Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?
20.01.2025 |
Olen siis heidän aikuinen tyttärensä. Kun käyn heillä, he puhuvat lähes koko ajan itsestään. Jos yritän sanoa jotain omaa väliin, he ovat hiljaa tai kääntävät keskustelun itseensä. Onko muilla tällaista ja onko mitään tehtävissä? Vanhempani ovat siis ihan hyväkuntoisia sinänsä.
Kommentit (982)
Ihmettelin joskus nuorena miten varsinkin isäni lakkasi edes juttelemasta kanssani, piti mieluummin seuraa siskonsa perheen kanssa kun siellä oli n 10 vuotta nuorempia lapsia. Leikki heidän kanssaan ja osti leikkikaluja ym.
Äitini taas oli lähinnä minua halveksiva, jopa kade minulle.
Isä vm 192x, äiti vm 193x.
Jotenkin sitä on sitten vain hyväksynyt sen, että luultavasti olivat sitä mieltä että kun tulin teiniksi, niin sitten piti automaattisesti tulla ihan omillaan toimeen vaikka minkälaisissa olosuhteissa.
Kun ei nuorena enää päässyt lähelle vanhempiaan niin välit menivät ihan pinnallisiksi. Sitten muutinkin kauas pois toiseen maahan joten ei edes nähty enää.
Äiti kirjoitteli joskus kirjeitä ja soitti, mutta kaikki sisältö koski häntä itseään.
Kun hän oli kuollut, sain takaisin muutamia kirjeitä joita olin hänelle lähettänyt. Jos olin laittanut vaikka kukansiemeniä niin ei hän niitä ollut kylvänyt, pussissa olivat vieläkin koskemattomina. Samoin jos olin ostanut hänelle jonkin kirjan jonka aiheesta olimme jutelleet, löysin sen koskemattomana. Harmittaa vieläkin yksi johon olin askarrellut erityisesti hienon kirjanmerkinkin.
Ei häntä kiinnostanut sitten vissiin lainkaan.
En oikein tiedä, miten olisi pitänyt olla ja käyttäytyä.
Täytyi siis vain hyväksyä tilanne, minkäpä sille. Ainakin yritin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistin heikkeneminen voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Tunne-elämä köyhtyy, eikä muiden asiat kiinnosta.
Voi olla alkavaa dementiaa tai jotain muuta. Eli:ovatko vanhempasi käyttäytyneet aina noin vai vasta vanhetessaan? Ei enää jakseta asettua toisen asemaan, empatiakyky heikkenee, ihminen käpertyy sisäänpäin,
Tästäkin asiasta olen ketjussa kirjoittanut,mutta pelkkää alapeukkua tulee. Nykyiset nuoret aikuiset ja keski-ikäiset joiden elämä on ollut pelkkää taloudellista auvoa,ti ihmiset,jotka ovat päässeet työelämässä hyväänkin asemaan, eivät millään tavalla kykene asettumaan aiempien saati nykyisten köyhien sukupolvien tilanteeseen-sellaisten ihmisten,jotka ovat tehneet epäitsekkäitä uhrauksia perheensä vuoksi ja olleet taloudellisessa puutteessa, kaltoinkohdeltuja,mutta eivät ole siltikään saaneet oikeaan aikaan oikeaa apua. Kun vanhuus koittaa ja kaik
Nyt juuri tässä , 80 vs 50, vaikuttaa luokkahyppy. Vanhemmilla ei ole yhteistä kieltä enää lastensa kanssa.
Miettikääs nyt, kansakoulun köyneet lattiatason työntekijät jotka ovat tahtoneey lapsilleen parempaa, käyt lukion ja yliopistoon, saat hyväpalkkaisen sisätyön.
