Lue keskustelun säännöt.
Kysymys naisille, jotka ihastuvat aina alkoholisteihin
10.01.2025 |
Olen huomannut, että usein tietyt naiset aina hankkivat itselleen alkoholistipuolison, siis nimenomaan sellaiset naiset, jotka itse ovat raittiita tai kohtuukäyttäjiä. Haluaisin vain kysyä, että ettekö te sitten tunne kemiaa kunnollisten miesten kanssa? Jos olette tavanneet jonkun ihan huipputyypin, joka on komea ja elämän palikat kunnossa ja on muutenkin mukava, niin valitsetteko te mieluummin alkoholistimiehen?
Kommentit (83)
Hyvä kysymys. Olen alkoholistin läheinen. Mielestäni en pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä kuin alkoholisti. Kaikki ihmiset ovat jollain tavalla vajavaista. En myöskään pyri pelastamaan ketään, tiedän että en pysty siihen.
Olen kyllä ollut ihastunut myös muihin miehiin, kuin alkoholisteihin, mutta en koskaan ole ollut parisuhteessa muiden, kuin alkoholistien kanssa. Elämässäni on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Molemmat ovat olleet addikteja.
Käytän itse alkoholia todella harvoin, noin 2-3 kertaa vuodessa enkä silloinkaan juo kuin 1-2 annosta. En pidä itseäni alkoholistina.
Silloin, kun olen ollut ihastunut ei-alkoholisti mieheen olen itse kokenut niin valtavaa huonommuutta ja kelpaamattomuutta sekä naisena, että yleensäkin ihmisenä, että parisuhteesta ei varmastikaan olisi tullut mitään. Koen olevani täysin kelpaamaton normaaliin parisuhteeseen. Kaikkien " kunnollisten" miesten rinnalla tunnen valtavaa häpeää ja huonommuutta. Alkoholistin rinnalla tätä huonommuuden tunnetta ei jostain syystä tule, vaan kun koen olevani tasavertainen ja arvokas ihminen. Luulen, että tässä on itselläni kyseessä jonkinlainen vamma.
Omat vanhempani eivät ole alkoholisteja, mutta lapsuudestani isäni on ollut väkivaltainen äitiäni ja veljeäni kuin kohtaan. Olen vakavissani miettinyt, että enkö pysty seurustelemaan " tavallisten" miesten kanssa jonkin kehityksellisen trauman takia.
Olen saanut apua vertaistuesta.
Toivottavasti tämä valaisi asiaa hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan teini-iästä asti minua on lähestyneet vain keski-ikäiset alkoholistit. Kun ei ole mitään muuta tarjolla kuin mieslapsia ja alkoholisteja niin välillä osuu kohdalle alkoholisti. Kun ei yksikään normaali mies ole ikinä ollut kiinnostunut seurastani. Nyt pidän kaikkia miehiä juoppoina sekä hyväksikäyttäjinä enkä halua yhtäkään lähelleni enää ikinä. Siinä oli vastaus.
Ehkä sua katselee muunkinlaiset miehet, mutta sä itse vain jostain syystä noteeraat ne alkoholistit. Sua alitajuntaisesti viehättää jokin piirre niissä. Onko lapsuudenperheessäsi kenties ollut alkoholistia?
Ei ole ollut alkoholisteja. Vanhempani on absolutisteja. Ei minulla ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa alkoholisteihin eikä elämässäni ole ainuttakaan sellaista ollut kun kasvoin aikuiseksi. Siksi en alkoholistia tunnistanut kun en tiennyt mikä määrä alkoholia tekee alkoholistiksi.
En todellakaan halua päihdeongelmaista tai edes päihteitä käyttävää miestä. Silti viehätyn heistä, ja ongelma tulee ilmi vasta myöhemmin. Vähintäänkin mieheni ovat olleet ex-alkoholisteja. Olen ajatellut, että he ovat jotenkin suorempia, eivät arastele ja katsovat rohkeasti silmiin. Yhteys avautuu heti, ilman mitään esittelyjä ja krumeluureja.
