Asuuko joku kerrostalossa, jossa on pääosin hiljaista?

Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Kuulin kun naapuri lähti kauppaan, ainoa häiriö tälle päivälle.

Minä pääsin muuttamaan viime syksynä ihan superrauhalliseen taloon, täällä korkeintaan vaan naapurin ovi kolahtaa. 

MInä asun joo, mutta olen aika hiljainen itsekin, samoin koirani. Lapset on jo maailmalla. Eipä ole hirveästi valitettu.

Minä asun, rapussa on 18 asuntoa, kaikissa asuu osakkeenomistaja itse, uusiosuomalaisia ei ole. Asukkast eivät tunne toisiaan ,  kivitalossa on kunnon seinät, kaikki käyvät töissä tai ovat eläkkeellä. On niin hiljaista välillä että epäilen ovatko kaikki kuolleet.

Meilläkin on hiljaista. Oletan että juuri omistusasunnot joissa omistaja itse asuu ovat niitä hiljaisia. Toki meidänkin talossa juuri minun naapurini on vuokralla ja vuokralainenkin on vaihtunut noin 3 vuoden välein. Hiljaisia vuokralaisia ovat olleet. Kaikki kerrostalot joissa itse olen asunut ovat olleet hiljaisia. Sen vuoksi ihmettelenkin missä ne mölytalot ihan oikeasti ovat. 

En asu! Olen tamperelaisessa lähiössä vuoden 2001 kerrostalossa. Aivan kaikki kuuluu läpi varsinkin kaappien ja roskisten avaus ja sulkeminen kun niissä on sellaiset vetomekanismit jotka takaavat että menevät paukkuen kiiinni.

🙋 Asun ylimmässä kerroksessa.

Vanhemmat asuvat vuonna 2013 rakennetussa talossa junaradan varrella siellä ei myöskään kuulu mitään.

Itse asun rivarissa ja täytyy vaan koettaa muistaa että voisi sitä paskemmassakin kämpässä asua vaikka välillä seinänaapurilla on joku vaikean kävelyn päivä ja läpsyttelee jalkojaan maahan taaperomaisesti.

Meillä kuuluu meteliä, mutta ei siitä voi naapureita syyttää vaan äänieristys on olematon. Jos tänne oikeasti muuttaisi joku meteliperhe, meno olisi varmasti sietämätöntä. 

Tämä on siis pieni kerrostalo ja asukkaat yksieläjiä tai pariskuntia. Pelkkiä yksiötä ja kaksioita koko talossa. 

Yläkerran aivoton pentu rääkyy illat, yöt ja aamut. Vellihousuvanhempansa lässyttävät. Ja välillä kaadetaan lelulaatikoita matottomalle lautalattialle ja lässytetään aivottoman pennun kanssa, joka nauraa räkättää kovaan ääneen kunnes alkaa yhtäkkiä rääkyä kun kaikki ei mennytkään niin kuin prinssi/prinsessa halusi. Ja sitten vanhemmat taas lässyttävät.

Muuten on hiljaista ja rauhallista, mutta tuo aivoton perhe saisi muuttaa helvettiin täältä.

Asun 80-luvun osaketalossa jossa suht monessa asuu vuokralaisia. Muuten on rauhallinen talo paitsi yksi naapurirapun huoneisto jossa kolistellaan ryskätään, paukutetaan ja tömistellään aamusta iltaan, arjet ja viikonloput, juhlapyhätkin. Yhtenään kuuluu ärsyttävä  ääni kuin raskasta huonekalua vedettäisiin pitkin lattiaa. En tiedä onko asukas omistaja vai vuokralainen. Tuntuu kuin asunnossa toimisi joku verstas tai työpaja. Kun tietäisi kenelle tällaiseen puuttuminen kuuluu: yksittäiselle osakkeenomistajalle,  isännöitsijälle vai taloyhtiön hallitukselle. Olen suunnitellut vieväni kirjeen postiluukkuun mutta tuskin mitään auttaa. Kai se on alistuttava ja muutettava pois itse. 

