Lue keskustelun säännöt.
Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta
18.01.2025 |
ärsyttää, että jääräpäisesti pitää tehdä asiat hankalamman kautta. Esim ruoka- ja apteekkiostokset, laskujenmaksut. Ja se ihan jatkuva valitus. Joku kerta vielä paukautan sisään mennessä, että tänään ei sitten saa valittaa mistään!
Varmaan alkavaa muistisaurautta myös, kun kaikki lääkärit valehtelee ja huvikseen teettää tutkimuksia, esim verikokeita ja tähystyksiä. Ja näytteet satavarmasti vaihtuneet, kun ei hänellä voi olla alhainen hemoglobiini kosks syö parsakaalia.
Miten te muut jaksatte jäärienne kanssa?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä keinoilla te jaksatte?
Puhuin tänään vanhempani kanssa 2 tuntia(!) puhelimessa. Ihan turhaa jaarittelua ja kertoi suunnilleen koko elämäntarinansa pätkissä. Varmaan 20 kertaa oli selkeästi taas lopettamassa puhelua ja menossa nukkumaan (klo noin 17-18), mutta sitten alkoikin uusi tarina. Ja joo, omillaan asuva dementikko on kyseessä.
Yleensä puhelut on lyhempiä, mutta tänään näin. Siinä meni tälle päivää varattu työaika ja energia. Olisin sanonut, että pitää tehdä töitä, mutten tajunnut ettei tuo puhelu päättyisi koskaan. Laitan puhelun aina kaiuttimeen, jotta voin tehdä muuta samaan aikaan. Ehdin puhelun aikana nyppiä kulmat, leikata ja lakata kynnet, tehdä lihaskuntotreenin, venytellä, syödä suklaata, selata facebookia ja lopulta epätoivoisena ottaa lasin viiniä. Siinä kohtaa vanhempani ilmeisesti jälleen unohti olevansa puhelimessa tai teki jotain, ettei luu
Tällaisia ja vielä huonokuntousempiakin on omissa kodeissaan. Lapset voivat asua satojen kilometrien päässä. Ihan normiarkea nykyään.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä valittajat aikovat varmistaa että heillä pysyy terveys hyvänä, ei tule muistisairautta, ei avun tarvetta asioiden hoitamisessa? Mieliala hyvänä, elämässä vain positiivisia asioita?
Eihän muut valita mistään kuin vanhukset, muut herttaisia työkavereille, puolisolle, ihan päivänsäteitä joka puolella.
Mun suunnitelmani on tehdä töitä, kunnes olen joka tavalla aivan loppu ja sen ansiosta kuolen nopeasti pois jäätyäni "eläkkeelle". Tämä työtahti 70-vuotiaaksi ja kaikki päälle tuleva vastuu (mm niistä vanhuksista) ja välttämättömyys työskennellä ainakin osa-aikaisesti, sillä "eläke" ei riitä edes ruokaan, on varmasti sellainen yhtälö, että elämä päättyy hyvin pian eläkeiän alkamisen jälkeen. Tätä voi myös tietysti itse avittaa. Olen aivan varma, että eliniänodotteet tulevat kääntymään selkeään laskuun suurten ikäluokkien jälkeen.
Suuret ikäluokat ovat pitkälle jo mullan alla, melkein puolet heistä. Nykyiset vanhukset ovat edellisiä sukupolvia.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 47: "Jaa-a. Ennen vanhaan ei vanhukset joutuneet elelemään ilman omaa perhettään. Suomen laissa oli 1960-luvulle saakka, että vanhemmista pitää huolehtia vanhana.
Useimmat ottivat vanhuksen luokseen (vuorotellen vuodeksi kerrallaan sisarukset) asumaan. Kaupungeissakin siis. Tai sitten naimattomia asui vanhuksen kanssa vanhuksen kodissa.
Ymmärrettävää, että kaipaa seuraa."
