Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?
20.01.2025 |
Olen siis heidän aikuinen tyttärensä. Kun käyn heillä, he puhuvat lähes koko ajan itsestään. Jos yritän sanoa jotain omaa väliin, he ovat hiljaa tai kääntävät keskustelun itseensä. Onko muilla tällaista ja onko mitään tehtävissä? Vanhempani ovat siis ihan hyväkuntoisia sinänsä.
Kommentit (982)
Nro 146: "Siis elät työsi kautta. Etkö voi työasioista puhua niistä tietävien ihmisten kanssa. Minä ainakaan ymmärrä lasteni työasioista mitään enkä jaksa urkkia työn yksityiskohtia, joista en ymmärtäisi mitään.. Tiedän heidän koulutuksensa, työpaikkansa ja asemansa. Olisi kamalaa jos heitä ei kiinnostaisi muu kuin työ. Onneksi heidän elämässään on asioita joista riittää puhumista. Ehkä he laskeutuvat sitten minun tasolleni kun puhuvat hiihdoistaan, uimisistaan, vaelluksista, matkoista, kesämökkiensä asioista, lastensa puuhusta jne
Vanha käytössääntö, puhu aasinkuljettajan kanssa aaseista jotta hän voi osallistua keskusteluun"
Entä, jos vanhus onkin se, joka on aina elänyt työnsä kautta? Ja joka vielä yli 90-vuotiaanakin puhuu työasioistaan ja -urastaan? Vanhuksen ei kuitenkaan tarvitse noudattaa tuota käytössääntöä?
Mä ymmärrän aloittavaa ihan hyvin. Mulla on kuitenkin ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voidaan vaihtaa kuulumisia. Paino sanalla vaihtaa eli ei niin, että toinen pitää vain monologin omista kuulumisistaan ja toinen vain kuuntelee. Ja puhutaan heidän kanssaan monita muistakin asioista kuin jonkun kuulumisista. Ihan vaikka vaan yhteiskunnallisista asioista yms. Olen kuitenkin ratkaissut isän monologien kuuntelemisen siten, että käyn joka sunnuntai isäni luona kahvilla. Viivyn siellä 1,5-2 tuntia. Yleensä, kun olen tekemässä lähtöä, isä vielä jatkaa ja jatkaa ja puhe vain nopeutuu, koska isä ei haluaisi mun lähtevän. Lopulta sanon, että nyt mun on pakko lähteä, koska koira on jo kintut ristissä odottamassa, että pääsee pissalle. Ja kun isä tietää, että mä tulen taas seuraavana sunnuntaina täsmälleen samaan aikaan, isällä ei ole tarvetta soitella mulle viikolla muutoin kuin ihan oikeasti jotain asiaa. Jaksan kuunnella sen max 2 tuntia viikossa, koska ymmärrän syyt, miksi "kotinsa vankina oleva" 95v ei ole enää kiinnostunut kotinsa ulkopuolella tapahtuvista asioista. Tähän jaksamiseeni vaikuttaa aiempi sairaanhoitajan koulutukseni sekä työskentely aikoinaan vanhusten parissa, joten kun menen sunnuntaisin isän luokse, asetan aivoni hoitajamoodiin eli en oletakaan mitään isä-tytär -suhdetta vaan pikemminkin vain vanhus-hoitaja -suhdetta. Isä halua apuhua, puhuakseen hän tarvitsee kuuntelijan ja tosiasiassa isälle on aivan sama, kuka se kuuntelija on tai ymmärtääkö kuuntelija mitään siitä, mitä isä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olemme kovin kiinnostuneita aikuisten lastemme asioista, niin kohta avaudette täällä että aina udellaan kaikkea, että saavat taas arvostella tekemisiämme. Päättäkää nyt ihmeessä saammeko olla uteliaita eli kiinnostuneita teistä vai vain itsestämme.
Minä olen sopinut lasteni kanssa, että avoimesti kertovat kuulumisensa ja kysyvä minulta jos minun asiani heitä kiinnostaa.
Aivan, ei saa kysellä tai udella liikaa, vaikka olisi kuinka huolissaan. Tavattaessakin saa olla tarkkana, että osaako taas käyttäytyä oikein jälkipolvea kohtaan. Silti saattavat kimmastua aivan pienestäkin asiasta.
