Treffailen 50 v miestä jolla ei mitään omaisuutta

Siis treffailetko miestä vai miehen omaisuutta? Eihän sillä omaisuudella mitään tee sitten kun kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen mies edes kehtaa treffailla? 

Kuinka paljon täytyy olla varallisuutta, että on oikeus treffailla? 

- Kyllä minä työttömänä ja vähävaraisena miehenä tiedostan erinomaisen hyvin, että kumpainen näistä seikoista rajaa mahd. löytää kumppani. - Oikeastaan ne rajaavat kaikkea sosiaalistakanssakäymistäni, vaikka lähipiiristäni ihan kaikki eivät taida odottaa, että kuolisin pois, nk. tämän palstan päivystävä työttömien halveksija kehoittaa lähes yhtä usein kun palstailen.

Toisaalta, mitä suurikaan varallisuus ja mahtavat tulot auttaisi parisuhteessa, jos olisi aivan erilaiset mielikuvat siitä miten varallisuutta/tuloja käytetään? 

Omaa parittomuuttani toki selittääkin se, että kammoan ajatusta, että joutuisin toisen armoille. Tai ellen hänen armoille, niin ainakin mahd jatkuvaan enemmän ja vähemmän epämääräiseen (kiitollisuuden)velkaan.

Minäkin haluan antaa ja mahdollistaa, enkä olla aina se, jota katsotaan ja kysytään, että no onkos sulla tähän tai tuohon varaa? Tai muutoin suhtaudutaan elkei halveksivasti, niin hyvin alentuvasti, kenties säälien. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta voi vaatia ettei toinen elä kädestä suuhun ja on varaa tehdäkin kaikkea. Ei tässä nyt olla nuoria enää, elämänkatsomus on sellainen.

Ei joltain yksittäiseltä ihmiseltä voi vaatia, että "hei sinun pitää olla nyt varakkaampi". Mutta voi toki etsiä tietyn tulotason ihmistä ja päättää, että vain sellainen kelpaa kumppaniksi. Muiden kanssa ei sitten aleta tapailla eikä varsinkaan aleta muilta vaatimaan mitään, mitä heillä ei ole.

Itse olen 53-v vuokrayksiössä asuva nainen. Olin pitkään pienituloinen kahden lapseni yh ja ikävä kyllä ei siinä säästöjä päässyt kertymään. Lapseni saivat harrastaa ja heistä on kasvanut oikein kunnolliset ihmiset.

Nyt pikkuhiljaa olen saanut rahojani myös sijoitettua, mutta ei minusta koskaan rikasta tule. 

Ihmisillä on niin monenlaisia elämäntilanteita ja tarinoita. Hyvää ihmistä ei kannata heittää menemään, jos kuitenkin perusasiat ovat kunnossa ja hoitaa velvoitteensa. 

Ja tuolle yhdellä, viisikymppinen ei ole mikään mummo. Kommentistasi huomaa, että olet vielä hyvin nuori. Elämä opettaa. 

Mä olen tällainen nainen. Olen jopa aika hyvätuloinen, mutta ei ole ikinä kiinnostanut mammonan tavoittelu pätkääkään. Omistusasunnon hankintakaan, saati muu. 

Itse kokisin hyvin vieraaksi seurustella ap:n tapaisen tyypin kanssa, jolle ilmeisesti raha ja sillä saatavat asiat on kovin tärkeitä, edes siinä tapauksessa että joku sellainen minut "kelpuuttaisi". Tuntuisi kauhean kylmältä, että rakkaudessa rahalla olisi niin suuri merkitys, että se olisi make or break suhteelle. Ja varmaan olisi muutenkin mulle vääränlainen, ei se varmaan tykkäisi mun yksinkertaisesta elämästä, johon en kaipaa mitään lisää, mitä rahalla saisi.

Elämä on kärsimystä. Kärsimyksen aiheuttaa maallisten nautintojen jano. Kärsimys lakkaa, kun tuo jano loppuu. Himoitkaa viisautta, ei rahaa ja omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta voi vaatia ettei toinen elä kädestä suuhun ja on varaa tehdäkin kaikkea. Ei tässä nyt olla nuoria enää, elämänkatsomus on sellainen.

