Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko

Vierailija kirjoitti:

Onko ok pitää alkoholin juontia sisältäviä bileitä silloin, kun lapset on toisella vanhemmallaan, jos lapset voi kuitenkin koska vaan tulla paikalle?

Eikö sulla oo mitään keskusteluyhteyttä lapsiisi? 

Tottakai jos pidetään bileet niin lapsille voi vaikka soittaa etukäteen että iskä/äiti on tänään juhlimassa että älkää tänään tulko käymään. 

Ootte te sairaita jos eron kokenut lapsi joutuu kysymään saako tulla kotiinsa.

Vuoroviikko lapsella nimenomaan on 2 kotia joissa pitäisi olla vapaa kulku. 

Ei sitä ydinperheessäkään pidetä orgioita olohuoneessa keskellä päivää koska ne lapset voi silloinkin tulla kotiinsa.

M. 41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin lapsena monesti olin kotona niin ettei vanhemmat olleet kotona. Mikä ongelma? Ei siellä tarvi kytiksellä olla. Mutta jos aikoo olla niin pitkään että tarvii ruokaa laittaa niin sittenhän olisi parempi ilmoittaa ennakkoon ettei käy niin että vanhempi ei ole kotona ja lapsi nälkäisenä löytää vain pientä välipalaa

Pakkaseen joku mikroateria vararuoaksi, helppo ratkaisu ongelmaan. Lapsi tietää että mistä löytyy.

 

Unohtaako porukka tässä nyt aivan sen toisen vanhemman?! 

Kyllä mulla on ainakin ruoka valmiina lapselle kun se tulee koulusta ja suuresti ihmettelisin jos ei kuulukkaan.. mutta ilmeisesti monelle äidille on ok, jos lapsi ei tulekkaan kotiin eikö ilmota mitään kun onhan hänellä se toinen koti.

Ei unohda, kyllä meillä ainakin kerrotaan, jos ei olla ruokailemassa kotona. Tai nyt kun lapset on isoja teinejä, kyselen että kuka aikoo syödä kotona ja mihin aikaan sopisi mahd. monelle. Treenit, pelit, kouluhommat, kaverit täyttää iltoja, joten ei olla varsinaisesti "aina klo 17 päivällinen" perhe muutenkaan. 

Jos isäviikolla lapsi on täällä eikä vastaa puhelimeen, niin ex soittaa minulle ja pyytää käskemään lapsen syömään. Joustavasti kommunikoidaan kaikki keskenämme, niin ei muodustu yleensä ongelmaksi. Välillä tietysti teinit menee menoissaan ja unohtaa, ettei maailma pyöri heidän napansa ympärillä, mutta niin se taitaa olla ydinperheissäkin. 

Tämä on sitä nykyaikuisuutta. Ei kyetä olemaan muutamaa työtuntia irti puhelimesta, vaan tosiaan joka henkäys viestitään pitkin päivää. Ja anna mä arvaan, loukkaantuisit suuresti, jos miehesi ei vastaisi näihin pitkin päivää sateleviin viesteihin.

Mä luulen, että tämä oikeasti on ikäpolvikysymys. Me vähän vanhemmat ei ole totuttu siihen, että koko ajan tiedetään, missä puoliso tai lapsi kulkee. Olemme siis eläneet lapsuudessa, jossa lähdettiin aamulla pihalle ja metsiin, tultiin päivällä syömään ja lähdettiin jonnekin uudestaan ja iltaruualle takaisin. Ei kukaan kysellyt meidän perään, kun mentiin kouluun tai harrastuksiin. Joissain perheissä oli sääntö, että koulusta suoraan kotiin ja toisissa ei. Suurimmassa osassa sääntöä ei valvottu, vaikka se olikin.

Nämä nuoremmat ovat eläneet ajat, jossa koko ajan raportoidaan, kysellään, kuskataan kouluun ja harrastuksiin, toisten lasten kanssa leikkimisen järjestää vanhemmat ja vanhempien valvonta on koko ajan läsnä.

Joten on ihan luonnollista, että heille tämä pitkin päivää viestittely luo perusturvallisuutta kun meistä se on ahdistavaa kyttäämistä.

