Asuuko joku kerrostalossa, jossa on pääosin hiljaista?
Täällä on jatkuvaa ryskettä, töminää, pauketta, imurin kolistelua, koiran hauketta, vauvan itkua, kovaäänistä puhetta, pallon heittelyä jne. Tuun hulluksi.
Kommentit (121)
Asumisoikeus asunto, hiljaista on.
Kyl. Täällä ei kuulu inaustakaan. No naapurin vauvan itku kuuluu vaimeesti joskus, kuten myöskin toisen naapurin kovaääniset aivastukset. Kukaan ei popita räppiä nupit kaakossa, eikä muusikot rämppää soittimiaan (tuntia pidempään). Koirat haukkuu mutta ei jatkuvasti.
Kun muutin tähän niin ekan viikon ihmettelin, et asuuko täällä ketään ku oli niin hiljasta. Edellisessä kämpässä naapurin päihdesairailla oli 24/7 disco auki ja joka toinen päivä sinitakit ovella.
Olen tottunut elämän ääniin niin mua ei haittaa.
Ei juma, imurin kolistelua? Kaikesta ihmiset jaksaakin valittaa.
Meillä miehen kanssa kaksi asuntoa ja molemmissa muuten hiljaista, mutta yläpuolelta kuuluu töminää ja kolinaa, koska eristys niissä väleissä huono. Asutaan vieläpä pk-seudun lähiössä.
Juu, pienkerrostalo, hiljaista on:)
Asuin ennen. Keski-ikä oli varmaan 60 vuotta. Ideaalinen vuokra-asujalle.
Kyllä ja kyseessä vielä 60-luvun opiskelija-asunto, jossa kyllä joitakin ääniä kuuluu rappukäytävästä mutta pääasiassa hiljaista
Vierailija kirjoitti:
Rakentamisestahan se on kiinni.
Niin on. Voisitko sinä tai joku muu avata millaiseen kerrostaloon kannattaa muuttaa? Esim. niissä vanhoissa jugendtaloissa, joissa on leveät ikkunalaudat ja paksua jykevää tiiltä ulkoseinät. Voi asuntojen väliset seinät tai välikatot olla ohuen ohuita ja kaikki kuuluu läpi.
Meillä on lähes aina hiljaista. Kuuluu tietty joskus, kun yläkerrassa imuroidaan, mutta se ei häiritse millään tavalla. Ainoa häiritsevä ääni on poraus, mutta sillehän ei mitään voi. Jokaisen on joskus porattava.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaankin sinkku, jolla ei käy vieraita, et kuuntele musiikkia, et katso telkkaria, et puhu puhelimessa, sulla ei ole lemmikkejä. Teet kotona etätyötä ja vaadit, että ympärilläsi olisi täydellinen hiljaisuus myös päivällä?
Ja sinä olet naapureidesi inhokkimöykkääjä. Muuta omaan mökkiin pellonkeskelle.
Nyt asun. 60-luvun alussa rakennettu talo Hermannissa, talon sisältä mistään ei kuulu yhtään mitään, olen ihan ihmeissäni. Entinen kämppä Kalliossa oli yhtä helvettiä, kanankakkaseinät ja möykkäävät naapurit. Ainoa häiriö täällä nykyisessä on koira jota ulkoilutetaan aamuisin pihalla. Koira ei koskaan hauku sisällä, mutta ulkona pihalla aina haukahtelee aamuisin.
Tämä nykyinen on kyllä huopatossutehdas. Ihmettelen ettei kukaan edes keittiön kaappien ovia paukuta, Kalliossa se oli ihan vakiokamaa, naapuri paiski kaappien ovia aina tunnin päivässä ja kaapit olivat kiinni meidän välisessä seinässä. Tässä nykyisessä ei kuulu kaapinovien pauketta mistään.
Miksi ihmeessä pitäisi olla niin hiljaista. Kerrostaloelämään kuuluu äänet ja elää saa ihan normaalisti
Minä. Yksityinen taloyhtiö, Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Ei juma, imurin kolistelua? Kaikesta ihmiset jaksaakin valittaa.
Tämäpä juuri. Nykyään kun valitetaan ihan normaaleista asioista. Kusi sukassa pitäis ollaomassa kodissa
Vierailija kirjoitti:
Ei juma, imurin kolistelua? Kaikesta ihmiset jaksaakin valittaa.
Et ole ilmeisesti asunut tällaisen tapauksen naapurissa :D Hakkaa lattialistoja ja huonekaluja imurin suulakkeella. Monella on siivouksessa ilmeisesti sellainen ideologia, että mitä kovempaa meteliä saa aikaan, niin sitä puhtaampaa tulee (mattojen tamppaus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juma, imurin kolistelua? Kaikesta ihmiset jaksaakin valittaa.
Et ole ilmeisesti asunut tällaisen tapauksen naapurissa :D Hakkaa lattialistoja ja huonekaluja imurin suulakkeella. Monella on siivouksessa ilmeisesti sellainen ideologia, että mitä kovempaa meteliä saa aikaan, niin sitä puhtaampaa tulee (mattojen tamppaus).
Itse en lattialistoihin ja huonekaluihin imurilla töki, mutta yläkertalaisella se on tapana, vaan eipä minua haittaa. Kukin tyylillään ja imurointi kestää vaan jonkin aikaa
Minä asun sata metriä merestä satavuotiaassa paksusta hirrestä tehdystä kaksikerroksisessa talossa jossa on kahdeksan asuntoa. Hirttä pitkin eivät äänet kantaudu eikä esim. naapureitten veskin vedot kuulu lainkaan. Pakkanen ja kova merituuli joskus nurkkia paukuttelevat. Helsingissä 45 vuotta elementtitaloissa asuneena ja naapureitten kusen lorottamisia kuunnelleena arvostan tätä kovin. Merenpuoleisten huoneitten ikkunoista näkyy kivasti Rankin saarikin. Oi tätä akattoman puolivallattoman eläkeukon elämää! Oma tupa, oma lupa, vaikka panisi väliseinät kaikista huoneista nurin!
Just tällä hetkellä on rauhallista hetken. Mutta kerrostalo ja lähitie ei ole aina hiljainen. Peitän ääniä tietyllä metodilla ja nikseillä.