Näin tapahtuu. Lapsi omaksuu keskiluokkaisen ajattelun, vanhemmat aistivat vikansa ja lievän väheksymisen. Sitten tää viiskymppinen rupee valittamaan, ette yhtään ymmärrä opettajanhuoneen ilmapiiriä tai markkinoinnin vaikeutta tai osakemarkkinoita tai mikrokirurgiaa, puhutte vaan saunavuoroista ja muistelette ikivanhoja yksinkertaisia työasioitanne. Ette arvosta minua, byäääh
Vierailija kirjoitti:
Yleistäviä johtopäätöksiä ei pidä tehdä. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ehkä se on jonkinlaista kiinnostuksen hiipumista muihin kuin itseensä elämän takasuoralla kun ovat.
Ehkä kuitenkin myös jotakin muutakin, sillä oma äitini taas päivittäin hoiti toisen lapsensa lapsia, muttei toisen.
Mitäpä siinä oikein voi tehdä vaikka lasten kannalta se oli tosi ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kiinnosta. Äitini soittaa minulle ja lapsilleni vain velvollisuudesta. Vielä muistaa joka puhelussa sanoa, että saitko nyt sanottua kaiken, että onko tämä nyt tässä? Kysyy kyllä asioita, mutta ei oikeasti välitä. Toisaaltaan kun olen itsekin aikuisten lasten vanhempi niin täytyy sanoa, että ei minuakaan kauheasti kiinnosta miten lapseni elää. Jos ei mikään hätä ole niin olkoon rauhassa. Kyllä ne yhteyttä ottaa jos ongelmia ilmenee. Ihmisistä vain saa tarpeekseen jossain vaiheessa.
Kaveriani kyllä kiinnostaa lastensa jutut, vaikka jo miltei keski-ikäisiä ja naimisissa ja perheellisiä. Aina iloisena jotain kertoo mullekin. Soittelevat viikoittain, välillä useinkin ja tapailevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerit ja sitä edeltävät vanhempina ovat todella hyistä ja epäempaattista sakkia. Heitä ei lapset eikä lastenlapset todellakaan kiinnosta. Minun lapseni totesivat jo ennen kouluikää, että mummi on todella ilkeä, en äiti halua sinne. Heillä ei ole tunneälyä lainkaan. Eikä tämä ole dementiaa 78- ja 80-vuotiaiden vanhempieni kyseen ollessa. He ovat olleet tätä samaa kolkkoa kyytiä aina. Omat lapseni ovat hyvin herkkävaistoisia, teräviä ja empaattisia.
Joillain saattaa olla kyseessä myös yksinäisyys ja/tai masennus. Päivästä toiseen on kotona itsekseen, ehkä naapurin kanssa vaihtaa pari sanaa. Ajatukset alkaa jumittaa vain itsessä. Jos lisäksi kokee elämänsä tyhjäksi eli kaipaisi aktiivisempaa elämää, muttei enää fyysisesti tai henkisesti kykene siihen, voi alkaa ahdistaa kuulla muiden elämästä. Oman kokemukseni perusteella yksinäisyydellä voi olla tuonkaltaisia vaikutuksia nuorempiin, joten ehkä vanhuksiinkin.
Toisaalta vanhuksena saattaa myös alkaa jumiutua menneeseen, etenkin jos muisti on heikennyt. Silloin voi olla helpompi jutella lapsen kanssa niistä ajoista, kun lapsi oli pieni. Uudemmat tapahtumat aikuisen lapsen elämässä, tapahtumat joihin ei ole osallistunut vaan joista lapsi on vain kertonut, eivät ehkä edes muistu yhtä hyvin mieleen kuin ne lapsuusajat. Muistin huononeminen saattaa lisäksi hävettää eli ei kehtaa myöntää, ettei yhtään muista mitä lapsi on työstään kertonut, ja siksi ei kyselekään siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt liian harvoin. Joku asia on jäänyt painaa? Ehkä sairastaa mutt sulle ei tahdota kertoa asiasta.
