Treffailen 50 v miestä jolla ei mitään omaisuutta
Elänyt pienipalkkaisena vuokralla ja lapsiinsa uhrannut aikansa ja rahansa. Hieno mies, hyvä luonne. Rahasta ei saisi välittää. Silti, olen itsekin 50v ja sentään mulla on asunto-osake ja hieman sijootuksia. Tuntuu ettei mitään yhteistä elämää voi suunnitella koska toisella ei ole varaa toteuttaa mitään unelmia. Kamala tunne, että tämmöinen vaikuttaa. Miten toimia? Pääseekö tästä yli?
Kommentit (196)
Jätä tämä hieno mies ja hyvä luonne rauhaan. Ota itsellesi oikein ilkeä jännämies joka kuristaa ja samaan aikaan laittaa suo oikein kovaa ahtaaseen anneliin kuivana. Sen sinä olet ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata riiailla köyhien kanssa, pakostikin tulee mieleen että mies on kiinostunut ainoastaan omaisuudestasi.
Ap ei ole köyhä. Hänellä on velaton asunto ja sijoituksia. Mutta hänen ei kannata seurustella persaukisen miehen kanssa, koska mitään hauskaa ei voi yhdestä tehdä.
Jännä sinällään, kyllähän tuon ikäisellä miehellä pitäisi työtuloja olla, elatusvelvollisuuskin kohta päättyy ellei jo ole päättynyt. Juoko ja polttaako se kaiken? Mulla oli tällainen mies. Eipä ole enää, koska huolimatta varallisuudestani likviditeettini on aika pieni enkä voi tai halua elättää miestä, joka hassaa typeriin riippuvuuksiin kaiken minkä tienaa. Varsinkaan kun tämä mies lisäksi heittäytyi tunteidensa viemäksi. Sillä oli tunteita esim. -30% sianlihaa kohtaan.
Ymmärrän AP sua täysin ja hyvä, että mietit tätä nyt, kun suhde ei ole edennyt vielä kovin pitkälle. Mun palkka ei kovin ihmeellinen, mutta tarkasti eläen voin toteuttaa itselleni mieluisia asioita, joista osa vaatii rahaa, ja vaikka on kuukausia, jollon ei jää paljoa säästöön tai pitää elää vähän nuukemmin, pystyn matkustelemaan muutaman kerran vuodessa eikä tartte joka senttiä laskea muutenkaan. En vaan voisi olla ihmisen kanssa, jonka joutuisin jättäämään kotiin vain koska hänelle ei ole varaa lähteä mukaan tai osallistua muihin rahaa vaativiin tekemisiin, koska ei mulla ole varaa, tai edes halua, kahta maksella. Voi kuulostaa ilkeältä, mutta olen laittanut elämääni kuntoon pienin siirroin, jotta olen edes tässä pisteessä ja se on vaatinut paljon työtä ja tarkaan mietiittyjä siirtoja. Mulle on täysin ok, että joku elää onnellisesti mua vaatimattomammin, mutta se ei ole sitten mun kumppani. Eri juttu jos tulee odottamattomia kriisejä, kuten sairastumista, työttömyys, niistä yritetään selvitä yhdessä ja autan, minkä pystyn.
Seurustelen neljättä vuotta, mutta ei asuta yhdessä, eikä olla muuttamassa yhteen (mun valinta) ja meillä on muutenkin aika erilllaiset elämäntilanteet, mulla lapset jo lähteneet pesästä, toisella vielä kolme alaikäistä, joten kaikenlaisia kompromisseja joudutaan tekemään jatkuvasti. Exä tuhlasi kaikki munkin rahat, nyt käytän ne ihan mihin itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on kun lapset lähtevät, matkustella paljon. Hänen kanssaan siihen ei pysty koska ei ole tilillä pätäkkää kun kaikki on eletty.
Sitten sulla on kolme vaihtoehtoa:
1. Maksat hänenkin matkansa
2. Lähdet yksin
3. Väärä ihminen sulle, et ole hänen kanssaan
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen 50v mies, ei ole lapsia, olin pienipalkkaisessa tuotantotyössä toistakymmentä vuotta ja ei ole mullakaan yhtään mitään omaisuutta, työttömäksi joutuminen puhalsi nekin vähäiset säästöt mitä kerkesin kerryttää.
Ainakaan minulle tuolla tilanteellasi ei olisi väliä, pääasia ettei ole velkaantuvaa ihmistyyppiä. Eri kuin ap
Suomalaiset miehet voitaisiin listata lehdissä varallisuusjärjestyksessä, jotta naiset voisivat valita korkeimmalla sijoituksella sijaitsevat helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on kun lapset lähtevät, matkustella paljon. Hänen kanssaan siihen ei pysty koska ei ole tilillä pätäkkää kun kaikki on eletty.
Miksi et tarjoa hänelle matkoja? Sehän olisi perusoletuksena, jos asetelma olisi rikas mies - köyhä nainen. Tasa-arvoa peliin vaan.