Teininä se kimmastuminen oli ok, teinien tehtävä on irtautua omiksi persoonikseen ja nuorina aikuisina rake taa oma elämä.
Onko se näiltä keski-ikäisiltä jäänyt kesken, on lapset ja kaikki ja äitiin suhtaudutaan kuin teininä. Äiti ei koskaan ole oikein päin. Ei kysrle oikeita kysymyksiä tai tuppaa liikaa. Aikuisen tasolla ei kyetä vanhaa äitiä (niistä vanhoistahan nyt puhe) kohtaamaan.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 146: "Siis elät työsi kautta. Etkö voi työasioista puhua niistä tietävien ihmisten kanssa. Minä ainakaan ymmärrä lasteni työasioista mitään enkä jaksa urkkia työn yksityiskohtia, joista en ymmärtäisi mitään.. Tiedän heidän koulutuksensa, työpaikkansa ja asemansa. Olisi kamalaa jos heitä ei kiinnostaisi muu kuin työ. Onneksi heidän elämässään on asioita joista riittää puhumista. Ehkä he laskeutuvat sitten minun tasolleni kun puhuvat hiihdoistaan, uimisistaan, vaelluksista, matkoista, kesämökkiensä asioista, lastensa puuhusta jne
Vanha käytössääntö, puhu aasinkuljettajan kanssa aaseista jotta hän voi osallistua keskusteluun"
Entä, jos vanhus onkin se, joka on aina elänyt työnsä kautta? Ja joka vielä yli 90-vuotiaanakin puhuu työasioistaan ja -urastaan? Vanhuksen ei kuitenkaan tarvitse noudattaa tuota käytössääntöä?
Mä ymmärrän aloit
Niin, näistä keski-ikäisistä tulee kuin isäsi. He tahtoisivat nyt paasata työasioistaan vanhemmilleen, kun heidän lapsensa ovat keski-ikäisiä paasaavat heille detaljeja yksityiskohtia 2020 luvun alansa silloin uusimmista virtauksista ja tiedosta
Nro 164: "Niin, näistä keski-ikäisistä tulee kuin isäsi. He tahtoisivat nyt paasata työasioistaan vanhemmilleen, kun heidän lapsensa ovat keski-ikäisiä paasaavat heille detaljeja yksityiskohtia 2020 luvun alansa silloin uusimmista virtauksista ja tiedosta"
No riippuu kyllä ihan ihmisistä. Mua ei kiinnosta puhua työasioista työajan ulkopuolella. Ei edes saman alan ihmisten kanssa. Ja työjallakin puhun niistä vain sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät, mistä puhun.
Trump on 78. Varmaan on ihana isäkin kuten muutenkin. Aikuisten lastensa asiat hänelle ihan sydänasia. Aamun olen lukenut miten häntä hehkutetaan, miten Suomessakin nyt asiat paranevat. Saatiin hyvä vanhempi atlantin taakse. Eikö ymmärtänyt laittaa kättä Raamatulle ( dementia?) vaikka ne rukousaamiaisetkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset on yleensä narsistisia
No höh, sustakin siis tulee sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 78 v ja tykkäisin kovasti kuunnella lapsen ja lapsenlapsen elämästä tapahtumia,, kaikenlaista,,, juoruja ihmisistä jotka tunnen/tiedän. Muttei tipu , eikä lirise. Siis vaikka oikein pyydän.( no en ole itsekkään kyllä joruaja tyyppi)
Etpä.
Vierailija kirjoitti:
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Hyvä ihme, on eri asia nuori aikuinen kuin keski-ikäinen perheellinen joka itkee ettei äiti kohtele minua kuin 24-vuotiasta opiskelijaa.
Olen kirjoittanut että tiedän lasteni alat mitä opiskelivat, työpaikat ja aseman siellä. Se riittää minulle yksinkertaiselle joja en näistä aloista ymmärrä mitään. En ole edes heidän lopputöitään/väitöksiään lukemaan koska en osaa englantia.
