Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä sinkuista siltä, että nykypäivänä on todella vaikeaa ihastua kunnolla toiseen ihmiseen?
11.01.2025 |
Olen lukenut Threadsista sinkkujen kokemuksia ja tosi moni sanoo tyyliin, että "kävin vuoden aikana sadan miehen/naisen kanssa treffeillä eikä yksikään heistä kolahtanut kunnolla".
Itse olen sinkkunainen ja minä taasen ihastun aika helposti ja olisin valmis alkaa seurustelemaan, mutta mies ei tunne samoin. Mietin vaan, että onko se nykypäivänä tavallista, että ihmisile ei vaan tule sellaista ihastumisen tunnetta kuin äärimmäisen harvoin? Jos näin on, niin mistä se johtuu? Ei kai joskus 20 vuotta sitten ollut tällaista tilannetta, että "kukaan ei kelpaa".
Kommentit (127)
Penikseni ihastuu joka päivä kymmeniin naisiin. Ei ole ollenkaan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla enempi semmosta tunnustelua, ei suin päin suhteeseen mentaliteetilla.
Ihmisille on tullut varovaisuutta mukaan.
Totta. Ennen mentiin nopeammin parisuhteeseen. Ja ennen kestettiin ja hyväksyttiin paremmin toisessa ilmenevät rosoisuudet. Näkemys oli, että ne nyt kuuluvat elämään ja parisuhteeseen. Ei etsitty täydellistä, vaan sopivaa. Eräs tuttava sanoi osuvasti puolisostaan, että ei osaa sanoa onko elämänrakkaus, mutta on sopiva. Heillä on kaksi teini-ikäistä lasta ja tavallinen arki rosoineen.
Tyhmin syy jonka olen kuullut toisista treffeistä kieltäytymiselle oli, että toisella oli vääränlaiset kengät! Siis hä?!
Uskon, että some on pilannut suurimman osan ihmisistä. Etsitään jotain mitä ei ole olemassakaan. Toiselta yksikin "väärä" lause treffeillä, niin heti ollaan marttyyrina.
Ennen ihmiset ymmärsivät, että rakkaus kasvaa ajan myötä. Nykyään odotetaan jotain täydellistä mitä ei ole olemassakaan ja heti pitäisi fanfaarit soida.
25 vuotta kestäneestä ja viimeiset vuodet pelkkää kärsimystä aiheuttaneesta parisuhteesta eronneena oli liiankin helppoa ihastua "normaaleihin" naisiin. Mutta eronneena tuollaisesta suhteesta en varmaankaan ollut tyypillinen sinkku. Nykyinen naisystävänion monella tapaa erikoinen tyyppi ja parisuhteessa paljon hankaluuksia, mutta edelliseen verrattuna nämä hankaluudet ovat minulle piece of cake. Monelle muulle olisivat varmaan deal breaker.
M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla enempi semmosta tunnustelua, ei suin päin suhteeseen mentaliteetilla.
Ihmisille on tullut varovaisuutta mukaan.
Totta. Ennen mentiin nopeammin parisuhteeseen. Ja ennen kestettiin ja hyväksyttiin paremmin toisessa ilmenevät rosoisuudet. Näkemys oli, että ne nyt kuuluvat elämään ja parisuhteeseen. Ei etsitty täydellistä, vaan sopivaa. Eräs tuttava sanoi osuvasti puolisostaan, että ei osaa sanoa onko elämänrakkaus, mutta on sopiva. Heillä on kaksi teini-ikäistä lasta ja tavallinen arki rosoineen.
Tyhmin syy jonka olen kuullut toisista treffeistä kieltäytymiselle oli, että toisella oli vääränlaiset kengät! Siis hä?!
Uskon, että some on pilannut suurimman osan ihmisistä. Etsitään jotain mitä ei ole olemassakaan. Toiselta yksikin "väärä" lause treffeillä, niin heti ollaan marttyyrina.
Ennen ihmise
Tai sitten ei oikeasti halua parisuhteeseen! Itselläni on aina ollut vaikka mitä syitä että en ole kiinnostunut jostain miehestä. Jätin deittailut kokonaan jo monta vuotta sitten ja tajusin että oikeasti haluan olla yksin. Jotenkin vaan on koko elämän tyrkytetty sitä parisuhdenormia. En vaan halua väkisin etsimällä etsiä miestä. Rakkaus saa kyllä tulla jos on tullakseen, mutta tuo etsimällä etsiminen sai kaikki ehdokkaat tuntumaan ällöttävältä.
Itse en ymmärrä sitä kuvien muokkaamista. Miksi ei voi näyttää naamaansa sellaisena kuin se on?
Eräs tuttava näytti Tinderkuvansa enkä ollut tunnistaa häntä. Kuvassa näytti melkein missiltä, mutta todellisuudessa on lihavahko perusnaama. Miksi feikata, kun totuus tulee viimeistään treffeillä ilmi. Eräs toinen tuttava käytti Tinderprofiilissaan kymmenen vuotta vanhaa kuvaa, jossa oli vielä freesin näköinen. Todellisuus on se, että tyyppi on viimeiset vuodet juonut aivan liikaa ja naama ja kroppa sen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu. Minuun ihastuvat naiset, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Puolestaan naiset, joiden kanssa tuntuu klikkaavan ja ollaan samalla taustalla, eivät koskaan koe kipinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder ja muut ovat aiheuttaneet harhan siitä, että laadukasta tarjontaa on loputtomasti ja se on helposti saatavilla. Siksi ajatellaan, että ei tarvitse tyytyä muuhun kuin ihan täydelliseen. Muita voi tsekkailla, mutta samalla pitää sen tinderin auki, koska minä päivänä tahansa voi tulla vastaan Se Oikea (=täydellinen).