Ei sitä ydinperheessäkään pidetä orgioita olohuoneessa keskellä päivää koska ne lapset voi silloinkin tulla kotiinsa.

No tämä juuri. Ihmettelin Sinkkosen lausumia silloin kahdesta kodista ja sen haitallisuudesta, mutta tämän ketjun myötä alan ymmärtää.

Ilmeisesti siis todellakin kaksi kotia joidenkin mielestä tarkoittaa nimenomaan ÄIDIN kotia ja ISÄN kotia, ei lasten kotia. Koska millä muulla voi perustella sitä, että äidiltä tai isältä täytyy saada lupa, koska sinne kotiin voi mennä? Sillä äidillä tai iskällä kun voi olla niin paljon parempaa ja tärkeämpää ja pyhempää tekemistä kuin sinun näkemisesi ja sinun kanssa oleminen.

Itse asun ydinperheessä, jossa on kaksi teiniä. Kyllä se aika rajallista on, minkä verran julkisesti voi sitä vapaan aikuisen elämää viettää = spontaania seksiä olohuoneessa tai aikuisten pippaloita aamuyöhön. Itse asiassa on rajoitumpaa nyt kun lapset on jo teinejä, koska nyt kaikki aikuisen malli korostuu ja pitäisi vaan jaksaa esimerkillään elää sitä, mitä heille opettaa. 

Ajattelen kuitenkin, että tämä on nyt lyhyt, mutta merkityksellinen aika ja kun olen jaksanut pikkulapsiajan ruuhkavuodet niin kyllä mä tämänkin jaksan.

Mutta jos eri tulisi, sitähän ei koskaan tiedä, niin ikinä en voisi sanoa teineille, että soitatte sitten ennen kuin tulette. Miksi miksi mä niin tekisin?

Vierailija kirjoitti:

Koko vuoroviikkosysteemi vaikuttaa lapsen kannalta kamalalle. Kuka itse haluaisi asua kahdessa kodissa vielä niin, ettei itse saa vaikuttaa missä asuu.

Ja täytyyhän vanhempien tietää missä lapsi on. Eli ainakin kommunikaation vanhempien välillä on toimittava todella hyvin ja asioista on pystyttävä sopimaan. Eikös se silloin ole sama, vaikka ei olisi erottukaan?

Nyt ollaan täydellisesti hakoteillä. Ensinnäkin lapsi voi myös tykätä vuoroviikoista. Meillä on täällä aivan järjetön kuva että ydinperhe on ainoa oikea. Ei ole jos siellä ydinperheessä ei ole hyvä ilmapiiri. 

Toiseksi asioista sopiminen ei ole lähimainkaan sama asia kuin katsoa toisen pärstää päivästä toiseen, puhumattakaan vaikka erilaisista siisteyskäsityksistä. En voi käsittää miten voit ajatella niin mustavalkoisesti, että lasten asioista sopiminen on samalla viivalla parisuhteen asioista sopimisen kanssa. Lasten asioista sopiminen on erillään siitä parisuhteen paskalastista, joten se on huomattavasti helpompaa jos kyseessä on vähänkään täyspäinen ihminen. 

Lasten asioista sopiminen on erillään siitä parisuhteen paskalastista, joten se on huomattavasti helpompaa jos kyseessä on vähänkään täyspäinen ihminen. 

Ja erityisen helppoa se on silloin kun voidaan todeta, että vaikka meillä on ollut mitkä riitamme, molemmat haluaa lapsien parasta ja rakastaa heitä.

Silloin ei oikeastaan jääkään mitään muuta kuin käytännön asioista sopiminen ja lapsetkin kasvaa joka vuosi, joten he ottavat aina enemmän kantaa ja kertovat, mikä heidän mielestään toimii ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ok pitää alkoholin juontia sisältäviä bileitä silloin, kun lapset on toisella vanhemmallaan, jos lapset voi kuitenkin koska vaan tulla paikalle?

Eikö sulla oo mitään keskusteluyhteyttä lapsiisi? 

Tottakai jos pidetään bileet niin lapsille voi vaikka soittaa etukäteen että iskä/äiti on tänään juhlimassa että älkää tänään tulko käymään. 

