Lue keskustelun säännöt.
Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta
18.01.2025 |
ärsyttää, että jääräpäisesti pitää tehdä asiat hankalamman kautta. Esim ruoka- ja apteekkiostokset, laskujenmaksut. Ja se ihan jatkuva valitus. Joku kerta vielä paukautan sisään mennessä, että tänään ei sitten saa valittaa mistään!
Varmaan alkavaa muistisaurautta myös, kun kaikki lääkärit valehtelee ja huvikseen teettää tutkimuksia, esim verikokeita ja tähystyksiä. Ja näytteet satavarmasti vaihtuneet, kun ei hänellä voi olla alhainen hemoglobiini kosks syö parsakaalia.
Miten te muut jaksatte jäärienne kanssa?
Kommentit (222)
181/222
|
19.01.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä keinoilla te jaksatte?
Puhuin tänään vanhempani kanssa 2 tuntia(!) puhelimessa. Ihan turhaa jaarittelua ja kertoi suunnilleen koko elämäntarinansa pätkissä. Varmaan 20 kertaa oli selkeästi taas lopettamassa puhelua ja menossa nukkumaan (klo noin 17-18), mutta sitten alkoikin uusi tarina. Ja joo, omillaan asuva dementikko on kyseessä.
Yleensä puhelut on lyhempiä, mutta tänään näin. Siinä meni tälle päivää varattu työaika ja energia. Olisin sanonut, että pitää tehdä töitä, mutten tajunnut ettei tuo puhelu päättyisi koskaan. Laitan puhelun aina kaiuttimeen, jotta voin tehdä muuta samaan aikaan. Ehdin puhelun aikana nyppiä kulmat, leikata ja lakata kynnet, tehdä lihaskuntotreenin, venytellä, syödä suklaata, selata facebookia ja lopulta epätoivoisena ottaa lasin viiniä. Siinä kohtaa vanhempani ilmeisesti jälleen un
Jostain syystä tämä kotona asuminen on tavoitteena? Mummuni vastusti myös viimeiseen asti, että joutuisi muuttamaan pois kotoa. Kun sitten pääsi korvesta vanhuksille tarkoitettuun rivitalon pätkään, niin myönsi, että tykkää. Löytyi juttuseuraa muualta kuin puhelimesta, ei tarvinnut hakea puita, hellakin lämpesi kääntämällä säädintä, lymityöt teki sen-ja-sen pojanpoika halvalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jostain syystä tämä kotona asuminen on tavoitteena"
Eiköhän se joku syy ole raha, niin kevyempi hoiva- kuin tehostettu hoivapalvelu maksaa 5000 - 7000 € kuukaudessa. Harvalla on noin suuri eläke, niin yhteiskunta maksaa. Mistä rahat? Käytännössä täytyy olla melkein vihannes, että mihinkään pääsee.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt lukea kaikkia kommentteja, mutta ap:n aloitukseen liittyen; en itse enää jaksa jäärävanhempaani. Hänelle ei kelpaa mikään ja kaikki yhteydenotot ovat pelkkää valitusta. Ollut jo vuosia. On tällä hetkellä esim. haastamassa oikeuteen kotihoitoa jne yms
Meidän äiti kiukutteli itsensä ulos lääkepalvelusta. Itsellään ei enää näköä ja kykyä huolehtia lääkkeistään ja palvelun kanssa halusi itse kokoajan säätää ja päättää ja muuttelee annostuksia vastoin lääkäreiden ohjeita. Ei oo meillä lapsillekaan osaamista joten tehköön jäärä mitä tekee. Raskasta kun samalla valittaa miten hankalaa itse eikä kuitenkaan suostu apuihin.
Vierailija kirjoitti:
"Jostain syystä tämä kotona asuminen on tavoitteena"
Eiköhän se joku syy ole raha, niin kevyempi hoiva- kuin tehostettu hoivapalvelu maksaa 5000 - 7000 € kuukaudessa. Harvalla on noin suuri eläke, niin yhteiskunta maksaa. Mistä rahat? Käytännössä täytyy olla melkein vihannes, että mihinkään pääsee.