Onpa lohduttavaa nähdä etten olekaan ainoa näin ajatteleva vain muodollisesti hyvää joulua äidilleen ja isälleen toivottava aikuinen. Yritin hartaasti viimeiset 15 vuotta luoda heihin aitoa, lämmintä yhteyttä, mutta ei vastakaikua. Olen luovuttanut ja hyväksynyt asiantilan. Kieltäydyn myös perinnöstä, siskoni saavat osuuteni aikanaan. Lapsemme eivät heitä kaipaa myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika normaalilta kuulostaa. Omat vanhempani katsovat telkkaa kun menen käymään. Isäni alkaa huutaa kun menen koiran kanssa että karvoja lähtee ja lattiaan tulee naarmuja. Jos sanon jotain kumpikaan ei vastaa, tv on tärkeämpi. Eli olen kuin ilmaa heille. Ei viitsi kovin usein käydä, vaikka lähellä asuvat. Vanhempani ovat 75 vuotiaita ja ikäisekseen hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Aika normaalilta kuulostaa. Omat vanhempani katsovat telkkaa kun menen käymään. Isäni alkaa huutaa kun menen koiran kanssa että karvoja lähtee ja lattiaan tulee naarmuja. Jos sanon jotain kumpikaan ei vastaa, tv on tärkeämpi. Eli olen kuin ilmaa heille. Ei viitsi kovin usein käydä, vaikka lähellä asuvat. Vanhempani ovat 75 vuotiaita ja ikäisekseen hyvässä kunnossa.
Joo minun isäni alkoi raivota kun leikkasin itselleni kahvipöydässä hänen mielestään ylimääräisen 1/4 pullasta. Kukaan toinen aikuinen ei ole ikinä käyttäytynyt niin huonosti kuin minä, mm. hän vaahtosi minulle. Henkilö on vielä monimiljonääri. Sanomattakin on selvää että välimme ovat olleet todella huonot lähes läpi elämäni. Välittämisestä en ole viime vuosikymmeninä edes haaveillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, hanki niitä ystäviä/kavereita! Et voi odottaa iäkkäitä vanhemmilta kaveruutta. Entäs kun he kuolevat, jäät yksin.
Yksinhän minä vanhempieni suhteen olen ollut jo vuosia. En siis koe saavani mitään heiltä, kun vastavuoroisuutta ei ole. Ei se mielestäni ole normaalia, että toista ihmistä käytetään jonain kuunteluautomaattina.
ap
Sinähän juuri sitä toivot vanhemmiltasi, etkä huomaa? Yleensä nuoremmilla on asenne ääh, älä utele, et ymmärrä mitään kuitenkaan, saa kai mulla oma elämä olla. Sinä oot sitten päinvastainen tyyppi.
No tässä ei puhuttukaan mistää 20 vuotiaista lapsista. Ikäihmisillä on jo ihan aikuisen iässä olevia ja monella jo eläkeiässä olevia lapsia. On se nyt kummallista, jos se ei kiinnosta mitä oma jälkeläinen tekee työksensä. Naapurien tekemiset kuitenkin kiinnostaa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, hanki niitä ystäviä/kavereita! Et voi odottaa iäkkäitä vanhemmilta kaveruutta. Entäs kun he kuolevat, jäät yksin.
Yksinhän minä vanhempieni suhteen olen ollut jo vuosia. En siis koe saavani mitään heiltä, kun vastavuoroisuutta ei ole. Ei se mielestäni ole normaalia, että toista ihmistä käytetään jonain kuunteluautomaattina.
ap
Sinähän juuri sitä toivot vanhemmiltasi, etkä huomaa? Yleensä nuoremmilla on asenne ääh, älä utele, et ymmärrä mitään kuitenkaan, saa kai mulla oma elämä olla. Sinä oot sitten päinvastainen tyyppi.
