Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko

Vierailija kirjoitti:

Jossain ne reppuineen vaeltaa. Lapsiparat. Häpeävät heti itseään, ei-touvottuja joka suunnalla. Tulevat käymään terapiassa.

Viikko-viikko-lapset. Miten aikuiset kehtaa?

Vanhemmat retkottavat mukavasti pysyvissä tukipisteissä omissa kodeissansa ja suunnittelevat kalenterin kanssa menojaan, töitään ja sitä vapaata.

 

 

 

Meidän teini taas haluaisi viikko-viikkosysteemim, mutta se ei ilkävä kyllä ole mahdollista hänen äitinsä takia

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ylipäätään hassu ajatus, että äidin (äideistähän tässä puhutaan, eikä isistä, eikö?) pitäisi olla aina saatavilla. Kyllä minun ystäväni, joka on ydinperheäiti, saa joskus olla kotona ihan omalla ajallaan siten, että perheen isä lähtee lasten kanssa jonnekin. Isä tietää, että äiti voi vaikka silloin kutsua kaverit kylään ja olla vaikka humalassa, tai muuten vain haluaa olla rauhassa. Näin ollen sekä isä tai lapsi kyllä ilmoittaa äidille, jos ovatkin yllättäen tulossa kotiin (vaikka vain hakemaan jotain tavaraa). Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aikakin on tärkeää.

Jostain syystä tässäkin ketjussa on monta, joiden mukaan eronneiden vanhempien tulisi kuitenkin olla jatkuvassa valmiudessa ottamaan lapset vastaan milloin vain. Eihän se noin ole monissa ydinperheissäkään, ettei ilmoiteta, jos poiketaan siitä, mitä on sovittu. Esim. sovittu, että lapsi on isällään, niin joo, saa toki varmasti tulla silti

Hyvä yritys, mutta lapsi oli nimenomaan isän luokse tulossa ja aloittajan on tämän miehen uusi puoliso. Tälläkö tasolla on luetun ymmärtäminen?

Ajatelkaa että perinteisissä ydinperheissä ne omat lapset saattavat milloin vain tupsahtaa ovesta kotiin ihan omilla avaimilla. Miten sen oikein kestääkään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ylipäätään hassu ajatus, että äidin (äideistähän tässä puhutaan, eikä isistä, eikö?) pitäisi olla aina saatavilla. Kyllä minun ystäväni, joka on ydinperheäiti, saa joskus olla kotona ihan omalla ajallaan siten, että perheen isä lähtee lasten kanssa jonnekin. Isä tietää, että äiti voi vaikka silloin kutsua kaverit kylään ja olla vaikka humalassa, tai muuten vain haluaa olla rauhassa. Näin ollen sekä isä tai lapsi kyllä ilmoittaa äidille, jos ovatkin yllättäen tulossa kotiin (vaikka vain hakemaan jotain tavaraa). Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aikakin on tärkeää.

Jostain syystä tässäkin ketjussa on monta, joiden mukaan eronneiden vanhempien tulisi kuitenkin olla jatkuvassa valmiudessa ottamaan lapset vastaan milloin vain. Eihän se noin ole monissa ydinperheissäkään, ettei ilmoiteta, jos poiketaan siitä, mitä on sovittu. Esim. sovittu, että lapsi on isällään, niin joo, saa toki varmasti tulla silti

Mun luo, eli isälleen lapset on aina tervetulleita. Äitinsä luokse lapsilla ei ole mitään menemistä jos on mun vkl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ylipäätään hassu ajatus, että äidin (äideistähän tässä puhutaan, eikä isistä, eikö?) pitäisi olla aina saatavilla. Kyllä minun ystäväni, joka on ydinperheäiti, saa joskus olla kotona ihan omalla ajallaan siten, että perheen isä lähtee lasten kanssa jonnekin. Isä tietää, että äiti voi vaikka silloin kutsua kaverit kylään ja olla vaikka humalassa, tai muuten vain haluaa olla rauhassa. Näin ollen sekä isä tai lapsi kyllä ilmoittaa äidille, jos ovatkin yllättäen tulossa kotiin (vaikka vain hakemaan jotain tavaraa). Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aikakin on tärkeää.