Ootte te sairaita jos eron kokenut lapsi joutuu kysymään saako tulla kotiinsa.

Vuoroviikko lapsella nimenomaan on 2 kotia joissa pitäisi olla vapaa kulku. 

Ei sitä ydinperheessäkään pidetä orgioita olohuoneessa keskellä päivää koska ne lapset voi silloinkin tulla kotiinsa.

M. 41

Tähänkään ei ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta. Osa lapsista ei käy siellä toisella vanhemmalla ja osa käy päivittäin. Tilanteita on erilaisia, se olisi hyvä muistaa kun jaetaan näitä moraaliohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti siis todellakin kaksi kotia joidenkin mielestä tarkoittaa nimenomaan ÄIDIN kotia ja ISÄN kotia, ei lasten kotia. Koska millä muulla voi perustella sitä, että äidiltä tai isältä täytyy saada lupa, koska sinne kotiin voi mennä? Sillä äidillä tai iskällä kun voi olla niin paljon parempaa ja tärkeämpää ja pyhempää tekemistä kuin sinun näkemisesi ja sinun kanssa oleminen.

Itse asun ydinperheessä, jossa on kaksi teiniä. Kyllä se aika rajallista on, minkä verran julkisesti voi sitä vapaan aikuisen elämää viettää = spontaania seksiä olohuoneessa tai aikuisten pippaloita aamuyöhön. Itse asiassa on rajoitumpaa nyt kun lapset on jo teinejä,

No ensinnäkin, meillä puhutaan isäkodista ja äitikodista.

Toisekseen, eroperheessä pidän niitä rutiineja erittäin tärkeänä, että lapsellekin on selkeää missä on milloinkin. En usko, että selkeistä rutiineista on kovin haittaa teini-iässäkään.

Jos pitäisi valita, elänkö tuota ilmoitelllaan toisillemme missä mennään- elämää vai ennalta-arvaamatonta, avointen ovien-elämää, valitsen ensimmäisen.

Miksi tässä niin moni kokee että sen lapsen pitäisi joku lupa-anomus tehdä poiketakseen sen vanhemman luona jonka viikko ei ole, kyse oli että lapsi vain ilmoittaisi?

Ihan kuin ilmoittaisi ydinperheessäkin että meen kaverille/voinko mennä Tiina-Tommin kanssa kaupungille koulun jälkeen? Silloin se vastuu kulkemisesta ja olinpaikasta on vanhemman vastuulla, ei sen lapsen? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös viestitellään pitkin päivää ihan kaikesta myös puolison kanssa, tämä tietää pääsääntöisesti kulkemiseni ja minä hänen. Työt on joka päivä suunnilleen samaan aikaan,

Tämä on sitä nykyaikuisuutta. Ei kyetä olemaan muutamaa työtuntia irti puhelimesta, vaan tosiaan joka henkäys viestitään pitkin päivää. Ja anna mä arvaan, loukkaantuisit suuresti, jos miehesi ei vastaisi näihin pitkin päivää sateleviin viesteihin.

Että on muuten rasittavaa esim palaverissa kun puhelimet mäikää ja sormet tökkii viestiä takaisin että oon nyt palaverissa, loppuu 14 ja menen sitten toiseen, joka alkaa 14.30.

En ikinä haluaisi tuollaista riippuvuussuhdetta. että sekin pitää viestiä, että tulen nyt kotiini täältä, missä olenkin.

Häh, en loukkaannu, aina mies ei ehdi vastata enkä toisaalta minä itsekään. Puhelin ei häiritse työntekoa, mies saattaa vaikka lounaalta laittaa viestiä, että onpa kiire päivä, voi olla että menee myöhäiseksi. Minä vastaan kun ehdin. Täysin itsestäänselvää, että puhelin on työn tekemisen ajan äänettömänä, eikä sitä silloin näpytellä ellei ole jostain hätätilanteesta kyse. Jokaista henkäystä ei raportoida. Pidän kuitenkin miehestäni ja hän minusta, ja meillä on tapana viestitellä. Se ei kuitenkaan häiritse velvollisuuksiemme hoitamista.

