Terapeutin mielestä "ei ole syyllisiä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Oikeuslaitos etsii syyllisen, terapiassa ei ole tarkoitus käsitellä syyllistä tai syytöntä, siellä käsitellään asiakkaan tunteita. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos terapeutin kanssa rupatellaan tuntitolkulla siitä, miten syyllinen on syyllinen ja ansaitsee rangaistuksen, ei se vie asiakasta yhtään eteenpäin. Jos haluaa jäädä jumiin tähän "minä olen uhri" -ajatteluun, niin miksi mennä terapiaan?

Miksi siellä terapiassa sitten jauhetaan syyllisistä, jos se ei ole hyväksi terap

Täällä höpöttää aivan asioista tietämättömät ihmiset, ja jotenkin saa myös sellaisen fiiliksen että tyypit, jotka ovat olleet jollakin tasolla traumatisoimassa muita. Traumaterpia - ja terapia ylipäätään - on vuosia kestävä prosessi. Alussa rakennetaan luottamusta jotta koko traumaa päästään käsittelemään. Tämän jälkeen on tila myös syytellä, surra ja etsiä todellakin syyllisiä - loputtomiin. Vasta tämän jälkeen on aika muulle. Ei se olisi _trauma_, jos se menisi ohi sillä, että joku narsisti kertoo kuinka tulee vain mennä eteenpäin ja antaa olla, eikä ainakaan uhriutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Oikeuslaitos etsii syyllisen, terapiassa ei ole tarkoitus käsitellä syyllistä tai syytöntä, siellä käsitellään asiakkaan tunteita. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos terapeutin kanssa rupatellaan tuntitolkulla siitä, miten syyllinen on syyllinen ja ansaitsee rangaistuksen, ei se vie asiakasta yhtään eteenpäin. Jos haluaa jäädä jumiin tähän "minä olen uhri" -ajatteluun, niin miksi mennä terapiaan?

Miksi siellä terapiassa sitten

Ai nyt kaikki ratkaisukeskeiset terapeutit on narsisteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko valviran hyväksymä psykoterapeutti vai itse itsensä nimittänyt traumaterapeutti?

Kelan hyväksymä traumaterapeutti.

Ja kiitos asiallisesti vastanneille, olen kirjoittanut osan ylös, että saan jäsennettyä kysymyksiä seuraavalle kerralle.

Ap

Voit myös sanoa, että haluat, että väkivallasta puhutaan oikeilla nimillä. Käsittely on vaikeaa, jos tapahtuneita tosiasioita ei tunnusteta. Välttämättä terapeutilla ei ole väkivaltatyön osaamista. 

Jos tilanne ei keskustelujen jälkeenkään muutu, on oikeus vaihtaa terapeuttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Oikeuslaitos etsii syyllisen, terapiassa ei ole tarkoitus käsitellä syyllistä tai syytöntä, siellä käsitellään asiakkaan tunteita. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos terapeutin kanssa rupatellaan tuntitolkulla siitä, miten syyllinen on syyllinen ja ansaitsee rangaistuksen, ei se vie asiakasta yhtään eteenpäin. Jos haluaa jäädä jumiin tähän "minä olen uhri" -ajatteluun, niin miksi mennä terapiaan?

 

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia ei ole psykoterapiaa lainkaan, eivätkä he saa käyttää psykoteraputtinimikettä. Tämän lisäksi kenenkään ko *terapeutin* ei pitäisi ottaa asiakkaakseen traumatapausta, ja kertoa heti alkuunsa, ettei suuntaus sovi traumoihin, eikä koulutus ole millään tapaa riittävä.

"Tämä henkilö on teki tätä vuosien ajan, kun yritin irrottautua hänestä. Kun luovutin, kaikki oli sitten hänellä hyvin, kaikki niin ihanaa ja tulevaisuus valoisampaa kuin koskaan. Kunnes alkoi taas kohdistamaan minuun lisää ja lisää minun murtumispisteeseen asti. Aina uudestaan ja uudestaan.

