Yksinäisyys on pahasta, mutta entä jos ei vaan löydä luotettavia ja arvostettavia ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Tämä. Samalla harva osaa olla hyvää seuraa toisilleen. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa osataan paremmin. Tiedetään, ettei se naapurin tervehtiminen ja säästä juttelu ole turhaa, vaan inhimillisesti perustärkeää hermoston resetointia, vaikkei noita sanoja tunnettaisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Päihdeongelmat ja muut riippuvuudet on yleisempiä kun ei ole tuota normaalia ihmisten välistä dopamiinin saantia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä - valheita - ohareita... miksi ihmeessä asetat itsesi sellaiseen asemaan ystävyyssuhteessa, että tämmöistä voi sattua / tämmöinen voi sattua ja pahasti? Suosittelen hommaamaan kavereita ystävien sijaan. Ei toisissa kuulu roikkua ja heihin elämäänsä ripustaa, jos ei ole parisuhde kyseessä, eikä oikein sittenkään.

Kaikki eivät ole niin paatuneita, etteikö sattuisi ystävän paskatemput. Kaikilla ei myöskään ole parisuhdetta tai edes perhettä.

Tuleeko joku iso paskatemppu ihan yllätyksenä? Vai tuleeko vastaan pieni juttu, josta terveessä suhteessa toinen ottais eka etäisyyttä enemmän tai vähemmän? 

Onsk se paskatemppu vaikka, että ei auta kun ystävällä on tarve? Onko odotuksena, että aina pitä auttaa? Meneekö auttaminen muuten vaan yhteen suuntaan? Kun minä olen aina auttanut, niin toisenkin pitää? Haiskahtaa vähän läheisriippuvuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Toivoisin, että tämä tajuttaisiin Suomessa enemmän. Että ihmiset on luonnostaan laumaeläimiä ja pyrittäisiin hyvään laumailuun eikä siihen, että yksin pitää kaikesta selvitä. 

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Haasteen tästä tekeekin se, että jokainen määrittelee itse, mikä on juuri hänelle riittävän hyvää seuraa. Myös sille toiselle seuran pitää olla riittävän hyvää. Jonkinlainen kohtaanto-ongelma. Jossain on ihminen, joka olisi minulle riittävän hyvää seuraa ja myös minä hänelle, mutta mistä tämän ihmisen löydän. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinäisyys olisi pahasta? Ei ainakaan mulle ole. En kärsi yksinäisyydestä vaan tykkään olla yksin. En jaksa enää adaptoitua muiden tarpeisiin, tunteisiin ja juttuihin, ei kiitos, olen omavarainen.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinäisyys olisi pahasta? Ei ainakaan mulle ole. En kärsi yksinäisyydestä vaan tykkään olla yksin. En jaksa enää adaptoitua muiden tarpeisiin, tunteisiin ja juttuihin, ei kiitos, olen omavarainen.

Sama.

Ei ainakaan äppien kehittäjiä tunnu tämä kiinnostavan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Haasteen tästä tekeekin se, että jokainen määrittelee itse, mikä on juuri hänelle riittävän hyvää seuraa. Myös sille toiselle seuran pitää olla riittävän hyvää. Jonkinlainen kohtaanto-ongelma. Jossain on ihminen, joka olisi minulle riittävän hyvää seuraa ja myös minä hänelle, mutta mistä tämän ihmisen löydän. 

Tälle äppi-vastaus

Ei pelkästään äpin kautta voi tietää kuka on hermostotasolla hyvää seuraa. Jotain osviittaa voi saada esim. elämäntavoista. Mutta se todellinen yhteensopivuus selviää vasta kohdatessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä - valheita - ohareita... miksi ihmeessä asetat itsesi sellaiseen asemaan ystävyyssuhteessa, että tämmöistä voi sattua / tämmöinen voi sattua ja pahasti? Suosittelen hommaamaan kavereita ystävien sijaan. Ei toisissa kuulu roikkua ja heihin elämäänsä ripustaa, jos ei ole parisuhde kyseessä, eikä oikein sittenkään.

Kaikki eivät ole niin paatuneita, etteikö sattuisi ystävän paskatemput. Kaikilla ei myöskään ole parisuhdetta tai edes perhettä.

Tuleeko joku iso paskatemppu ihan yllätyksenä? Vai tuleeko vastaan pieni juttu, josta terveessä suhteessa toinen ottais eka etäisyyttä enemmän tai vähemmän? 