Voiko vaatia toista käyttämään vöhöiset varansa sinun unelmiin? Unelmia voi toteuttaa vaikka olisi parisuhteessa ja harvoin toisella on täsmälleen samat unelmat. 

Parisuhteessa 33 v.

Vastaava kokemus. Mies oli ihana, mutta hyvin pienituloinen yrittäjä. Välillä kuukausia, että ei tienannut mitään. Yrittäjyyden takia ei voinut pitää mitään lomiakaan, että olisi matkustamaan päässyt. Mullakin raja menee siinä, että voin maksaa oman lapsenit matkan, mutten muita. Ihan mitä yhdessätekemistä tehtiinkin, niin minä maksoin aina kaiken. Oli sitten kyse pizzasta tai festareista. Suhde kaatui siihen, kun miehen itsetunto ei kestänyt, että nainen maksaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sinun unelmia vai hänen? Voisiko olla, että miehelle on riittänyt, että saa lapsensa kasvatettua omin varoin aikuisiksi. Jos parilla on kovin erilaiset unelmat, niin yhteiselosta voi tulla aika vaikeaa. Jos rahatilanne on erilainen ja toinen ei ole valmis maksamaan toisen kuluja, niin suossa ollaan.

Voi olla vain minun unelmia. Mutta jos kumppanilla on erilaiset että kökitään vuokrayksiössä katsomassa tv:tä ja käydään lenkillä, niin sitten hän tarvitsee erilaisen kumppanin. Mä haluan vielä tehdä ja mennä, jos mahdollista, kun lapset aikuistuu. Olen satsannut heihin todella paljon ja ajattelen että mun aika on sitten kun he omillaan.

Miksi olet sitten aloittanut suhteen ihmisen kanssa, jonka elämäntyyli on liian erilainen? Ja voihan sen suhteen edelleenkin lopettaa. Jos tuo mies ei ole sitä, mitä haluat, niin lopeta suhde asiallisesti keskustellen. Ei sinänsä tuo miehen elämäntyyli sen huonompi ole kuin sinunkaan, mutta jos toivot suhteelta jotain, mitä et nyt saa, niin sitten on viisainta, että jatkatte erillään. Kaikkiahan ei haittaa se, että kumppani ei halua matkustella, koska moni keski-ikäinen voi matkustaa yksin tai muiden kanssa, eikä kaikille ole edes mikään ihanne, että suhteessa pitää kaikki tehdä yhdessä. Mutta jos sulle on ehdottoman tärkeää se matkustelu yhdessä, etsi sellainen mies, jonka kanssa se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti: Siis treffailetko miestä vai miehen omaisuutta? Eihän sillä omaisuudella mitään tee sitten kun kuolee.

Treffailetko sinä kuolleita?

Mikset matkusta yksin ja käyt miehen luona vain panemassa?

Vierailija kirjoitti:

Meinaat siis, että jollain 50+v mummolla on aivan valinnanvaraa miesten suhteen?

no on todellakin valinnanvaraa,ainakin mulla

Vierailija kirjoitti:

Mikset matkusta yksin ja käyt miehen luona vain panemassa?

Koska hän nimenomaan haluaa kumppanin, jonka kanssa tällaista tehdä, ja jolla on omalta osaltaan siihen varaa. Hyvin yksinkertaista.

Ei pitäisi olla ihmeellinen vaatimus, että miehellä olisi varaa matkustella tai että olisi edes jotain omaisuutta. 

 

sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asetelma olisi toisinpäin, niin ei kukaan, ei suhteen mies eikä nainen eikä ulkopuoliset varsinkaan, ressaisi jos köyhällä naisella ei ole omaisuutta. Pääasia ettö luonne on kiva ja asenne elämään oikea :)

Annas olla kun mies onkin se köyhä..