Totta, mutta nämä tämän päivän vanhukset laittoivat omat vanhuksensa vanhainkoteihin, koska tosiaan tuo laki muuttui jo silloin, kun tämän päivän vanhukset olivat vielä nuoria. Eivät he niitä mökinmummoja ottaneet omiin kerrostaloasuntoihinsa kaupunkiin vaan mummot olivat kotipaikkakuntansa vanhainkodeissa, jos eivät kotonakaan enää pärjänneet. Siellä vanhainkodeissa oli mummoille seuraa.
Nyt täytyy vähän protestoida. 60-luvu
Mun äidin lapsuudessa asui mummo vuorollaan heillä vuoden. Hän nukkui keittiössä. Äitini vanhempineen nukkui 7 m2 makuuhuoneessa. Elettiin sota-aikaa.
Eli ahtaaseenkin kotiin otettiin mummo asumaan. Laki vaati lapsia huolehtimaan. Heillä oli myös olohuone, mutta sota-ajan säästösyistä se oli talvisin kylmillään.
Sitten mummo kiersi muihin laatensa perheisiin ja asui välillä kotonaan kahden naimattoman lapsensa kanssa heidän elätettävänään.
Ja yläkertaan oli tuupattu väkisin evakkoperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin.
Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti
Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?
Aloittaisin small talkilla ja siitä se sitten lähtee. Kohta mulla olisi uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin.
Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti
Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?
Aloittaisin small talkilla ja siitä se sitten lähtee. Kohta mulla olisi uusia ystäviä.
Todennäköisesti ei kiinnostaisi sen uuden tuttavuuden jutut lapsenlapsistaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin.
Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti
Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?
Aloittaisin small talkilla ja siitä se sitten lähtee. Kohta mulla olisi uusia ystäviä.
Todennäköisesti ei kiinnostaisi sen uuden tuttavuuden jutut lapsenlapsistaan jne.
Arveletko tässä olevan kyse juttujen kiinnostavuudesta? Kiinnostavat lapsia? Samat toistuvat valitukset?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 147: "Nyt täytyy vähän protestoida. 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin asuttiin kaupungeissa monasti niin ahtaasti, että sinne tuotu vaari tai mummo olisi joutunut asumaan ja nukkumaan keskellä toisten asuttamaa huonetta. Ei ollut ylimääräistä tilaa. Esim. laulaja Kirka kertoi lapsuudenmuistelmissaan, että heidän neljän lapsen perheensä asui yksiössä! He olivat onnellisia, kun pääsivät muuttamaan isompaan, joka muistini mukaan oli kaksio. Siellä oli enemmän tilaa. Perheen viides lapsi syntyi siellä."
No juuri siitä syystähän se lakimuutos varmaan tehtiinkin, kun olisi ollut täysin mahdotonta ottaa vielä vanhuksetkin niihin 50 m2 Jakomäen kerrostaloasuntoihin. Mä olen syntynyt 1961 ja meillä sentään 4-henkisellä perheellä oli hulppea 63 m2 kolmio, mutta ei sinne kyllä olisi mitenkään mahtunut vielä mun isovanhemmat. On mielestäni ihan turha vedota siihen, että joskus vuonna miekka ja kirves vanhukset asuivat lastensa perheiss
Eivät ihmiset kyllä enää aikoihin ole eläneet niin, että kaksi sukupolvea samassa asunnossa. Maalaistalossa vielä 50- ja 60-luvulla oli joskus näin, mutta 70-luvulla ei enää juurikaan. Koska maaseutu alkoi autioitua, ihmiset muutti kaupunkeihin.
Vanhainkoteja on ollut jo ennen sotiakin varmasti, mutta yleensä niihin asutettiin ne vanhukset, joille ei muuta paikkaa ollut. Ei ollut lapsia tai lapset asui kaupungeissa, jonne vanhusta ei voinut sijoittaa. Tarinaa on yhtä monta kuin ihmistäkin. Jotkut vanhukset saattoi tosin asua kaupungissakin lapsensa perheen kodissa, mutta kun tulivat hankaliksi siellä hoitaa, joutuivat sitten jonnekin vuodeosastolle tai vanhusten laitoksiin.