Aika pitkälle meneviä tulkintoja teet nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ennakoitavuus ja rutiinit on ihmisen perusturvallisuuden kivijalka. Sekä aikuisilla että lapsilla.

Puhu vain puolestasi. Mulle ennakoinniksi ja perusturvallisuudeksi riittää, että tiedän miehen (ja teinin) tulevan kotiin kun ennättää ja haluaa, eikä mun tarvitse järjiltäni säikähtää, kun joku avaa avaimella oven.

Avaimiahan ei ole kuin sellaisilla ihmisillä, joilla on oikeus se ovi avata. Joten miksi mä säikähtäisin, että kuka heistä sisään tulee, puoliso vai lapsi?

Sinulla on aika aggressiivinen tyyli vastailla. Eiköhän jokainen täällä keskustele lähinnä omasta lähtökohdastaan ja näkökulmastaan, myös sinä. Sinunkaan näkökulmasi ei ole monistettavissa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita, elänkö tuota ilmoitelllaan toisillemme missä mennään- elämää vai ennalta-arvaamatonta, avointen ovien-elämää, valitsen ensimmäisen.

Miksi tässä niin moni kokee että sen lapsen pitäisi joku lupa-anomus tehdä poiketakseen sen vanhemman luona jonka viikko ei ole, kyse oli että lapsi vain ilmoittaisi?

Ihan kuin ilmoittaisi ydinperheessäkin että meen kaverille/voinko mennä Tiina-Tommin kanssa kaupungille koulun jälkeen? Silloin se vastuu kulkemisesta ja olinpaikasta on vanhemman vastuulla, ei sen lapsen? 

Just näin! Tässä korostuu nyt ääripäät. Joko tullaan ja mennään ilmoittelematta mitään tai sitten ovet on joka toinen viikko täysin lukittu.

Suurimmalla osalla käytäntö on jotain tuolta väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita, elänkö tuota ilmoitelllaan toisillemme missä mennään- elämää vai ennalta-arvaamatonta, avointen ovien-elämää, valitsen ensimmäisen.

Miksi tässä niin moni kokee että sen lapsen pitäisi joku lupa-anomus tehdä poiketakseen sen vanhemman luona jonka viikko ei ole, kyse oli että lapsi vain ilmoittaisi?

Ihan kuin ilmoittaisi ydinperheessäkin että meen kaverille/voinko mennä Tiina-Tommin kanssa kaupungille koulun jälkeen? Silloin se vastuu kulkemisesta ja olinpaikasta on vanhemman vastuulla, ei sen lapsen? 

Osa keskustelijoista on tuonut esiin, että heillä on käytössä lupa-anomussysteemi. Eli että lapsi ei pääse omaan kotiinsa, ellei ole sovittu. Varmaan tälläiset ajatukset ovat sen verran nostaneet tunteita pintaan, että tulee väärinymmärryksiä.

Ilmoittaminen on toki fiksua ja myös vanhemmalta hyvä varmistaa että toinen on kartalla, jos lapsi ilmestyy yllättäen käymään, ei toinen turhaan huolestu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita, elänkö tuota ilmoitelllaan toisillemme missä mennään- elämää vai ennalta-arvaamatonta, avointen ovien-elämää, valitsen ensimmäisen.

Miksi tässä niin moni kokee että sen lapsen pitäisi joku lupa-anomus tehdä poiketakseen sen vanhemman luona jonka viikko ei ole, kyse oli että lapsi vain ilmoittaisi?

Ihan kuin ilmoittaisi ydinperheessäkin että meen kaverille/voinko mennä Tiina-Tommin kanssa kaupungille koulun jälkeen? Silloin se vastuu kulkemisesta ja olinpaikasta on vanhemman vastuulla, ei sen lapsen? 

Osa keskustelijoista on tuonut esiin, että heillä on käytössä lupa-anomussysteemi. Eli että lapsi ei pääse omaan kotiinsa, ellei ole sovittu. Varmaan tälläiset ajatukset ovat sen verran nostaneet tunteita pintaan, että tulee väärinymmärryksiä.

