Tuntuuko teistä sinkuista siltä, että nykypäivänä on todella vaikeaa ihastua kunnolla toiseen ihmiseen?

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että nykypäivänä ainakin vedetään johtopäätöksiä toisesta liian nopeasti. Minä olen treffaillut aika vähän. Mutta kaksi kertaa on käynyt niin, että mies on ensitreffeillä vaikuttanut ihan ookoolta, ei mitenkään erityiseltä. Mutta olen mennyt uudestaan treffeille, ja sitten huomannut, että tämä ihminen onkin oikein mielenkiintoinen. Ja lopulta olen ihastunut kun ollaanenemmän tapailtu. 

Ensitreffeillä jotenkin helposti katsoo toista arvioiden häntä vain niitä omia odotuksia vasten. Sitten kun tapaa uudestaan, on jotenkin helpompi avautua oikeasti tutustumaan siihen toiseen. 

Nykyään ajattelenkin, että kannattaa nähdä uudestaan, jos vain ei ole selviä syitä ja merkkejä ettei kannata. 

Itseäni koko sovellusdeittailussa ahdistaa se, että jos noin sitten tekee, käy useammilla treffeillä, mutta lopputulos on ettei vaan ihastu?

Ja toinen sitten ehtinyt jo ihastua ja ehtinyt saada käsityksen useammasta tapaamisesta, että tunne on molemminpuolinen.

Kaikkiaan tuossa ahdistaa se, että tutustuminen on ihastumiseen ja mahdollisesti suhteeseen tähtäävää. Eli jos en ihastu heti, niin tuhlaanko toisen aikaa tapaamalla useita kertoja, ja lopputuloksena en edelleenkään tunne mitään ihastumista.

Ja toisaalta jos pistän homman poikki jo ekan tapaamisen jälkeen, niin sekään ei ilmeisesti ole hyvä?

Jos käy treffeillä sadan naisen kanssa, kuulostaa siltä, että sinne treffeille mennään suunnilleen kenen tahansa "ihan kivan" kanssa. Ei silloin ole mikään ihme, että kukaan ei kolahda, kun onhan tuo enemmän tai vähemmän hakuammuntaa. Kannattaisi mieluummin käydä treffeillä vain muutaman harvan, huolella valitun kanssa. Niin, ja painottaa muitakin asioita kuin esim. kivoja kuvia. En tarkoita, etteikö ulkonäöllä olisi ja saisi olla merkitystä, mutta ei kuka tahansa kivannäköinen kuitenkaan kolahda livenä - seksuaaliseen vetovoimaan henkisestä puhumattakaan tarvitaan paljon enemmän.

Itse olen ollut nyt Tinderissä muutaman päivän, ja olen selannut varmasti parisen tuhatta miesten profiilia. Vain muutama näistä on vaikuttanut niin kiinnostavilta, että lähtisin treffeille tsekkaamaan kemiat livenä.

Vierailija kirjoitti:

Tinder ja muut ovat aiheuttaneet harhan siitä, että laadukasta tarjontaa on loputtomasti ja se on helposti saatavilla. Siksi ajatellaan, että ei tarvitse tyytyä muuhun kuin ihan täydelliseen. Muita voi tsekkailla, mutta samalla pitää sen tinderin auki, koska minä päivänä tahansa voi tulla vastaan Se Oikea (=täydellinen).

Kaiken lisäksi ihmisten profiilit ovat aivan harhaanjohtavia muokkailtune kuvineen ja siloiteltuine teksteineen. Kun ihmisen tapaa oikeasti, tapaaminen on suurella todennäköisyydellä jollain tavoin pettymys, ja samalla ne sadat muut upeanoloiset profiilit (jotka ovat yhtä lailla kukkua) huutavat takaraivossa.

suuri ihme, jos ylipäätään osa pystyy tinderajassa pariutumaan!