Ap"

Olisiko terapeutilla mielessä se, että keskitytään siihen, miten muuttaa omaa käyttäytymistä ja reagointia eikä keskittyä siihen väkivallan tekijään. Ja päästä tunteitasi käsittelemään, jotta vapaudut niistä kipeistä asioista? Kysy häneltä. On kai teillä sopimus siitä terapiasta eli syistä ja tavoitteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, koska välissä on ymmärtämättömäksi tulemisen kokemuksen muuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Oikeuslaitos etsii syyllisen, terapiassa ei ole tarkoitus käsitellä syyllistä tai syytöntä, siellä käsitellään asiakkaan tunteita. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos terapeutin kanssa rupatellaan tuntitolkulla siitä, miten syyllinen on syyllinen ja ansaitsee rangaistuksen, ei se vie asiakasta yhtään eteenpäin. Jos haluaa jäädä jumiin tähän "minä olen u

 

Kelan hyväksymissä kuntoutuspsykoterapeuteissa on läjäpäin ratkaisukeskeisiä psykoterapeutteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on olemassa syyllisiä. Ihminen on aina vastuussa teoistaan, jollei ole syyntakeeton. Nykyaikana on jostain syystä harhauduttu kuvittelemaan, että syyllisen osoittaminen olisi jotenkin väärin tai epäeettistä. Ei ole. Syyllisyyden kieltäminen sen sijaan on väärin, uhria kohtaan. Sinuna etsisin uuden terapeutin. 

Oikeuslaitos etsii syyllisen, terapiassa ei ole tarkoitus käsitellä syyllistä tai syytöntä, siellä käsitellään asiakkaan tunteita. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos terapeutin kanssa rupatellaan tuntitolkulla siitä, miten syyllinen on syyllinen ja ansaitsee rangaistuksen, ei se vie asiakasta yhtään eteenpä

 

Kyllä ratkaisukeskeinen psykoterapia on ihan oma suuntaus, ja löytyy yliopistokoulutuksena. Sen sijaa ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa voi antaa käytännössä kuka tahansa puoskari.

*Ratkaisukeskeinen lyhytterapia sopii kaikenlaisten ongelmien avuksi. Se ei ole psykoterapiaa, ellei sitä anna Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti tai muu psykoterapeutti.*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, koska välissä on ymmärtämättömäksi tulemisen kokemuksen muuri.

Näin. Juuri näin. Täällä ei vain käsitetä sitä, että homma ei etene niin, että Kalle Kukatahansa tulee, ja kertoo että nyt loppui märehtiminen ja syyllisiä ei ole. Jos se olisi noin helppoa, ei meillä olisi traumatisoituneita, eikä mt-ongelmia ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, koska välissä on ymmärtämättömäksi tulemisen kokemuksen muuri.

Näin. Juu

Niinhän me jokainen ystäviemme ja perheenjäsentemme kanssa toimimme. Ensin elämme myötätuntoisesti mukana. Ja jos aihetta on, niin vasta myöhemmin esitämme ratkaisuehdotuksia tai vaihtoehtoista näkökulmaa.

Joten tavallaan tuo on itsestäänselvää, me jokainen toimimme vaistonvaraisesti juuri noin.

Silti jotkut jäävät terapiassa jumiin tuohon validaatiovaiheeseen, ja terapia ei etene siitä ikinä vastuun kantamiseen asti.

Joten suoraan haastamiseen hyppääminen ei toimi, kun asiakas ei ole vielä valmis siihen. Mutta ei se validaatiokaan autuaaksi tee, jos asiakas ei halua edetä siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, koska välissä on ymmärtämättömäksi tulemisen k

 

Yhä vain: trauma ei käyttäydy loogisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, koska välissä on ymmärtämättömäksi tulemisen k

Terapeutin ammattitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, k

Ammattitaitoa tunnistaa milloin edetä, miten.

Kaikki terapeutit eivät ole sopivia kaikille. Itselläni on kokemusta EMDR-terapeutista, joka ei lainkaan ymmärtänyt, mistä traumasta oli kyse. Kyse oli lapsen vakavasta sairastumisesta. Sairastumisen ja hoidon aikana oli pari traumaattista tilannetta, joista en päässyt yli. Oli kuoleman pelkoa, ahdistuneisuutta, menettämisen pelkoa, vuosia kestänyt lähes täydellinen unettomuus jne. 

