Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En olisi tehnyt yhtään lasta jos ei olisi ollut VAKITUISTA työpaikkaa
24.01.2025 |
Eli siinä ainakin yksi syy miksei ihmiset lisäänny.
Kommentit (155)
"Täysin tarpeetonta olla joka mamman löhötä kotona hoitamassa yhtä"
Lapsilla on isätkin. Miksi mammat olisivat aina kotona kipeän lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Vakituista paikkaa on usein hyvin hankala naisen saada jos ei ole jo lapsia kun sitten ajatellaan että kohta on kuitenkin raskaana.
Itse tein molemmat lapset niin että olin pätkätöissä ja osin freelancerina. Kun lapset oli tehty aloin hakea vakituisia paikkoja. Sanoin niiden työnhaussa suoraan että lapset on nyt tehty ja nyt on minulla uran vuoro. Ja aika pian sain ihan unelmatyöni jossa olen sen jälkeen ollut jo 15 vuotta.
Äiti-ihmiset on puolet ajasta "hoitamassa sairasta lasta" jolloin muut työntekijät tekevät heidänkin työnsä.
En minä ainakaan ollut. Mies hoiti vähintään puolet lasten takia olleista poissaoloista ja isovanhemmat auttoivat myös. Moni muu oli enemmän poissa kuin minä kun itse en juuri ole koskaan it
No mutta et varmaan ihan noin kateellinen ole? En minäkään ollut kateellinen, vaikka joskus marmatin jonkun poissaoloista lasten takia. Jotkut supisivst heti, että olisin kateellinen tai en ymmärtäisi mitä on kun on lapsia.
Kyllä ihmiset saa lietsottua vaikka mihin. Ihan samalla tavalla ärsytti jos työkaveri oli pois oman tai lasten sairauden takia. Eihän siinä ärsyttänyt se toisen lupa olla poissa vaan se, että toisen työt kaatui omaan niskaan. Saa olla aika lapanen jos ei tuollainen ärsyttäisi yhtään?
Sitäpaitsi kun itsellä lapsia ja olen ollut pois heidän sairastelujen takia, en ole odottanut mitään super ymmärrystä asian suhteen. Jos on oltava pois niihi on oltava oman sairauden tsi lapsen takia. Ymmärrän myös jos joku ei niin tykkää jos poissaolot kaatui omaan niskaan, eikä kyllä haittaa muiden valitukset. Jokainen suhtautuu omalla tavallaan ja työnantajilla omat säännöt poissaoloihin.
Onhan tuossa myös vähän totuuttakin, että jos lapsi ei kovin sairas, voi ottaaa vähän rennosti vanhempikin ja periaatteessa on vähön niinkuin lomapäivä. Mutta päiväkotiin tai kouluun ei voi mennä niin mitäs teet.
Näinhän on myös aikuisten omien sairaslomien kohdalla. Joku voi pikkuflunssassa käväistä vaikka kaupassa. Hui kauheeta! No nyt tarkoitan pikku flunssaa eli kurkku kipeä ja flunssainen olo. Ei mitään kamalaa räkimistä ja yskimistä alvariinsa tai kuumeessa.
Pienissä flunssan oireilla ei väärin jäädä kotiin sairikselle kuitenkaan. Jokuhan vousi pahastua, josxmenee töihin tuolloin.Periaatteessa ei saisi mennä minnekään jos on ssiriksella, mutta hei aikuisten oikeesti kai nyt jokainen tietää että jos et pysy kotona 24h sairiksen aikana, ei se tarkoita, että ei ole ollut yhtään sairasloman tarvetta eli olisi täysin feikkisaikku.
Kun lapset pieniä niin saatoin käydä vaikka kaupassa rattailla tsai autolla Mäkkörin autokaistalla kun olivst sairaslomalla päiväkodista riippuen tietenkin voinnista. Kysyttävää?
"Jaa-a, mistäpä voisi johtua että hyvinä aikoina kasvaneet uskalsivat perheellistyä epävarmoina aikoina ja nykyään ei uskalleta hankkia lapsia epävarmoina aikoina. Sitä voimme kaikki miettiä pienissä päissämme. "
En tiedä mitä tarkoitat "hyvillä ajoilla" mutta kyllä ainakin itse 70-luvun lapsena oli tottunut siihen että elämä oli nykypäivään verrattuna tosi niukkaa. Itse tehtiin paljon, keitettiin hilloja ja tehtiin vaatteita alusta alkaen. Ja turhuuksiin ei tuhlailtu.
Ei se sitten tullut minään shokkina kun sai omia lapsia että lapsien kanssa elämäkin on usein aineellisesti niukempaa.