Olen iloinen siitä että he pystyvät huomioimaan n sen ja puolisoineen laskeutumaan tasolleni. Kirjoittelivatpa vaikka tänne mitä tahansa katkeria tekstejö: äitini on ilkeä, hän ri välitä minusta viiskymppisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Siinä taas pantiin niin liioiteele, rinnastetaan parikymppinen lapsi ja viiskymppinen aikuinen samaksi pikkulapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Hyvä ihme, on eri asia nuori aikuinen kuin keski-ikäinen perheellinen joka itkee ettei äiti kohtele minua kuin 24-vuotiasta opiskelijaa.
Olen kirjoittanut että tiedän lasteni alat mitä opiskelivat,
Toivottavasti sun kuullun ymmärtäminen on parempaa kuin luetun, koska vastasit ihan asian vierestä. Jos se vanhempi ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsestaan, ei 14, 24, 34, 44 eikä 54 vuotiaana, ei se ole normaalia, eikä sen jälkeläisen tarvitse ymmärtää sitä vanhempaansa ollenkaan. Eikä sen jälkeläisen tarvitse näytellä kuin kaikki olisi hyvin, vaan se vuosikymmenten laiminlyönti vanhemman taholta Saa harmittaa.
On ihan eri asia jos joku vanhuuttaan muuttuu itsekeskeiseksi, kun takana on vuosikymmenten normaali välittäminen. Silloin sitä tietysti voi katsoa ihan eri lailla läpi sormie, koska kyse voi olla ihan vanhuuden kognitiivisista muutoksista. Mutta jos vanhemman luonne on aina ollut täysi välinpitämätön lastaan kohtaan, voi ja mielestäni pitäisikin aikuinen lapsi vihdoin asettaa rajat ja katkaista se täysin yksipuolinen suhde. Sellainen vanhempi ei ole koskaan rakastanut lastaan, eikä hänelle ole mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Siinä taas pantiin niin liioiteele, rinnastetaan parikymppinen lapsi ja viiskymppinen aikuinen samaksi pikkulapseksi.
Vastaa toki kysymykseen, onko tuollainen välinpitämättömyys lastensa asioista normaalia vai ei? Siis sellainen, joka on jatkunut koko lapsen iän. Normaalia vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Hyvä ihme, on eri asia nuori aikuinen kuin keski-ikäinen perheellinen joka itkee ettei äiti kohtele minua kuin 24-vuotiasta opiskelijaa.
Olen kirjoi
Siis onhan huostaanotettuja lapsia, on erolapsia joista ei kukaan ole välittänyt 18-vuoden jälkeen vanhempien rientäessä parisuhteesta toiseen.
Mutta miksi he nyt viiskymppisinä edes toivoisivat asioiden joksikin muuttuneen? En tiedä, ehkä ihmisluonne on sellainen.
Itselläni oli pikemminkin jo vanhempiini kun he olivat 80 sellanen asenne kuin pieniin lapsiin vaikka olivatkin täyspäisiä. Ei heille puhuttu kuin mukavia asioita ja kuunneltiin heitä. Nuo maalta kaupunkiyksiöön muuttaneet ihmiset, eivät koskaan palkkatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näiden joidenkin kommentoijien mielestä siis ihan normaalia, että vanhempi ei tiedä mitä (nyt aikuinen) lapsensa opiskeli, ei tiedä millä rahoitti opintonsa, ei tiedä mitä lapsi harrastaa, ei tiedä mitä lapsi tekee lomillaan ja vapaa-ajallaan, ei tiedä mitään lapsen ystävistä tai onko niitä edes, ei tiedä onko lapsi terve vai sairas, ei tiedä lapsensa arvoja tai mielipiteitä tai mistä ruoasta se tykkää, ei käytännössä tiedä yhtään mitään lapsensa elämästä, eikä tiennyt ikinä. Eikä kuuntele jos hänelle yrittää kertoa.
Minusta tuo ei ole normaalia, ja vaikea uskoa että joidenkin mielestä on.
Siinä taas pantiin niin liioiteele, rinnastetaan parikymppinen lapsi ja viiskymppinen aikuinen samaksi pikkulapseksi.