Terapeutti lähti viemään keskustelua täysin väärille urille ja yritti tehdä asiasta parisuhdeongelmaa. Ahdistukseni kuulemma johtui siitä, että mies ei tehnyt lapsen sairastuessa tarpeeksi (esim. Kotityöt, lapsen hoitaminen) ja kaikki jäi minun vastuulleni. Kyse ei ollut lainkaan tästä. Mies teki todella paljon enemmänkin kuin minä! Ja hänellä oli omakohtaista kokemusta sisaruksen sairastumisesta lapsuuden perheessä. Terapeutti tuntui ohittavan laisin em. pelkoni. 

Terapiasta ei ollut kauheasti hyötyä, koska terapeutti ei koskaan päässyt kiinni itse asiaan. Lapsen sairastuessa _voi_ myös parisuhteessa tulla ongelmia jos vastuu jää usein esimerkiksi juuri äidille, meillä näin ei kuitenkaan ollut. Näin jälkikäteen ajateltuna terapeutti (psyk. sairaanhoitaja, psykoterapeutti) oli varmasti aikaisemmin törmännyt tilanteeseen, jossa ongelmia oli nimenomaan parisuhteessa ja yritti käyttää tässä omaan kokemukseensa perustuvaa valmista ratkaisukaavaa. 

Kaikki terapeutit eivät sovi kaikille, ja valitettavasti kaikki terapeutit eivät ole hyviä.

Joka alalta löytyy niin huippuja, keskinkertaisia kuin huonojakin tekijöitä. Terapeutit eivät tee tässä poikkeusta. Kuten 154 kirjoitti, niin aina terapeutti ei välttämättä ymmärrä edes sitä, mikä on asiakkaan ongelmien juurisyy ja miten sitä olisi paras lähestyä. Itsellänikin on kokemusta terapeutista, joka ei ymmärtänyt, että meidän olisi pitänyt keskittyä niin sanotusti koko aidan uudelleen rakentamiseen yksittäisen aidan seipään säätämisen sijaan. Otin asian puheeksi hänen kanssaan mutta parannusta ei tapahtunut. Jälkikäteen olen miettinyt, että hänellä taisi olla oikeasti jotain hahmottamiseen liittyvää problematiikkaa ja kyvyttömyyttä sisäistää asiakkaan näkökulmaa, jos se poikkesi hänen omasta ajattelutavastaan.

Asiat eivät ole usein täysin mustavalkoisia. Olemalla aina uhri ja pitämällä toisia syyllisenä kaikkeen, väistää vastuun omasta eteenpäinmenosta. 

Ei voi loputtomiin tehdä niin, että vetoaa menneisyyteen ja muihin siinä, ettei oma henkinen kasvu ja elämä edisty. Pitää päästää irti ja mennä eteenpäin. Jokainen tekee välillä väärin, jäämällä vellomaan siihen annat toiselle vain valtaa. Asia on hyvä käsitellä, mutta esim riitatilanteissa on usein molemmissa syytä.

Itselläni on traumatausta, olen silti mennyt elämässä eteenpäin aina. Siskoni ei, koska syyttää kaikesta vielä viisikymppisenä lapsuuttaan. Ero on siis ajattelutavassa 

Ap, olen todella pahoillani puolestasi. Sinuna miettisin ihan tosissani terapeutin vaihtamista. Ihan vähimmillään sinun pitää nyt sitten konkreettisesti opetella sitä, mikä on yksi asia, jota terapiassa opettelet, ja pitää puoliasi terapeuttia vastaan. 

Jos joku joutuu traumaterapiaan, on aika mautonta todeta, ettei ole syyllisiä. Ja sinänsä eihän siellä terapiassa kuulu siihen syylliseen sen isommin keskittyä vain itseen, mutta se on oleellisen tärkeää, että joku on puolellasi ja eiköhän oleellista ole, että ainakin terapeuttisi on puolellasi. 

Olen itse etsimässä traumaterapeuttia. Se on hidasta. Olen joutunut jättämään monen kanssa kesken tutustumisen, kun on käynyt selville, että terapeutti ei aio olla puolustajani/ puolellani/ tuomita vääriä tekoja/ olla realistinen peili (olen koko ikäni katsonut vääristävään peiliin ja jos terapeuttini jatkaa sillä linjalla, ei terapiasta ole kuin haittaa). 