Joskus kyllä tuntuu, että olen itse jotenkin epänormaali, ja vain päihdeongelmaiset tai muuten vinksahtaneet haluavat lähestyä minua. He kun taitavat lähestyä ihan ketä hyvänsä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessani on puutteita, ehkä he eivät välitä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Olen alkoholistin läheinen. Mielestäni en pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä kuin alkoholisti. Kaikki ihmiset ovat jollain tavalla vajavaista. En myöskään pyri pelastamaan ketään, tiedän että en pysty siihen.
Olen kyllä ollut ihastunut myös muihin miehiin, kuin alkoholisteihin, mutta en koskaan ole ollut parisuhteessa muiden, kuin alkoholistien kanssa. Elämässäni on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Molemmat ovat olleet addikteja.
Käytän itse alkoholia todella harvoin, noin 2-3 kertaa vuodessa enkä silloinkaan juo kuin 1-2 annosta. En pidä itseäni alkoholistina.
Silloin, kun olen ollut ihastunut ei-alkoholisti mieheen olen itse kokenut niin valtavaa huonommuutta ja kelpaamattomuutta sekä naisena, että yleensäkin ihmisenä, että parisuhteesta ei varmastikaan olisi tullut mitään. Koen olevani täysin kelpaamaton normaaliin parisuhteeseen. Kaikkien " kunnollisten" miesten rinnalla tunnen valtavaa häpeää ja huonommuutta. Alkoholistin rinnalla tätä huonommuuden tunnetta ei jostain syystä tule, vaan kun koen olevani tasavertainen ja arvokas ihminen. Luulen, että tässä on itselläni kyseessä jonkinlainen vamma.
Omat vanhempani eivät ole alkoholisteja, mutta lapsuudestani isäni on ollut väkivaltainen äitiäni ja veljeäni kuin kohtaan. Olen vakavissani miettinyt, että enkö pysty seurustelemaan " tavallisten" miesten kanssa jonkin kehityksellisen trauman takia.
Olen saanut apua vertaistuesta.
Toivottavasti tämä valaisi asiaa hieman.
Kiitos. Sanoitit tässä jotakin, mitä itsekin olen miettinyt. Että koen olevani niin huono ja vajavainen, etten voisi olla kunnollisen, hyvän ja tasapainoisen miehen kanssa. Päihderiippuvaisten kanssa olen kokenut itseni vertaiseksi, vaikka itse en juo enkä käytä. En tiedä mistä tämä tunne tulee. Lapsuudenkodissani tai -ympäristössäni alkoholia ei käytetty.
Lähetän halauksia sinne. Uskon että kyseessä on jonkinlainen henkisen puolen vamma. Vertaistuesta voi olla apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan teini-iästä asti minua on lähestyneet vain keski-ikäiset alkoholistit. Kun ei ole mitään muuta tarjolla kuin mieslapsia ja alkoholisteja niin välillä osuu kohdalle alkoholisti. Kun ei yksikään normaali mies ole ikinä ollut kiinnostunut seurastani. Nyt pidän kaikkia miehiä juoppoina sekä hyväksikäyttäjinä enkä halua yhtäkään lähelleni enää ikinä. Siinä oli vastaus.
Ehkä sua katselee muunkinlaiset miehet, mutta sä itse vain jostain syystä noteeraat ne alkoholistit. Sua alitajuntaisesti viehättää jokin piirre niissä. Onko lapsuudenperheessäsi kenties ollut alkoholistia?
Mitä se auttaa jos ne kunnon miehet vaan katselee? Kai sen noteeraa joka itseään tykö tuo eli ne alkkikset ja muut sekopäät.
Vierailija kirjoitti:
Suurinosa miehistä yhteiskuntaluokasta riippuen ovat joko raitistuneita juoppoja(jättänyt jäljet aivotoimintaan), viikonloppu juoppoja, tuurijuoppoja tai täysin alkoholisoituneita.