Ilmoittaminen on toki fiksua ja myös vanhemmalta hyvä varmistaa että toine

Kyllä täällä suurin osa on kirjoittanut, että kulku on käytännössä vapaata, mutta menemisistä tulee ilmoitella. 

Näillekin henkilöille on kuitenkin vastaillut todella inhottavasti ja moralisoitu että miten kehdataan rajoittaa lapsen kulkemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita, elänkö tuota ilmoitelllaan toisillemme missä mennään- elämää vai ennalta-arvaamatonta, avointen ovien-elämää, valitsen ensimmäisen.

Miksi tässä niin moni kokee että sen lapsen pitäisi joku lupa-anomus tehdä poiketakseen sen vanhemman luona jonka viikko ei ole, kyse oli että lapsi vain ilmoittaisi?

Ihan kuin ilmoittaisi ydinperheessäkin että meen kaverille/voinko mennä Tiina-Tommin kanssa kaupungille koulun jälkeen? Silloin se vastuu kulkemisesta ja olinpaikasta on vanhemman vastuulla, ei sen lapsen? 

Osa keskustelijoista on tuonut esiin, että heillä on käytössä lupa-anomussysteemi. Eli että lapsi ei pääse omaan kotiinsa, ellei ole sovittu. Varmaan tälläiset ajatukset ovat sen verran nostaneet tunteita pintaan, että tulee väärinymmärryksiä.

Ilmoittaminen on toki fiksua ja myös vanhemmalta hyvä varmistaa että toine

Lupa-anomuskäytännöllekin voi olla painavat syyt olemassa. Esimerkiksi tuon edellisillä sivuilla ADHD pojastaan kirjoittaneen tilanne kuulostaa sellaiselta, että tuollaista nuorta en kotiini voisi milloin vain ottaa, vaikka kuinka olisi oma lapsi. Pitäisi olla aikaa ohjata ja katsoa perään. Eli lupa olisi pakko kysyä ja varmistua, että en esimerkiksi opiskele tai tee muuta sellaista josta on hankala irtautua ja jonka aikana on vaikeaa keskittyä muuhun.

Aina ei kannata suoraan tuomita, tilanteita on niin monenlaisia että niitä on vaikeaa edes kuvitella ennen kuin sattuu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita, elänkö tuota ilmoitelllaan toisillemme missä mennään- elämää vai ennalta-arvaamatonta, avointen ovien-elämää, valitsen ensimmäisen.

Miksi tässä niin moni kokee että sen lapsen pitäisi joku lupa-anomus tehdä poiketakseen sen vanhemman luona jonka viikko ei ole, kyse oli että lapsi vain ilmoittaisi?

Ihan kuin ilmoittaisi ydinperheessäkin että meen kaverille/voinko mennä Tiina-Tommin kanssa kaupungille koulun jälkeen? Silloin se vastuu kulkemisesta ja olinpaikasta on vanhemman vastuulla, ei sen lapsen? 

Osa keskustelijoista on tuonut esiin, että heillä on käytössä lupa-anomussysteemi. Eli että lapsi ei pääse omaan kotiinsa, ellei ole sovittu. Varmaan tälläiset ajatukset ovat sen verran nostaneet tunteita pintaan, että tulee väärinymmärryksiä.

Ilmoittaminen on toki fik

Kyllä täällä suurin osa on kirjoittanut, että kulku on käytännössä vapaata, mutta menemisistä tulee ilmoitella. 

Näillekin henkilöille on kuitenkin vastaillut todella inhottavasti ja moralisoitu että miten kehdataan rajoittaa lapsen kulkemista.

No siis, välillä tuntuu että näitä eroperheiden juttuja ylipäätään luetaan kuin piru Raamattua.

Johan pelkästään "lapsivapaa" -termistä on loukkaannuttu pitkin keskustelua, koska omassa mielessään ajateltu sen olevan yhtäkuin "en ole vanhempi ollenkaan toisen lapsiviikon aikana" / "jeejee bilettää kun ei lapsia luonani".

Ja tilalle ehdotettiin termiä "kaipausviikko".

Jossain ne reppuineen vaeltaa. Lapsiparat. Häpeävät heti itseään, ei-touvottuja joka suunnalla. Tulevat käymään terapiassa.