En ymmärrä, miten minunkaan vanhempani olisivat voineet meille ottaa yhtään vanhusta asumaan, kyllä se olisi ollut mahdotonta. Asunnot ei yleensä olleet vanhus ystävällisiä, oli portaita ja kynnyksiä, saunat ja kylpyhuoneet eri kerroksissa, huoneet pieniä, meilläkin oli ulkohuusi vielä 70-luvulla.
Ihan yhtä vaikeata se olisi ollut minullekin ottaa vanhempiani kotiini. Isä oli vielä äksy luonteeltaan vanhana, olisi vaatinut täyttä hiljaisuutta jo kuuden aikaan illalla. Siinä olisi pinna kiristynyt molemmin puolin.
He asuivat avustettuina elämänsä loppuun asti omassa asunnossaan. Se oli ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin.
Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti
Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?
Aloittaisin small talkilla ja siitä se sitten lähtee. Kohta mulla olisi uusia ystäviä.
Todennäköisesti ei kiinnostaisi sen uuden tuttavuuden jutut lapsenlapsistaan jne.
Jos näin on, niin miksi ketään pitäisi kiinnostaa sen toisenkaan mummelin jutut?
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä valittajat aikovat varmistaa että heillä pysyy terveys hyvänä, ei tule muistisairautta, ei avun tarvetta asioiden hoitamisessa? Mieliala hyvänä, elämässä vain positiivisia asioita?
Eihän muut valita mistään kuin vanhukset, muut herttaisia työkavereille, puolisolle, ihan päivänsäteitä joka puolella.
Pahin skenaario - ainakin mulle - olisi just muistisairaus. Se, että saattaisi olla vaarallinen muille ihmisille tai omaisuudelle. Aiheuttaa veisvahinkoja, sytyttää tulipalon jne. Hyvä juttu on, että mulla ei ole varhaisiän dementialle altistavaa geeniä. Sen sijaan myöhäisiän dementialle altistava geeni on. Vasta yli 90-vuotiaana mun äidilläkin tuli muistisairaus. Mä tuskin muiden sairauksieni vuoksi tulen elämään niin vanhaksi. Hyvä, jos edes 80-vuotiaaksi. Joten sen takia en omalla kohdallani ole kovin huolissani muistisairaudesta. Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarma, joten voihan niinkin surkeasti käydä, että joko elän liian vanhaksi tai saan jo aiemmin jonkin muistisairauden. Tätä varten mulla onkin jo paperit kunnossa. On tehty testamentti, edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Ihan juristin kanssa laadittu ja moneen kertaan väännetty, jotta mikään ei jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Sekä hoitotahto että edunvalvontavaltuutus on laadittu siten, että mikäli ne joskus joudutaan ottamaan käyttöön, loppuelämäni tulee olemaan mahdollisimman lyhyt. Esim mitään muita lääkkeitä mulle ei sen jälkeen saa enää antaa kuin kipulääkkeet. Ei saa syöttää eikä juottaa, jos en itse enää pysty syömään enkä juomaan. Missään tapauksessa ei enää mitään suonensisäisiä nesteytyksiä tms Ei tutkimuksia, ei hoitoja. Vain kipulääke. Mahdollisimman nopea loppu. Myöskin on maininta, että mikäli eutanasia on silloin Suomessa jo laillistettu, niin sitten se.