Kaiken lisäksi ihmisten profiilit ovat aivan harhaanjohtavia muokkailtune kuvineen ja siloiteltuine teksteineen. Kun ihmisen tapaa oikeasti, tapaaminen on suurella todennäköisyydellä jollain tavoin pettymys, ja samalla ne sadat muut upeanoloiset profiilit (jotka ovat yhtä lailla kukkua) huutavat takaraivossa.
suuri ihme, jos ylipäätään osa pystyy tinderajassa pariutumaan!
Lisään vielä omaan tekstiini: naisilla tämä ylitarjontaharha aiheuttaa ongelmia treffikumppanin valinnassa, miehillä taas siinä vaiheessa, kun pitäisi sitoutua. Kummatkin si
Hyvä analyysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itse olen ollut aina tosi huono ihastumaan.
M42
Mulla oli se ongelma että ihastuin liian helposti. Jopa kylmä ja narsistinen nainen kävi seuralaiseksi, kunhan hänestä sai edes vähän vastakaikua, kuten hymyn. Onneksi Tinder opetti muutamassa kuukaudessa, että täytyy myös muistaa oma arvonsa ja jättää ne toiset omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luovuttanut täysin.
Olen rakastunut kaksi kertaa, ja kumpikin heittäytyi lapselliseksi mieltään osoittavaksi vauvaksi heti, kun en käyttäytynyt heidän odotustensa mukaan.
En tiedä ovatko ihmiset olleet ikinä sen aikuisempia, mutta eivät ole aikuisia ainakaan nyt.
Tuntuu, mutta olen luullut että se johtuu minusta eikä tästä ajasta. Ennen olin aina ihastunut johonkuhun. Aika lailla silloin, kun kuukautiset loppuivat, loppuivat ihastumisetkin ja sellainen aleneva trendi oli havaittavissa paljon aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut täysin.
Olen rakastunut kaksi kertaa, ja kumpikin heittäytyi lapselliseksi mieltään osoittavaksi vauvaksi heti, kun en käyttäytynyt heidän odotustensa mukaan.
En tiedä ovatko ihmiset olleet ikinä sen aikuisempia, mutta eivät ole aikuisia ainakaan nyt.
Vaikuttaa että halusivat päästä vain susta yksinkertaisesti eroon. Aika yleinen tapa muttei toki kovin hienovarainen/"aikuismainen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut täysin.
Olen rakastunut kaksi kertaa, ja kumpikin heittäytyi lapselliseksi mieltään osoittavaksi vauvaksi heti, kun en käyttäytynyt heidän odotustensa mukaan.
En tiedä ovatko ihmiset olleet ikinä sen aikuisempia, mutta eivät ole aikuisia ainakaan nyt.
Vaikuttaa että halusivat päästä vain susta yksinkertaisesti eroon. Aika yleinen tapa muttei toki kovin hienovarainen/"aikuismainen".
On se mahdollista, mutta kyse oli siitä, etten näyttänyt heidän mielestään tunteitani tarpeeksi. Sitä muuttaakseen yrittivät tehdä minut mustasukkaiseksi. Sillä taas oli luonnollisesti päinvastainen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Sen vuoksi. Ei synny kemiaa, kun juttelee pelkästään mukavia.
Itse lopetin koko deittisovellusjutut, kun huomasin ettei siellä tutustuessa vaan tule sitä samaa fiilistä, kuin että tutustut jossain sattumalta ihmiseen ja ihastut.
Ehkä siksi, koska deittisovellukset ovat ihan huuhaata. Kun ihmistä kohtelee kuin kauppatavaraa ja vaihtoehtoja on monia, ei mikään ihme, että ei keneenkään ihastu.
Ystäväpohjalta on parhain aloittaa parisuhde.
Te ette vaan tiedä itsestänne mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla enempi semmosta tunnustelua, ei suin päin suhteeseen mentaliteetilla.
Ihmisille on tullut varovaisuutta mukaan.
Totta. Ennen mentiin nopeammin parisuhteeseen. Ja ennen kestettiin ja hyväksyttiin paremmin toisessa ilmenevät rosoisuudet. Näkemys oli, että ne nyt kuuluvat elämään ja parisuhteeseen. Ei etsitty täydellistä, vaan sopivaa. Eräs tuttava sanoi osuvasti puolisostaan, että ei osaa sanoa onko elämänrakkaus, mutta on sopiva.
Itse en halua tuollaiseen suhteeseen.
Kun ostan huonekalua tai tv:tä, niin etsin sopivaa. Seurustelukumppaniksi haluan ihmisen, jolle ollaan puolin ja toisin rakastuneita, eikä ajatuksella "noh, tolla on ominaisuudet x ja y, niin mennään tällä".
Nuoruuden ihastukset puhki kaluttuja. Aikuisemmalla iällä ei tunnu löytyvän ketään morsmaikkua.
En Ihmettele jos käy kymmenien tai satojen tuiki tuntemattomien kanssa treffeillä ettei ihastu. Siinähän väsyisi ja alkaisi vituttaa kaikki ihmiset :D aivan kauhistus olisi minulle introvertille joku tinder deittailu. Liian pinnallista.