Iäkkäiden ihmisten lapset: tajuavato vanhempanne alkaa siirtää omaisuuttaan jo eläessään?
Vai ovatko niin itseensä keskittyneitä, kuten luulen, että eivät edes ajattele, että voisivat jo eläessään TALOUDELLISESTI auttaa?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Isä säästää rahojaan mulle perinnöksi. Ei vaan vieläkään usko että kieltäydyn perinnöstä kun en halua melkolailla purkukuntoista omakotitaloa vaivoikseni. Ja se olisi itselleni taloudellinen katastrofi. Olen koittanut sanoa että käyttäisi rahat itseensä siivous, ruoka ym palveluihin mutta ei. Olen kysynyt haluaisiko sitten antaa rahaa ennakkoon "perintönä" mutta ei. Pihtailee rahojaan ja rahat saa lopulta valtio. Ei kukaan mukaan sukulaisista halua hänen taloaan periä. Eikä rahaa hänellä kuitenkaan niin paljoa ole että sillä kattaisi omakotitalosta aiheutuvat remonttikustannukset (jos remontointi olisi enää edes mahdollista) tai purusta aiheutuvat kulut. Eikä tontistakaan saa niin paljoa rahaa että kannattaisi vaivaa nähdä asian eteen.
Tulen ihan hyvin omillani toimeen, mutta eniten ärsyttää se kun isä ei käytä rahoja edes itseensä. Eikä mene jakeluun että nämä hänen perinnöksi säästämänsä rahat menee taivaan tuuliin enkä
Sinähän puhut nyt kahdesta eri asiasta: purkukuntoisesta talosta ja rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos onkin köyhät vanhemmat ja ainoa omaisuus on heidän asuntonsa?
Höpö höpön. Rahaa!
AP
Mun äidin rahat meni jo amerikkalaiselle upseerille.
Aikanaan isovanhemmat jo jakoivat varallisuuttaan meille lapsenlapsille. Omat vanhempani ovat myös jakaneet meille lapsilleen noita verottomia maksimilahjoja jo pidemmän aikaa. Samoin ovat tehneet jotain perinnönjakosuunnitelmaa.
Kai sikäkin AP siirrät jo omaisuuttasi hyväntekeväisyyteen köyhien avuksi vai oletko niin itseesi keskittynyt kusimulqqu ettet tajua että voit jo eläissäsi AUTTAA??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä omaisuutta?
Mitä ihmettä tarkoitat?
AP
Mi-tä o-mai-suut-ta?
🤣
KIitos. Hauskinta pitkään aikaan av:lls.
Ei ollut muuta omaisuutta kuin asunto-osake johon äitini jäi asumaan isäni kuoltua. Muutama vuosi sitten houkuteltiin äitini myymään asunto ja muuttamaan esteettömään senioritaloon. Vuokra on tietenkin aivan eri luokkaa kuin velattoman asunnon yhtiövastike, mutta tehtiin laskelmat että hyvin sijoitettuina rahat riittävät satavuotiaaksi. Emme me kuusikymppiset tyttäret tarvitse ennakkoperintöä.
Tiedätkö, aloittaja, millainen loppu ahneella on?
Ei ja siksi siirrän lapsilleni omaisuutta sen mitä pystyn verottomasti antamaan.
Rahan tarve on nuorena ja nuorena aikuisena kovempaa kuin yli +50 vuotiaana, joten mielelläni rahaa siirrän. En näe, että rahattomuus jalostaa, jos samaan aikaan vanhemmat makaa ylimääräisen rahan päällä.
Tajuatko auttaa omia vanhempiasi ajoissa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut muuta omaisuutta kuin asunto-osake johon äitini jäi asumaan isäni kuoltua. Muutama vuosi sitten houkuteltiin äitini myymään asunto ja muuttamaan esteettömään senioritaloon. Vuokra on tietenkin aivan eri luokkaa kuin velattoman asunnon yhtiövastike, mutta tehtiin laskelmat että hyvin sijoitettuina rahat riittävät satavuotiaaksi. Emme me kuusikymppiset tyttäret tarvitse ennakkoperintöä.
Siis omaisuus sulaa palvelutalon vuokraan? Onpas hölmö valinta!
AP
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi luopua omaisuudestaan täysi-ikäisten lastensa hyväksi jo ennen kuolemaansa?
Taidat olla sitä tiettyä sukupolvea, joka sai paljon eikä jätä lapsilleen mitään.
Tämä minua joskus ihmetyttää, kun jotkut valittavat että vanhemmat käyttävät saamansa perinnön, vaikka eivät ole mitään sen eteen tehneet. Se kuulemma pitäisi antaa omille lapsille KÄYTETTÄVÄKSI. Näen tässä jonkinlaista kaksinaismoralismia.