Onsk se paskatemppu vaikka, että ei auta kun ystävällä on tarve? Onko odotuksena, että aina pitä auttaa? Meneekö auttaminen muuten vaan yhteen suuntaan? Kun minä olen aina a

Mulle on käynyt pitkähkössä parisuhteessa (10 v avioliitto) niin, että toinen vain lähti. Ei selityksiä, ei riitoja, ei anteeksipyyntöä. Menetin samalla lapseni, kun romahdin äkillisestä paskatempusta niin, että jouduin osastohoitoon, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Puoliso ei toki ollu täydellinen. En minäkään ole. Ei kai kukaan?

Millaisesta asiasta pitäisi ottaa etäisyyttä, kun avioliitossa eletään ja yhteinen lapsikin on olemassa? Uskon, että hyväksytään helpommin harmittaviakin asioita kuin jos ne tapahtuisivat esim. tapailuvaiheessa tai seurustellessa. En tarkoita mitään pettämisiä, vaan esim. kumppanin ajankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Toivoisin, että tämä tajuttaisiin Suomessa enemmän. Että ihmiset on luonnostaan laumaeläimiä ja pyrittäisiin hyvään laumailuun eikä siihen, että yksin pitää kaikesta selvitä. 

Ei onnistu. Meillä on niin vahva metsäläisperimä. Korkeintaan ne yksilöt avartuvat ulospäin, jotka ovat asuneet pitempiä aikoja jossain ulkomaassa, missä eri meininki. Silloin alkaa tajuta, millainen mörrikansa olemme.

Terveisin Porista. 😏

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään äpin kautta voi tietää kuka on hermostotasolla hyvää seuraa. Jotain osviittaa voi saada esim. elämäntavoista. Mutta se todellinen yhteensopivuus selviää vasta kohdatessa. 

Oikeanlaisen äpin kautta voisi kuitenkin selvittää ainakin sen, onko toisella ylipäätään samanlaiset odotukset ystävyydestä ja onko sellaisia kiinnostuksenkohteita, jotka jollain tavalla yhdistäisivät. Jotkut tykkäävät keskustella syvällisiä ja toiset taas kaipaavat enemmän rentoa hauskanpitoa. Mä esim olin nuorena  kovakin maailmanparantaja, mutta iän myötä ei enää ole kiinnostanut. Sopivalla tuulella olessani saatan jaksaa keskustella vaikka siitä, onko muilla planeetoilla elämää tai mitä kuoleman jälkeen on vai onko mitään, mutta jos olen vähänkään väsynyt, niin rento huumori iskee silloin paremmin. Ja yleensäkin syvällinen keskustelu jostain aiheesta edellyttää, että molemmilla on siitä aiheesta riittävästi tietoa. Jos vain toinen tietää aiheesta paljon ja toinen taas ei mitään, niin siitä syntyy vain tietävämmän pitämä luento eikä syvällistä keskustelua. Kumpikaan ei saa siitä silloin yhtään mitään. Paitsi tietty siinä tapauksessa, jos se tietämätön haluaa saada siitä aiheesta tietoa ja se tietävä tykkää luennoida. 

No joo, kun muutaman kerran pettyy ns ystäviin , niin kyllä tulee valittua taas tiheällä kammalla.

Vaikee muuttaa ajattelutapojaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn tätä mielen fysiologian kautta. Ihminen tarvitsee toista resetoimaan omaa hermostoaan. Riittävän hyvän seuran puute on valtava stressitekijä siinä missä väkivaltainen suhdekin.

Keho ja mieli tarvitsee oksitoniinia ja dopamiinia, joita myös saa läheisessä ihmissuhteessa. Tarve epäterveelle dopamiinille on tällöin vähäisempi.

Toivoisin, että tämä tajuttaisiin Suomessa enemmän. Että ihmiset on luonnostaan laumaeläimiä ja pyrittäisiin hyvään laumailuun eikä siihen, että yksin pitää kaikesta selvitä. 

YÄK! 🤢🤢🤢🤢 Ihan rupes oksettaa 🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertääkö jossain joku yksinäisyyspoliisi vahtimassa onko sulla ystäviä, jne? Yksinäisyys on pahasta, jos siihen itse suhtautuu negatiivisesti ja kokee olevansa jollakin tapaa uhri. 

Onpas älytön ja epäempaattinen kommentti. Meillä on ihan järjestöjä ja kampanjoita eri väestöryhmien yksinäisyyden vuoksi, ilmiö on todellinen ongelma koska ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. 

Sinun kommenttisi puolestaan on irti realiteeteistä. Eivät yksinäiset ole mitään uhreja. Yksinäisyyteen on aina jokin syy. Sillä kyllä mukavien ihmisten seuraan kaikki haluavat. Joten yksinäisyys on peiliin katsomisen paikka.