Ei tämä mikään yllätys ole, mutta jotenkin valitettavasti entisestään korostaa miten pinnallisia naiset lopulta ovat. Itse olen, sanotaan nyt omillani toimeentuleva mies, ja miksei uusi parisuhde voisi olla mahdollinen. Näköjään täytyy pitää varat ns. vakan alla kunnes on tutustuttu paremmin.

Toiselle tarjoaminen ei ole mikään ongelma, mutta jos suhde pohjimmiltaan tuntuu perustuvan miehen taloudelliseen asemaan niin forget it

Miksi heti oletat että miehen pitäisi tarjota? Siitähän tässä ketjussa ei ole kyse, vaan siitä että on mahdollista tehdä

Miksi tuo on tärkein asia suhteessa? Siis se, että voidaan tehdä maksullisia asioita ja kummallakin on rahaa. Toki jos näin on, on ap tehnyt elunperinkin virheen kun on alkanut deittailla miestä, joka ei täytä tätä kriteeriä. Ap:n pitäisi etsiä kumppania tulotaso edellä.

 

Miksi oletat että se olisi tärkein asia? En tiedä kun en ole ap, mutta voisin hyvin kuvitella että itselleni tämä olisi asia joka ei ole kovin tärkeä, mutta silti vähän harmittaa tajuta että toisesta ei ole seuraksi matkoille tai kumppaniksi oman talon hankintaan.

Toki tällaiset kannattaisi miettiä ennen suhdetta, mutta harva on niin laskelmoiva ja pinnallinen että ohittaa potentiaalisen rakkauden toisen tulojen takia. Ennemmin se on asia jonka vaikutukset alkaa näkyä vasta suhteen edetessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi olla ihmeellinen vaatimus, että miehellä olisi varaa matkustella tai että olisi edes jotain omaisuutta. 

 

sivusta

Siksi on erityisen outoa, että ap on päätynyt suhteeseen miehen kanssa, jonka kohdalla tämä ei toteudu. Miksi ei vaan vaihda miestä, jos nykyinen ei ole sitä, mitä hän haluaa?

Itselle tällaiset asiat ovat jotenkin itsestään selviä enkä välttämättä olisi tullut ajatelleeksi ettei joku olisi hankkinut mitään omaisuutta 

Tuntuu että meillä on sama tilanne toisinpäin. Ollaan oltu joitain vuosia yhdessä, ja mies tuntuu tajunneen että mun kanssa hän ei pysty toteuttamaan niitä eläkehaaveitaan mitä hänellä on, punaista tupaa ja perunamaata ja niin edelleen. Mies on pienituloinen, mutta tienaa silti enemmän kuin minä. Tavallaan koen sen ihan ymmärrettävänä jos hän miettii että olisi pitänyt etsiä hyvätuloisempi nainen. Mutta toisaalta tässä rakkaus punnitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi olla ihmeellinen vaatimus, että miehellä olisi varaa matkustella tai että olisi edes jotain omaisuutta. 

 

sivusta

Siksi on erityisen outoa, että ap on päätynyt suhteeseen miehen kanssa, jonka kohdalla tämä ei toteudu. Miksi ei vaan vaihda miestä, jos nykyinen ei ole sitä, mitä hän haluaa?

Ehkä se mies komea ja ap haluaa pitää miehestä kiinni? Yleensä rahamiehet ovat rumia ja lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi olla ihmeellinen vaatimus, että miehellä olisi varaa matkustella tai että olisi edes jotain omaisuutta. 

 

sivusta

Siksi on erityisen outoa, että ap on päätynyt suhteeseen miehen kanssa, jonka kohdalla tämä ei toteudu. Miksi ei vaan vaihda miestä, jos nykyinen ei ole sitä, mitä hän haluaa?

Jos hän on olettanut, että miehellä on järkeä päässään ja suunnitellut elämänsä normaalisti. Voi tuntua aika kylmältä jättää toinen tämmöisen asian takia. Mielestäni tämä saattaa merkitä, että heillä on erilaisia arvoja elämässä.