Terapeutin mielestä "ei ole syyllisiä"

Vierailija kirjoitti:

Terapiasta ei ollut kauheasti hyötyä, koska terapeutti ei koskaan päässyt kiinni itse asiaan. Lapsen sairastuessa _voi_ myös parisuhteessa tulla ongelmia jos vastuu jää usein esimerkiksi juuri äidille, meillä näin ei kuitenkaan ollut. Näin jälkikäteen ajateltuna terapeutti (psyk. sairaanhoitaja, psykoterapeutti) oli varmasti aikaisemmin törmännyt tilanteeseen, jossa ongelmia oli nimenomaan parisuhteessa ja yritti käyttää tässä omaan kokemukseensa perustuvaa valmista ratkaisukaavaa. 

Kaikki terapeutit eivät sovi kaikille, ja valitettavasti kaikki terapeutit eivät ole hyviä.

Tämä on minunkin kokemukseni, että terapeutti päättää ilman riittävää taustaselvitystä mitä kaavaa hän toteuttaa. Ja asiakasta sitten tulkitaan sen kaavan mukaisesti. Näin tehdessään terapeutti päättää edetä itselleen helpointa reittiä eikä sitä reittiä mikä auttaisi asiakasta parhaiten.

Ja näin se meni minunkin kohdallani. Eli kyllä minä tiedän, että jollain voi olla vaikea myöntää omia tekoja tai vaikeaa puhua joistain asioista, mutta minulla se ei ollut ongelma. Silti sain kuulla monet kerrat miten minun on jostain syystä vaikeaa puhua asiasta x ja myöntää omia tekojani. No ei ollut yhtään vaikeaa. Mutta kun ne teot ei olleet sitä mitä terapeutti oletti, niin sitten mukamas kyse oli siitä, että minun oli vaikea puhua ja olla rehellinen. Olisi ilmeisesti pitänyt puhua jostain mitä ei ole edes tapahtunut.

Tuli selväksi, että tilanteeni ei noudattanut jotain terapeutin itse päättämää kaavaa, joka ei liittynyt mitenkään minun elämääni. Kaikki terapeutit eivät todellakaan ole hyviä.

Terapia ei ole mikään käräjäoikeus, joka julistaisi tuomiota syylliselle. Syyllisen hakeminen on ongelman ydin ja juuri se estää toipumisen. Terapialla tai millään maailmassa ei ole mahdollisuutta muuttaa menneisyyden kokemuksia tai sinun tunteitasi niistä tänään. Voit vain hyväksyä elämän epäreiluuden ja luopua vihastasi sekä vaatimuksestasi, että kaikki olisi toisin. Eli antaa anteeksi ja hyväksyä menneet, nykyiset ja tulevat. Samalla luovut ajatuksesta, että sinä määräät ja annat anteeksi myös itsellesi. Helppoa se ei ole, mutta mitään muuta ratkaisua ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Joka alalta löytyy niin huippuja, keskinkertaisia kuin huonojakin tekijöitä. Terapeutit eivät tee tässä poikkeusta. Kuten 154 kirjoitti, niin aina terapeutti ei välttämättä ymmärrä edes sitä, mikä on asiakkaan ongelmien juurisyy ja miten sitä olisi paras lähestyä. Itsellänikin on kokemusta terapeutista, joka ei ymmärtänyt, että meidän olisi pitänyt keskittyä niin sanotusti koko aidan uudelleen rakentamiseen yksittäisen aidan seipään säätämisen sijaan. Otin asian puheeksi hänen kanssaan mutta parannusta ei tapahtunut. Jälkikäteen olen miettinyt, että hänellä taisi olla oikeasti jotain hahmottamiseen liittyvää problematiikkaa ja kyvyttömyyttä sisäistää asiakkaan näkökulmaa, jos se poikkesi hänen omasta ajattelutavastaan.

Tästä näkee varsin vähän medioissa juttua, että terapia ei ole kaiken autuaaksi tekevää ihmeparannusta. Sillä sellaisena sitä pidetään. Kaikille suositellaan terapiaa, ja sävy on sellainen, että terapia on aina hyvä juttu. Terapian ongelmista ei juurikaan varoitella. Niitä ei ikään kuin voi olla olemassakaan.