Siksi noiden järjestöjen apukaan ei ole mitenkään hyödyllistä, sillä nuo yksinäiset tarvitsisivat useimmiten ihan kunnon ammattilaisten apua. Sitä ei järjestöjen maallikoilta saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertääkö jossain joku yksinäisyyspoliisi vahtimassa onko sulla ystäviä, jne? Yksinäisyys on pahasta, jos siihen itse suhtautuu negatiivisesti ja kokee olevansa jollakin tapaa uhri. 

Onpas älytön ja epäempaattinen kommentti. Meillä on ihan järjestöjä ja kampanjoita eri väestöryhmien yksinäisyyden vuoksi, ilmiö on todellinen ongelma koska ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. 

Sinun kommenttisi puolestaan on irti realiteeteistä. Eivät yksinäiset ole mitään uhreja. Yksinäisyyteen on aina jokin syy. Sillä kyllä mukavien ihmisten seuraan kaikki haluavat. Joten yksinäisyys on peiliin katsomisen paikka.

Siksi noiden järjestöjen apukaan ei ole mitenkään hyödyllistä, sillä nuo yksinäiset tarvitsisivat useimmiten ihan kunnon ammattilaisten apua. Sitä ei järjestöjen maallikoilta

GET OUT! 🤬🤬🤬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertääkö jossain joku yksinäisyyspoliisi vahtimassa onko sulla ystäviä, jne? Yksinäisyys on pahasta, jos siihen itse suhtautuu negatiivisesti ja kokee olevansa jollakin tapaa uhri. 

Onpas älytön ja epäempaattinen kommentti. Meillä on ihan järjestöjä ja kampanjoita eri väestöryhmien yksinäisyyden vuoksi, ilmiö on todellinen ongelma koska ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. 

Sinun kommenttisi puolestaan on irti realiteeteistä. Eivät yksinäiset ole mitään uhreja. Yksinäisyyteen on aina jokin syy. Sillä kyllä mukavien ihmisten seuraan kaikki haluavat. Joten yksinäisyys on peiliin katsomisen paikka.

Siksi noiden järjestöjen apukaan ei ole mitenkään hyödyllistä, sillä nuo yksinäiset tarvitsisivat useimmiten ihan kunnon ammattilaisten apua. Sitä ei järjestöjen maallikoilta

"Ole oma itsesi" on maailmanluokan suurin valhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertääkö jossain joku yksinäisyyspoliisi vahtimassa onko sulla ystäviä, jne? Yksinäisyys on pahasta, jos siihen itse suhtautuu negatiivisesti ja kokee olevansa jollakin tapaa uhri. 

Onpas älytön ja epäempaattinen kommentti. Meillä on ihan järjestöjä ja kampanjoita eri väestöryhmien yksinäisyyden vuoksi, ilmiö on todellinen ongelma koska ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. 

Sinun kommenttisi puolestaan on irti realiteeteistä. Eivät yksinäiset ole mitään uhreja. Yksinäisyyteen on aina jokin syy. Sillä kyllä mukavien ihmisten seuraan kaikki haluavat. Joten yksinäisyys on peiliin katsomisen paikka.

Siksi noiden järjestöjen apukaan ei ole mitenkään hyödyllistä, sillä nuo yksinäiset tarvitsisivat useimmiten ihan kunnon ammattilaisten apua. Sitä ei järjestöjen maallikoilta

Mukavuus ei riitä. Jos olet tylsä, kukaan ei halua seuraasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertääkö jossain joku yksinäisyyspoliisi vahtimassa onko sulla ystäviä, jne? Yksinäisyys on pahasta, jos siihen itse suhtautuu negatiivisesti ja kokee olevansa jollakin tapaa uhri. 

Onpas älytön ja epäempaattinen kommentti. Meillä on ihan järjestöjä ja kampanjoita eri väestöryhmien yksinäisyyden vuoksi, ilmiö on todellinen ongelma koska ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. 

Sinun kommenttisi puolestaan on irti realiteeteistä. Eivät yksinäiset ole mitään uhreja. Yksinäisyyteen on aina jokin syy. Sillä kyllä mukavien ihmisten seuraan kaikki haluavat. Joten yksinäisyys on peiliin katsomisen paikka.

Siksi noiden järjestöjen apukaan ei ole mitenkään hyödyllistä, sillä nuo yksinäiset tarvitsisivat useimmiten ihan kunnon ammattilaisten apua. Sitä ei järjestöjen maallikoilta

Kaikilla yksinäisillä kun ei ole mitään korjattavaa ongelmaa.

Ongelma on joillain se, että ympärillä on ainoastaan ihmisiä, joiden kanssa ei löydä mitään yhteistä.

Miksei joku koodaa sovellusta josta voisi etsiä esim ihan lenkkiseuraa, leffaseuraa? Itse ainakin tykkäisin käydä jonkun kanssa kahvilla. Tai taidenäyttelyssä. Yms

Tinderistä sitten se sexi.