Niin, usein ajatellaan, että joko koti tai ympärivuorokautisen hoivan hoivakoti. Välimuotoina on kuitenkin myös nk senioritalot (asunnon voi joko ostaa tai vuokrata) sekä palvelutalot (joissa useimmiten asunto vuokrataan). Näissä senioritaloissa ja palvelutaloissa, joissa ei ole ympärivuorokautista hoivaa, vuokrat ovat hieman saman kokoista tavallista vuokra-asuntoa kalliimmat. Johtuu pääasiassa yhteisistä oleskelutiloista (joita tavallisissa kerrostaloissa ei ole) sekä asuntojen esteettömyydestä. Palvelut niihin ostetaan ihan kuten ostetaan kotiinkin. Eivät siis sisälly vuokraan. Näihin asuntoihin voi saada asumistukea samalla tavalla kuin muihinkin vuokra-asuntoihin. Silti sieltä asunnostaan joutuu lähtemään vähintään niihin yhteisiin oleskelutiloihin, jos haluaa saada seuraa muista samassa talossa asuvista. Ja lapset ja lapsenlapset asuvat edelleen siellä, missä asuivat silloinkin, kun vanhus asui vielä kotonaan. Näistä palvelutaloista puhutaan nykyisin yhteisöllisenä asumisena ja vähän luulen, että niihin tullaan siirtämään yhä enemmän sellaisiakin kotona asuvia vanhuksia, joiden oikea paikka olisi jo ympärivuorokautisen hoivat parissa. Mutta nämä yhteisöllisen asumisen paikat eivät maksa asukkaalle 5000-7000€/kk.
Nro 163: "Suuret ikäluokat ovat pitkälle jo mullan alla, melkein puolet heistä. Nykyiset vanhukset ovat edellisiä sukupolvia."
Suuret ikäluokat ovat 1945-1950 syntyneitä, joten vanhimmatkin heistä täyttävät tänä vuonna vasta 80 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 163: "Suuret ikäluokat ovat pitkälle jo mullan alla, melkein puolet heistä. Nykyiset vanhukset ovat edellisiä sukupolvia."
Suuret ikäluokat ovat 1945-1950 syntyneitä, joten vanhimmatkin heistä täyttävät tänä vuonna vasta 80 vuotta.
Kiitos, Lammas, kun jaksat korjata näitä virheitä. Joskus näkee, että halutaan viljellä ihan virheellisiä faktoja ja ne voivat vääristää keskustelua paljonkin, kun ihmiset ovat laiskoja tarkistamaan itse tai korjaamaan. Kiitos muutenkin panoksestasi näihin keskusteluihin, arvostan sitä.
Elämä kohtelee ihmisiä erilailla. Tuntemani n. 80-vuotiaat asuvat kotonaan, moni ajaa autoa, käyttää nettiä tai hoitaa muutoin pankkiasiansa mikä vielä onnistuu ihan laskut pankin kuoreen-menetelmällä.
Tietenkin heitä on jo laitoksissa, monella alkaa jo työelämässä muistisairaus.
Suuret ikäluokat eivät enää ole suurempia kuin muutkaan vuosikerrat. Hs kuolinilmoitukset, paljon oli 40-luvulla kuolleita kuin myös 3å-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseen käpertyminen on normaali psyykkinen ilmiö vanhuudessa. Ei kiinnosta muut ihmiset, ei mikään uusi. Halutaan kuuntelija omille muisteluille ja harvoille jäljellä oleville mielenkiinnonkohteille. Empatia katoaa, sosiaalisuus katoaa. Muututaan taas pieniksi ja haluttaisiin vain ottaa vastaan hoivaa ja huomiota.
Tämä tiedetään normaaliksi, mutta ei ole mitenkään yhteensovitettavissa tämän itsemääräämisoikeuden, kotona paras-ajattelun tai nykytyöelämän kanssa. Ei ihme, että tulee ongelmia. Isoja ongelmia.
Juuri näin. Omista vanhemmistani sen niin selväsi huomasi. Isääkin kiinnosti maailman tapahtumat ja moni muu asia oikeastaan siihen asti, kun pystyi ajamaan autolla. Mutta mitä pidempään on pysynyt neljän seinän sisällä (ja toki ikääkin tullut lisää), sitä vähemmän seuraa enää edes uutisia. Ajankohtaisohjelmista tai muusta puhumattakaan. Ja kun omassa arjessa ei tapahdu enää kuin joka ainoa päivä tasan samat asiat, niin sen jälkeen, kun isä on kertonut, monelta heräsi aamulla, mitä söi aamiaiseksi jne jne, alkaa ne menneisyyden muistelut. Ei häntä enää kiinnosta mun kuulumiseni tai lasteni kuulumiset. Voisin hyvin kuvitella, että jollekin elinkautisvangille (siis maissa, missä elinkautinen tarkoittaa oikeasti elinkautista) voi käydä samalla tavalla. Ulkomaailman asiat eivät enää kiinnosta, koska ne eivät enää kuulu eivätkä koskaan enää tule kuulumaankaan elämään. On vain se paikka, missä elää ja se, mikä on jäänyt pään sisälle muistoihin. Surullista, mutta ei voi mitään. Tämän takia käyn kerran viikossa kuuntelemassa isän muisteluita.