Jostain syystä tässäkin ketjussa on monta, joiden mukaan eronneiden vanhempien tulisi kuitenkin olla jatkuvassa valmiudessa ottamaan lapset vastaan milloin vain. Eihän se noin ole monissa ydinperheissäkään, ettei ilmoiteta, jos poiketaan siitä, mitä on sovittu. Esim. sovittu, että lapsi on

Hyvä yritys, mutta lapsi oli nimenomaan isän luokse tulossa ja aloittajan on tämän miehen uusi puoliso. Tälläkö tasolla on luetun ymmärtäminen?

No kommentit ovat kuitenkin myös ottaneet muiden osapuolten näkemyksiä, mutta vaikka tunnustaudunkin eronneeksi äidiksi, kyllä se minustakin olisi aikamoista, jos uusi miesystäväni olisi juuri tullut suihkusta, ja tyttäreni ei olisi edes tavannut koko miestä vielä, ja yhtäkkiä tytär olisikin kotona, vaikka hänen piti olla isällään.

En sano, etteikö saisi tulla, mutta kyllä voisi kuitenkin ilmoittaa, että on tulossa. Olen itse kasvanut ydinperheessä, mutta kyllä meillä oli tapana ilmoittaa vanhemmille, jos vaikka viikonloppusuunnitelmat muuttuu/peruuntuu, ja on sittenkin tulossa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Ihan lapsien omako toive jaa?

........

 

Järjestely oikein ja reilu, että on yksi KOTI, jossa lapset asuvat.

Siellä KODISSA vaihtuu viikko-viikko-vanhempi nyssykät mukana.

Väliviikot vanhempi voi asua missä tahansa.

Avain vanhemmalle kaulaan ja ilmoittaa, jos/kun on tulossa.

Joku ehdotti oven sisäpuolelle hakaa, vaikka avain olisikin.

 

 

Mun kt-kämpässä oli turvaketju aina paikallaan kun olin kotona, ei tarvinnut ehdottaa erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa että perinteisissä ydinperheissä ne omat lapset saattavat milloin vain tupsahtaa ovesta kotiin ihan omilla avaimilla. Miten sen oikein kestääkään.

Miten se tähän kysymykseen liittyy?

Saa. Se on lasten koti. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa että perinteisissä ydinperheissä ne omat lapset saattavat milloin vain tupsahtaa ovesta kotiin ihan omilla avaimilla. Miten sen oikein kestääkään.

Paitsi jos on sovittu, että toinen vanhempi viettää omaa aikaa, ja toinen vanhempi lähtee paikkaan x lapsen kanssa. Kyllä se lapsen kanssa oleva ilmoittaa, jos ovatkin yllättäen tulossa kotiin.

Arkena nyt varmaan kulkeekin miten sattuu, mutta ehkä juuri viikonloppuna voi olla jotain erityistä ohjelmaa (myös sillä vanhemmalla, jolla ei pitänyt olla lapsia).

No on se kumma jo ei lapsi saisi kotiinsa tulla

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa että perinteisissä ydinperheissä ne omat lapset saattavat milloin vain tupsahtaa ovesta kotiin ihan omilla avaimilla. Miten sen oikein kestääkään.

Mutta jos onkin sovittu, että lapsi on leirillä, kaverilla tai mummolassa, niin yllärinä tulisi tupsahtaminen. Vanhemmat on voineet vaikka käyttää harvinaista tilaisuutta hyväksi tehden jotain aikuisten juttuja

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä se on enemmän paheksuttavaa, että teini tuosta noin vain ilmoittelematta poikkeaakin sovituista järjestelyistä. Se on paheksuttavaa siksi, koska silloinhan kukaan vanhempi ei ole millään tavalla vastuussa lapsesta. Teini saattaa isälle sanoa, että menen sittenkin äidille, eikä siis ilmoita äidille mitään, kuten tämän ketjun mukaan ei tarvitse ilmoittaa. Äitihän ei välttämättä ole edes kotona, vaan voi olla viikonloppureissussa tms., ja äiti tietysti on siinä uskossa, että teini on sovitusti isällään, jos ei kukaan ole hänelle muuta ilmoittanut. Ja teini siis täysin heitteillä (todennäköisesti siis pahoilla teillä).

En kerta kaikkiaan ymmärrä näkemystä, ettei vanhempien tai teinin itse tule ilmoittaa, jos päättääkin alkuperäisen suunnitelman vastaisesti vaihtaakin kotia.

