Lue keskustelun säännöt.
Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta
18.01.2025 |
ärsyttää, että jääräpäisesti pitää tehdä asiat hankalamman kautta. Esim ruoka- ja apteekkiostokset, laskujenmaksut. Ja se ihan jatkuva valitus. Joku kerta vielä paukautan sisään mennessä, että tänään ei sitten saa valittaa mistään!
Varmaan alkavaa muistisaurautta myös, kun kaikki lääkärit valehtelee ja huvikseen teettää tutkimuksia, esim verikokeita ja tähystyksiä. Ja näytteet satavarmasti vaihtuneet, kun ei hänellä voi olla alhainen hemoglobiini kosks syö parsakaalia.
Miten te muut jaksatte jäärienne kanssa?
Kommentit (222)
Nro 138: "Mitä sulle Lammas muuten kuuluu? Miten menee nyt ja onko sulla omia ilonaiheita? Joko olet reissussa käynyt? Jos et vieläkään, niin minä annan sulle nyt määräyksen, että 3kk sisällä teet jonkun reissun. Mieluiten tee se, vaikka olisit jo käynytkin. Ja varaa siellä reissussa itsellesi jotain hemmotteluhoitoa, syö hyvässä ravintolassa ja käy mukavissa paikoissa. Olet sen ansainnut. "
Kiitos kysymästä, nyt alkaa kuulua ihan hyvää. Serinäjoki on slti vielä näkemättä :D . Just eilen mietin, että kun mun sisko täyttää nyt kesällä 70 v ja itse ajattelin sanoa hasta la vista työnteolle jo vuotta ennen eläkeikää eli ens syyskuussa, että jos vaikka lähdettäis systerin kanssa syksyllä Irlantiin. Olen jo kuunnellut kaikkea irkkumusiikkia Youtubesta.
Viime syksynä aloin sitten vihdoin pitä huolta taas terveydestänikin. Vaihdoin yksityiseltä julkiselle ja mullehan sattui osumaan nuori innokas omalääkäri, joka vissiin päätti, että tuo potilas laitetaan elämään 100-vuotiaaksi. Sen nuoren lekurin into ja omistautuminen oli jotain niin ällistyttävää, että täällä Lammas nyt joka ilta jumppaa ja pitää huolta itsestään. Työnantaja nyt vähän jarruttelee mun lähtöaikeitani - ja ymmärrän kyllä syynkin - mutta kukaan ei ole korvaamaton. Ei edes Lammas :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa on epäluonnollista, että vanhukset jätetään asumaan yksin. Siis eivät asu perheyhteisönsä kanssa.
Et kyllä löydä monta suomalaista vanhusta, joka haluaisi elää sukulaisten nurkissa ja armoilla. He haluavat olla itsenäisiä ja ovat valitettavasti myös itsepäisiä. Pahaksi onneksi normaalit vanhainkodit lopetettiin kauan sitten. Nyt on vain järkyttävän kalliita hoitokoteja ja palvelutaloja. Niihin on hyvin vaikea päästä asumaan.
Millä keinoilla te jaksatte?
Puhuin tänään vanhempani kanssa 2 tuntia(!) puhelimessa. Ihan turhaa jaarittelua ja kertoi suunnilleen koko elämäntarinansa pätkissä. Varmaan 20 kertaa oli selkeästi taas lopettamassa puhelua ja menossa nukkumaan (klo noin 17-18), mutta sitten alkoikin uusi tarina. Ja joo, omillaan asuva dementikko on kyseessä.
Yleensä puhelut on lyhempiä, mutta tänään näin. Siinä meni tälle päivää varattu työaika ja energia. Olisin sanonut, että pitää tehdä töitä, mutten tajunnut ettei tuo puhelu päättyisi koskaan. Laitan puhelun aina kaiuttimeen, jotta voin tehdä muuta samaan aikaan. Ehdin puhelun aikana nyppiä kulmat, leikata ja lakata kynnet, tehdä lihaskuntotreenin, venytellä, syödä suklaata, selata facebookia ja lopulta epätoivoisena ottaa lasin viiniä. Siinä kohtaa vanhempani ilmeisesti jälleen unohti olevansa puhelimessa tai teki jotain, ettei luurista kuulunut enää kuin jotain mutinaa. Kyselin aikani ja suljin puhelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin.
Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti
Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?
Minun äidillä on vielä pari elossa olevaa sisarusta. Sanoin äidille, että soita heille vaikka joka päivä. "No kun ne kuitenkin jauhaa vaan omia asioitaan" oli vastaus. Toisen sisaruksen kanssa hänellä menee aina tappelu
Minuakin nauratti, kun omista asioistaanhan ne kaikki jauhaa. Ehkä puhelutkin loppuisi nopeampaa, kun alkaisi itsekin höpöttää vain omia juttujaan.
Vanhojen ihmistenkin pitää alkaa sopeutua siihen että nuorten työ tarvitaan maan puolustamiseen eikä vanhojen hyysäämiseen.
onneksi oma 82v äitini on hamstraaja. Pakastimet täynnä. Ja maksaa laskunsa tabletilla. En edes tajunnut miten onnekas olen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 47: "Jaa-a. Ennen vanhaan ei vanhukset joutuneet elelemään ilman omaa perhettään. Suomen laissa oli 1960-luvulle saakka, että vanhemmista pitää huolehtia vanhana.
Useimmat ottivat vanhuksen luokseen (vuorotellen vuodeksi kerrallaan sisarukset) asumaan. Kaupungeissakin siis. Tai sitten naimattomia asui vanhuksen kanssa vanhuksen kodissa.
Ymmärrettävää, että kaipaa seuraa."
Totta, mutta nämä tämän päivän vanhukset laittoivat omat vanhuksensa vanhainkoteihin, koska tosiaan tuo laki muuttui jo silloin, kun tämän päivän vanhukset olivat vielä nuoria. Eivät he niitä mökinmummoja ottaneet omiin kerrostaloasuntoihinsa kaupunkiin vaan mummot olivat kotipaikkakuntansa vanhainkodeissa, jos eivät kotonakaan enää pärjänneet. Siellä vanhainkodeissa oli mummoille seuraa.
Nyt täytyy vähän protestoida. 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin asuttiin kaupungeissa monasti niin ahtaasti, että sinne tuotu vaari tai mummo olisi joutunut asumaan ja nukkumaan keskellä toisten asuttamaa huonetta. Ei ollut ylimääräistä tilaa. Esim. laulaja Kirka kertoi lapsuudenmuistelmissaan, että heidän neljän lapsen perheensä asui yksiössä! He olivat onnellisia, kun pääsivät muuttamaan isompaan, joka muistini mukaan oli kaksio. Siellä oli enemmän tilaa. Perheen viides lapsi syntyi siellä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 138: "Mitä sulle Lammas muuten kuuluu? Miten menee nyt ja onko sulla omia ilonaiheita? Joko olet reissussa käynyt? Jos et vieläkään, niin minä annan sulle nyt määräyksen, että 3kk sisällä teet jonkun reissun. Mieluiten tee se, vaikka olisit jo käynytkin. Ja varaa siellä reissussa itsellesi jotain hemmotteluhoitoa, syö hyvässä ravintolassa ja käy mukavissa paikoissa. Olet sen ansainnut. "
Kiitos kysymästä, nyt alkaa kuulua ihan hyvää. Serinäjoki on slti vielä näkemättä :D . Just eilen mietin, että kun mun sisko täyttää nyt kesällä 70 v ja itse ajattelin sanoa hasta la vista työnteolle jo vuotta ennen eläkeikää eli ens syyskuussa, että jos vaikka lähdettäis systerin kanssa syksyllä Irlantiin. Olen jo kuunnellut kaikkea irkkumusiikkia Youtubesta.