Olen aina viihtynyt loistavasti yksin. Avoliitossakin olen ollut viimeksi 1980-luvun alussa. Muutama vähän vakavampi seurustelusuhde oli, mutta ei saman katon alla asumista. Viimeisin niistäkin päättyi jo 30 vuotta sitten. En siis ole edes tottunut siihen, että vieressäni olisi aina joku, jolle jutella. Siis joku ihminen (kissa ja koira löytyy). Mun on vaikea kuvitella, että 10-20 vuoden päästä olisin yhtään sen sosiaalisempi kuin nytkään. Mitä taas tulee terveyteen, niin mä sain nivelreumadiagnoosin jo 34-vuotiaana. Sen jälkeen ei kovin montaa täysin kivutonta päivää ole ollut. Krooninen kipu on ollut osa mun elämääni kohta 30 vuotta ja pidän jatkuvaa kipua yhtä normaalina asiana kuin sitä, että aina välillä pitää käydä pissalla tai viedä roskat ulos. Jos vaan pää ja sormet toimii, niin täällähän mä olen palstalla muiden kiusana vielä silloinkin. Tosin uskon, että teknologia kehittyy seuraavan 10 vuoden aikana jo niin, ettei tarvita enää edes hiirtä ja näppistä. Jos vaan puhumaan pystyy, niin palstaillakin voi ihan vaan äänikomennoilla. Ei kivut eikä muutkaan ongelmat ja vaikeudet poistu valittamalla. Vertaistuki on ihan hyvä, mutta vertaistukea voi saada vain saman kokeneilta. Turha valittaa sellaiselle, joka ei ymmärrä yhtäänm, mistä toinen edes puhuu. Silloin on parempi jutella vaikka kissalle tai peilikuvalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin.
Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti
Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?
Aloittaisin small talkilla ja siitä se sitten lähtee. Kohta mulla olisi uusia ystäviä.
Ei välttämättä. Vanhukset on oikullisia. Ja heillä on rajoituksensa. Yksi ei kuule ja toinen ei tajua. Yhtä ei kiinnosta ja joku puhuu omiaan koko ajan. Joku nukkuu ja joku vain tuijottaa sua ja joku vaan näprää jotain käsissään. Jonkun puheesta et saa pirullakaan selvää. Onnen kauppaa, jos sieltä kaverin saisit.
Terveisin kirjastohenkilö, joka kävi kaksi kertaa vanhusten keskustelukerhossa juttelemassa lukemisesta, lukumuistoista, lapsuuden kirjastokokemuksista, niin helpolla ja matalalla tasolla kuin suinkin. Siellä oli tasan kaksi vanhusta, jotka oikeasti olivat ajan tasalla ja innostuneita ja juttelivat, toki paljon muustakin kuin varsinaisesta aiheesta. Muut vain istuivat. Toinen oli mies ja toinen nainen. Ihan mukavaa oli, mutta enpä yhtyisi ajatuksiasi ystävyyssuhteiden muodostumisista.
Jos ne vanhukset olisivat jotain 60-70 -vuotiaita, niin sitten varmaan nappaisikin, mutta sen ikäiset ei vielä missään vanhuskerhoissa ole.
Nro 167: "Arveletko tässä olevan kyse juttujen kiinnostavuudesta? Kiinnostavat lapsia? Samat toistuvat valitukset? "
Juuri näin. Vanhus hluaa puhua itseään kiinnostavista asioista. Ei vanhusta kiinnosta, kiinnostaako kuulijaa. Olipa kuulija sitten oma lapsi tai joku seurakunnan eläkeläiskerhon vanhus. Mä menen taas huomenna isän luokse kahville, Viime sunnuntaina kuuntelin kahden tunnin luennon rakennustekniikan fysiikasta. Huomenna voi olla vuorossa konserttisalien akustiikka (on ollut jo monta kertaa elämäni aikana) tai vaihtoehtoisesti lentokoneturbiinien meluntorjunta. Koska kyseessä on isäni, mä kuuntelen, vaikkei aihe kiinnostakaan. Ja isälle on tärkeää, että mä kuuntelen, vaikkei mua kiinnostakaan. Joku vieras vanhus ei jaksaisi isän juttuja kuunnella vaan haluaisi kertoa omia juttujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni kävi "kunnan virikekehossa", 1 päivä viikossa. Oli 90 kun aloitti. Aamupala, lounas, iltapäiväkahvit. Taksi haki ja toi kotiin.siis maksullinenha se oli, oliko jotain yli 20 euroa kerta.
Ryhmät oli pieniä, 10 henkeä. Ensin oli vireitä vanhuksia, sisko viihtyi. Henkisesti vireitä.