No tässä ei puhuttukaan mistää 20 vuotiaista lapsista. Ikäihmisillä on jo ihan aikuisen iässä olevia ja mone
Sanoisin, että kyseessä on selkeää vähättelyä, että et sinä mitään osaa vieläkään. Mutta ne sukulaisten Heikit ja Pekat, ne kyllä osaa ja ne tekee sitä ja tätä. Jatkuva muiden ylistäminen on rasittavaa. Pitäisi ennemmin turpansa kiinni, jos heitä vaan pitää kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistin heikkeneminen voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Tunne-elämä köyhtyy, eikä muiden asiat kiinnosta.
Voi olla alkavaa dementiaa tai jotain muuta. Eli:ovatko vanhempasi käyttäytyneet aina noin vai vasta vanhetessaan? Ei enää jakseta asettua toisen asemaan, empatiakyky heikkenee, ihminen käpertyy sisäänpäin,
Tästäkin asiasta olen ketjussa kirjoittanut,mutta pelkkää alapeukkua tulee. Nykyiset nuoret aikuiset ja keski-ikäiset joiden elämä on ollut pelkkää taloudellista auvoa,ti ihmiset,jotka ovat päässeet työelämässä hyväänkin asemaan, eivät millään tavalla kykene asettumaan aiempien saati nykyisten köyhien sukupolvien tilanteeseen-sellaisten ihmisten,jotka ovat tehneet epäitsekkäitä uhrauksia perheensä vuoksi ja olleet taloudellisessa puutteessa, kaltoinkohdeltuja,mutta eivät ole siltikään saaneet oik
Ei kyllä tahdottu parempaa koulutusta. Äitini sanoi, että ei minusta ole lukioon. Isäni mielesrä olisi pitänyt yläasteen jälkeen mennä töihin. Kävin sitten kauppaopiston, josta kokoajan valitettiin, että eikö se jo lopu ja pärjäätkö sielä edes. Ikinä en paperilla ole mitään tehnyt. Kaupan kassalle pääsee muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistin heikkeneminen voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Tunne-elämä köyhtyy, eikä muiden asiat kiinnosta.
Voi olla alkavaa dementiaa tai jotain muuta. Eli:ovatko vanhempasi käyttäytyneet aina noin vai vasta vanhetessaan? Ei enää jakseta asettua toisen asemaan, empatiakyky heikkenee, ihminen käpertyy sisäänpäin,
Tästäkin asiasta olen ketjussa kirjoittanut,mutta pelkkää alapeukkua tulee. Nykyiset nuoret aikuiset ja keski-ikäiset joiden elämä on ollut pelkkää taloudellista auvoa,ti ihmiset,jotka ovat päässeet työelämässä hyväänkin asemaan, eivät millään tavalla kykene asettumaan aiempien saati nykyisten köyhien sukupolvien tilanteeseen-sellaisten ihmisten,jotka ovat tehneet epäitsekkäitä uhrauksia perheensä vuoksi ja olleet taloudellisessa puutteessa, kaltoinkohdeltuja,mutta eivät ole siltikään saaneet oik
Näkyy hyvin vauvallakin. Vanhusten kuulumisia ovat: mitä laitoin ruuaksi, mitä ompelin/kudoin, kävinkö kävelyllä,, kuka alapeukutti minun viestiä jne. jne. ja mitä syvemmälle maaseudulle mennään, sitä nuorempien kuulumiset on tätä luokkaa. Eivät he pysty keskustelemaan ihmissuhteista, arvoista tms. Ovat kai eläneet niin erilaisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Aika normaalilta kuulostaa. Omat vanhempani katsovat telkkaa kun menen käymään. Isäni alkaa huutaa kun menen koiran kanssa että karvoja lähtee ja lattiaan tulee naarmuja. Jos sanon jotain kumpikaan ei vastaa, tv on tärkeämpi. Eli olen kuin ilmaa heille. Ei viitsi kovin usein käydä, vaikka lähellä asuvat. Vanhempani ovat 75 vuotiaita ja ikäisekseen hyvässä kunnossa.