On kuitenkin epärealistista ajatella, että jokainen terapeutti olisi hyvä työssään. Niin kuin millään muullakaan alalla kaikki eivät ole hyviä, niin ei terapia-alallakaan ole. Näin ollen huono terapeutti voi totta kai saada aikaan huonon lopputuloksen. Ja siltikin hän voi jatkaa huolettomasti turvattua työtään, kun mahdollinen valitus todennäköisesti todettaisi pikaisen läpilukemisen jälkeen aiheettomaksi, sillä asiakas tuskin pystyy vedenpitävästi mitään todistamaan.

Tämä aihe on tabu. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole mikään käräjäoikeus, joka julistaisi tuomiota syylliselle. Syyllisen hakeminen on ongelman ydin ja juuri se estää toipumisen. Terapialla tai millään maailmassa ei ole mahdollisuutta muuttaa menneisyyden kokemuksia tai sinun tunteitasi niistä tänään. Voit vain hyväksyä elämän epäreiluuden ja luopua vihastasi sekä vaatimuksestasi, että kaikki olisi toisin. Eli antaa anteeksi ja hyväksyä menneet, nykyiset ja tulevat. Samalla luovut ajatuksesta, että sinä määräät ja annat anteeksi myös itsellesi. Helppoa se ei ole, mutta mitään muuta ratkaisua ei ole.

Ai terapia ei ole käräjäoikeus? Noiden huonojen terapeuttien kohdalla se on juuri sitä.

Kaveri meni terapiaan. Johan alkoi sadella syytöksiä sekä kaverilta että terapeutilta minulle. Valtaosin en edes tiennyt mihin syytöksillä viitattiin. Selvästi kyse ei ollut minun todellisista tekemisistä, vaan jotain mielikuvituksen tuotteista, joihin minä olin valikoitunut syntipukiksi.

Tuo ei ollut terapia vaan käräjäoikeus. Vaikka terapiaksi sitä nimitettiin. Oikean, koulutetun tuomarin edessä olisin kyllä ollut paremmassa turvassa kuin tuon terapia-käräjäoikeuden tuomitsemana.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen väkivalta ei ole rikos eikä edes väkivaltaa. Lisäksi tuo on kovin subjektiivista.

Veikkaisin että olet terapiassa juuri sen takia, että hyväksyisit sen, ettei sinua vastaan ole tehty mitään rikollista eikä väärin ja että olet vain tyhmä.

Nyt puhut täyttä puppua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä terapeuttisi on oikeassa. Hyväksy menneisyys, ota opiksi ja jatka matkaa. Osa meistä traumatisoituu hyvin herkästi. Jos siis on uhkailtu itsarilla, haukuttu ja rikottu tavaroita, niin ei kuulosta maailman3 suurimmilta ongelmilta. Varmaan terapeuttiakin turhauttaa nykyajan lumihiutaleet. Anteeksi nyt vaan.

Sanoisin, että lumihiutale olet sinä. Jos otat itseesi, niin olet varmasti väkivaltaa harjoittava ihminen. Täällä toisten ihmisten alistaminen oikeuttaa sinua jatkamaan vahingollista käytöstäsi. Hae apua ja yritä muuttaa asennettasi ja suhtautumistasi lähisuhdeväkivaltaa kohtaan. Olet vaarallinen muille ihmisille, jos et opi empatiaa tai myötätuntoa. Niin ja: anteeksi nyt vaan.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole mikään käräjäoikeus, joka julistaisi tuomiota syylliselle. Syyllisen hakeminen on ongelman ydin ja juuri se estää toipumisen. Terapialla tai millään maailmassa ei ole mahdollisuutta muuttaa menneisyyden kokemuksia tai sinun tunteitasi niistä tänään. Voit vain hyväksyä elämän epäreiluuden ja luopua vihastasi sekä vaatimuksestasi, että kaikki olisi toisin. Eli antaa anteeksi ja hyväksyä menneet, nykyiset ja tulevat. Samalla luovut ajatuksesta, että sinä määräät ja annat anteeksi myös itsellesi. Helppoa se ei ole, mutta mitään muuta ratkaisua ei ole.