Nyt pitää kaikilla olla pelit ja vehkeet ja omakotitalot ja mistään ei voi tinkiä vaikka lapsia tulisi. Eiköhän tuo "turvallisuushakuisuus" ole aika paljolti vain kyvyttömyyttä luopua mistään aineellisesta lasten takia.
Mä taas ihmettelen, miten kukaan luottaa mihinkään "vakituiseen" työpaikkaan.
Eihän ne mitään ikuisuustöitä ole olleet sataan vuoteen.
Moneskohan vakituinen paikka itellä menossa.. varmaan 5. ja aina on jossain vaihees yt:t, firma hinkuintiaan ja kaikille potkut. Miks? No kun suomalainen työntekijä hinnoitteli itsensä työttömäksi.
Kiitti v tusti liitot.
Ei lapsia ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, me tehtiin lapset nuorina, esikoisen syntyessä oltiin molemmat opiskelijoita ja toisen syntyessä vain mulla oli töitä, miehellä ei. Toki oli elämä vaatimattomampaa kuin nykyään (saadaan nykyään molemmat palkkaa enemmän kuin mitä keskipalkka on), mutta ei meiltä ikinä mitään tarpeellista puuttunut. Elämä kannattaa muutenkin järjestää niin, että elää vähän alle sen mitä tuloillaan voisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vakityön vasta 36-vuotiaana. Onneksi en jäänyt sitä odottamaan. Mulla oli kaksi lasta siinä kohtaa ja hyvin pärjäsi pätkätöilläkin. Toki ideaaliahan se on, että on vakityö eikä tarvitse elää epävarmuudessa.
Millä alalla on niin paljon töitä, ettei tarvitse muuttaa töiden perässä?
Mulla "pätkätyöt" tarkoitti sitä, että työskentelin samalla työnantajalla kolmen eri maakunnan alueella. Muuttamisissa yms. oli oma sähläämisensä eikä etäsuhde kestänyt. Ei tullut perheenperustamiset mieleen, ei.
Kuka sanoi, ettei olisi tarvinnut muuttaa? Olen muuttanut vaikka kuinka monta kertaa työn perässä ja myös ajanut todella pitkiä työmatkoja työllistyäkseni. Olen viestinnän alalla. Hyvin ollaan pärjätty. Nyt kun kaksi lasta kolmesta on jo koululaisia, en enää tietenkään haluaisi muuttaa, että lapsilla olisi jatkuvuutta kouluarjessaan. Esikoinen on vaihtanut koulua kerran saman kunnan sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu taas. Yleisesti kauhistellaan vauvakatoa, mutta näissä keskusteluissa nousee juuri kommentit, että "mamma pyörähtää työpaikalla esittelemässä pötsiään." Kuka hemmetti ne lapset tähän maahan pyöräyttää, jos ei naiset? Selvä homma, että lapsia ei uskalleta hankkia taloudellisesti epävakaaseen tilanteeseen. Naisten työurien parantamisessa ja perhe-elämän yhteensovittamisessa olisi parantamisen varaa. Ja yleisestikin tässä ilmapiirissä.
Lapset on kätevä tekosyy pitää saikkupäiviä. Ja työnantaja maksaa viulut.
Tässä ehdotus: sairaat lapset lapsisairaalaan. Siellä henkilökunta hoitaa koko lössin. Täysin tarpeetonta olla joka mamman löhötä kotona hoitamassa yhtä. Homman voi hoitaa keskitetysti, kun ei siinä nuhassa sen kummempia hoitotoimia tarvita.
Saisikohan tästä sellaisen ratkaisun aikaan että päiväkodilla olisi kapasitettia hoitaa myös muutamaa sairastunutta lasta ? Joko niin että siellä on "nuhaisten huone" tai että jossakin tapauksessa (äidillä todella vaativa työ) päiväkodin hoitaja tulee kotiin hoitamaan lasta päiväksi ?
Vierailija kirjoitti:
"Jaa-a, mistäpä voisi johtua että hyvinä aikoina kasvaneet uskalsivat perheellistyä epävarmoina aikoina ja nykyään ei uskalleta hankkia lapsia epävarmoina aikoina. Sitä voimme kaikki miettiä pienissä päissämme. "
En tiedä mitä tarkoitat "hyvillä ajoilla" mutta kyllä ainakin itse 70-luvun lapsena oli tottunut siihen että elämä oli nykypäivään verrattuna tosi niukkaa. Itse tehtiin paljon, keitettiin hilloja ja tehtiin vaatteita alusta alkaen. Ja turhuuksiin ei tuhlailtu.
Ei se sitten tullut minään shokkina kun sai omia lapsia että lapsien kanssa elämäkin on usein aineellisesti niukempaa.