Monissa keskusteluissa pidetään ainoina vanhuksina suuria ikäluokkia. Heihin menee kaikki rahat. Median takavuosien rummutus on tehnyt tehtävänsä heille jotka eivät juuri vanhempia ikäluokkia tunne. Kirjoittajat unohtavat että nyt ovat hoitolaitoksissa 20 ja 30-luvulla syntyneet (jos eivät pärjää kotona), ei suinkaan 74-80-vuotiaat joita nämä suuret ikäluokat ovat. Jotka eivät enää ole suuria poistuman vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä melko reipas jos kauppaan vielä tahtoo kun monasti läheisten tehtävä jo huonon liikkumisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 47: "Jaa-a. Ennen vanhaan ei vanhukset joutuneet elelemään ilman omaa perhettään. Suomen laissa oli 1960-luvulle saakka, että vanhemmista pitää huolehtia vanhana.
Useimmat ottivat vanhuksen luokseen (vuorotellen vuodeksi kerrallaan sisarukset) asumaan. Kaupungeissakin siis. Tai sitten naimattomia asui vanhuksen kanssa vanhuksen kodissa.
Ymmärrettävää, että kaipaa seuraa."
Totta, mutta nämä tämän päivän vanhukset laittoivat omat vanhuksensa vanhainkoteihin, koska tosiaan tuo laki muuttui jo silloin, kun tämän päivän vanhukset olivat vielä nuoria. Eivät he niitä mökinmummoja ottaneet omiin kerrostaloasuntoihinsa kaupunkiin vaan mummot olivat kotipaikkakuntansa vanhainkodeissa, jos eivät kotonakaan enää pärjänneet. Siellä vanhainkodeissa oli mummoille seuraa.
No tähän malliin, missä mummo nukkuu keittiössä ja evakkoperhe yläkerrassa ei kellään kuitenkaan ole tänä päivänä tavoitetta. Voihan maailma mullistua tietysti, sota voi tulla tännekin ja sitten taas jaetaan asuntoja pakoon lähteneille. Mutta nykyisessä tilanteessa tuota ei ihanteena pidetä, joten sitä on turha enää muistella, että kun ennenkin...
Kaipa se palvelutalo on paras asumismuoto vanhukselle, jos ei enää halua asua aivan yksin. Ja sitten on ne, joiden paikka on hoitokoti tai vuodeosasto. Eihän ne houkuttelevia paikkoja ole, mutta jossainhan ihmisen on oltava.
Olen lapsena asunut pienellä paikkakunnalla vanhainkodin vieressä. Siellä oli asukkaita, jotka teki ihan talon töitäkin, luutivat ja haravoivat paikkoja, veivät eläimille ruokaa (vanhainkodilla oli oma navetta ja lehmiä ja sikoja ja kanoja ja viljelysmaata), olivat kesällä heinäpellolla, kävivät marjassakin jne. Niitä vaelteli siellä ympäriinsä, meilläkin kävi heitä usein, äiti tarjosi kahvia. Osa oli sellaisia vielä nuoriakin, mutta eivät kyenneet itse itsestään huolta pitämään, osa oli vanhuudenhöpöjä, osa ihan järkeviä, mutta vaan vanhoja. Kaikenlaisia. Siinä sitä oppi näkemään elämän kirjoa. Jouluna sieltä pyydettiin meitä lähistön lapsia laulamaan vanhuksille joululauluja ja tarjottiin mehua ja pipareita ja milloin mitäkin.