Olen löytänyt jo kolme hoitotahoa, jotka ovat olleet puolellani. Katsoneet asioita olematta vältteleviä ja epämääräisiä. Sanoneet asiat suoraan. Se on ollut ainoaa saamaani apua, joka koskaan on auttanut. Kun ihminen on kasvatettu siihen, että hänellä ei ole tarpeita, hänen tulee aina joustaa, antaa periksi ja antaa muiden käyttää häntä hyväkseen, tarvitaan aika vahvaa puolellaoloa, että siitä pystyy astumaan ulos ja alkaa nähdä asiat toisin. 

Sitä paitsi, jos väkivalllasta puhutaan, paranemisen yksi oleellisista komponenteista on se, että uhri (kyllä, paranemis/työstövaiheessa on oltava uhri, jotta voi käsitellä asian) käsittää, että syy on YKSIN ja VAIN ja AINOASTAAN tekijän. Muuten ei voi parantua.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä henkilö on teki tätä vuosien ajan, kun yritin irrottautua hänestä. Kun luovutin, kaikki oli sitten hänellä hyvin, kaikki niin ihanaa ja tulevaisuus valoisampaa kuin koskaan. Kunnes alkoi taas kohdistamaan minuun lisää ja lisää minun murtumispisteeseen asti. Aina uudestaan ja uudestaan.

Ap"

Olisiko terapeutilla mielessä se, että keskitytään siihen, miten muuttaa omaa käyttäytymistä ja reagointia eikä keskittyä siihen väkivallan tekijään. Ja päästä tunteitasi käsittelemään, jotta vapaudut niistä kipeistä asioista? Kysy häneltä. On kai teillä sopimus siitä terapiasta eli syistä ja tavoitteista.

Ap, nollakontakti tuohon tekijään, ellei ole jo. 

Ja terapian lisäksi perehdy narsismiin. Esim Youtube on loistava paikka löytää tietoa ja neuvoja. Ja jos sinulla on rahaa, ota muutaman tunnin konsultaatio narsismiin (ihan sama, onko tekijä narsisti tai ei, toiminta on samanlaista) perehtyneeltä terapeutilta KELA-terapian lisäksi. Esim. Jenni Kiviniemi, Tanja Moring..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Ajatusten haastaminen menee hukkaan ilman sitä edeltävää validaatiota. Jos ei saa validaatiota ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksta, haastamalla tarjottu toinen ajattelumalli menee hukkaan kun ihminen ei pysty sitä vastaanottamaan, koska välissä on ymmärtämättömäksi tulemisen k

Niinhän me jokainen ystäviemme ja perheenjäsentemme kanssa toimimme. Ensin elämme myötätuntoisesti mukana. Ja jos aihetta on, niin vasta myöhemmin esitämme ratkaisuehdotuksia tai vaihtoehtoista näkökulmaa.

Joten tavallaan tuo on itsestäänselvää, me jokainen toimimme vaistonvaraisesti juuri noin.

Silti jotkut jäävät terapiassa jumiin tuohon validaatiovaiheeseen, ja terapia ei etene siitä ikinä vastuun kantamiseen asti.

Joten suoraan haastamiseen hyppääminen ei toimi, kun asiakas ei ole vielä valmis siihen. Mutta ei se validaatiokaan autuaaksi tee, jos asiakas ei halua edetä siitä eteenpäin.

Nyt on ruusuiset ajatukset ihmisten läheisistä. Todella moni terapoitava ei nimenomaan ole saanut validaatiota omilta läheisiltään ja siksi on siellä terapiassa. Omalla kohdallani toipuminen eteni heti harppauksin, kun sain ensimmäistä kertaa validaatiota sekä ulkopuolisen selkeän näkemyksen.

On myös niin, että esimerkiksi masennus voi estää etenemisen, koska aivot ovat sairauden vuoksi "väärässä asennossa", joten toipuminen voi tapahtua vasta, kun samalla paranee masennuksesta. 

Jopa tällä huonoksi sanotulla palstalla annetaan suoraa validaatiota ihmisille, pidetään vieraiden puolta, kerrotaan suoraan, miten asiat ovat. Se on todella tärkeää ja pelastaa ihmisiä. Sinnekin aina ilmestyy niitä valittajia, että "eihän me olla kuultu kuin yhden puolen näkökulma", "mitä itse teit", "mitähän se toinen sanoisi" jne. Tuo on täysin irrelevanttia ja tuollainen ihminen terapeuttina on enemmän kuin paska, hän on haitallinen. 

Syyllinen on terapeutti. Tai hovimestari.