Nyt pitää kaikilla olla pelit ja vehkeet ja omakotitalot ja mistään ei voi tinkiä vaikka lapsia tulisi. Eiköhän tuo "turvallisuushakuisuus" ole aika paljolti vain kyvyttömyyttä luopua mistään aineellisesta lasten takia.
Sää kirjoitat ihan kirjaimellisesti ihmiselle, joka on opetellut syömään mm. homeista leipää ja käyttänyt pahvilaatikkoa yöpöytänä, kun ei ole muuta ollut.
Jotenkin kuvaavaa, että sinun näkemyksesi niukkuudesta on hillojen tekeminen itse. Siis toihan olisi luksusta. Saada tehdä jotain itse, omistaa jotain, /omistaa tilaa omistaa jotain/ :D
Minun näkemykseni niukkuudesta on, että joutuu asumaan niin pienessä kämpässä ettei sille mehu-maijalle yms. ole tilaa. Ei ole myöskään tilaa marjapensaille, ei ole tilaa ompelukoneelle, ei ole tilaa millekään.
Ei ole tilaa elää.
Ja sitten te kuvittelette luksukseksi sen, että mun on pakko asua kanakopissa ja ostaa kaupan myrkkyhilloja ja huonolaatuisia kiinarytkyjä. Oletko katsonut, miten kalliita esimerkiksi hyvälaatuinen marjahillo on? Ei tavallisilla ihmisillä ole varaa moiseen luksukseen!
No voi herttilei teiän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No kun suomalainen työntekijä hinnoitteli itsensä työttömäksi."
Muuten hyvä mutta suomalaisten palkkataso ei ole kilpailijamaihin verrattuna mitenkään korkea ja palkankorotukset olleet viimeiset yli 10 vuotta kilpailijamaiden alapuolella.
En tiedä miten alas pitäisi mennä että oltaisiin kilpailukykyisiä? Joten voisikohan mitenkään olla että yritysten huono menestys ei ole ainakaan ihan kokonaan vain työntekijöiden palkoista kiinni?
Veroprosentin on oltava vähintään 44, ennen kuin maksat veroja enemmän kuin kulutat niitä ja tähän tämä järjestelmä sortuu, kun näitä on liian vähän ja elätettäviä liian paljon.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu ajatukselle, että jokainen on elinkaarensa aikana sekä maksaja että saaja. Lapsena, nuorena ja vanhana saaja ja aikuisena työikäisenä maksaja. Nyt aivan liian suuri joukko on pelkkää kulua koko ikänsä. Osittain tämä johtuu maailman muuttumisesta. Enää ei ole riittävästi töitä yksinkertaisille ja heikosti koulutetuille, eikä kohta enää koulutetuillekaan kun keinoäly korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jaa-a, mistäpä voisi johtua että hyvinä aikoina kasvaneet uskalsivat perheellistyä epävarmoina aikoina ja nykyään ei uskalleta hankkia lapsia epävarmoina aikoina. Sitä voimme kaikki miettiä pienissä päissämme. "
En tiedä mitä tarkoitat "hyvillä ajoilla" mutta kyllä ainakin itse 70-luvun lapsena oli tottunut siihen että elämä oli nykypäivään verrattuna tosi niukkaa. Itse tehtiin paljon, keitettiin hilloja ja tehtiin vaatteita alusta alkaen. Ja turhuuksiin ei tuhlailtu.
Ei se sitten tullut minään shokkina kun sai omia lapsia että lapsien kanssa elämäkin on usein aineellisesti niukempaa.
Nyt pitää kaikilla olla pelit ja vehkeet ja omakotitalot ja mistään ei voi tinkiä vaikka lapsia tulisi. Eiköhän tuo "turvallisuushakuisuus" ole aika paljolti vain kyvyttömyyttä luopua mistään aineellisesta lasten takia.
Kai sää tajuat, että marjapensaat on nykyaikana statussymboli eikä merkki niukkuudesta? ':D
"Sää kirjoitat ihan kirjaimellisesti ihmiselle, joka on opetellut syömään mm. homeista leipää ja käyttänyt pahvilaatikkoa yöpöytänä, kun ei ole muuta ollut."
Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan mutta silti tuo mitä sinulla on ollut ei ole mikään sen ajan normi vaan onneksi kuitenkin pienen vähemmistön kohtalo. Sillä ei siis voi selittää sitä miksi juuri kukaan ei nyt tunnu lapsia tekevän.
"Jotenkin kuvaavaa, että sinun näkemyksesi niukkuudesta on hillojen tekeminen itse. Siis toihan olisi luksusta. Saada tehdä jotain itse, omistaa jotain, /omistaa tilaa omistaa jotain/ :D"
Sen oli tarkoitus kuvata sitä että yleinen elintaso oli silloin suurella osalla ihmisistä aika erilainen kuin nykyään. Oli totuttu siihen että tehdään itse jotta ei mene turhaan rahaa kaupasta ostettaviin. Ja telkkareiden yms. osto oli iso juttu johon säästettiin kauan ja sitten lopulta saatiin.