En tunnista tätä. Jos ihminen on oikeanlainen, synkkaa ja on vetovoimaa, ei todellakaan enää mitkään profiilit huuda takaraivossa. Olen itse löytänyt Tinderistä suhteen, ja ei todellakaan ollut tapaaminen pettymys, vaan päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Tinder ja muut ovat aiheuttaneet harhan siitä, että laadukasta tarjontaa on loputtomasti ja se on helposti saatavilla. Siksi ajatellaan, että ei tarvitse tyytyä muuhun kuin ihan täydelliseen. Muita voi tsekkailla, mutta samalla pitää sen tinderin auki, koska minä päivänä tahansa voi tulla vastaan Se Oikea (=täydellinen).

Kaiken lisäksi ihmisten profiilit ovat aivan harhaanjohtavia muokkailtune kuvineen ja siloiteltuine teksteineen. Kun ihmisen tapaa oikeasti, tapaaminen on suurella todennäköisyydellä jollain tavoin pettymys, ja samalla ne sadat muut upeanoloiset profiilit (jotka ovat yhtä lailla kukkua) huutavat takaraivossa.

suuri ihme, jos ylipäätään osa pystyy tinderajassa pariutumaan!

"Tinder ja muut ovat aiheuttaneet harhan siitä, että laadukasta tarjontaa on loputtomasti ja se on helposti saatavilla. Siksi ajatellaan, että ei tarvitse tyytyä muuhun kuin ihan täydelliseen"

Kuvailit minut täydellisesti. Mun on nykyään täysin mahdotonta pariutua, koska en kykene  pääsemään irti siitä ajatuksesta että aina on se vielä vähän parempi Match tulossa tinderissä, joten miksi "tyytyä".

Vierailija kirjoitti:

Jos käy treffeillä sadan naisen kanssa, kuulostaa siltä, että sinne treffeille mennään suunnilleen kenen tahansa "ihan kivan" kanssa. Ei silloin ole mikään ihme, että kukaan ei kolahda, kun onhan tuo enemmän tai vähemmän hakuammuntaa. Kannattaisi mieluummin käydä treffeillä vain muutaman harvan, huolella valitun kanssa. Niin, ja painottaa muitakin asioita kuin esim. kivoja kuvia. En tarkoita, etteikö ulkonäöllä olisi ja saisi olla merkitystä, mutta ei kuka tahansa kivannäköinen kuitenkaan kolahda livenä - seksuaaliseen vetovoimaan henkisestä puhumattakaan tarvitaan paljon enemmän.

Itse olen ollut nyt Tinderissä muutaman päivän, ja olen selannut varmasti parisen tuhatta miesten profiilia. Vain muutama näistä on vaikuttanut niin kiinnostavilta, että lähtisin treffeille tsekkaamaan kemiat livenä.

2000 miehestä vain muutama on sinun silmiisi edes alustavasti kiinnostava?? Huh huh, eipä mikään ihme että ihmisillä on vaikeuksia löytää kumppania.

Vetovoima perustuu siihen, että toisella on jotain mitä haluaa itselle. Ennen vanhaan mentiin naimisiin järkisyistä eikä kenenkään pää ollut täynnä pornoa ja ekstaasia. Nyt miesten mielet ovat täynnä näitä, joten tavallisella naisella ei yksinkertaisesti ole heille välttämättä mitään annettavaa

Toinen aspekti on se, että naisilla ei ole syytä antaa mitään miehille. Siinä deitillä istuu nuivahko nainen analysoiden miehen perhekelpoisuutta, eikä anna itsestään mitään ennen kuin on tästä vakuuttunut. Ja koska mies ei vakuuta, tai tarjoa muuta kuin pippeliä, nainen ei yksinkertaisesti anna mitään, niinkuin ei pidäkään pelkälle pippelille

Että joku mies sanoo että on käynyt 100 treffeillä kertoo lähinnä siitä, että hän on pinnallisesti kelvollinen, eli ulkonäkö ja asema kunnossa. Mutta luonteessa tai aivotoiminnassa on ilmeisesti jotain pahasti pielessä, kun kuvitttelee 100 naisen kelpaavan hänelle, mutta ei kuitenkaan kelpuuta yhtäkään

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut nyt Tinderissä muutaman päivän, ja olen selannut varmasti parisen tuhatta miesten profiilia. Vain muutama näistä on vaikuttanut niin kiinnostavilta, että lähtisin treffeille tsekkaamaan kemiat livenä.

