Tuntuuko teistä sinkuista siltä, että nykypäivänä on todella vaikeaa ihastua kunnolla toiseen ihmiseen?

Osa naisista jakaa piluaan niin paljon, ettei miehiä kiinnosta sitoutua. Käyvät vain tarpeillaan.

Porno, tinderkarkkikauppa, äpit, netin selailu, striimauspalvelut, loputon nopeiden palkkioiden farmaaminen kaikkialta. Tämä käytös tuhoaa normaalin aivotoiminnan ja kaikenlainen oikean elämän kokeminen muuttuu latteaksi. Ihastua voi vain, jos on homeostaasissa.

Ihmisiin pitää ihastua tosielämässä eikä tekemällä tehdyissä tindertreffeissä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että keskiverto naiselle tulee kymmeniä ellei satoja ehdokkaita, niin on "varaa" laittaa porukkaa hylkyyn sen takia, että on väärän väriset silmät, etuhammas vinossa tai väärä tutkinto. Aina se "jos olisi vielä joku parempi" takaraivossa ja näin ei uskalleta lyödä hommaa lukkoon kenenkään kanssa. 

Eli ei ole aidosti ihastuttu siinä vaiheessa.

En näe mitään järkeä lähteä parisuhteeseen ajatuksella, että tää nyt on ok näiden ja näiden juttujen takia. 

Jos toiseen ihastuu täysin, niin eipä siinä vaikuta mikään "väärä tutkinto" tms. Tai tarvetta odottaa "jotain parempaa".

Sitä ihastumista odotan edelleen. Deittisovellukset jo poistin, kun eipä niistä sitä löytynyt. Se löytyy joku päivä sattumalta jos on löytyäkseen. 

Miten ylipäätään ehtii tutustua ihmiseen, joka treffailee liukuhihnalta? Haiskahtaa epätoivo ja promiskuiteetti.

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut täysin.

Olen rakastunut kaksi kertaa, ja kumpikin heittäytyi lapselliseksi mieltään osoittavaksi vauvaksi heti, kun en käyttäytynyt heidän odotustensa mukaan.

En tiedä ovatko ihmiset olleet ikinä sen aikuisempia, mutta eivät ole aikuisia ainakaan nyt.

Minulla yksi kumppani olisi voinut kuvailla tilannetta noin. Hän laukoi sellaisia sammakoita ulkonäöstäni jne. jotka olisikin voineet olla jotain yhteistä huumoria kymmenen aviovuoden jälkeen, muttei tosiaankaan suhteen alkumetreillä.

Oma virheeni oli, etten ymmärtänyt heti laittaa hommaa poikki, vaan ajattelin että yritetään nyt vielä, vaikka oli näistä jutuista paha mieli. 

Nykyään jos alkusuhteessa jo tulisi ongelmaa, niin tietäisin lopettaa suhteen siihen. Jos jo alku on vaikeaa, ei se siitä helpommaksi muutu.

Kyllä minä edelleen ihastun, lähes yhtä helposti kuin aina ennenkin. Olen kyllä joitain kertoja ajatellut, että pitäisikö jotenkin opetella ja tai pykiä sisäistämään malli, jolla voisin torjua ihastumisen tunteeni.

Miksikö? Koska se on vuodesta toiseen raskasta huomata, että ihastukseni on pääsääntöisesti ollut yksipuolista ja siten se on lähes aina ollut, jonkun toisen kohtalo, jionka kanssa hänen ihastumisensa on saattanut johtaa sellaisiin tunteisiin kuin kiintymys tai rakkaus. 

Tietenkään kaikkien ihastumisten tarkoitus ei ole, eikä ole koskaan ollut se, että ne johtaisivat mihinkään erityisempään

Mutta olisi se joskus enemmän kuin hienoa, jos voisi kokea vastavuoroisen ihastumisen, joka johtaisi rakkauteen, eikä tämän jälkeen heräisi ja huomaisi, että se oli taas vain omaa kuvitelmaani, haavetta ja unelmaa.

Vai pitäisikö minun jo ymmärtää, että koska en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa, niin en todennäköisesti tule olemaan tulevaisuudessakaan

Vaikka "kokemattomuudestani" sain joskus hetkellisesti tarpeekseni , niin olen tyytyväinen siihen, että itsetuntoni kestää sen, eikä minun tarvitse, eikä minulla ole edes erityistä halua valehdelka sitä toiseksi.

Mutta niin arka asia se on, että en itse sitä tapaa juuri koslaan oma-aloitteisesti tuomaan esille.  En salaa, jos joku kysyy. Siitä ("kokemattomuudestani") kumpuavia ennakkoluulojakin väitän, ainakin jonkin verran ymmärtäväni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että keskiverto naiselle tulee kymmeniä ellei satoja ehdokkaita, niin on "varaa" laittaa porukkaa hylkyyn sen takia, että on väärän väriset silmät, etuhammas vinossa tai väärä tutkinto. Aina se "jos olisi vielä joku parempi" takaraivossa ja näin ei uskalleta lyödä hommaa lukkoon kenenkään kanssa. 