Itse sain perintönä sellaista mitä en olisi tarvinnut. Olen niin hemmetin kiitollinen, että puolison äiti möi talon (omistivat puoliksi) ja pisti jakoon heti apen kuoltua kun sille ilmaantui ostaja, toki syy sekin että autottomana yksin maaseudulla oli hankalaa. Ei jäänyt perikunnalle tapeltavaksi. Oma puoliso antoi oman osuutensa äitinsä pitää ja samoin osa muistakin lapsista (heitä oli seitsemän, ja oikeasti oli, sillä yksi on sen jälkeen kuollut). Sen verran pieneksi jäi nuo osuudet ettei mennyt lahjaveroa. Perinnöstä luopuminen olisi siirtänyt meillä hankalan omaisuuden vain eteenpäin omille lapsilleni ja tarvittu maistraatin lupa luopumiseen. Kuulemma vaikea saada.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi luopua omaisuudestaan täysi-ikäisten lastensa hyväksi jo ennen kuolemaansa?
Koska haluavat helpottaa omien lastensa elämää? Tämä tietenkin vain, jos on varaa ja haluaa hyvää lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kai sikäkin AP siirrät jo omaisuuttasi hyväntekeväisyyteen köyhien avuksi vai oletko niin itseesi keskittynyt kusimulqqu ettet tajua että voit jo eläissäsi AUTTAA??
Ja omille lapsille on tietenkin siirretty muhkeat rahat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät tajua siirtää, enkä oikeastaan rahojaan edes kaipaa.
Sen sijaan olisi hyvä jos tajuaisivat järkeistää omistuksiaan ja myydä pois. Rahat voisivat käyttää itseensä ja vaikka helpomman kodin hankintaan.
Ihan älytöntä että kaksi raihnaista kasikymppistä pitävät isoa omakotitaloa, mitä eivät pysty enää ylläpitämään ja jonka rinnepihalla eivät uskalla edes talvella liikkua. Ja kesämökkiä jolla eivät juuri jaksa enää käydä ja joka ränsistyy pilalle. Ja lapsuuden kotipaikkaa jossa eivät käy koskaan. Ja isoa kallista venettä joka homehtuu pilalle trailerilla pihassa jne.jne.
En ymmärrä tätä joidenkin ihmisten intoa ajaa ihmisiä pois omasta kodistaan.
Hyvähän se olisi vaihtaa jos siellä ei enää pärjää, varsinkin jos jälkikasvu ja auttajat asuvat kauempana.
Ja ainakin tuossa edellisessä hankkiutua eroon noista muista omistuksista joilla ei tässä elämässä enää tule koskaan mitään tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä säästää rahojaan mulle perinnöksi. Ei vaan vieläkään usko että kieltäydyn perinnöstä kun en halua melkolailla purkukuntoista omakotitaloa vaivoikseni. Ja se olisi itselleni taloudellinen katastrofi. Olen koittanut sanoa että käyttäisi rahat itseensä siivous, ruoka ym palveluihin mutta ei. Olen kysynyt haluaisiko sitten antaa rahaa ennakkoon "perintönä" mutta ei. Pihtailee rahojaan ja rahat saa lopulta valtio. Ei kukaan mukaan sukulaisista halua hänen taloaan periä. Eikä rahaa hänellä kuitenkaan niin paljoa ole että sillä kattaisi omakotitalosta aiheutuvat remonttikustannukset (jos remontointi olisi enää edes mahdollista) tai purusta aiheutuvat kulut. Eikä tontistakaan saa niin paljoa rahaa että kannattaisi vaivaa nähdä asian eteen.
Tulen ihan hyvin omillani toimeen, mutta eniten ärsyttää se kun isä ei käytä rahoja edes itseensä. Eikä mene jakeluun että nämä hänen perinnöksi
Sinähän puhut nyt kahdesta eri asiasta: purkukuntoisesta talosta ja rahasta.
Ei voi ottaa vastaan vain toista. Se on joko koko perintö tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi luopua omaisuudestaan täysi-ikäisten lastensa hyväksi jo ennen kuolemaansa?
Taidat olla sitä tiettyä sukupolvea, joka sai paljon eikä jätä lapsilleen mitään.
Mä olen sitä sukupolvea, joka ei saanut mitään mutta on tienannut omaisuutensa itse. Lapsille jää jotain, mutta heillä on jo omat tulonsa ja nuorempi tienaa jo erittäin hyvin. Emme aio vanhana syödä vettä ja leipää ja jättää lääkkeitä ottamatta tai linnoittautua kotiin että kaikki jäisille lapsille, vaan kyllä me aiomme matkustella jos kunto kestää ja käyttää palveluja. Kysymys kuuluukin, aiotteko itse sitten vanhana kituuttaa että jälkipolvi saisi perintöä enemmän? Jotenkin epäilen. Nykyinen nuorten sukupolvi on oppinut jo lapsena vaatimaan. Näistä tulee ilkeitä vanhuksia aikanaan.
Kulutan itse omat rahani, perintöä ei jää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi luopua omaisuudestaan täysi-ikäisten lastensa hyväksi jo ennen kuolemaansa?
Taidat olla sitä tiettyä sukupolvea, joka sai paljon eikä jätä lapsilleen mitään.
Ja sinä olet taas se joka hokee joka ketjuun tuota taidat olla . . . eli turhake.
Munkin äidin tilinpäätös tulee olemaan negatiivinen.