Tuo on erilainen aika kuin missä nyt eletään ja jossa pystytään ostamaan kaikki valmiina ja koti on täynnä kulutuselektroniikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mikään takaa sitä että se vakituinen työpaikka pysyy. Sillä hetkellä voi olla kun lapsia tekee mutta kukaan ei ole ennustaja ja näe tulevaisuuteen.
Pronatalismin ansaan voi langeta näinkin salakavalasti, jos on riittävän simppeli uskomaan minkä tahansa höpöhöötärpin tai tärpit, kuten "ainaisikuisuusvakituistyö". Itse valitsimme olla tekemättä epävarmaan tulevaisuuteen nollasummapelissä ja musiikkituolileikissä + muutenkin piinattuja palkkaorjia, tykinruokaa, jne. kärsimään. T. onnellinen (dual income no kids) dinkkupariskunta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jaa-a, mistäpä voisi johtua että hyvinä aikoina kasvaneet uskalsivat perheellistyä epävarmoina aikoina ja nykyään ei uskalleta hankkia lapsia epävarmoina aikoina. Sitä voimme kaikki miettiä pienissä päissämme. "
En tiedä mitä tarkoitat "hyvillä ajoilla" mutta kyllä ainakin itse 70-luvun lapsena oli tottunut siihen että elämä oli nykypäivään verrattuna tosi niukkaa. Itse tehtiin paljon, keitettiin hilloja ja tehtiin vaatteita alusta alkaen. Ja turhuuksiin ei tuhlailtu.
Ei se sitten tullut minään shokkina kun sai omia lapsia että lapsien kanssa elämäkin on usein aineellisesti niukempaa.
Nyt pitää kaikilla olla pelit ja vehkeet ja omakotitalot ja mistään ei voi tinkiä vaikka lapsia tulisi. Eiköhän tuo "turvallisuushakuisuus" ole aika paljolti vain kyvyttömyyttä luopua mistään aineellisesta lasten takia.
Kai sää tajuat, että marjape
Hillon keittäminen indikoi, että perheellä on ollut pakastin. Nykyaikana harvemmalla on varaa moiseen luksukseen. Pakastimeen mahtuu 1 jauhelihapaketti, ei puolen vuoden ruokavarantoa.
Mutta hän kokee eläneensä köyhää elämää.
"Veroprosentin on oltava vähintään 44, ennen kuin maksat veroja enemmän kuin kulutat niitä ja tähän tämä järjestelmä sortuu, kun näitä on liian vähän ja elätettäviä liian paljon."
Tuo on ihan puhtaasti tuloveroon perustuva vertailu joka ei kerro koko totuutta. Maksamme kaikki valtavasti erilaisia muitakin veroja kuten ihan jo alv, polttoainevero, alkoholivero jne. Jo se jos autoilee keskimääräistä selvästi enemmän saa ihmisen maksamaan tuhansia euroja enemmän vuodessa veroja ja keikauttaa vaa'an nettomaksajan puolelle varsin helposti.
Lisäksi tuossa unohtuu että se normaali keskituloinen ihminen on aika lailla siinä nollilla eikä ainakaan paljon nettosaaja. Joten iso joukko veronmaksajista on siinä melko neutraalilla alueella jossa ihan henkilökohtaiset asiat kuten kuinka paljon sairastaa jne. ratkaisevat sen missä puolella ollaan.
vakinainen työ on illuusio. naiivia edes puhua tuollaisesta.
"Hillon keittäminen indikoi, että perheellä on ollut pakastin. "
No ei. Hilloaminen on eri asia kuin pakastaminen. Hillo säilyi viileässä ja niitä säilytettiin siis kellareissa yms. viileissä paikoissa. Vielä 1970-luvun kerrostaloissakin oli asunnoille omat kylmäkellarit jossa sitten pidettiin niitä hilloja, perunasäkkejä jne. Maalla taas se kellari oli sitten joko pihalla tai talon kellarissa.
Pakastimet yleistyivät vasta 1970-luvun lopulla ja aluksi ne olivat isoja arkkupakastimia joita oli lähinnä omakotitaloissa asuvilla.
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a, mistäpä voisi johtua että hyvinä aikoina kasvaneet uskalsivat perheellistyä epävarmoina aikoina ja nykyään ei uskalleta hankkia lapsia epävarmoina aikoina. Sitä voimme kaikki miettiä pienissä päissämme.
t. kolmikymppinen joka muistaa miltä homeinen leipä maistuu