Sitten tuossa iässä väki vähenee, viime syksynä aloitti, koko porukka vaitonaista toljottavaa porukkaa. Entisiä tuttuja tuli yksi samanikäinen mies ja kaksistaan he osallistuivat virikekeskusteluihin, uutisiin, muisteluihin jne. Muut torkkuivat ha toljottivat tai höpisivät puuta heinää. Sisko oli tympääntynyt mutta "jossainhan sitä pitää käydä." Hän lokakuussa menehtyi, tuli paikka virkistystoimintaan jollekin muulle.
Todellakin, omia asioitaan toistuvasti paasaava vanhus ei kestä muiden, samanlaisten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseen käpertyminen on normaali psyykkinen ilmiö vanhuudessa. Ei kiinnosta muut ihmiset, ei mikään uusi. Halutaan kuuntelija omille muisteluille ja harvoille jäljellä oleville mielenkiinnonkohteille. Empatia katoaa, sosiaalisuus katoaa. Muututaan taas pieniksi ja haluttaisiin vain ottaa vastaan hoivaa ja huomiota.
Tämä tiedetään normaaliksi, mutta ei ole mitenkään yhteensovitettavissa tämän itsemääräämisoikeuden, kotona paras-ajattelun tai nykytyöelämän kanssa. Ei ihme, että tulee ongelmia. Isoja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eläke ei ole 1300 jos on leskeneläke lisäksi, hyvä laps. Likikään kaikki eivät asu omistusasunnossa, esimerkkini oli tutustani. Tuossa vieressä on kaupungin vuokratalo, mummoja ja pappoja näyttää asukkaat etupäässä olevan, yhtää. Lasta en ole koskaan pihassa nähnyt.
Kylöä nyt pitää vanhoja kaivertaa, etkö ees häpeä?"
Minun äidillä oma eläke leskeneläkkeen kanssa on vajaat 1400 euroa nettona. Ihan hyvin hän sillä rahalla pärjää vaikka maksaa omakotitalon kulut, ruuat ja ostaa palveluja kotiin.
Minä "laps" olen kuusikymppinen. Miehen kanssa ollaan puhuttu, että jos tässä myöhemmin myydään tämä meidän asunto ja muutetaan vuokralle. Kaupungin vuokratalo on ihan hyvä vaihtoehto, jos asunnon saa sieltä mistä haluaa. Kummasti kuvittelet, että kaikk
Kyllä on jätti. Jätti verrattuna siihen, mikä osuus nyt jää työtätekevälle käteen, sillä siitä viedään eläkekassaan valtava siivu nylyeläkeläisiä varten. Ja jätti verrattuna siihen, mitä nykytyössäkäyvä tulee omassa eläkäiässä saamaan, sitten kun yli 70-vuotiaana sinne pääsee. Eli kyllä on jätti. Melko yksiselitteisesti.
"Ja toivon todella, että minua ei kukaan joutuisi ainakaan kovin pitkään huoltamaan ja mahdollisia oikkujani sietämään. Olen lapselleni sanonutkin, että heti kun alan olla yhtään voimillekäypä vanhus, laita minut laitokseen, älä ala minua hyysäämään. Ei tarvitse tuntea omantunnon tuskia. Tottakai haluan nähdä joskus jälkeläisiä ei, mutta en odota heistä minulle mitään hoitajaa. Sitä varten on ammattilaiset."
Mistäköhän kuvittelet lapsesi taikovan sen latoitksen sulle??
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä ahneutta. Ei malteta odottaa ees vanhuksen kuolemaa vaan jankutetaan hyvistä eläkkeistä, vois rahat antaa lapsilleen. Minkäikäisiä on vanhuksen lapset? Iltapuolen ahneita ihmisiä.