Jotkut vanhukset oli sellaisia, että ne oli välillä kotonaankin, varsinkin kesäisin, aina vähän aikaa. Muistan kun yhdestä mummusta puhuttiin, että sai kunta näpeilleen, kun sijoitti sen mummon vanhainkotiin ja oli suunnitelleet ottaa sen mökin ja maapalasen kunnalle maksuksi, ja sitten kun rupesivat sitä mökin pakkolunastamista hommaamaan, niin ei se mökki ollut edes sen mummon, se oli sen entisen palveluspaikan isäntäväki aikanaan antanut vain mummon käyttöön loppuiäkseen, kun oli ollut niin hyvä palvelija. Mutta mummo oli jo otettu vanhainkotiin ja sillä siisti. Se mummo kävi sitten kesäisin poimimassa sieltä marjat pensaista ja muutenkin oleskeli siellä vointinsa mukaan sen mitä vähän pystyi.
Jotenkin tuntuu, että elämä silloin ennen, 50- ja 60-luvulla oli suoraviivaisempaa. Oli vain se vanhainkoti tai omaiset. Ei ollut mitään erilaisia yksiköitä ja intervalleja ja kotipalveluita ja hoitoviidakoita, jotka on tänään näin ja huomenna noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa keskusteluissa pidetään ainoina vanhuksina suuria ikäluokkia. Heihin menee kaikki rahat. Median takavuosien rummutus on tehnyt tehtävänsä heille jotka eivät juuri vanhempia ikäluokkia tunne. Kirjoittajat unohtavat että nyt ovat hoitolaitoksissa 20 ja 30-luvulla syntyneet (jos eivät pärjää kotona), ei suinkaan 74-80-vuotiaat joita nämä suuret ikäluokat ovat. Jotka eivät enää ole suuria poistuman vuoksi.
Näinpä. Mulla on 38 serkkua, joista 36 vielä elossa. Näistä 33 kuuluu suuriin ikäluokkiin, mutta kukaan heistä ei ole vielä edes kotihoidon asiakkaana. Toki eläkkeitä heille maksetaan, mutta niin maksetaan jo 1950-luvulla syntyneillekin ja muutaman vuoden sisällä meille 1960-luvulla syntyneillekin. Mullekin jo ensi vuonna.
Suuret ikäluokat eivät ole palvelutaloissa, mutta jo siinä ikähaarukassa, että lapsia voi pompottaa kaikenlaisilla asioilla. Osalla saattaa olla jo ajokyky mennyt. On hommattu ne isot omakotitalot ja mökit, joista ei haluta luopua, vaan ylläpitää ilmaiseksi lasten työvoimalla.
Tällä suurella ikäluokalla on nyt tapana pitää ääntä siitä, että heidän lastensa eläkkeet olisivat olleet turvatut, jos lapset eivät olisi olleet niin laiskoja tekemään lapsia. Sieltähän ne eläkkeenmaksajat olisi saatu. Samalla he unohtavat olevansa se suuri ikäluokka... Eli siis itse ovat tehneet vähemmän lapsia, ja alkaneet vääristämään väestörakennetta ihan omalla lisääntymisvuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle vaikeinta tulee olemaan se jos äitini vanhempana haluaakin seuraani. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on elänyt vain sisarukselleni ja hänen lapsilleen. Minun kanssani äiti ei ole halunnut tehdä mitään eikä käydä yhtään missään. Asun muutaman kilometrin päässä, sisarukseni kauempana. Hän käy sisaruksellani kylässä useita kertoja viikossa ja sisaruksen lapset ovat vanhemmillani hoidossa joka viikko, tai vanhempani ovat sisaruksellani lapsia hoitamassa. Järjestävät perhe päivällisiä juhlapyhinä joihin minua miestäni ja lastani ei kutsuta. Minun luonani äitini on käynyt viimeksi kuukausia sitten ja kun he käyvät kylässä niin istuvat takki päällä muutaman minuutin eteisessä tai eivät tule edes sisälle, puhumattakaan siitä että keittäisiin kahvit ja rupateltaisiin.
jos myöhemmin kävisi sillä tavalla että joutuisin alkaa hoitamaan hänen asioitaan ja toimimaan seura neiti niin olisi kyllä minulle hyvin vaikeaa henkisesti.