Älä mene ilmoittamatta, jos on juuri silloin tärkeä ohjelma terveessä jota katsovat. Koiran kynsien jäljet kyllä pilaavat parketin, voihan sitä vanhempien kotiakin kunnioittaa. Jätä koirasi kotiin siksi aikaa jos eivät tykkää. Miksi vierailu pitäisi mennä juuri sinun ehdoillasi. Keskustelkaa mikä myös heille sopii. Vanhempiesi koti ei ole enää sinun kotisi.
Jep, itsekkäitä olemme me ihmiset ikään katsomatta. Havaitsetko omaasi?
"vanhempasi,jotka kasvattivat sinut,antoivat ruokaa,katon pään päälle,rahaa,käyttivät lääkärissä,maksoivat harrastukset,tukivat sinua ihmiseksi,joka selviää omillaan heidän kuotuaankin"
Luuletko että kaikki vanhemmat tekevät noin? Olet naiivi, esim minä sain ruoan ja katon pään päälle mutta en mitään muuta. Ei ollut harrastuksia, lääkärissä kävin yksin 7 vuotiaasta lkaen, mitään ei opetettu eikä kasvatettu, ja apn kuvailema kuuntelemattomuus oli heidän tapansa taaperoiästäni saakka. Selviän itsekseni koska minun on ollut pakko selvitä yksin jo ihan pienestä pitäen, ja kunnia siitä kuuluu vain ja ainoastaan itselleni, ei vanhemmille joiden kasvatusmetodi oli lähinnä spartalainen "lapsi saa selvitä itsekseen ja jos ei selviä, niin sen oma vika".
Aplle neuvoisin että kannattaa harkita yhteydenpidon lopettamista. Myyt sieluasi joka sekunti kun toimit yksipuolisena seuraneitinä. Jokainen tapaaminen saa sinun tuntemaan itsesi arvottomaksi. He eivät muutu, joten muutu sinä ja arvosta itseäsi enemmän.
Kun lähdin opiskelemaan vanhemmat toivoi etten kävisi kotona kovin usein vaan pysyttelisin viikonloputkin opiskelukaupungissa. Kun sain lapsen kävin kerran viikossa vanhempien luona pari tuntia. Äiti pyysi että älä käy niin usein. Kun lapsella oli synttärit ja kutsuttiin isovanhemmat, he saattoivat sanoa että ei ehdi kun pitää leipoa. Oma-aloitteisesti eivät tulleet koskaan. He sanoi kuinka kiireistä elämä on kun on työt.
Jossakin vaiheessa lakkasin yrittämästä ja yhteydenpito jäi hyvin vähäiseksi. Nyt vanhemmat on eläkeläisiä ja heillä on aikaa he ihmettelee, kun niin harvoin käyn. Ehkä muutaman kerran vuodessa. He itse käy vain kerran vuodessa vaikka on ajokortti ja on ihan kunnossa.
Tästäkin asiasta olen ketjussa kirjoittanut,mutta pelkkää alapeukkua tulee. Nykyiset nuoret aikuiset ja keski-ikäiset joiden elämä on ollut pelkkää taloudellista auvoa,ti ihmiset,jotka ovat päässeet työelämässä hyväänkin asemaan, eivät millään tavalla kykene asettumaan aiempien saati nykyisten köyhien sukupolvien tilanteeseen-sellaisten ihmisten,jotka ovat tehneet epäitsekkäitä uhrauksia perheensä vuoksi ja olleet taloudellisessa puutteessa, kaltoinkohdeltuja,mutta eivät ole siltikään saaneet oikeaan aikaan oikeaa apua. Kun vanhuus koittaa ja kaikki paha,jota on nähty ja koettu elämän aikana tulee lopulta ulos, koska aika käy vähiin, jopa lapset hylkäävät. Tämä maa ja sen kasvatuskulttuuri on täysin sairas!