Ei pidä paikkaansa. Terapiassa on annnettava tilaa ja turvaa käsitellä kaikki mahdolliset tunteet. Ensin pitää antaa itsellekin lupa olla vihainen ja päästää viha ulos. Terapeutin tehtävänä on ohjata tässä ja olla tuomitsematta. Uhrin on pystyttävä ottamaan oma valta takaisin. Sitä se voimaantuminen on. Kyse on vallasta, joka on otettu häneltä pois. Esim. Raiskattu henkilöltä on otettu pois valta päättää, mitä hänen keholleen on oikeus tehdä. Sitä se väkivalta on, että toinen ihminen ottaa oikeudekseen sivuttaa toisen ihmisen itsemääräämisoikeuden. Väkivallantekijä käyttää väkisin valtaa (ja väärin perustein/aiheetta) toiseen viattomaan ihmiseen. Väkivallantekijää pitää ja saa syyttää, koska se on oikeutettua. Toki syyttämiseen ei kannata jäädä jumiin. Uhrille on tehtävä selväksi , että hän ei ole aiheuttanut kokemaansa väkivaltaa eikä ole siitä vastuussa. Tässä terapeutti voi auttaa. Uhria pitää voimaannuttaa kyllä, mutta häpeästä on päästävä eroon eikä lisätä sitä. Tämä puhe anteeksi antamisesta itsensä takia on siinä mielessä ymmärretty väärin, koska sitä käytetään uhrien häpäisemiseen. Liian varhainen "anteeksianto" on tunteiden ohittamista eikä siihen voi ketään painostaa, se on henkilökohtainen prosessi. Se ei johda mihinkään hyvään jos oikaistaan suoraan anteeksiantoon. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tunteet joita menneessä ajassa ei saanut tuntea on tunnettava NYT. Viha sairastuttaa eikä sitä tulisi pitää sisällä. Pitää käydä läpi myös raju suruprosessi siitä, mitä olisi voinut olla ja mitä on menettänyt väkivallan takia. Ei väkivallantekijä siitä kärsi. Jos kärsisi, niin ei tekisi väkivaltaa. Ja suruprosessi ei ole itsesäälissä rypemistä vaan itsemyötätunnon oppimista. Kenties omalla kohdallasi tunteiden tukahduttaminen toimii ja koet olevasi eheytynyt. On myös mahdollista, että se on selviytymiskeinosi. Toisaalta kommentistasi näkee, että edustat kovia arvoja. Valitettavasti käsittelemättömät traumat ja tunteet tulee jossakin vaiheessa puremaan meitä jokaista perseeseen, ja rajusti. Silloin oppii olemaan tuomitsematta muita. Ilmiselvästi olet kokenut jotain omassa elämässäsi, koska olet täällä. Mutta oletko todella prosessoinut asiat? ihminen joka on prosessoinut tunteensa antaa myös muille oikeuden ja tilaa tehdä samoin. Eheytynyt ja terve ihminen ei tuomitse eikä tuputa neuvoja, joista on toiselle vain harmia. Terve ihminen antaa turvallisen tilan. Mutta yhtälailla minä teen tässä olettamuksia sinusta. Siihen minulle ei ole oikeutta. En voi tietää, mitä olet käynyt läpi ja oletko paranemisen tiellä. Samaan tapaan et voi sinäkään tietää mitä ap on kokenut ja mikä on hänelle paras tie hyvinvointiin. Pointtini oli kenties tämä: muita ei saa tuomita, pitää oppia tuntemaan omat tunteet ja muistaa, että jokainen joutuu käymään läpi oman prosessinsa tiellään anteeksiantoon. Joskus ihmiselle tapahtunut voi olla niin vakavaa, että anteeksianto on mahdotonta. Sekin pitäisi meidän muistaa. 

Tottakai pahantekijä on syyllinen! Tuo on terapeuttien ikiaikaista höpöpuhetta, että kukaan ei ole syyllinen mihinkään, toinen on vain heikompi toista.

