Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?

Ubb

Se on semmoista.

On mielestäni. Omat vanhemmat ovat samanlaisia. Joskus kysyvät muodon vuoksi mitä kuuluu, mutta ei he vaikuta kovin kiinnostuneilta vastauksesta. Ajattelen, että elän heidän näkökulmastaan niin eri maailmassa, eikä he enää jaksa innostua uudesta. Toisaalta he ovat myös olleet minusta kiinnostuneita koko elämäni alkupuoliskon, nyt heillä on lupa olla kiinnostuneita lähinnä itsestään.

On normaalia. Vanhukset usein käpertyvät omaan pikku maailmaansa, eikä heitä enää jaksa kiinnostaa muiden tapahtumat, vaikka olisi oma lapsikin. Ei minunkaan äitini enää jaksa kuunnella jos vähänkään pitemmin yritän jostain kertoa.

Vierailija kirjoitti:

On mielestäni. Omat vanhemmat ovat samanlaisia. Joskus kysyvät muodon vuoksi mitä kuuluu, mutta ei he vaikuta kovin kiinnostuneilta vastauksesta. Ajattelen, että elän heidän näkökulmastaan niin eri maailmassa, eikä he enää jaksa innostua uudesta. Toisaalta he ovat myös olleet minusta kiinnostuneita koko elämäni alkupuoliskon, nyt heillä on lupa olla kiinnostuneita lähinnä itsestään.

Omat vanhempani menettivät kiinnostuksensa minuun kun olin noin 10-vuotias, joten en oikein osaa ajatella, että olisi ok muuttua sen suhteen vain pahempaan suuntaan. Mutta sellaista kai se on. 

Ei ole, jos he ovat 70-100 vuotiaita. Tälläkin hetkellä vanhempani eivät ole kertaakaan kysynet missä olen töissä, vaikka olen ollut uudessa paikassa jo yli 3 vuotta. Heitä ei kiinnosta. Äitini puhuu puhelimessa aina itsestään ja jos yritän sanoa jotain omasta elämästä, saan osakseni ivailua ja väheksyntää. Ikää heillä -80+ v. 

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Vanhukset usein käpertyvät omaan pikku maailmaansa, eikä heitä enää jaksa kiinnostaa muiden tapahtumat, vaikka olisi oma lapsikin. Ei minunkaan äitini enää jaksa kuunnella jos vähänkään pitemmin yritän jostain kertoa.

Miten jaksat nähdä äitiäsi ja miten jaksat edes yrittää kertoa asioistasi?

ap

Kokeile että et kerrokaan omista asioistasi vaan tykität yhden vierailun koko ajan kysymyksiä heille.

Olen 78 v ja tykkäisin kovasti kuunnella lapsen ja lapsenlapsen elämästä tapahtumia,, kaikenlaista,,, juoruja ihmisistä jotka tunnen/tiedän. Muttei tipu , eikä lirise. Siis vaikka oikein pyydän.( no en ole itsekkään kyllä joruaja tyyppi)

Vanhat ihmiset on yleensä narsistisia

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, jos he ovat 70-100 vuotiaita. Tälläkin hetkellä vanhempani eivät ole kertaakaan kysynet missä olen töissä, vaikka olen ollut uudessa paikassa jo yli 3 vuotta. Heitä ei kiinnosta. Äitini puhuu puhelimessa aina itsestään ja jos yritän sanoa jotain omasta elämästä, saan osakseni ivailua ja väheksyntää. Ikää heillä -80+ v. 

Voi ei. Kuulostaa kurjalta. Onkohan tämä yleistä nimenomaan Suomessa, vai onko muuallakin yhtä kylmää menoa..

ap

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Vanhukset usein käpertyvät omaan pikku maailmaansa, eikä heitä enää jaksa kiinnostaa muiden tapahtumat, vaikka olisi oma lapsikin. Ei minunkaan äitini enää jaksa kuunnella jos vähänkään pitemmin yritän jostain kertoa.

Miten jaksat nähdä äitiäsi ja miten jaksat edes yrittää kertoa asioistasi?

ap

En vietä aikaa tuntikausia hänen seurassaan. En kerro asioistani yksityiskohtaisesti, enemmänkin kyselen ja kuuntelen äitini asioita. Hänellä ei ole montaa vuotta enää elinaikaa, puhukoon nyt itsestään jos haluaa. 

Kerro sinäkin itsestäsi jotain, jos vanhempi utelee itse koko ajan, siitäkin tulee vähän ikävä olo.

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Jos olet menestynyt elämässä, he ovat kiinnostuneita. Jos et, he ovat hiljaa "kohteliaisuuttaan".

Joo ei minunkaan varsinkaan isäni ole ollut järin kiinnostunut elämästäni, nytkin kun olen ollut lähes 2 kuukautta sairauslomalla, niin ei yhtä ainutta kysymystä, miten minä voin. En ole pitänyt omista vanhemmistani kovin vahvasti enää kymmeniin vuosiin, ikävä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Ei vanhukset sitä ilkeyttään tee. Samanlainen sinustakin tulee. Kai sulla nyt kavereita on kenelle voit jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Vanhukset usein käpertyvät omaan pikku maailmaansa, eikä heitä enää jaksa kiinnostaa muiden tapahtumat, vaikka olisi oma lapsikin. Ei minunkaan äitini enää jaksa kuunnella jos vähänkään pitemmin yritän jostain kertoa.

Miten jaksat nähdä äitiäsi ja miten jaksat edes yrittää kertoa asioistasi?

ap

En vietä aikaa tuntikausia hänen seurassaan. En kerro asioistani yksityiskohtaisesti, enemmänkin kyselen ja kuuntelen äitini asioita. Hänellä ei ole montaa vuotta enää elinaikaa, puhukoon nyt itsestään jos haluaa. 

Eihän sitä kenenkään ajasta täällä tiedä. Ajattele jos kuuntelet häntä nyt yksipuolisesti monta vuotta ja satutkin itse kuolemaan ennen häntä. 

Tuli vain mieleen tällainenkin näkökulma. 

ap

Ollaan kavereiden kanssa juteltu tuosta, kun kaikkien vanhemmat ovat muuttuneet samaan suuntaan. Vain ne omat ympyrät kiinnostaa. Muutama kysymys lasten ja lastenlasten kuulumisista, muodon vuoksi, mutta vastausta ei oikein jakseta kuunnella.

Sitten aletaan taas selittää omasta polvikivusta tai naapurin Kirstin tyrästä.