 

Sama se on keskitasoisislla ja sitä paremmilla miehillä, incel.

 

Ei ole

-eri

Ei mulla ainakaan ole vaikeaa ihastua, päinvastoin. Ja siitä syystä pelkäänkin ihastuvani.

M49

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole ollenkaan vaikeaa. Vaikka Tinderissä on tietenkin paljon mätsejä, keskustelussa erottuu yleensä yksi mies ylitse muiden. Löytyy heti sellainen yhteys mitä muiden kanssa ei. Lähes aina kun olen päätynyt tällaista miestä tapaamaan, olen myös ihastunut eikä ole todellakaan ole enää pyörinyt mielessä ne muut listalla olevat mätsit. Miehillä kuitenkin tuntuu olevan enemmän sitä että jarrutellaan suhteen etenemisen kanssa. Halutaan vain tapailla kevyesti ja samalla pitää ovet auki parempien vaihtoehtojen varalle.

Deittailussa naiset päättää harrastetaanko seksiä, ja miehet päättää eteneekö suhteeseen, karkeasti sanottuna. 

Miehet eivät ole enää yhtä sitoutumishaluisia, kun ennen vanhaan. Syitä löytyy varmaan yhtä paljon kun löytyy sitoutumishaluttomia miehiä, tässä vähän omia ajatuksia ja fiiliksiä mitä tulee deittailuun:

- Maailma on aka paljon hektisempi tänäpäivänä ja sen takia miehet arvostavat omaa tilaa ja rauhaa enemmän. Parisuhde tuo hyvien puolien lisäksi vaatimuksia ja stressiä, varsinkin jos hankitaan lapsia tai toisella on jo lapsia. 

- Huonoja kokemuksia parisuhteista tai naisista (miehiäkin kohdellaan huonosti suhteissa)

- Joillakin miehillä on vientiä markkinoilla, niin satunnainen tapailu riiittää kun huomiota ja keskusteluseuraa saa suht helposti - ei tarvitse "tyytyä"

- Jos ei halua perhettä, ei ole samalla tavalla paineita sitoutua. Lisättynä vielä yhteiskunnan sallivaa asennetta, ennen vanhaan oli saavutus ja kunnia-asia mennä naimisiin/lapsia/ok-talo jne. Ja vanhapiika/poika nähtiin kakkosluokan kansalaisena.

- Henkilökohtaisesti en näe avioliittoa tavoittelemisen arvoisena asiana, ihmiset menevät naimisiin ja eroavat koko ajan. Avioliiton merkitys on kadonnut. Perhettä halusin ja tavoittelin nuorena, koska minut kasvatettiin elämään kaavan mukaisesti mutta suhteet ei toiminut ja jossain vaiheessa vaan totesin että juna meni mun osalta, ja rupean elämään itseni varten - eli teen asioita mitä haluan, ja antaa minulle iloa. Treffeillä en ole käynyt vuosikausiin, tinderiä kokeilin uudestaan syksyllä, mutta poistin sen aika nopeasti. Ykksinäisyyttä en ole tuntenut pitkään aikaan, pois lukien ykksittäisiä päiviä tai hetkiä. Joulu on yleensä sellainen minulle, veljen lapset ovat jo aikuisia, niin joulu ei anna iloa enää samalla tavalla.

M42

Rakkautta ei voi pakottaa. Tinder on jo lähtökohdiltaan hyvin epäromanttinen ja epätoivoinen tapa tutustua. Ehkä sen takia ne jutut ei kestä kuin harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei voi pakottaa. Tinder on jo lähtökohdiltaan hyvin epäromanttinen ja epätoivoinen tapa tutustua. Ehkä sen takia ne jutut ei kestä kuin harvoin. 

Omalla kohdalla karkeasti näin.

Ei se vaan mene niin, että avaan sovelluksen ja selaan sieltä tyypin, johon voisin ihastua. Ja sitten tykkäys, ehkä osuma ja siitä vielä ehkä juttelu, siitä vielä ehkä treffit, jossa vähän työhaastattelumainen asetelma kyselyineen.

Ei vaan toimi omalla kohdalla. 

Ihmisen tunne-elämä on kehittynyt evoluution myötä. Aivan varmasti tänä päivänä rakastutaan enemmän kuin 100 vuotta sitten.

Päihteet ja arki puuduttaa meitä. Jollain voi olla tunteet hyvin piilossa. En menettäisi silti toivoa.

Kannattaa seurustella sitkeästi, eikä odottaa, että roihahtaa heti. Jos toinen tuntuu heti ihanalta, mutta tunne lopahtaa pian sen jälkeen, kannattaa ehkä jatkaa. Ensivaikutelma harvoin valehtelee siinä, että kuka on potentiaalinen hyvä puolisko, se oikea-tyyppinen, keneen tuntee vetoa. Se vetovoima saattaa olla kestävää laatua, vaikka menisi välillä piiloon.