Vierailija kirjoitti:

Joka alalta löytyy niin huippuja, keskinkertaisia kuin huonojakin tekijöitä. Terapeutit eivät tee tässä poikkeusta. Kuten 154 kirjoitti, niin aina terapeutti ei välttämättä ymmärrä edes sitä, mikä on asiakkaan ongelmien juurisyy ja miten sitä olisi paras lähestyä. Itsellänikin on kokemusta terapeutista, joka ei ymmärtänyt, että meidän olisi pitänyt keskittyä niin sanotusti koko aidan uudelleen rakentamiseen yksittäisen aidan seipään säätämisen sijaan. Otin asian puheeksi hänen kanssaan mutta parannusta ei tapahtunut. Jälkikäteen olen miettinyt, että hänellä taisi olla oikeasti jotain hahmottamiseen liittyvää problematiikkaa ja kyvyttömyyttä sisäistää asiakkaan näkökulmaa, jos se poikkesi hänen omasta ajattelutavastaan.

Olet oikeassa. Se, että on tietyllä alalla ja opiskellut vuosikymmeniä ei takaa onnistumista käytännön työssä. Samaa pätee terapeutteihin. Olen huomannut yleisessä keskustelussa sen, että joillakin terapeuteilla, psykiatreilla, mt-hoitajilla ja psykologeille ei välttämättä ole edes ihmisten oikeanlaiseen kohtaamiseen tarvittavia sosiaalisia taitoja tai empatiakykyä. Heille kyse on vain työstä, jota tehdään tietyin säännöin kliinisesti. Kyse on kuitenkin työstä, jota tehdään aika pitkälti omalla persoonalla ja siinä on oltava kykyä samaistua asiakkaaseen. Valitettavasti kaikessa mielenterveyshoidossa ja etenkin terapiassa tehdyt virheet ja puutteet osaamisessa tuottavat suunnattomasti haittaa asiakkaille ja mielestäni tämä kuormittaa jo kuormittunutta mt hoidon systeemiä. Jos verrataan alaan, jossa työskennellään puhtaiden faktojen kanssa, niin virheillä ei ole niin katastrofaalisia vaikutuksia. Tätä ei jotenkin ymmärretä auttavien tahojen puolella tai päättäjistössä. Kuulostaa tosiaan siltä, että kohdallesi osui ihminen, joka ei osannut samaistua sinuun eikä pystynyt edes hahmottamaan tilannetta tavalla, joka olisi edistänyt samaistumista. Se on harmi ja olen pahoillani siitä. Oletko kokeillut EMDR terapiaa? EMDR terapiassa jokaisen yksittäisen tapahtuman tai tunteen käsittely ei ole aina tarpeen. Hyvä EMDR terapeutti löytää juurikin sen perustan kohdan, josta aita on alunperin lähtenyt kaatumaan. Kun reiän perustassa saa valettua kiinni, niin kaatuneet aidan pylväät nousevat itsestään takaisin pystyyn. Vähän niinkuin peruuttaa jo tapahtuneen dominoefektin. Tyhmä vertaus univajeesta kärsivän ihmisen aivoista, mutta kuvailee hyvin kyseisestä terapiamuodosta oppimaani. Ajattelin itse kokeilla josko olisi sopiva hoitomuoto kun keskusteluterapia ei johda muuhun kuin jatkuvaan asioiden vatvomiseen järjen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Samalla tällainen jatkuva syyllisten etsiminen voi johtaa siihen, että itsessään, koskaan, ei ikinä milloinkaan näe mitään vikaa. Vika on aina muissa.