Tulipa vielä mieleen tuosta omaisten luona asumisesta ja siitä, että vaikuttaa yhteiskunnassa nyt mentävän taas siihen suuntaan, että omaisten rolli vanhustenhuollossa kasvaa. Noh...jostain syystä meillä kuitenkin rakennetaan uusia asuntoja, joissa kaksio ei olekaan enää 58 m2 vaan se onkin kolmio. Kaksio enää ehkä 40 m2 ja yksiöitä on jopa 15 m2. Uusissa asunnoissa ollaan jo valmiiksi kuin sillit suolassa, niin miten ihmeessä edes kuvitellana, että sinne ottaisi asumaan jonkun vanhuksen? Joka tarvitsee tilaa rollaattorinsa kanssa liikkumiseen eikä sängyksikään käy mikään 70 cm laverisänky vaan täytyy olla huonokuntoisella vanhuksella jo säädettävissä oleva "sairaalasänky". Ja tilaa pitäisi olla siihenkin, että omainen auttaa vanhuksen sängystä ylös, mahdollisesti pyörätuoliin jne. Ainoat osat, joissa uusissa asunnoissa on tilaa, on kylpyhuoneet, mutta jollain tavalla omaisen pitäisi saada se vanhus ensin sinne kylpyhuoneeseen. Vai onko ideana, että vanhuksen sänkykin on kylpyhuoneessa :D
En ole palstan "potkulakityyppi", mutta sekin kannattaa tässä omaisten vastuulle siirtämisessä ottaa huomioon, että yhä useammalla ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta pyytää vähän väliä pomolta palkatonta vapaata milloin minkäkin asian hoitoon. Varsinkin, kun vanhuksen omainen on yleensä jo päälle 50v, niin siinäpä sitte ihmettelee, kun kenkää tuli eikä kukaan enää palkkaa. Omaishoidontuella ei pärjää ja koska vanhuksillakin on itsemääräämisoikeus, niin vaikka vanhus luonasi asuisikin ja olisit jopa vanhuksen edunvalvoja, niin et sä voi vanhuksen rahoilla omia ruokiasi, vaatteitasi, lääkkeitäsi, kännykkälaskujasi etkä mitään muitakaan omia juttujasi maksaa. Koko omaishoidontuki saattaa mennä vain siihen, että maksat oman osuutesi asumiskuluista ja sähkölaskusta. Pyhällä Hengelläkö omaisen olisi tarkoitus elää? Enkä nyt tarkoita, että vanhuksen pitäisi antaa rahansa ja omaisuutensa omaishoitajana toimivan käyttöön vaan tarkoitan sitä, että koko yhtälö on mission impossible.
Niin vaikeaa kun äidin viimeiset 1,5 vuotta mulle olikin, olen iloinen siitä, että mulla sentään oli mahdollisuus. Hyvä palkka, mahdollisuus osa-aikatyöhön, etätyö vanhempieni naapurissa ja erittäin joustava työnantaja. Noh, pomo oli elänyt itsekin saman elämänvaiheen ja ymmärsi, ettei vanhus katso sun työkalenterista, milloin sulla on joku palaveri ja milloin taas voi alkaa sekoilemaan. Yhteisöllisen asumisen lisääminen ympärivuorokautisen hoivan vähentyessä ei muuta omaisen tilannet kovinkaan paljoa. Okei, ei tarvitse enää kantaa polttopuita eikä käydä lapioimassa lumia, mutta sama vanhus omine tarpeineen on siellä yhteisöllisessä asumisessa kuin on kotonaankin. Olenkin jo puolitosissani pojalleni sanonut, että jos joskus alan sekoilemaan kuten mummi, myytte siskosi kanssa kaiken mun omaisuuteni ja oman omaisuutenne, ostatte liput jonnekin, mistä ei palauteta Suomeen ja ennenkuin lähdette lentokentälle, köytät mut ketjuilla tiiliskivien kera kottikärryihin kiinni ja kippaat tonne Lammaslampeen. Siitä sitten lähdette taksilla Helsinki-Vantaalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle vaikeinta tulee olemaan se jos äitini vanhempana haluaakin seuraani. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on elänyt vain sisarukselleni ja hänen lapsilleen. Minun kanssani äiti ei ole halunnut tehdä mitään eikä käydä yhtään missään. Asun muutaman kilometrin päässä, sisarukseni kauempana. Hän käy sisaruksellani kylässä useita kertoja viikossa ja sisaruksen lapset ovat vanhemmillani hoidossa joka viikko, tai vanhempani ovat sisaruksellani lapsia hoitamassa. Järjestävät perhe päivällisiä juhlapyhinä joihin minua miestäni ja lastani ei kutsuta. Minun luonani äitini on käynyt viimeksi kuukausia sitten ja kun he käyvät kylässä niin istuvat takki päällä muutaman minuutin eteisessä tai eivät tule edes sisälle, puhumattakaan siitä että keittäisiin kahvit ja rupateltaisiin.
jos myöhemmin kävisi sillä tavalla että joutuisin alkaa hoitamaan hänen asioitaan ja toimimaan seura neiti niin olisi kyllä minulle hyvin vaikeaa henkisesti.