Viime syksynä aloin sitten vihdoin pitä huolta taas terveydestänikin. Vaihdoin yksityiseltä julkiselle ja mullehan sattui osumaan nuori innokas omalääkäri, joka v
Aivan mahtavaa! Irlanti kuulostaa ihanalta eikä sulje Seinäjokeakaan pois. :D
Olen tosi iloinen, että sait hyvän lääkärin ja kaikki muutenkin loksahtelee kohdilleen. Tästä tuli oikeasti hyvä mieli. En tiedä miksi, mutta tunnut jotenkin läheiseltä, vaikkei olla ikinä tavattu ja tuskin tavataankaan. Ehkä olen vain tullut hulluksi, sukuvika. Tai ehkä se on tuo ymmärryksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa on epäluonnollista, että vanhukset jätetään asumaan yksin. Siis eivät asu perheyhteisönsä kanssa.
Et kyllä löydä monta suomalaista vanhusta, joka haluaisi elää sukulaisten nurkissa ja armoilla. He haluavat olla itsenäisiä ja ovat valitettavasti myös itsepäisiä. Pahaksi onneksi normaalit vanhainkodit lopetettiin kauan sitten. Nyt on vain järkyttävän kalliita hoitokoteja ja palvelutaloja. Niihin on hyvin vaikea päästä asumaan.
Millaisia ne normaalit vanhainkodit olivat? Pitäisikö meidän alkaa perustaa niitä taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten pihejä vanhukset on! Välillä ihan monttu auki ihmettelen.
Jos sinäkin saisit 1300 kuussa voisit olla pihi.
Siitä vuokra, lääkkeet, ruoka, puhelin ym
Monelta vanhukselta jää kuitenkin iso perintö, jota olisivat hyvin voineet eläessään käyttää palveluihin ja helpottaa siten lastensakin elämää.
Vanhukset ovat eläneet aikana, jolloin mistään ei saanut apua hätätilanteessa. Piti olla omia säästöjä tai varakas ja ennen kaikkea antelias sukulainen, jos halusi apua muualta. Lisätään siihen päälle sodat kokeneiden ihmisten kertomukset, niin kyllä pelko jäi sydämeen. Aina pelättiin, että tapahtuu jotakin kamalaa eikä kukaan auta. Jotkut ovat myös nähneet ihmisten elämän romahtavan konkurssin myötä (valtava häpeä ennen aikaan, josta sen kokeneet eivät uskalla vieläkään puhua ääneen). Tai romahdus takuiden maksajaksi joutumisen myötä. Ja 90-luvun laman jäljet tuntuvat tänäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.
Ap
Ymmärrän tämän silleen, että jos öitisi ei pääse kauppaan, hän ei pääse koskaan mihinkään. Hän on vankina omassa kodissaan, suljettuna sen seinien sisään ja se on taatusti ahdistavaa ja höperöyttävää. Et oikeasti halua sitä äidillesi, vaikka se olisikin sinulle helpompaa.
Menköön vanhusten päivätoimintaan. Pyytäköön seurakunnasta tai Suomen punaiselta ristiltä jotain kaveritoimintaa, jotta tulisi joku vapaaehtoinen
"Järkyttävä kommentti, josta paistaa täydellinen ymmärtämättömyys siitä, mitä se on kun joutuu tulemaan vanhaksi ja elämä rajoittuu kaikin tavoin. Ei kukaan halua olla raihnainen vanhus, mutta väistämättä meidän kaikkien ennen niin nuori, terve ja pystyvä ruumiimme, se asumus jossa mielemme ja persoonamme asuu, rapistuu, väsyy ja kivulloituu. Kuka haluaa siihen päälle tulla vielä huonosti ja töykeästi kohdelluksi? Rapistuva ruumis ja vanhuus on tiedossa myös sinulle, jos et kuole nuorena. Suosittelen Areenasta MOT: Nyt olen ihan yksin."
Tämä on oikeasti ongelma, jos sen aikuisen lapsen pitää vielä hoitaa työnsäkin tavallisina työpäivinä. Toki moni siirtyy sitten tekemään töitä osa-aikaisesti, jos rahatilanne sen sallii, mutta kyllä se silti on hyvin kuormittavaa aikuiselle lapselle.