Aloittaja ei kerro olevansa rikas.
En mä pienipalkkaisena odota, että mun parempituloinen miesystävä tarjoilee mulle matkoja. Joskus tarjoaa risteilyn tai viikonloppureissun Eurooppaan, mutta en niitä oleta saavani ja olen onnellinen kun näitä joskus järkkäilee. Mä sitten yritän tarjota vaikka romanttisen ravintolaillan reissussa tms pientä extraa kiitoksena.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP sua täysin ja hyvä, että mietit tätä nyt, kun suhde ei ole edennyt vielä kovin pitkälle. Mun palkka ei kovin ihmeellinen, mutta tarkasti eläen voin toteuttaa itselleni mieluisia asioita, joista osa vaatii rahaa, ja vaikka on kuukausia, jollon ei jää paljoa säästöön tai pitää elää vähän nuukemmin, pystyn matkustelemaan muutaman kerran vuodessa eikä tartte joka senttiä laskea muutenkaan. En vaan voisi olla ihmisen kanssa, jonka joutuisin jättäämään kotiin vain koska hänelle ei ole varaa lähteä mukaan tai osallistua muihin rahaa vaativiin tekemisiin, koska ei mulla ole varaa, tai edes halua, kahta maksella. Voi kuulostaa ilkeältä, mutta olen laittanut elämääni kuntoon pienin siirroin, jotta olen edes tässä pisteessä ja se on vaatinut paljon työtä ja tarkaan mietiittyjä siirtoja. Mulle on täysin ok, että joku elää onnellisesti mua vaatimattomammin, mutta se ei ole sitten mun kumppani. Eri juttu jos tulee odottamattomia kriisejä
Viitaten tuohon ensimmäiseen kappaleeseen; minulla on myös ollut enemmän kuin rankkaa lähes koko elämä, ja sen kruunasi vaikea sairastuminen. Tämän myötä haluan nyt mahdollisuuksien mukaan todellakin toteuttaa omia haaveitani - jos se suinkin ok mahdollista. Ihmisillä on yleensä syynsä siihen, miksi varallisuus valikoituu prioriteettien joukkoon myös parinvalinnassa. Usein ne ovat hyvinkin traumatisoivia (ja en nyt puhu typeristä instabeibeistä tai of-hyypiöistä, enkä myöskään tyypeistä jotka etsivät elättäjää).
Mää tapailen kans yli 50-vuotiasta miestä jolla ei ole yhtään mitään. Lisäksi on työtön ja osoitteena poste restante. Kerran pari kuukaudessa tapaillaan mutta en tietenkään suunnittele mitään vakavaa tollasen varalle.
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuliko jo ilmi, että minkä iköisiä ne lapset ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asetelma olisi toisinpäin, niin ei kukaan, ei suhteen mies eikä nainen eikä ulkopuoliset varsinkaan, ressaisi jos köyhällä naisella ei ole omaisuutta. Pääasia ettö luonne on kiva ja asenne elämään oikea :)
Annas olla kun mies onkin se köyhä..
Ei tämä mikään yllätys ole, mutta jotenkin valitettavasti entisestään korostaa miten pinnallisia naiset lopulta ovat. Itse olen, sanotaan nyt omillani toimeentuleva mies, ja miksei uusi parisuhde voisi olla mahdollinen. Näköjään täytyy pitää varat ns. vakan alla kunnes on tutustuttu paremmin.
Toiselle tarjoaminen ei ole mikään ongelma, mutta jos suhde pohjimmiltaan tuntuu perustuvan miehen taloudelliseen asemaan niin forget it
Miksi heti oletat että miehen pitäisi tarjota? Siitähän tässä ketjussa ei ole kyse, vaan siitä että on mahdollista tehdä yhdessä myös asioita jotka maksavat, ja kummallaki
Jos mies tarjoaa, se on epätasa-arvoa. Jos nainen tarjoaa, nainen on golddigger (tämän ketjun mukaan). Jos kumpikin maksaa itse, ei sekään ole hyvä. Mikähän tässä nyt kelpaisi????
Mutta kun on ihqu niin köyhääkin voi elättää.
Käytännön vinkki: samalla vaivalla saat nuoremman yhtä köyhän.
Kannattaa myös pohtia sitä, että arvojen kohtaamattomuus tai erillaiset arvot ovat yksi yleisin eroon johtava syy. Onko tässä nyt kyse siitä, siis erilaisita arvoista? Jos, niin ei ehkä kannata jatkaa tapailua, koska se ei siitä miksikään muutu.