Ymmärrän sua oikein hyvin <3 Vastaan sulle myöhemmin tänään, koska - ylläripylläri - on taas aika lähteä pitämään isälle pariksi tunniksi seuraa.
On kahdenlaisia vanhuksia; niitä jotka ei halua vaivata ja tekevät kaiken itse. Ja sitten on niitä, jotka heittäytyvät avun varaan ja saavat samalla jonkun kylään.
Äitini, alle 70v, meinasi alkaa tuollaiseksi leikillä avunhuutajaksi, mutta pistin rajat aika nopeasti. Apteekista pyysi hakemaan ja seuraavana päivänä muisti että yksi lääke "unohtui", haetko sen tänään. Kahvi loppui vaikka eilen käytiin kaupassa. Tulisitko tekemään lumityöt, kun huoltoyhtiö ei käy kuin kerran päivässä. Lamppu sammui, vaihdatko.
Huomasin että kaikki hoiti itse kun sanoin että ehdin vasta viikonloppuna.
Äiti alkoi tilata ruuat lähimarketista kotiinkuljetuksena ja käy taksilla apteekissa, kun aika turhaantuneena että minun ajaminen toisesta kaupungista, 2h/käynti, tulee maksamaan minulle yrittäjänä 100e/h kun en tee töitä työaikana. Tajusi lopulta ettei kannata juoksuttaa minua, kun taksi maksaa 7e apteekkiin. Keskellä päivää vielä olisi pitänyt käydä kun kunnan apteekki on auki 9-13.
Miettikää miten toimisitte jonkun kaverinne kanssa. Veisittekö kaverin ilmaiseksi toiseen kauppaan jotta säästää 20cnt kahvissa? Yksi kauppa riittää vanhemmillekin.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eivät ole palvelutaloissa, mutta jo siinä ikähaarukassa, että lapsia voi pompottaa kaikenlaisilla asioilla. Osalla saattaa olla jo ajokyky mennyt. On hommattu ne isot omakotitalot ja mökit, joista ei haluta luopua, vaan ylläpitää ilmaiseksi lasten työvoimalla.
Tällä suurella ikäluokalla on nyt tapana pitää ääntä siitä, että heidän lastensa eläkkeet olisivat olleet turvatut, jos lapset eivät olisi olleet niin laiskoja tekemään lapsia. Sieltähän ne eläkkeenmaksajat olisi saatu. Samalla he unohtavat olevansa se suuri ikäluokka... Eli siis itse ovat tehneet vähemmän lapsia, ja alkaneet vääristämään väestörakennetta ihan omalla lisääntymisvuorollaan.
Ja tuota jargonia on näköjään pakko työntää joka paikkaan. Olen sen 80 v, tässäkin talossa liki kaikki ajavat vielä autoa ja ilman apuja pärjäävät. Minulla myös ikäisiäni
serkkuja, muutaman kanssa keskustelin syksyllä kun ilmoittelin kuolemasta heille, pirteitä ja pärjääviä. Samoin lasteni appivanhemmat ja mieheni serkkulauma. Joku kuollut syöpään tai sydämeen mutta siis facessa kommentoidaan eikä kukaan lastensa riippana.
Tietysti 74-80-vuotiaissa on ssiraita ja muistisairaitakin mutta yleistys "isoissa taloissa asuvia rikkaita lastensa juoksuttajia" on, anteeksi vain mutta suorastaan typerää yleistämistä.
Miettikääpä nyt viiskymppiset. Olette ainoita lapsia tai yksi sisarus. Entä jos olisimme työntäneet vuokraslummit lapsia täyteen ja teillä kymmenkunta sisarusta, minkälainen lapsuutenne olisi ollut, olisiko vanhemmat pystyneet kymmenelle lukiota kustantamaan ja auttamaan luokkahyppyyn. Sieltä on nyt helppo toistaa kaikki kliseet suurista ikäluokista tajuamatta etteivät ne tosiaan ole ainoat ikäluokat Suomessa kuten jotkut ei osaa muuta kuin hokea "suuret ikäluokat".