Ja loput ovat outoja absolutisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma tässä on varmaan myös se, että kun on ollut suhteessa alkoholistin kanssa, siitä jää leima. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Ehkä kunnolliset miehet eivät enää kiinnostukaan, koska kuvittelevat naisenkin elävän ja arvostavan alkoholinhuuruista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Isä ollut juoppo ja etsivät Isän korvaajaa. Tai sitten hoivavietti vetää.
Tai juopossa on enemmän kiinnostavia särmiä, hän koukuttaa.
Saattaa myös raitistella välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Olen alkoholistin läheinen. Mielestäni en pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä kuin alkoholisti. Kaikki ihmiset ovat jollain tavalla vajavaista. En myöskään pyri pelastamaan ketään, tiedän että en pysty siihen.
Olen kyllä ollut ihastunut myös muihin miehiin, kuin alkoholisteihin, mutta en koskaan ole ollut parisuhteessa muiden, kuin alkoholistien kanssa. Elämässäni on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Molemmat ovat olleet addikteja.
Käytän itse alkoholia todella harvoin, noin 2-3 kertaa vuodessa enkä silloinkaan juo kuin 1-2 annosta. En pidä itseäni alkoholistina.
Silloin, kun olen ollut ihastunut ei-alkoholisti mieheen olen itse kokenut niin valtavaa huonommuutta ja kelpaamattomuutta sekä naisena, että yleensäkin ihmisenä, että parisuhteesta ei varmastikaan olisi tullut mitään. Koen olevani täysin kelpaamaton normaaliin parisuhteeseen. Kaikkien " kunnollisten" miesten rinnalla tunnen valtavaa häpeä
Ennen vanhaan todella yleistä.
Mä tunnen 5-kymppisen nais n, joka on lähtöisin alkoholistiperheestä ja kaikki hänen poikaystävänsä ovat olleet outoja. En ymmärrä, miksi hän on sietänyt niin huonoa kohtelua suhteissaan. Hänellä on tapana ollut ottaa jokainen uusi kumppani heti alussa asumaan luokseen. Juuri sellainen käytös houkuttelee niitä reppana hyväksikäyttäjä miehiä. Koska eihän mies, jolla on omistisau, voi tai edes halua HETI muuttaa tyttöystävän luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Olen alkoholistin läheinen. Mielestäni en pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä kuin alkoholisti. Kaikki ihmiset ovat jollain tavalla vajavaista. En myöskään pyri pelastamaan ketään, tiedän että en pysty siihen.
Olen kyllä ollut ihastunut myös muihin miehiin, kuin alkoholisteihin, mutta en koskaan ole ollut parisuhteessa muiden, kuin alkoholistien kanssa. Elämässäni on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Molemmat ovat olleet addikteja.
Käytän itse alkoholia todella harvoin, noin 2-3 kertaa vuodessa enkä silloinkaan juo kuin 1-2 annosta. En pidä itseäni alkoholistina.
Silloin, kun olen ollut ihastunut ei-alkoholisti mieheen olen itse kokenut niin valtavaa huonommuutta ja kelpaamattomuutta sekä naisena, että yleensäkin ihmisenä, että parisuhteesta ei varmastikaan olisi tullut mitään. Koen olevani täysin kelpaamaton normaaliin parisuhteeseen. Kaikkien " kunnollisten" miesten rinnalla tunnen valtavaa häpeä
Aivan kamala juttu.
Eli jos joku kunnollinen mies lähestyisi teitä ja osoittaisi kiinnostusta, niin tuntuisiko teistä silti, että ette ole kiinnostuneita miehestä parisuhdemielessä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on se ongelma, että ihastun aina vääriin miehiin, nimittäin he eivät ihastu minuun. Ja he ovat siis ihan kunnollisia miehiä. Ehkä mun pitäisi alkaa tapailla alkoholisteja, niin ehkä he voisivat ihastua minuun. Tai sitten olen sellainen nainen, johon miehet eivät kykene ihastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos joku kunnollinen mies lähestyisi teitä ja osoittaisi kiinnostusta, niin tuntuisiko teistä silti, että ette ole kiinnostuneita miehestä parisuhdemielessä?