Kotiin pitää lapsen saada aina tulla. Vaikka olisi jo aikuinenkin. Joskus tilanne voinolla sellainen että onnpakkotilanne. Ei tarvitse olla kuin hollituvassa, mitta kotiin pitää saada tulla jos on sellainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain ne reppuineen vaeltaa. Lapsiparat. Häpeävät heti itseään, ei-touvottuja joka suunnalla. Tulevat käymään terapiassa.

Viikko-viikko-lapset. Miten aikuiset kehtaa?

Vanhemmat retkottavat mukavasti pysyvissä tukipisteissä omissa kodeissansa ja suunnittelevat kalenterin kanssa menojaan, töitään ja sitä vapaata.

onpa virheellinen päätelmä siitä, että lapset ovat ei-toivottuja. Vuoroviikkoon kun päädytään sen takia, ettei kumpikaan vanhemmista halua luopua lapsestaan. Vuoroviikko on siis kompromissi.

........

Ihan lapsien omako toive jaa?

........

 

Järjestely oikein ja reilu, että on yksi KOTI, jossa lapset asuvat.

Siellä KODISSA vaihtuu viikko-viikko-vanhempi nyssykät mukana.

Väliviikot vanhempi voi asua vaikka lähest

Ainoa oikea järjestely ydinperheessä on että laspset päättävät ketkä ydinperheeseen kuuluu. Jos lapset päättävät että haluavat äidistä eroon, niin äiti on hyvä ja lähtee ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa että perinteisissä ydinperheissä ne omat lapset saattavat milloin vain tupsahtaa ovesta kotiin ihan omilla avaimilla. Miten sen oikein kestääkään.

Miten se tähän kysymykseen liittyy?

Niinpä! Varsinkin kun suurin osa vanhemmista, oli eronneet tai ei, on sitä mieltä että kotiin voi aina tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä se on enemmän paheksuttavaa, että teini tuosta noin vain ilmoittelematta poikkeaakin sovituista järjestelyistä. Se on paheksuttavaa siksi, koska silloinhan kukaan vanhempi ei ole millään tavalla vastuussa lapsesta. Teini saattaa isälle sanoa, että menen sittenkin äidille, eikä siis ilmoita äidille mitään, kuten tämän ketjun mukaan ei tarvitse ilmoittaa. Äitihän ei välttämättä ole edes kotona, vaan voi olla viikonloppureissussa tms., ja äiti tietysti on siinä uskossa, että teini on sovitusti isällään, jos ei kukaan ole hänelle muuta ilmoittanut. Ja teini siis täysin heitteillä (todennäköisesti siis pahoilla teillä).

En kerta kaikkiaan ymmärrä näkemystä, ettei vanhempien tai teinin itse tule ilmoittaa, jos päättääkin alkuperäisen suunnitelman vastaisesti vaihtaakin kotia.

Kotiin pitää lapsen saada aina tulla. Vaikka olisi jo aikuinenkin. Jo

Joo, mutta silloin pitää mennä sinne kotiin, missä on paikalla se vanhempi, jonka luona lapsen pitäisi olla ja joka näin ollen on paikalla. Ei sinne toiseen kotiin, missä ei välttämättä edes ole aikuista paikalla, kun se vanhempi saattaa olla vaikka reissussa, kun lapsen piti olla toisessa kodissa toisen vanhemman kanssa.

Ei todellakaan ole lapsen etu, että lapsi on vaikka äidin kodissa, jos äiti ei ole paikalla, eikä äiti edes tiedä, että lapsen pitäisi olla hänen luonaan. Isälle lapsi on valehdellut menevänsä äidille. Lapsi on todellisuudessa ties missä, jos kukaan ei kerro äidille, että lapsi sanoikin menevänsä äidin luo, eikä kukaan ole siellä tarkistamassa, että tuliko lapsi vaikka iltariennoista kotiin. Äiti jos on reissussa, hän on autuaan tietämätön koko asiasta, ja olettaa isän olevan vastuussa ko. viikonloppuna.

Jos on meininki, jossa vanhemmat eivät ilmoittele muutoksista, eikä teinin itsekään tarvitse ilmoittaa, niin teinihän tekee sitten ihan mitä huvittaa, ja vedättää vanhempiaan ihan sata-nolla.

Uskomatonta että tällaisesta tarvitaan edes keskustelu. Että saako alaikäinen päättää ihan vapaasti missä milloinkin pyörii. EI. Ei saa. Lapsen pitää infota menonsa vanhemmilleen ja jos haluaa mennä toiseen kotiin käymään vaihtoviikollaan, infoaa siitä selkeästi molempiin taloihin ennen visiittiään.