Nykyajan työelämästä on otettu löysät pois ja omaa aivokapasiteettia on jatkuvasti käytettävä uusien asioiden kuten tekoälyn ja alati uudistuvien tietokoneohjelmien oppimiseen työssä.
Monissa tapauksissa näillä aikuisilla lapsilla voi olla vielä omat lapset alaikäisiä, jolloin heistäkin on huolehdittava.
Tarvitsemme vanhuksille enemmän laadukasta kiireetöntä kotipalvelua ja/tai paikkoja hyvissä vanhainkodeissa, joissa huolehdittaisiin heidän terveydestään, liikunnastaan, ruokailustaan, siivouksesta, pyykkihuollosta ja seuran ja kulttuurielämysten tarpeestaan.
Vierailija kirjoitti:
Oman reilu 80v vanha äitini käy kaupassa reilun kilometrin päässä kotona. Näin talvella kun on liukasta ja esimerkiksi jalkakäytävät ovat usein huonossa kunnossa, niin hän valittaa kuinka kauppareissut ovat raskaita. Hänen kotinsa lähellä olisi toinekin kauppa, mutta siellä ei voi käydä, koska siellä on hänen mielestään kalliimpaa kuin siinä kaupassa, missä hän käy. Vaikka tilanne on varmasti päinvastoin. Sitten hän käy ostamassa jotain hygieniatuotteita ja pyykinpesuaineitta esim. Tokmannissa, jonne on yli 2 kilometriä matkaa. Siellä kun ne ovat halpoja.
Hän valittaa, että on raskasta käydä kaupoissa ja ostaa tavaroita, kun ei jaksa kuljettaa paljon kerralla. Mutta mitään apua ei voi ottaa vastaan, vaikka me lapset sanomme, että me voisimme viedä hänet kauppaan ja tuoda kotiin ilmaiseksi autolla. Ei voi ottaa apua vastaan, kun on liikuttava ja pärjättävä itse. Sitten kuitenkin joka kerta, kun hän soittaa me
Niin, me niin hanakasti esitämme, että vanhukset valittaa kaikesta, mutta eiköhän tuo ole ihan yleisinhimillinen juttu.
Ylipäätään ihmiset valittaa ja lähes kaikesta. Tälläkin palstalla valitetaan joka päivä jostain. Ei välttämättä edes huomata, että taas tässä valitetaan. Eihän ihmiset juuri koskaan ole tyytyväisiä mihinkään. Tuleepahan mikä uusi juttu tahansa, niin valitusvyöry seuraa.
Vanhan ihmisen elämä ei ole ruusuista. Vähän voimia, paljon kipuja ja vaivoja, kaikki hankalampaa kuin nuorempana. Tuppisuuna pitäisi vain kaikki kestää, ettei nuoremmat suutu. Vaikka he vasta antavatkin tulla, jos joku asia ottaa pattiin. Viittaanpa tähän täällä olleeseen ostoshihnojen kapulakeskusteluun.
Se, että soittaa joka päivä monta kertaa ja kenties samasta asiasta, kertoo jo muistihäiriöstä. Ei se vanhus itse ole sitä itselleen toivonut. Totta on, että se ärsyttää. Itsekin olin jo päälle 70 v., ennenkuin sain vihdoin elää ihan omaa elämääni ilman vastuita muista. Kyllä monet kerrat oikein keräsin voimia, että jaksan ja kestän. Ja toivon todella, että minua ei kukaan joutuisi ainakaan kovin pitkään huoltamaan ja mahdollisia oikkujani sietämään. Olen lapselleni sanonutkin, että heti kun alan olla yhtään voimillekäypä vanhus, laita minut laitokseen, älä ala minua hyysäämään. Ei tarvitse tuntea omantunnon tuskia. Tottakai haluan nähdä joskus jälkeläisiä ei, mutta en odota heistä minulle mitään hoitajaa. Sitä varten on ammattilaiset.
Vaikka minkäpä minä tulevaisuudesta tiedän. Yhtä vähän kuin kukaan muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi on pieni maailma, joten hän haluaa päteä käymällä kaupassa.