Just.

Suomessa: kyllä.

Japanissa lomamatkoilla: ei.

Riippuu ihan naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käy treffeillä sadan naisen kanssa, kuulostaa siltä, että sinne treffeille mennään suunnilleen kenen tahansa "ihan kivan" kanssa. Ei silloin ole mikään ihme, että kukaan ei kolahda, kun onhan tuo enemmän tai vähemmän hakuammuntaa. Kannattaisi mieluummin käydä treffeillä vain muutaman harvan, huolella valitun kanssa. Niin, ja painottaa muitakin asioita kuin esim. kivoja kuvia. En tarkoita, etteikö ulkonäöllä olisi ja saisi olla merkitystä, mutta ei kuka tahansa kivannäköinen kuitenkaan kolahda livenä - seksuaaliseen vetovoimaan henkisestä puhumattakaan tarvitaan paljon enemmän.

Itse olen ollut nyt Tinderissä muutaman päivän, ja olen selannut varmasti parisen tuhatta miesten profiilia. Vain muutama näistä on vaikuttanut niin kiinnostavilta, että lähtisin treffeille tsekkaamaan kemiat livenä.

2000 miehestä vain muutama on sinun silmiisi edes alustavasti kiinnostava?? Huh huh, eipä mikään ihme että ihmisillä on vaikeuksia löytää kumppania.

En ole tuo jota lainasit, mutta itselläni aika sama juttu.

Kysehän nyt ei ole ulkonäöstä niin, että pitäisi olla yliluonnollisen hyvännäköinen. En vaan pysty kiinnostumaan jonkun kuvan ja muutaman rivin tekstin perusteella.

Elävässä elämässäkin ihastun harvoin. Ihmisessä pitää silloin olla jotain, mikä tosissaan kiinnittää huomioni, eikä se ole vain että toinen on tosi hyvännäköinen. 

Mihinkään "ihan on...kai..." -suhteeseen en lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder ja muut ovat aiheuttaneet harhan siitä, että laadukasta tarjontaa on loputtomasti ja se on helposti saatavilla. Siksi ajatellaan, että ei tarvitse tyytyä muuhun kuin ihan täydelliseen. Muita voi tsekkailla, mutta samalla pitää sen tinderin auki, koska minä päivänä tahansa voi tulla vastaan Se Oikea (=täydellinen).

Kaiken lisäksi ihmisten profiilit ovat aivan harhaanjohtavia muokkailtune kuvineen ja siloiteltuine teksteineen. Kun ihmisen tapaa oikeasti, tapaaminen on suurella todennäköisyydellä jollain tavoin pettymys, ja samalla ne sadat muut upeanoloiset profiilit (jotka ovat yhtä lailla kukkua) huutavat takaraivossa.

suuri ihme, jos ylipäätään osa pystyy tinderajassa pariutumaan!

En tunnista tätä. Jos ihminen on oikeanlainen, synkkaa ja on vetovoimaa, ei todellakaan enää mitkään profiilit huuda takaraivossa. Olen itse löytänyt Tinder

Tämä. Menin Tinderiin, tykkäsin kymmenistä profiileista, jotkut tykkäsi takaisin, chattailtiin vähän aikaa, joniun kanssa siirryttiin WhatsAppiin jatkamaan. Yksi hyvä halusi treffeille kanssani ja käytiin jossain luontopolulla kävelemässä parin tunnin ajan. Synkkasi hyvin ja minä olin ihan myyty. Ilmeisesti olin liian innokas, koska naiselle alkoi ilmestyä kaikenlaisia esteitä ja homma sitten lopahti siihen.

Seuraava nainen halusi treffeille, tarjosin kahvit ja juteltiin muutama tunti. Ihan kiva, mutta ei fyysisesti sytyttänyt yhtään. Jäi yhteen kertaan.