Vinkiksi myös miehille, jotka on kärsimättömämpiä tässä asiassa. Vaatikaa tekin naista tapailemaan paljon ja tekemään teille mieluisia asioita niin, että nekin teidän tunteet herää. Pelkkä kukkapuskien ostelu on kuivakkaa eikä varmasti innosta jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tunne-elämä on kehittynyt evoluution myötä. Aivan varmasti tänä päivänä rakastutaan enemmän kuin 100 vuotta sitten.

Päihteet ja arki puuduttaa meitä. Jollain voi olla tunteet hyvin piilossa. En menettäisi silti toivoa.

Kannattaa seurustella sitkeästi, eikä odottaa, että roihahtaa heti. Jos toinen tuntuu heti ihanalta, mutta tunne lopahtaa pian sen jälkeen, kannattaa ehkä jatkaa. Ensivaikutelma harvoin valehtelee siinä, että kuka on potentiaalinen hyvä puolisko, se oikea-tyyppinen, keneen tuntee vetoa. Se vetovoima saattaa olla kestävää laatua, vaikka menisi välillä piiloon.

Vinkiksi myös miehille, jotka on kärsimättömämpiä tässä asiassa. Vaatikaa tekin naista tapailemaan paljon ja tekemään teille mieluisia asioita niin, että nekin teidän tunteet herää. Pelkkä kukkapuskien ostelu on kuivakkaa eikä varmasti innosta jatkamaan.

Milläs vaadit? Nainen ilmoitti, että lapset ja työ ovat hänen elämänsä tärkeimmät asiat. Jos kyselen, että koska nähdään, niin nainen ahdistuu. Minä saan jotain muruja, jos nyt pöydältä sattuu putoamaan.

M vm -73

Nettitreffeillä näkee ihmisestä perustiedot. Ainakin jos toinen ei valehtele, niin tietää parisuhdestatuksen, iän, lapsiluvun jne. Mutta sitä ei tiedä, millainen toinen on livenä. Jos näkee, niin ei välttämättä ainakaan siinä heti ole kemiaa. Lisäksi monet eivät edes käytä koko palvelua, eli karsiintuvat jo siinä.

Oikeassa elämässä näkee ihmisen ja joutuisi kaivamaan ne perustiedot jostain, joista tietää että niihin se kosahtaa. Jos taas jo tuntee toisen ennestään hyvin jostain, niin eron jälkeen on raskasta nähdä.

Kännissä ravintolassa on varmaan hyvä tutustua, luulisin, en ole kokeillut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tunne-elämä on kehittynyt evoluution myötä. Aivan varmasti tänä päivänä rakastutaan enemmän kuin 100 vuotta sitten.

Päihteet ja arki puuduttaa meitä. Jollain voi olla tunteet hyvin piilossa. En menettäisi silti toivoa.

Kannattaa seurustella sitkeästi, eikä odottaa, että roihahtaa heti. Jos toinen tuntuu heti ihanalta, mutta tunne lopahtaa pian sen jälkeen, kannattaa ehkä jatkaa. Ensivaikutelma harvoin valehtelee siinä, että kuka on potentiaalinen hyvä puolisko, se oikea-tyyppinen, keneen tuntee vetoa. Se vetovoima saattaa olla kestävää laatua, vaikka menisi välillä piiloon.

Vinkiksi myös miehille, jotka on kärsimättömämpiä tässä asiassa. Vaatikaa tekin naista tapailemaan paljon ja tekemään teille mieluisia asioita niin, että nekin teidän tunteet herää. Pelkkä kukkapuskien ostelu on kuivakkaa eikä varmasti innosta jatkamaan.

Milläs vaadit? Nainen ilmoitti, että lapset ja työ ovat hänen elämänsä tärkeimmät asiat. Jos kyselen, että koska nähdään, niin nainen ahdistuu. Minä saan jotain muruja, jos nyt pöydältä sattuu putoamaan.

M vm -73

Itse tulkitsisin tuollaisesta, ettei toinen ole kiinnostunut, ei vaan osaa/kehtaa sanoa sitä.

Musta tuntuu, että nykypäivänä ainakin vedetään johtopäätöksiä toisesta liian nopeasti. Minä olen treffaillut aika vähän. Mutta kaksi kertaa on käynyt niin, että mies on ensitreffeillä vaikuttanut ihan ookoolta, ei mitenkään erityiseltä. Mutta olen mennyt uudestaan treffeille, ja sitten huomannut, että tämä ihminen onkin oikein mielenkiintoinen. Ja lopulta olen ihastunut kun ollaanenemmän tapailtu. 

Ensitreffeillä jotenkin helposti katsoo toista arvioiden häntä vain niitä omia odotuksia vasten. Sitten kun tapaa uudestaan, on jotenkin helpompi avautua oikeasti tutustumaan siihen toiseen. 

Nykyään ajattelenkin, että kannattaa nähdä uudestaan, jos vain ei ole selviä syitä ja merkkejä ettei kannata. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiin pitää ihastua tosielämässä eikä tekemällä tehdyissä tindertreffeissä.

Minä en ainakaan tapaa miehiä missään muualla kuin netissä. 

Tuollaisia ongelmia on vain naisella. Mies ihastuu hetkessä kauniiseen naiseen.

On vaikeaa löytää molemminpuolinen ihastus kuin ihastua.