Yritä kestää.
Hyvä, että hän vielä jaksaa käydä ostoksilla kanssasi.
Näitä on hauska lukea. Laittaa jutut omien lasten suuhun mitä he vaikeroivat työpaikallaan ja kavereilleen äidistään.
"Taas se soitti ja puhui samat jutut1 kaupassakäynneistään ja naapurin syövän , ei sitä jaksais kuunnella".
No hyvin vähän lasten kanssa puhun, yhden kanssa ehkä äitienpäivänä ja jouluna, vaimonsa laittaa lasten kuvia kyllä, yhden kanssa ehkä kerran kuussa. Yksi tarkkoo whatsapissa liki joka päivä että hengissä olen kertomalla jotain omista touhuistaan ja valokuvilla. Mutta en häntäkään vaivaa asioillani, mitäpä minulle tapahtuisi, hänen harrastuksistaan ja sen semmoista puhutaan, uuden asunnon ostost tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa on epäluonnollista, että vanhukset jätetään asumaan yksin. Siis eivät asu perheyhteisönsä kanssa.
Et kyllä löydä monta suomalaista vanhusta, joka haluaisi elää sukulaisten nurkissa ja armoilla. He haluavat olla itsenäisiä ja ovat valitettavasti myös itsepäisiä. Pahaksi onneksi normaalit vanhainkodit lopetettiin kauan sitten. Nyt on vain järkyttävän kalliita hoitokoteja ja palvelutaloja. Niihin on hyvin vaikea päästä asumaan.
Millaisia ne normaalit vanhainkodit olivat? Pitäisikö meidän alkaa perustaa niitä taas?
Niissä ei tainnut olla omia huoneita, vaan samassa huoneessa nukkui ainakin kaksi vanhusta.
Äitini kauhisteli 80-luvun alussa, kuinka huonot olot hänen tädillään oli vanhainkodissa, kun hoitajat eivät edes isotädin silmälaseja pesseet, jotta isotäti olisi nähnyt lukea. Isotäti valitti äidille, että näkö on hirveästi huonontunut. Äiti kävi sitten pesemässä ne lasit.
Isä puolestaan puhui, ettei hänen isällään tainnut olla yhtään mukavaa, kun huone piti jakaa toisen vanhuksen kanssa.
Nro 147: "Nyt täytyy vähän protestoida. 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin asuttiin kaupungeissa monasti niin ahtaasti, että sinne tuotu vaari tai mummo olisi joutunut asumaan ja nukkumaan keskellä toisten asuttamaa huonetta. Ei ollut ylimääräistä tilaa. Esim. laulaja Kirka kertoi lapsuudenmuistelmissaan, että heidän neljän lapsen perheensä asui yksiössä! He olivat onnellisia, kun pääsivät muuttamaan isompaan, joka muistini mukaan oli kaksio. Siellä oli enemmän tilaa. Perheen viides lapsi syntyi siellä."
No juuri siitä syystähän se lakimuutos varmaan tehtiinkin, kun olisi ollut täysin mahdotonta ottaa vielä vanhuksetkin niihin 50 m2 Jakomäen kerrostaloasuntoihin. Mä olen syntynyt 1961 ja meillä sentään 4-henkisellä perheellä oli hulppea 63 m2 kolmio, mutta ei sinne kyllä olisi mitenkään mahtunut vielä mun isovanhemmat. On mielestäni ihan turha vedota siihen, että joskus vuonna miekka ja kirves vanhukset asuivat lastensa perheissä, kun eivät nämä tämän päivän vanhuksetkaan ottaneet omia vanhempiaqan luokseen asumaan vaan laittoivat vanhainkoteihin, jos kotonaan eivät enää pärjänneet.
Miten nämä valittajat aikovat varmistaa että heillä pysyy terveys hyvänä, ei tule muistisairautta, ei avun tarvetta asioiden hoitamisessa? Mieliala hyvänä, elämässä vain positiivisia asioita?