Kolmannen naisen kanssa kävelytreffit ja kahvit. Toisilla treffeillä suudeltiin jo ja jokaisella tapaamiskerralla ihastuin enyistä enemmän. Nyt ollaan oltu puoli vuotta yhdessä ja tavataan yleensä 1-3 kertaa viikossa.

Oma tinder-urani siis kesti kuutisen viikkoa ja "kolmas kerta toden sanoi".

Ihastiminen ei ole vaikeaa, elle tee itsestään sarjadeittailijaa.

M52

Minä olen ihastunut korviani myöten elämässäni vain pari kertaa, mutta en edes yrittänyt näitä kohteita, koska tiesin, ettei minulla ole heihin mitään saumaa. Moni täälläkin sanoo, ettei tasoja ole, mutta kyllähän ne on. Tai voihan niistä käyttää sanoja kriteerit tms, mutta samasta asiasta loppujaan kyse.

@69 Ei kai kukaan pysty? Itse ainakin vaihtelin naisten kanssa tiiviisti viestejä useamman päivän, ennen kuin kiinnostuttiin molemmin puolin niin pqljon, että tapaaminen tuli ajankohtaiseksi.

M52

Uskoisin että tuo johtuu siitä että vanhemmiten kriteerit kumppanille ovat erilaiset ja monialaisemmat kuin nuorempana ja on yksinkertaisesti vaikeampaa löytää sopivaa kumppania. Nuorempana oli varmasti myös enemmän hormonien vietävissä ja riitti että oli sitä kuuluisaa kemiaa. Nyt kumppanille asettaa erilaisia kriteerejä ja se muotti johon kumppanin tulisi sopia on paljon kapeampi. Enkä viittaa pinnallisiin ulkonäköseikkoihin vaan esimerkiksi arvoihin, harrastuksiin, intohimoihin, siisteyskäsitykseen, vapaa-ajanviettomieltymyksiin ja niin edelleen. En esimerkiksi itse tykkää ihmeemmin matkustella, mökkeillä tai liikkua luonnossa tai käymään konserteissa joten lähtökohtaisesti en ole yhteensopiva jonkun kanssa jolle musiikki ja eräjormailu ovat suuria intohimoja. Samoin tulevaisuuden haaveiden tulisi olla linjassaan, intiimielämä, rahankäyttö ja niin edelleen. Jos siis etsii oikeesti elämänkumppania jonka kanssa asua ja mahdollisesti perustaa perhekin eikä vain jotain kevyttä seuralaista

Miesten ongelmat ovat päinvastaisia. Mies joutuu tietoisesti kuollettamaan ihastumisen tunteita, ettei vain ihastu yksipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käy treffeillä sadan naisen kanssa, kuulostaa siltä, että sinne treffeille mennään suunnilleen kenen tahansa "ihan kivan" kanssa. Ei silloin ole mikään ihme, että kukaan ei kolahda, kun onhan tuo enemmän tai vähemmän hakuammuntaa. Kannattaisi mieluummin käydä treffeillä vain muutaman harvan, huolella valitun kanssa. Niin, ja painottaa muitakin asioita kuin esim. kivoja kuvia. En tarkoita, etteikö ulkonäöllä olisi ja saisi olla merkitystä, mutta ei kuka tahansa kivannäköinen kuitenkaan kolahda livenä - seksuaaliseen vetovoimaan henkisestä puhumattakaan tarvitaan paljon enemmän.

Itse olen ollut nyt Tinderissä muutaman päivän, ja olen selannut varmasti parisen tuhatta miesten profiilia. Vain muutama näistä on vaikuttanut niin kiinnostavilta, että lähtisin treffeille tsekkaamaan kemiat livenä.

2000 miehestä vain muutama on sinun silmiisi edes alustavasti kiinnosta

Minulla oli noin aiemmin mutta sain aina todeta, ettei profiilin kiinnostavuus kerro miehen kiinnostavuudesta saati yhteensopivuudesta kanssani paljoakaan. Päädyin joka kerta tapailemaan miehiä, jotka eivät sopineet minulle ollenkaan. Nyt olen antanut reilummalla kädellä tykkäyksiä, joskaan en edelleenkään ihan kenelle tahansa (mätsejä on joitakin kymmeniä). Tällä hetkellä kiinnostavimmaksi on keskustelun myötä osoittautunut sellainen, jonka profiili on suoraan sanottuna tylsä eivätkä kuvatkaan kaikista edustavimpia, mutta niistä näkee, että hänellä on kivat piirteet. Aiemmin olisin satavarmasti laittanut hänet vasemmalle, koska profiili ei ole säväyttävä.

