeruutta.
Nyt nostat lasin itsellesi ja kaikelle mitä sulla on, sulla on enemmän kuin hyvin asiat.
Minua aina ärsyttää, kun vakavaa parisuhdetta haluavalle neuvotaan pihtaamaan seksiä. Kun ei se vakavan suhteen haluaminen vielä kerro ihmisen seksuaalisuudesta mitään. Joillekin sopii odottaa vaikka vuosikaudet jalat ristissä sitä oikeaa, toisille rakkauden puutetta raskaampaa on elää rakkauden JA kosketuksen puutteessa. Itse olen rakennettu siten, että seksistä pidättäytyminen parisuhdetta odotellessa kuulostaa about yhtä hyvältä neuvolta kuin se, että kiellettäisiin juomasta vettä jos ei ole ruokaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi onnellinen joka on eronnut 11 vuotta sitten enkä ikinä aio enää parisuhteeseen.
Sama juttu itsellä, ei mitään mielenkiintoa enää parisuhteeseen.
Eronneidenkin tuleekin pysyä naimattomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuonikäisenä on äärimmäisen vaikea löytää hyvää miestä. Ensinnäkin heitä on hyvin vähän enää vapaana, toisekseen naisen täytyy kuulua nelikymppisenä parhaaseen 1-5 prosenttiin kelvatakseen hyvälle miehelle. Yhtälö on siis kaikkea muuta kuin helppo sinulle. Harkitsisin kissan hankkimista.
Jos olisit antanut exällesi enemmän ja panostanut enemmän ulkonäköön, niin tällaista ongelmaa ei olisi. Toimit varoittavana esimerkkinä muille naisille.
Minulla sama homma. Tai ongelma ei ole siinä, ettei yhtään ketään löytyisi. Ongelma on, että edellisen suurin rakastuminen rikkoi jotain niin pahasti minussa, etten pysty enää kehittämään tunteita ketään kohtaan. Ja ilman tunteita en lähde parisuhteeseen.
Minullekaan ei sovellukset ja nettideitit sovi. Pitää olla vähintään orastava ihastus, että lähden treffeille, eli käytännössä vain livenä tutustuminen sopii mutta livenä ei tässä iässä oikein enää tapaa vapaita miehiä. Eri juttu edellisen sinkkujakson aikana alta 30 v, kun moni hyväkin mies oli vasta etsimässä puolisoa.
Minullakin on kevyt suhde yli 10 vuotta nuorempaan mieheen. Saan siitä seksiä, läheisyyttä ja yhdessäoloa, mutta haluaisin jotain vakaampaa ja pysyvämpää ja haluaisin tavata useammin kuin kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuonikäisenä on äärimmäisen vaikea löytää hyvää miestä. Ensinnäkin heitä on hyvin vähän enää vapaana, toisekseen naisen täytyy kuulua nelikymppisenä parhaaseen 1-5 prosenttiin kelvatakseen hyvälle miehelle. Yhtälö on siis kaikkea muuta kuin helppo sinulle. Harkitsisin kissan hankkimista.
En todellakaan kuulu mihinkään parhaaseen 1-5 prosenttiin, mikä se sitten ikinä onkaan, mutta mulla 40+ on ollut parasta aikaa deittimarkkinoilla. On totta, että hyvät ovat varattuja, mutta tämä koskee enemmän ikäkautta 30+. Silloin mäkin olin sinkkuna pitkän aikaa, mutta tilanne muuttui kun 40 tuli mittariin ja vapaana alkoi olla miehiä toisella kierroksella. Ja se, että ihminen eroaa, ei tee hänestä huonoa. Syitä voi olla vaikka kuinka, eikä ne välttämättä ole aina itsestä riippuvia. Minäkin löysin 40 + eronneen miehen, jollaisesta en olisi osannut edes unelmoida. Paljon muitakin oli tarjolla, mutta tämä yksi oli aivan kaikessa täysi helmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuonikäisenä on äärimmäisen vaikea löytää hyvää miestä. Ensinnäkin heitä on hyvin vähän enää vapaana, toisekseen naisen täytyy kuulua nelikymppisenä parhaaseen 1-5 prosenttiin kelvatakseen hyvälle miehelle. Yhtälö on siis kaikkea muuta kuin helppo sinulle. Harkitsisin kissan hankkimista.
En todellakaan kuulu mihinkään parhaaseen 1-5 prosenttiin, mikä se sitten ikinä onkaan, mutta mulla 40+ on ollut parasta aikaa deittimarkkinoilla. On totta, että hyvät ovat varattuja, mutta tämä koskee enemmän ikäkautta 30+. Silloin mäkin olin sinkkuna pitkän aikaa, mutta tilanne muuttui kun 40 tuli mittariin ja vapaana alkoi olla miehiä toisella kierroksella. Ja se, että ihminen eroaa, ei tee hänestä huonoa. Syitä voi olla vaikka kuinka, eikä ne välttämättä ole aina itsestä riippuvia. Minäkin löysin 40 + eronneen miehen, jollaisesta en olisi o
Missä ihmeessä sinä noita miehiä oikein tapasit? Itsellä on se ongelma, että 40+ iässä ei ole kaveripiirissä, työssä, harrastuksissa yms yhtään sinkkumiehiä. Kaikki perheellisiä tai vähintään avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä mitä ei ole tai ei voi saada sitä ilmankin oppii elämään. Parempi olla ilman kuin tyytyä johonkin huonoon tai vain välttävään vaihtoehtoon paremman puuttuessa. Moni epätyydyttävässä parisuhteessa syystä tai toisesta roikkuva kadehtii nytkin sinkkujen elämää.
Johan oli taas ajatuspieru!
Kerron sulle karun faktan: kuka tahansa voi ryhtyä sinkuksi ihan omalla päätöksellä ja vaikka yhdeltä istumalta. Mahdolliset lapset ja muut elätit voivatbtoki tulla mukana, mutta kumppanista pääsee eroon niin halutessaan.
Täysin päinvastainen asia on parisuhteeseen ryhtyminen. Kukaan ei voi omavalintaisesti ja yksin asiasta päättäen saada parisuhdetta. Lapsia voi kyllä saada, sekä mies että nainen.
Mä olen vastentahtoinen sinkku jo parikymmentä vuotta. Elämänhalu on ihan pohjamudissa. Minulla ei ole juuri ystäviäkään, joten olen hyvin yksinäinen. Perusluonteenlaatuni on introvertti, joka viihtyy keskenään, mutta tarvii sen yhden luottoihmisen, joka tekee elämisen mielekkääksi. Mikään pakko ei olisi edes asua yhdessä, ainakaan kokoaikaisesti. Riittää tietoisuus, että on tärkeä ja olemassa sille ihmiselle.
Vai seksisuhde.
Itse naisena en ottaisi miestä, jolla on joku seksisuhde. Yök.