Asun, mutta ei johdu naapureista, vaan erinomaisesta äänieristyksestä. Meluisin talo oli kalliin alueen kalliisen asuntojen omistusasuntotalo. 

Joo. Meteliä on vähän ja silloin kun sitä on, se on usein esim. naurua, joku laulaa, koira haukkuu hetken jotain, eli ihan kivoja elämän ääniä. Yläkerran naapuri joskus könyää humalassa, mutta ei joka viikonloppu ja sekään ei ole kuin kaatuilua, eikä esim. mitään bile-mesoamista

Pääosin hiljaista, omistusasuntoja ja suurin osa osakkaista eläkeläisiä. Muutama lapsiperhe, yhden mukulat juoksi ja kiljui jo aamuvarhaisesta lähtien, käytiin huomauttamassa säännöistä ja sen jälkeen ollut rauhallista. Vielä kun tuo keuhkojaan jo useamman kuukauden 24/7 pihalle yskinyt tapaus tekisi jotain yskälleen (tai vaikka heittäisi lusikan nurkkaan)niin olisi hiljaista kun huopatossutehtaalla.

Hiljaista on täälläkin, joskus kuuluu rapusta ovenkolahdus, tai hiljaista puhetta. Eipä juuri muuta. 

Kaupungin vuokratalo jostain 70-luvin puolivälistä 

Nyt täällä sitte alkoi joku poraamaan 😂

Asun. Täällä ei koskaan kuulu mitään ääntä. Taloni sijaitsee Oulun keskustassa ja on vuokratalo. Tykkäisin siitä, että olisi elämän ääniä, mutta ei täällä ole.

Mun aikuinen lapsi asuu uudessa krs- talossa vuokralla, kun on vielä opiskelija. Todella hiljaista yltä päivää. Uusissa on jo lainmukaan paremmat äänieristykset. 

Mä asun omassa osakkeessa, 80- luvun talo, huonot äänieristeet, ihan kaikki kuuluu läpi.

Minä asun ja tämä rauhallisuus on niin ihanaa. Yöt saa nukkua rauhassa, edes viikonloppuisin ei kuulu mitään riehumista. Teen toisinaan etätöitä, ja päivisinkin on hiljaista, joten töihin voi keskittyä kunnolla. Olen asunut todella äänekkäässä kerrostalossa, ja mun seinänaapuri oli ihan kauhea. Talo oli vanha, mitään äänieristystä ei ollut. Naapurini riehui joka viikonloppu, aloitti perjantaina klo 18 ja jatkoi sunnuntaiaamuun. Se ei oikeasti ole hauskaa, kun et saa moneen yöhön nukuttua kunnolla. Kun äänieristystä ei ole, heräät silloin kun naapurikin herää. Kun jokainen pieru ja haukotuskin kuuluu läpi, niin voitte kuvitella, miten voimakkaasti musiikki ja biletys kuuluu. Nyt on ihanaa, kun saa hyvät yöunet. Joskus toisinaan kuuluu kodinkoneiden äänet, mutta ei se haittaa. Sen meluhelvetin jälkeen, jonka keskellä elin, niin mikään pyykkikoneen ääni ei tod haittaa. Minusta tuntuu (varmaksi nyt en tietenkään voi sanoa) että muutkin asujat tykkäävät siitä, kun asuinrakennus on rauhallinen. Kyllä se vaikuttaa mielialaan paljon, että saa asua rauhassa.

Meillä on aina hiljaista. 27 asuntoa, puolet suunnilleen omistusasuntoja, joissa asuu iäkkäitä ja puolet nuoria vuokralaisia. On ilo huomata, miten fiksua tuo nuoriso on. Hiljaisia, siistejä ja kohteliaita, ystävällisiä meille toinen jalka haudassa olevillekin. HYVÄ TE!