Lue keskustelun säännöt.
Tuli taas jotenkin surullinen olo, että olen ehkä loppuelämäni ilman parisuhdetta
25.01.2025 |
Erosin 10 vuoden suhteesta vajaa kaksi vuotta sitten. Alkuun olin niin rikki, että en voinut kuvitellakaan mitään uutta parisuhdetta. Erosta toipuminen on kestänyt pitkään ja edelleen koitan parannella niitä haavoja. En ehkä ihan vielä ole valmis uuteen suhteeseen.
Olen pian 46v ja olen kuitenkin jo pidempään miettinyt, että en mä haluaisi tämän ikäisenä jäädä yksin. Kyllä mä haluaisin vielä parisuhteen jossakin kohtaa aikuisen miehen kanssa. Yhteistä tekemistä, läheisyyttä, seksiä jne.
Ei vain kukaan vaikuta musta kiinnostuneelta. Tinderiä ja Badoota koitin muutaman kerran kumpaankin, mutta ei vain toimi. Ei ole nettideittailu mun juttu. Irl ei kukaan osoita kiinnostusta mua kohtaan eli toivottomalta vaikuttaa. Itkettää tämä kun en varmaan enää ketään löydä. Ei mun ikäisiä miehiä tämän ikäiset naiset kiinnosta vaan etsivät nuorempaa.
Elän kyllä elämääni, että turha tulla siitä sanomaan. Teen töitä ja uusi tutkinto pian valmis jota olen tehny töiden ohessa. Harrastan, matkustelen jne. Sitä vain kaipaisi toista rinnalleen, läheisyyttä ja olisi seksiä säännöllisesti. Seksisuhde mulla on, mutta se on niin epävarmaa tapaamisten suhteen ja haluaisin seksiä useammin. Eikä tämä seksisuhde anna sitä läheisyyttä ja yhdessäoloa mitä myös kaipaisin.
Kommentit (104)
Nainen saa miehen heti kun haluaa. Mutta jos alkaa nirsoilemaan niin sitten olette yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuonikäisenä on äärimmäisen vaikea löytää hyvää miestä. Ensinnäkin heitä on hyvin vähän enää vapaana, toisekseen naisen täytyy kuulua nelikymppisenä parhaaseen 1-5 prosenttiin kelvatakseen hyvälle miehelle. Yhtälö on siis kaikkea muuta kuin helppo sinulle. Harkitsisin kissan hankkimista.
En todellakaan kuulu mihinkään parhaaseen 1-5 prosenttiin, mikä se sitten ikinä onkaan, mutta mulla 40+ on ollut parasta aikaa deittimarkkinoilla. On totta, että hyvät ovat varattuja, mutta tämä koskee enemmän ikäkautta 30+. Silloin mäkin olin sinkkuna pitkän aikaa, mutta tilanne muuttui kun 40 tuli mittariin ja vapaana alkoi olla miehiä toisella kierroksella. Ja se, että ihminen eroaa, ei tee hänestä huonoa. Syitä voi olla vaikka kuinka, eikä ne välttämättä ole aina itsestä riippuvia. Minäkin
Missä ihmeessä sinä noita miehiä oikein tapasit? Itsellä on se ongelma, että 40+ iässä ei ole kaveripiirissä, työssä, harrastuksissa yms yhtään sinkkumiehiä. Kaikki perheellisiä tai vähintään avoliitossa.
Netissä. Se on toki ongelma, jos ei halua mennä nettiin etsimään suhdetta. Ymmärrän sen, mutta siinä missä nuorena tavattiin baareissa, tässä iässä hyvät miehet ei niissä enää kauheasti käy, joten netin lisäksi toimivia konsteja on aika vähän. Jotain kuitenkin.
Itse olen asiakaspalvelutyössä, jossa sain jonkin verran treffikutsuja vakioasiakkailta. Laitoin verkkoja vesille myös kavereiden kautta, eli sanoin useammallekin kavereiden miehille tai muille tutuille että jos tuntevat sinkkumiehiä jotka voisivat sopia mulle niin voisivatko esitellä. Tätä pitäisin toimivimpana metodina jos netti on tosiaan poissuljettu. Ehkä tämä on parempikin, kun on sen yhteisen tutun tieto siitä ettei kyseessä ole ihan toivoton tapaus.
Lopeta liika pohtiminen ja ala elämään. Ei se menneisyys sinua määrittele.
Kun ilmeisen todennäköisesti seksi on sinulle se tärkein asia ja oma nautinto, niin ei muut ihmiset syty sellaiselle ajatukselle. Entä jos parisuhteessa tulee tilanne, jossa toinen ei kykene seksiin, ja sinä lähdet hakemaan sitä pian muualta. Ehkä kannattaa miettiä, onko parisuhde sinulle oikea ratkaisu, koska parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi, ja sinunkin pitää osaltasi panostaa, vaikka et saisikaan siitä mitään suoraa hyötyä juuri takaisin. Harmi, että menetit tähän muottiin sopivan kumppanin, niitä on aika harvassa. Keskiry itseesi ja nautintoon, ei se parisuhdetta tarvitse.