Eihän muut valita mistään kuin vanhukset, muut herttaisia työkavereille, puolisolle, ihan päivänsäteitä joka puolella.
Hoivan ja asiointipalvelunhan voi antaa kuka vaan, mutta kuka huolehtisi vanhan ihmisen elämän viihtyvyydestä?
Sekin äiti, joka juoksuttaa lastaan monissa eri kaupoissa, todennäköisesti kaipaa sitä, että hänellä olisi enemmän seuraa, nähtävää ja kuultavaa, elämässään. Edes jotain "säpinää."
Pieniä kiertoajeluja kenties joskus? Käynti jossakin paikassa, missä olisi jotain nähtävää ja koettavaa. Vaikka museokahvilassa, käsityönäyttelyssä, kirpputorilla, tai vain ajelulla katsomassa maisemia. Näkisi ihmisiä ja elämää.
Minun äiti asui päiväkodin naapurissa. Hän tykkäsi katsella ikkunasta kun lapset ulkoili. Kunnes hän huomasi, että ne päiväkodin hoitajat alkoi joka päivä tuijottaa häntä ja osoitella ja puhua keskenään, todennäköisesti siis, että siinä se yksi taas kyylää ikkunassa.
Joten hänen piti sekin lopettaa. Hän vain olisi mielellään seuraillut niitä lapsia, mutta ei hän sitten enää oikein voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan historiassa on epäluonnollista, että vanhukset jätetään asumaan yksin. Siis eivät asu perheyhteisönsä kanssa.
Et kyllä löydä monta suomalaista vanhusta, joka haluaisi elää sukulaisten nurkissa ja armoilla. He haluavat olla itsenäisiä ja ovat valitettavasti myös itsepäisiä. Pahaksi onneksi normaalit vanhainkodit lopetettiin kauan sitten. Nyt on vain järkyttävän kalliita hoitokoteja ja palvelutaloja. Niihin on hyvin vaikea päästä asumaan.
Millaisia ne normaalit vanhainkodit olivat? Pitäisikö meidän alkaa perustaa niitä taas?
Kyllä pitäisi, mutta kunnat haluavat vain säästää.
Normaalit vanhainkodit olivat kaupungin ylläpitämiä ja selkeitä ja viihtyisiä.
Mun mummi oli Tampereen koukkuniemessä. Oli oma huone. Laskutus oli selkeää myös. Yksi lasku tulojen mukaan siten, että piti jäädä vähimmäismäärä käyttörahaakin. Laskuun sisältyi sitten aivan kaikki, mitä ihminen voi tarvita. Todella selkeää.
Kun joutui koukkuniemen sairaspsastolle lonkan takia loppuvuosiksi, siellä oli harmittavan laitosmaista ja 5 henkilön huoneessa oli levotonta. Semmoisessa monta uävuotta vuodepotilaana. Ei mukava.
Oma huone ja oma vessa on tärkeä aikuiselle ihmiselle!
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä valittajat aikovat varmistaa että heillä pysyy terveys hyvänä, ei tule muistisairautta, ei avun tarvetta asioiden hoitamisessa? Mieliala hyvänä, elämässä vain positiivisia asioita?
Eihän muut valita mistään kuin vanhukset, muut herttaisia työkavereille, puolisolle, ihan päivänsäteitä joka puolella.
Mun suunnitelmani on tehdä töitä, kunnes olen joka tavalla aivan loppu ja sen ansiosta kuolen nopeasti pois jäätyäni "eläkkeelle". Tämä työtahti 70-vuotiaaksi ja kaikki päälle tuleva vastuu (mm niistä vanhuksista) ja välttämättömyys työskennellä ainakin osa-aikaisesti, sillä "eläke" ei riitä edes ruokaan, on varmasti sellainen yhtälö, että elämä päättyy hyvin pian eläkeiän alkamisen jälkeen. Tätä voi myös tietysti itse avittaa. Olen aivan varma, että eliniänodotteet tulevat kääntymään selkeään laskuun suurten ikäluokkien jälkeen.
Tämä nauratti. Anteeksi.