Mun appivanhemmat kokevat asian juuri näin. Jos ehdotamme, että he ostaisivat sitä apua ja palvelua, sen sijaan, että odottaisivat sitä meiltä, he kokevat tulevansa ryöstetyiksi. Ja nimenomaan meidän taholta ryöstetyiksi. Tätä en voi mitenkään ymmärtää. He ovat kuitenkin saaneet nauttia vapaasta elämästä terveinä eläkeläisinä lähes 20 vuotta. Tulla ja mennä matkustellen, harrastaen ja mökkeillen. Mitään eivät ole tehneet omien vanhempiensa hyväksi aikanaan. Mitään tästä oikeudesta omaan vapaa-aikaan ei nyt kuulu meidän lapsilleen. Vaan pidetään orjina ja jos yritetään laittaa rajoja, niin haukutaan ahneiksi ja laiskoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä ahneutta. Ei malteta odottaa ees vanhuksen kuolemaa vaan jankutetaan hyvistä eläkkeistä, vois rahat antaa lapsilleen. Minkäikäisiä on vanhuksen lapset? Iltapuolen ahneita ihmisiä.
Mun appivanhemmat kokevat asian juuri näin. Jos ehdotamme, että he ostaisivat sitä apua ja palvelua, sen sijaan, että odottaisivat sitä meiltä, he kokevat tulevansa ryöstetyiksi. Ja nimenomaan meidän taholta ryöstetyiksi. Tätä en voi mitenkään ymmärtää. He ovat kuitenkin saaneet nauttia vapaasta elämästä terveinä eläkeläisinä lähes 20 vuotta. Tulla ja mennä matkustellen, harrastaen ja mökkeillen. Mitään eivät ole tehneet omien vanhempiensa hyväksi aikanaan. Mitään tästä oikeudesta omaan vapaa-aikaan ei nyt kuulu meidän lapsilleen. Vaan pidetään orjina ja jos yritetään laittaa rajoja, niin haukutaan ahneiksi ja laiskoiksi.
En ymmärrä. Minun ei tulisi mieleenkään pyytää miniöiltä apua saati lapsilta. Miksi miniät esim siivoaisivat minulle kun heilläkin käy siivoaja?
Tietysti esim käydessään saattavat laittaa ruokaa ja hoitaa tiskit jne
Kun lapset on kaukana on ikäänkuin sinkku, on pärjättävä. Ja niinkauan pärjää kun pää pelaa. Sinkkusisareni 93 hoiti asiansa loppuun asti, ainoa palvelu 1 päivä viriketoimintaa viikossa ja itse tilattu ja maksettu siivous kerran kuussa.
Ettette nyt vaan monikin suotta sotkeennu ja rupea määräilemään vanhempienne tai appivanhempien asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eläke ei ole 1300 jos on leskeneläke lisäksi, hyvä laps. Likikään kaikki eivät asu omistusasunnossa, esimerkkini oli tutustani. Tuossa vieressä on kaupungin vuokratalo, mummoja ja pappoja näyttää asukkaat etupäässä olevan, yhtää. Lasta en ole koskaan pihassa nähnyt.
Kylöä nyt pitää vanhoja kaivertaa, etkö ees häpeä?"
Minun äidillä oma eläke leskeneläkkeen kanssa on vajaat 1400 euroa nettona. Ihan hyvin hän sillä rahalla pärjää vaikka maksaa omakotitalon kulut, ruuat ja ostaa palveluja kotiin.
Minä "laps" olen kuusikymppinen. Miehen kanssa ollaan puhuttu, että jos tässä myöhemmin myydään tämä meidän asunto ja muutetaan vuokralle. Kaupungin vuokratalo on ihan hyvä vaihtoehto, jos asunnon saa sie
Älä viitsi kirjoitella ikäänkuin pitäisit muita tyhmiä tota kliseeketjuasi. Kaikki, jotk 90-luvun puolella olivat työelämässä maksoivat tuota tel-maksua, minäkin koritettuna vuoteen 2010. Se on sinulle vähennnyspuolella vähentää verotusta.
Eläkkeet määräytyy työtulojen mukaan, ei voi saada jätte-eläkettä jos on ollut pienituloinen. Mitä suuri osa tavistyötä tehneet eläkeläiset on.
Katkeruus ja kateus syö ihmistä sisältä, näkyy naamasta, saa kaupassa tiuskimaan vanhuksille ja viskomaan heidän kärryjään.
Etkö ole huolissasi? Noin paljon dementiaa ja jää vielä puhelin auki.
Ja asuu yksin.