Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä sinkuista siltä, että nykypäivänä on todella vaikeaa ihastua kunnolla toiseen ihmiseen?
11.01.2025 |
Olen lukenut Threadsista sinkkujen kokemuksia ja tosi moni sanoo tyyliin, että "kävin vuoden aikana sadan miehen/naisen kanssa treffeillä eikä yksikään heistä kolahtanut kunnolla".
Itse olen sinkkunainen ja minä taasen ihastun aika helposti ja olisin valmis alkaa seurustelemaan, mutta mies ei tunne samoin. Mietin vaan, että onko se nykypäivänä tavallista, että ihmisile ei vaan tule sellaista ihastumisen tunnetta kuin äärimmäisen harvoin? Jos näin on, niin mistä se johtuu? Ei kai joskus 20 vuotta sitten ollut tällaista tilannetta, että "kukaan ei kelpaa".
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä on todella paljon vaikeampaa ihastua kuin esim. 90-luvulla. Jos näen normaalipainoisen naisen, niin ihastun kyllä helposti. On vain niin harvinaista nykyään kohdata tällainen lähes taruolento.
Joo. Älä nyt ainakaan sitten mene sanomaan normaalipainoiselle naiselle että pudotapa painoa vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, jolle vastasit, ja itse ainakin olen todella valikoiva. Se on ollut myös hyvä menetelmä, ja sinkkuajat ovat jääneet lyhyiksi, kun olen hakenut täsmälleen sopivaa ihmistä, enkä ole yrittänyt saada epäsopivia tuntumaan sopivilta. Sana "nirso" ei kuitenkaan sovi parinvalintaan, koska on täysin ok olla vaikka sinkku, eli pakko ei ole valita ketään.
No joo, nirso on ehkä vähän väärä termi tähän. Minusta siitä vain pitäisi mediassakin (ja miksei vaikka ala-koulussa jo pojille) puhua enemmän kuinka nykyään nuorten naisten mielestä noin 90% miehistä on silkkaa geenijätettä, jos mietitään naisten preferenssejä parisuhteiden osalta. Olisi miehillekin ja pojille hyvä tiedostaa tämä naisten "valikoivuus" ja miten he arvottavat vastakkaista sukupuolta romanttisen/seksuaalisen kiinnostuksen pohjalta.
Toki sitten samaiset naiset ovat sitä mieltä, että nämä 90% miehistä kelpaavat mainiosti (mahdollisen
Mistä teitä kyynikoita oikein riittääkin? Ootte useampana vuonna tehneet naisille varsin selväksi hakevanne kotirouvaa. Siksipä teille jaksetaankin jankata Bulgariasta tai Turkista, joista Turkki pysynee halvimpana. Ette viitsisi syyttää naiskuntaa siitä ettei varanne riitä Suomessa pitämään jotain edustusrouvaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on näin. Itse epäilen että en enää edes pysty ihastumaan. Se on tietysti vain hyvä asia, sillä minuun ei kyllä voi ihastua myöskään.
Miksi haluat esiintyä toisena henkilönä? Kateus muuten kaunistaa. Olen otettu ;)
En ole koskaan ihastunut heti ensitapaamisella. Joten ehkä se yksillä treffeillä käyminen ei ihan riitä.
Olen miettinyt samaa, ollut sinkku kohta 5 vuotta, ja juuri kukaan ei ole herättänyt vahvempia tunteita.
Pari kuukautta sitten tapasin naisen, ja pikkuhiljaa ihastuin, viime aikoina se on ollut mielessä koko ajan.
Ja tietysti kyseinen nainen on varattu. Työn puolesta joudun olemaan tekemisissä hänen kanssa silloin tällöin, ja voin kertoa että harmittaa ihan vietävästi.
En aio tehdä asialle mitään, ja olen toivon mukaan onnistunut olemaan sen verran asiallinen, ettei huomaa mitään. Draamaa en halua, enkä varsinkaan halua aiheuttaa sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei ollut liukuhihnatreffailua. Ei ihmistä ole tällaiseen luotu, että netistä tilataan elämäntilanteeseen sopiva ihminen. Baarissa tai koulun käytävillä luotiin pitkiä katseita. Sitten jossain vaiheessa uskallettiin vaihtaa pari sanaa ja siitä se pikkuhiljaa eteni. Olennaista on tämä hidas tahti. Vain silloin voi kehittyä tunteita, koska ihastuminen on aina jossain määrin fantasiaa.
Siitä Tinder-treffikumppanistasi tiedät jo kaiken ennen kuin tapaattekaan. Ei ole mitään selvitettävää. Tunteita ei kehity, koska flirttailuvaihe jää pois.
Tuntuu kyllä aika turhalta ihastua 45+ iässä. Toista ei tunne lainkaan, toisella voi olla vaikka mitä jättivelkoja ja exiä eikä haluaisi sotkea enää itseään pahempaan liemeen kuin mitä on kokenut siihen saakka. Toisaalta ihminen kaipaa toista ihmistä sekä fyysisessä että psyykkisessä mielessä, ei haluaisi olla koko elämää ihan yksinkään. Olisi kiva aloittaa vaikka kaveripohjalta ja sitten katsoa mitä hommasta tulee, mihinkään naimisiin ei ole enää kiirettä. Mutta tuntuu sekin aika vaikealta.