En ole ihastunut elämäni aikana kuin 3-4 kertaa. Rima ilmeisen korkealla. Enää en haluakaan välttämättä ihastua.

Nykyään naiset ei mielistele tai miehet ole machoja, kaikki saa olla kuten ovat. Lisäksi kansallinen itsetunto on kohonnut. Mutta  tähän kun lisää suomalaisen törkeyden, epäkohteliaat puhetavat on jälki karua. 

Kaikki tietty peitellään "sanon suoraan, enkä kiertele" mutta unohtuu että senkin voi sanoa kohteliaasti ja ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole ollenkaan vaikeaa. Vaikka Tinderissä on tietenkin paljon mätsejä, keskustelussa erottuu yleensä yksi mies ylitse muiden. Löytyy heti sellainen yhteys mitä muiden kanssa ei. Lähes aina kun olen päätynyt tällaista miestä tapaamaan, olen myös ihastunut eikä ole todellakaan ole enää pyörinyt mielessä ne muut listalla olevat mätsit. Miehillä kuitenkin tuntuu olevan enemmän sitä että jarrutellaan suhteen etenemisen kanssa. Halutaan vain tapailla kevyesti ja samalla pitää ovet auki parempien vaihtoehtojen varalle.

Chad only.

Eli kun sen komean pelimiehen kanssa löytyy "kipinää" ja ajaudutaan nopeasti sänkyyn, niin sitten ollaan jälkeenpäin huuli pyöreänä kuinka se nyt tolleen teki?!!

Ja joo joo, tätä vuodatusta odotellessa: "i...ihan ta...tavismiehiä vain olen mätsännyt, sellaisia mikkoleppilampimaisia tietsä, se kun on ihan tavallisen näköinen, jos...jos nyt vähän limainen toki mut sillen referenssinä vaan kuules".

Oma tasosi on juuri se kenet saat sitoutettua parisuhteeseen. Seksisuhteita ei lasketa ja niiden kautta EI nainen voi määritellä tasoaan PARISUHDEmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nykypäivä eroaa aiemmista nykypäivistä? Et sinä ollut 90-luvulla sama kuin nyt. Kukaan meistä ei ollut.

Tuntuu, että aiemmin parinmuodostus oli helpompaa.

Aiemmin todennäköisesti muodostettiin pari sellaisen kanssa, joka sattui kohdalle osumaan ja oli ihan ok, mutta ei itselle sopiva, koska ei ollut niin paljon valinnanvaraa. Ei sekään pidemmän päälle ole ollut kovin hyvä ratkaisu kun katsoo esim 90-luvulla pariutuneiden erotilastoista. Olen 90-luvulla syntynyt ja juuri kenenkään ikäluokkani vanhemmat eivät ole enää yhdessä.

Kuitenkin meidän 1970-luvulla syntyneiden vanhemmista monet yhä yhdessä...

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista jakaa piluaan niin paljon, ettei miehiä kiinnosta sitoutua. Käyvät vain tarpeillaan.

Pitikö tulla "ettei top-10% miehiä kiinnosta sitoutua"? 

Isoa osaa miehistä kyllä kiinnostaisi sitoutua oman tasoisensa naisen kanssa, mutta naisten enemmistö saa sen verran koukuttavaa vastakaikua näiltä top-10% miehiltä ettei se perusjarno vain kiinnosta. 

Tällä menolla yhteiskuntamme ajaa kaasu pohjassa seinään. Ja kyllä, tarkoitan että tällä nykyisellä naisten hypergamialla on laajoja vaikutuksia moniin muihinkin yhteiskunnallisiin asioihin.