Minäkin olen tosi pienipalkkainen kuusikymppinen konttorirotta ilman mitään omaisuutta, mutta elätän kuitenkin itseni, eikä ole euroakaan velkaa. En pystyisi ottamaan ketään "siivelle". Toisen samanlaisen pienituloisen hyväksyisin kyllä. Kunhan ITSENSÄ elättää, niin se riittää mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi olla ihmeellinen vaatimus, että miehellä olisi varaa matkustella tai että olisi edes jotain omaisuutta.
sivusta
Siksi on erityisen outoa, että ap on päätynyt suhteeseen miehen kanssa, jonka kohdalla tämä ei toteudu. Miksi ei vaan vaihda miestä, jos nykyinen ei ole sitä, mitä hän haluaa?
Ehkä se mies komea ja ap haluaa pitää miehestä kiinni? Yleensä rahamiehet ovat rumia ja lihavia.
Ei ole mikään rahamies jos on esim. omistusasunto ja talous kunnossa. Silloin on perusjärkevä ihminen.
Toisaalta sekin on perusjärkevää, että panostaa rahansa lapsiin. Minusta kuulostaa jopa järkevämmältä kuin se, että olisi panosta
Jos haluaa lapsilleen omaisuutta jättää, niin silloinhan omistusasunto on paljon järkeväpi kuin vuokralla asuminen, etenkään kun ei se vuokralla-asuminen välttämättä ole sen halvempaa kuin lainan lyhentäminen.
Aloittajan miesystävää kyllä ihmetten, että jos lapset on jo täysi-ikäisiä, eikö palkasta nyt pitäisi jäädä enemmän hän käyttöönsä? Mihin se lasten osuus nyt katoaa?
Minulla on todella köyhä mies, eikä se aluksi haitannut. Mies muutti minun omistusasuntooni ja matkoille maksoin hänen osuutensakin. Seksi oli kuitenkin aivan mahtavaa ja oli kemiaa, enkä välittänyt muusta. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua, että minulla on maksullinen mies ja se vaikutti itsetuntooni. Aloin ajatella olevani niin huono, että en saa miestä kuin rahalla. Ilmeisesti myös mies koki itsensä epämiehekkääksi suhteessa, kun hän pikkuhiljaa lopetti seksin kokonaan. Siitä lopulta koko suhde kuivahti. Ehkä oltiin liian erilaisista taustoista loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno mies hyvä luonne ja ei silti muka mitään yhteistä. Tätä se tasa-arvo teettää. Suominainen ei ole mihinkään tyytyväinen. Ainoastaan raha ratkaisee kaikessa kun on henkisesti niin köyhä. Ja en usko että mies on uhrannut rahansa ja aikansa lapsiin hän tekee sen rakkaudesta. Sellaisia me kunnolliset miehet olemme. Sinulla ei varmaan ole edes lapsia ja olet katkera kun sinusta ei huolehdi kukaan vanhana. Muista että hautaan et kuitenkaan saa omaisuuttasi. Ota sitten joku rikas mulkku mieluummin. Te kusipäät sovitte paremmin yhteen.
Kannattaa huomioida, että nimenomaan silloin, kun tasa-arvoa ei ole, miehen rahalla ja omaisuudella on AINA valtava merkitys. Tasa-arvon myötä se on nimenomaan vähentynyt, ja aika moni ei sen vuoksi edes välitä miehen tulotasosta.
Älä nyt pilaa hyvää tarinaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55v, lapset aikuisia ja omillaan, itsellä velaton asunto, uusi auto, kesämökki. Palkkani on hyvä ja olen myös saanut perintöä. Elämäntilanne on vihdoin sellainen, että on aikaa ja varaa tehdä asioita. Valitettavasti en kuitenkaan ole valmis elättämään ketään tai maksamaan muiden huvituksia, korkeintaan opiskelevien lasteni. Jossain Tinderissä pyörii miehistä vain jämät, aika vähissä on sellaiset, joiden taloudellinen tilanne sallii mitään extraa arkeen. Surullista.
Miten tuo on mahdollista? Itse tosin olen sinua melkein 10 vuotta nuorempi, mutta ainakin minulle tuli Tinderissä todella paljon vastaan hyvätuloiselta vaikuttavia miehiä. Profiilissa lomakuvia kaukomatkoilta ja harrastuksissa vähän kalliimmanpuoleisia lajeja. Myös ammatit viittasivat hyviin tuloihin. Itse taas turhauduin kun piti ensin jaksaa swaippailla nämä kaikki vasemmalle - itse kun etsin vähän vaiht
En asu pk-seudulla, enkä halua etäsuhdetta, ehkä siksi? Toiseksi hvyätuloiset 50 vuotiaat miehet hakee 10-15 vuotta nuorempia naisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne unelmat siis ovat?
Ja eikö tossa iässä ne suunnitelmat ois jo toteutumisen kannalla jos ois toteutuakseen?
Höpsistä, muru. Elämä alkaa vasta kun lapset on lähteneet maailmalle!
Niin että Espanjaan pitää päästä joka kuukausi viiniä lipittämään. Kiva että olet onnekas ja että sinulla menee hyvin. Älä kuittenkaan ole ylimielinen niitä kohtaan jotka kovalla työllä elättävät itsensä.