Näkisin, että se on silloin vaarana jos on kyseessä häiriintynyt henkilö. Tiedän ihmisen, joka käytti terapiaa tapana tehdä henkistä väkivaltaa perheenjäsenelleen. Kertoi terapian jälkeen kuinka "jopa terapeutti" vahvisti uhrin olleen kaikkeen syypää. En missään nimessä väitä, että ap olisi tällainen. Sanon vaan, että jotkut ihmiset on ihan persläpiä ja käyttävät kaikki resurssit, joilla voi aiheuttaa pahaa oloa muille. Terapia ei ole poikkeus tällaisen ihmisen työkaluvalikoimassa. Terveen tunne-elämän omaava ihminen on terapiassa siksi, koska haluaa muutosta. Usein hän jopa syyttää itseään aivan kaikesta - mukaan lukien kokemastaan väkivallasta. Vaikeita juttuja, koska kenenkään pään sisällehän me ei ikinä päästä. Siksi terapeutin pitää olla osaava!

En mä vaan tiedä onko "syyllisiä" olemassa. Mutta ei sillä ole mitään väliä.

Arvelen että käyt terapiassa jotta voisit jättää pahat muistot ja katkerat ajatukset taakse, pääsisit niistä yli, niin että voisit taas jatkaa elämääsi, vapaana pahasta menneisyydestäsi. Ja aloituksesi perusteella vaikuttaa siltä että tuo terapia ei auta sinua saavuttamaan tuota. Aloituksesi perusteella terapia vain hämmentää ja ihmetyttää ja ärsyttää sinua, tuottaa sinulle ihan ristiriitaisia fiiliksiä. Eli terapiasi vain aiheuttaa sinulle vielä enemmän päänsärkyä kuin mitä sinulla jo entuudestaan oli! =D

Sori, ei pitäis nauraa. Mutta siltä tuo sun terapiatilanne nyt vaan vaikuttaa: lisää sun päänsärkyä. Kylläpäs ketuttaisi tuossa tilanteessa! Mä ainakin menettäisin hermot, alkaisin manata ihan jumalattomasti. Jos terapia vaan aiheuttaa päänsärkyä niin kantsis varmaan lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole mikään käräjäoikeus, joka julistaisi tuomiota syylliselle. Syyllisen hakeminen on ongelman ydin ja juuri se estää toipumisen. Terapialla tai millään maailmassa ei ole mahdollisuutta muuttaa menneisyyden kokemuksia tai sinun tunteitasi niistä tänään. Voit vain hyväksyä elämän epäreiluuden ja luopua vihastasi sekä vaatimuksestasi, että kaikki olisi toisin. Eli antaa anteeksi ja hyväksyä menneet, nykyiset ja tulevat. Samalla luovut ajatuksesta, että sinä määräät ja annat anteeksi myös itsellesi. Helppoa se ei ole, mutta mitään muuta ratkaisua ei ole.

Tai sitten voi todeta että epäreilusti elävät voivat elää keskenään ja tuollaista ajatussyöpää lietsovat leikkiä toistensa kanssa. Ja elää itse oikein, reilusti, hyvin, vältellen kaiken mallisia ja tittelisiä kusipäitä, jotka yrittävät oikeuttaa esim. vakavien rikosten uhreiksi joutuneita. Ehkäpä jopa toivoa heille omakohtaista kokemusta ja ymmärrystä, jotta saavat elää "elämä on epäreilua" mantransa todella todeksi. Vaikka joku perseraiskaus pikkulapsena, no elämä on vaan epäreilua, ei ole syyllisiä, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Samalla tällainen jatkuva syyllisten etsiminen voi johtaa siihen, että itsessään, koskaan, ei ikinä milloinkaan näe mitään vikaa. Vika on aina muissa.

Näkisin, että se on silloin vaarana jos on kyseessä häiriintynyt henkilö. Tiedän ihmisen, joka käytti terapiaa tapana tehdä henkistä väkivaltaa perheenjäsenelleen. Kertoi terapian jälkeen kuinka "jopa terapeutti" vahvisti uhrin olleen kaikkeen syypää. En missään nimessä väitä, että ap olisi tällainen. Sanon vaan, että jotku

Jep tai henkilö joka pahoinpiteli r askaana ollutta kumppaniaan tuli myös terapiasta terapeutin oikeutuksella toimia niinkuin toimii. Harmi että lapsi syntyi, itse olisin tuossa vaiheessa kävellyt aborttiin ja sanonut että ehkä terapeutti synnyttää.