Viikko-viikko-lapset. Miten aikuiset kehtaa?

Vanhemmat retkottavat mukavasti pysyvissä tukipisteissä omissa kodeissansa ja suunnittelevat kalenterin kanssa menojaan, töitään ja sitä vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Jossain ne reppuineen vaeltaa. Lapsiparat. Häpeävät heti itseään, ei-touvottuja joka suunnalla. Tulevat käymään terapiassa.

Viikko-viikko-lapset. Miten aikuiset kehtaa?

Vanhemmat retkottavat mukavasti pysyvissä tukipisteissä omissa kodeissansa ja suunnittelevat kalenterin kanssa menojaan, töitään ja sitä vapaata.

 

 

 

Kehtaan hyvinkin. Ainoa mahdollisuus taata lapsilleni rauhaisa ympäristö missä kasvaa. 

Kun olen ollut viikon ilman lapsia, minä todella panostan 100% niihin lapsiin ja hoidan muut asiat lapsettomalla viikolla. Teen ylitöitä lapsettomalla viikolla jotta lapset saavat enemmän. 

Tässä pieni ajatus sinulle jota suosittelen ajattelemaan.

Mustavalkoinen ajatusmaailma kertoo ajattelun puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain ne reppuineen vaeltaa. Lapsiparat. Häpeävät heti itseään, ei-touvottuja joka suunnalla. Tulevat käymään terapiassa.

Viikko-viikko-lapset. Miten aikuiset kehtaa?

Vanhemmat retkottavat mukavasti pysyvissä tukipisteissä omissa kodeissansa ja suunnittelevat kalenterin kanssa menojaan, töitään ja sitä vapaata.

Okei, no meillä ainakin erolapselle kerrotaan jatkuvasti, miten tärkeä ja rakas on. 

Nyt tietty seuraavaksi sanotaan tämän olevan jotenkin tosi haitallista 🤔

Ja on sinulla kyllä ylipäätään tosi erikoinen suhtautuminen erolapsiin ihan itselläsi. 

Toisekseen, eroperheessä pidän niitä rutiineja erittäin tärkeänä, että lapsellekin on selkeää missä on milloinkin. En usko, että selkeistä rutiineista on kovin haittaa teini-iässäkään.

Minusta taas tuntuu siltä, että "vapaa pääsy molempiin koteihin" on tulkitttu "ei mitään rutiineja ja lapsi loikkii mielihalujensa mukaan miten vaan kun vanhemmat ei osaa kieltää".

Kyllä meillä ainakin teineillä on rutiinit jo koulun ja harrastuksien vuoksi, jotka määrittelevät hyvin pitkälle heidän elämäänsä. Lisää rutiineja tulee vanhempien töistä: meillä molemmilla on työajat ja työmatkat, joihin menee tietty aika. Vuosilomat ja vapaapäivät ovat ennalta sovittuja, eivät tipahda taivaasta ex tempore. Nämä luovat arjen raamit.

Kyse on siitä, kuka ne rutiinit lopulta määrittää, ainoastaan aikuisetko vaiko yhdessä lasten neuvotellen ja joustaen. 

Meillä on sovittu, että poikkeustapauksia lukuun ottamatta yöt vietetään siellä, kenen vuoroviikko on. Tämä jo muodostaa taas yhden rutiinin: siellä kotona pitää olla viimeistään 20-21 aikaan. Ihan riippumatta, onko käyty kavereilla, toisella vanhemmalla, harrastuksessa, leffassa...Teineillä on vastuu ilmoittaa menoistaan vuorovanhemmalle, eli viestiä, missä menee. 

Sekin on kyllä aika rutiinia, koska ilmestyvät sinne toisen vanhemman luokse, eli viikonloppuna aika harvoin, koska ovat omilla menoillaan. Päiväsaikaan lomilla mahdollisesti, mutta kouluaikaan ei tietenkään. 

Yleensä siis jos ilmestyvät luokseni isäviikolla, se on juurikin koulun jälkeen, kun haluavat juttuseuraa ja muuten vain käydä moikkaamassa. 

Minusta olisi omituista, jos tämä ei olisi minusta kivaa.