Nykymaailmassa tärkeintä on olla kaverivanhempi. Kaikki käy. Lapsi saa mennä ja tulla, kun vaan ei joudu kieltämään mitään saatikka vaatimaan, että lapsi infoaisi menoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Silmiäavaavaa keskustelua näin lapsettomalle. Olin siinä uskossa, että jos on sovittu viikko-viikko-systeemi, silloin se viikko ollaan sen vanhemman luona jonka viikko on (pl. unohtuneet tavarat tms.). Voisin kuvitella, että kun itse työviikon jälkeen istahdan sohvalle nauttimaan omasta ajasta ja rauhallisesta koti-illasta viinilasin kanssa, olisin aika nyreissäni jos ovi kävisi ja lapset tulisivatkin minun luokseni vaikka on toisen vanhemman viikko.

Ero onkin siinä, että sinä olet lapseton. Lapsia hankkineella ei ole enää samalla tavalla mahdollisuutta omaan aikaan. Tämä näkyy ottavan monelle eronneelle koville. Onko ero kenties otettu siksi, että kuvitellaan sen tarkoittavan jonkinlaista puolittaista paluuta lapsettomuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmiäavaavaa keskustelua näin lapsettomalle. Olin siinä uskossa, että jos on sovittu viikko-viikko-systeemi, silloin se viikko ollaan sen vanhemman luona jonka viikko on (pl. unohtuneet tavarat tms.). Voisin kuvitella, että kun itse työviikon jälkeen istahdan sohvalle nauttimaan omasta ajasta ja rauhallisesta koti-illasta viinilasin kanssa, olisin aika nyreissäni jos ovi kävisi ja lapset tulisivatkin minun luokseni vaikka on toisen vanhemman viikko.

Ero onkin siinä, että sinä olet lapseton. Lapsia hankkineella ei ole enää samalla tavalla mahdollisuutta omaan aikaan. Tämä näkyy ottavan monelle eronneelle koville. Onko ero kenties otettu siksi, että kuvitellaan sen tarkoittavan jonkinlaista puolittaista paluuta lapsettomuuteen?

Ihmisillä on erilaiset tarpeet oman ajan suhteen. Toisten ei kaipaa sitä ollenkaan, mutta toisille se on henkireikä. Ystävälläni on ihan ydinperheessä sellainen kuvio, että arjen vapaa-aika on vanhempien kesken jaettu (toinen tekee omia juttuja ja toinen on lasten kanssa vuorotellen). Järjestävät myös vuorotellen viikonloppuja, jolloin toinen joko lähtee lasten kanssa jonnekin tai on lasten kanssa kotona, ja se toinen sitten saa olla yksin kotona/yksin reissussa). Ei se ole siis vain eronneiden vanhempien juttu tarvita omaakin aikaa.

Ja kyllä lasten hankinnan jälkeenkin on mahdollista saada omaa aikaa. Joko siten, että pystyy sopimaan asiasta puolisonsa kanssa, tai eroamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmiäavaavaa keskustelua näin lapsettomalle. Olin siinä uskossa, että jos on sovittu viikko-viikko-systeemi, silloin se viikko ollaan sen vanhemman luona jonka viikko on (pl. unohtuneet tavarat tms.). Voisin kuvitella, että kun itse työviikon jälkeen istahdan sohvalle nauttimaan omasta ajasta ja rauhallisesta koti-illasta viinilasin kanssa, olisin aika nyreissäni jos ovi kävisi ja lapset tulisivatkin minun luokseni vaikka on toisen vanhemman viikko.

Ero onkin siinä, että sinä olet lapseton. Lapsia hankkineella ei ole enää samalla tavalla mahdollisuutta omaan aikaan. Tämä näkyy ottavan monelle eronneelle koville. Onko ero kenties otettu siksi, että kuvitellaan sen tarkoittavan jonkinlaista puolittaista paluuta lapsettomuuteen?

Ei samalla tavalla mutta kyllä mä koen että mulla on myös oikeus vapaa-aikaan silloin kun siitä lapsen isän kanssa sovin, ja minun pitää voida luottaa siihen että isä huolehtii lapsesta silloin kun on sovittu. Olemme siis ydinperhe mutta olemme sopineet että silloin tällöin toinen menee lapsien kanssa esim. Mökille viikonlopuksi niin toinen saa rauhassa levätä/tehdä omia juttujaan.