Ap
Itselleni miehessä pitää olla joku ns vajavaisuus tai särmä että kiinnostun. Mt-ongelma,nepsyys ym.
Eli jos te kävisitte treffeillä kunnollisen mukavan miehen kanssa ja työttömän alkoholistimiehen kanssa , niin te mieluummin valitsette sen alkoholistimiehen, koska ette vaan tunne vetovoimaa sitä kunnollista miestä kohtaan?
Erikoista että ei ole vielä tullut mainittua hyvin yleinen läheisriippuvuus. Läheisriippuvainen henkilö tuntee ihmisarvonsa olevan kiinni siitä, että saa olla tarpeellinen toiselle; hoivaa, hoitaa, pelastaa, ymmärtää ja laittaa kaikki omat tarpeensa sivuun. Koittaa tällä antaa toiselle sitä mitä itse olisi lapsena tarvinnut, ja siten itse sitä ymmärtämättä koittaa siis "hoitaa" itseään.
Addiktit ja läheisriippuvaiset ovat todella yleinen yhtälö. Addikti tarjoaa läheisriippuvaiselle mahdollisuuden toteuttaa tuota ns. elintärkeää tarvettansa, joka sitten toimii tavallaan osaltaan addiktion mahdollistajana. Aina tulee ymmärrystä ja paapomista, loputtomiin.
Ei ole kovin helppoa tai miellyttävää huomata itsessään tuo läheisriippuvuus. Kuten ei alkoholismikaan. Yhtä tuhoisia kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ei ole vielä tullut mainittua hyvin yleinen läheisriippuvuus. Läheisriippuvainen henkilö tuntee ihmisarvonsa olevan kiinni siitä, että saa olla tarpeellinen toiselle; hoivaa, hoitaa, pelastaa, ymmärtää ja laittaa kaikki omat tarpeensa sivuun. Koittaa tällä antaa toiselle sitä mitä itse olisi lapsena tarvinnut, ja siten itse sitä ymmärtämättä koittaa siis "hoitaa" itseään.
Addiktit ja läheisriippuvaiset ovat todella yleinen yhtälö. Addikti tarjoaa läheisriippuvaiselle mahdollisuuden toteuttaa tuota ns. elintärkeää tarvettansa, joka sitten toimii tavallaan osaltaan addiktion mahdollistajana. Aina tulee ymmärrystä ja paapomista, loputtomiin.
Ei ole kovin helppoa tai miellyttävää huomata itsessään tuo läheisriippuvuus. Kuten ei alkoholismikaan. Yhtä tuhoisia kumpikin.
Hyvä analyysi.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos joku kunnollinen mies lähestyisi teitä ja osoittaisi kiinnostusta, niin tuntuisiko teistä silti, että ette ole kiinnostuneita miehestä parisuhdemielessä?
Ap
Alkoholistit on traumatisoineet niin, että en päästä ainuttakaan miestä lähelleni. Työssäni puhun miehille, olen perus kohtelias, mutta yksikään ei minua lähelle pääse oli millainen tahansa, ei kiinnosta. Tosin ei ole sitä ongelmaa, että kukaan lähestyisi. Yhä torjun niitä pelkkiä juoppoja. Nostan nykyään käden merkiksi, että kommunikaatio on blokattu, en katso päin, en puhu mitään, jatkan matkaani.
Jos tarvitsee joka viikonloppu alkoholia, niin se ei ole normaalia. Silloin on kyse riippuvaisuudesta. Joskus tapailin kolmen kuukauden ajan ihmistä, joka osoittautui jo heti alussa alkoholistiksi. Hänen vapaapäivänsä kuluivat humalassa tai krapulassa. Totesin, että en halua itselleni tuollaisen kanssa elämää. Lopetin tapailun. Kuulemma jokainen nainen oli valittanut hänen alkoholin käytöstään. Itse ainakin haluan vapaapäivinä tehdä toisen kanssa ns. normaaleja asioita. En katsella toisen juomista ja krapulaa.