Terapialla pitäisi varmaan olla jokin ennalta yhdessä sovittu tavoite. Ja jos sekä asiakas että terapeutti huomaavat että tavoitteeseen ei olla pääsemässä, niin heidän tulisi sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä päättää että terapia täytyy lopettaa. Jos terapeutti ei noin toimi niin hän on täysin ammattitaidoton. Pakoon semmosta terapeuttia, puoskaria!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat syyllisiä johonkin. Ei ole olemassa yhtään syytöntä ihmistä. Kukaan teistäkään ei ole syytön.

Niin että siinä mielessä terapia on turhaa.

Mihin Jeesus Kristus oli syyllinen? Mihin jokaikinen vastasyntynyt vauva on syyllinen? Mihin viaton on syyllinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun tehdä rikosilmoitus. Tuskin terapeutti pystyy tuossa auttamaan. Ei terapeutti ole mikään syyttäjälaitos.

Jos minua kohtaan ei ole tehty väärin, hänen mielestään, miten voi auttaa? Miksi uhkailemalla kontrolloija ei ole syyllinen tekemisiinsä?

Ap

Terapian ihan täysin alussa sinun ja terapeutin on pitänyt yhdessä sopia päämäärä terapialle. Ja niin sitten terapeutti kykyjensä mukaan auttaa sinua pääsemään siihen päämäärään. Ihan sama mitä mieltä terapeutti on yhtikäs mistään. Ihan sama. Terapeutin mielipiteillä ei ole mitään väliä. Väliä on vain sillä voiko hän auttaa sinua pääsemään sovittuun päämäärään.

Jos ette ole sopineet terapialle päämäärää, niin sinä käyt siellä ihan turhaan.

Tuo ap vaikuttaa palstamme surullisenkuuluisalta Äitihullulta tai siis Kristallikissalta.

Miksi ap haluat jäädä kieriskelemään kokemassasi vääryydessä. Miksi yleensä etsit syyllistä, jos asia on mennyttä eikä maallisen oikeuden rikosta ole tapahtunut, niin päästä irti ja jatka omaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutin mielestä oli syyllisiä, esim mun äiti

Mitä satuja sinä olet terapeutille kertonut? Syytät kaikkea äitiäsi, ota aikuinen nainen, itsestäsi vastuu ja yritä katsoa objektiivisesti menneisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap haluat jäädä kieriskelemään kokemassasi vääryydessä. Miksi yleensä etsit syyllistä, jos asia on mennyttä eikä maallisen oikeuden rikosta ole tapahtunut, niin päästä irti ja jatka omaa elämääsi.

 

Hyvin sanottu!

Muakin kohtaan on tehty väärin, riko ksia, pahaa, pahoi npitelyitä. Ja todellakin vastoin omaa tahtoani vieläkin kieriskelen kokemassani vääryydessä, vielä vuosikausia myöhemmin. Tahtoisin syyllisille maallista oikeutta (vankeu stuomiota), mutta ei onnistu, koska Suomen oikeuslaitos ei heitä tuomitse. Tahtoisin syyllisille kos toa, mutta ei onnistu, koska en minä voi heitä mur hata. Mutta kuitenkin, loppujen lopuksi: ei sillä ole väliä saanko maallista oikeutta tai kos ton. Vaikka he joutuisivat vank ilaan tai vaikka heidät murh attaisiin, niin ei se minun pahaa oloani vähentäisi. Minun ongelmani on se että minulla on paha olo koska minulle tehtiin pahaa. Ei sillä ole mitään väliä mitä pahantekijöille tapahtuu. Ainoa millä on väliä: minun on jotenkin opittava pääsemään oman pahan oloni ylitse niin että voin jättää tapahtuneet taakse ja jatkaa elämääni. Minun ei tarvitse oppia päihittämään pahantekijöitä. Minun vain jotenkin ihmeellisesti täytyy oppia päihittämään oma paha oloni.

On helppo päihittää pahantekijät: senkus vaan menet murh aamaan heidät. Mutta se on turhaa. Paljon vaikeampaa on päihittää oma paha olo. Mutta se on elintärkeää.