No onhan sitä sijoitettuja yms lapsia. Miksi he aikuisina kuvittelisivat asioiden muuttuneen jos ovat eläneet ilman vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista on täälläkin. Paitsi etteivät käännä puhetta itseensä vaan sisarukseeni ja hänen lapsiinsa. Eivät koskaan kysy eivätkä kuuntele minun tai jälkikasvuni asioista. En ole enää vuosiin kyllä kertonutkaan kuin ihan pakolliset, ja heti kun kuulen sisarukseni tai lastensa nimen vanhempieni suusta niin poistun paikalta. Eivät ole vielä oppineet, tuskin oppinevatkaan.
Kerro sisaruksellesi tuo asia.
Mä kerroin omalleni ja hän sanoi että aina kehutaan minut ja minun lapset eikä koskaan hänen!
Ja että on kans täysin kypsä kuuntelemaan kuinka paljon parempi minä lapsineni olen kaikessa.
Nykyisin molempia alkaa naurattaa kun se toisen kehuminen alkaa.
Minullapa on tytär joka joskus soittaa, että ei minulla ole mitään asiaa, mutta halusin niin kovasti kuulla sinun äänesi. Minä sitten kerron niitä näitä jorinoita jotka ei sinänsä varmaan kiinnosta, koska mitäs tässä vanhalla sen kummempaa. Kuulen hänen äänestään, että olen ollut avuksi ja hänelle on tullut iloinen mieli. Se on vähän, että mitä kukin tarvitsee.
Eihän se ole itsekästä jos menee 80+ vanhemmilleen ja tahtoo keskustelun pyörivän oman tärkeän itsensä asioissa? Kuitenkin loukkaantuen jos äiti tekee tarkentavan kysymyksen, no mitä se teidän jani-liisa aikoo jos ei oo opiskelemassa eikä työssä vaikka on jo yli 20, työkö sen yksiön maksatte?
Veitsenterällä on kovin vaativan viiskymppisen 80+ vanhemmat. Ei saa ees pitkästyttää lastaan kuinka liukasta oli ja saunavuoro jäi kun kiuas oli rikki.
"Mutta miksi he nyt viiskymppisinä edes toivoisivat asioiden joksikin muuttuneen? En tiedä, ehkä ihmisluonne on sellainen."
Ihmisluonne tosiaan on sellainen, ja toivosta on vaikea luopua. Etenkin kun se vanhemman käytös on jo lapsesta asti opettanut että lapsi on viallinen ja syy on aina hänessä.
Sitten vielä nämä typerät kommentoijat pahentavat entisestään tilannetta, kun he puhuvat siitä kuinka eivät lukeneet lapsensa gradua joka on itselle vieraalla kielellä, kun toinen puhui siitä kuinka vanhempi ei edes tiennyt että lapsi on sellaisen tehnyt. Eli kommentoivat ihan eri asiasta kun eivät halua kuunnella eikä ymmärtää mistä ja minkä kokoluokan välinpitämättömyydestä se toinen puhuukaan.
Ovat Ilmeisesti niin naiiveja etteivät edes osaa kuvitella että on olemassa vanhempia joita ei koskaan ole kiinnostanut mikään, ja niin hauraita mieleltään että hyökkäävät sitä puhujaa vastaan koska eivät halua edes ajatella että on olemassa oikeasti välinpitämättömiä vanhempia. Sama kuin ilkkuisi ihmiselle joka sai puolisolta turpaan, että mitä sä valitat, munkin puoliso kerran sanoi että olen hölmö, kaikilla on omat vaikeutensa älä ole niin herkkä. Ihan eri kokoluokan asioita.
Miksi päättelette mummujen keskenään puhuvan lapsistaan? Voi joku toki mainita, niinan lapsia katsoin tai jani kävi. Ei siinä sen enempää. Ihan samalla lailla se on uteleminen sopimatonta olipa naapurin mummo tai oma lapsi tai miniä. Ei mennä iholle.
Pidättäydyn jopa leuhkimista lasten tohtorin väitöksillä tai ylennyksistä, se olis tyhmää kun kuitenkin oon tietonen että niina on kaupassa töissä ja jani rekkakuski. Sen nimeomaan voisi katsoa leuhkimiseksi.
Sellaista yleistä tiedetään, tyttärentytär kävi autolla meillä, seinänaapuri päivitteli, vastahan sen kanssa hiekkakasalla leikit.