Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön
06.01.2025 |
Pelkään kuolemaa ihan todella paljon. En sinänsä ole hengenvaarallisissa mitoissa, mutta reippaasti jo alipainon puolella. Puoli vuotta itseni näännyttämistä takana ja paino on romahtanut alas tosi nopeasti.
Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan niin moni päivä on mennyt "pieleen" runsaampien kalorimäärien takia että tänään en ole uskaltanut syödä kuin 80 kalorin edestä. En ahdistukseltani vaan pysty enempään. Kuitenkin, joulun pyhien jälkeen paino ei ollut noussut vaan tippunut entisestään puoli kiloa. Mutta uudenvuoden jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle. Vasta keskiviikkona tarkoitus mennä, kun olen "korjannut" tilannetta useammalla kunnon kituutuspäivällä.
Sairasta. Mulla on ihan helvetin sairas mieli. Nyt yritän huutaa itselleni järjen ääntä, että söisin edes vähän vielä tänään. Se tuntuu mahdottomuudelta.
Voinko kuolla yön aikana jos en vielä tänään yritä syödä? Tai eipä kukaan tuohon varmaan osaa vastata mutta nyt ahdistaa kyllä aivan helvetisti. Käyn pääni sisällä kirjaimellisesti sotaa. Syömishäiriöajatusten ja järjen äänen välillä.
Haukkukaa, ei kiinnosta. Ei ihan oikeesti kiinnosta paskaakaan. Oon naurettava ja säälittävä MÄ TIEDÄN. Pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Helvetti mitä paskaa.
Kommentit (146)
Ja osa 2:
Tekoälyn avulla siis tehtiin ruokalista ja laskin kalorit ja muut ite exceliin (Ekalla kerralla vie aikaa, seuraavalla kerralla ei), nostettiin pikku hiljaa ruoka-annoksia sitä mukaa kun asiat eteni. Kaikista paketeista piilotettiin kalorit tussilla/revittiin irti yms ja mun tyttöystävä tosiaan noudatti mun tekemää listaa. Sille oli nähtävästi helpompaa kun ulkopuolelta "määrättiin" mitä se syö ja milloin. Saatiin puolen vuoden aikana syöminen siihen kuntoon, että pystyy jo syömään omin toimin (toki laskee kaloreita vielä, mut ei niin orjallisesti). Olihan meillä toki valvontaa syömisessä, tehtiin videopuheluiden kautta sikäli kuin omat työt anto periks ja sillonkuin ei niin laitto videolle. Ainakun jäi kiinni yritettiin yhessä keskustella ja myöhemmin syödä yhessä. Ettei vaan pääse kerta kertaantumaan.
Tehtiin sitten kotiterapiana tekoälyn kanssa erilaisia asioita paremman kehonkuvan saamiseksi ja ahdistuksen kanssa työstämiseen. EIhän se tekoäly voittamaton ole, mutta näytti meillä toimivan ainakin tarpeeksi hyvin, että saatiin vuoden jälkeen terapia aika (Eihän se syömishäiriö tule ilman syytä, traumat yms takana). Saatiin tyttöystävä siihen kuntoon, että uskaltaa mennä polilla vaa-alle muiden silmissä eikä ramppaa vaa-alla enään kuin kerran viikkoon. En tiedä polin kriteereitä, mutta ainakin se hoittaja oli yllättynyt. Sen naamasta näki ettei ne kyllä odottanut mun tyttöystävältä parannusta (olin siellä ekalla kerralla mukana, että uskaltaa mennä vaa-alle ekaa kertaa vuosiin omalla tahdolla hoitajan edessä). Nyt ens kuussa alkaa eka terapia :)
Älä luovu toivosta, kaikille ei välttämättä toimi kaikki, mutta varmana säkin pystyt voittamaan syömishäiriön! Tarttet vaan jonkun motivaation yms siihen! Meillä se näköjään oli parisuhde, sulla sitten joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttavapiiristä on kuollut moni anoreksiaan. Sydän tilttaa. Kannattaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
"En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman."
Samalla tavalla puhuu alkoholisti ja tupakoija. Alkoholi ja tupakka on kuin ystävä josta ei haluta luopua, vaikka tietää että pitäisi luopua. Mutta jokainen joka niistä on luopunut, ei kadu. Mene rohkeasti hakemaan apua.
On varmaan sanottu jo miljoona kertaa, mutta sanon vielä; hae apua. Mene vaikka päivystykseen, pääset ehkä heti osastolle ja alat saamaan hoitoa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiiristä on kuollut moni anoreksiaan. Sydän tilttaa. Kannattaa hakea apua.
Kuolleisuus on n. 25%. Todella korkea siis, korkeampi kuin monessa syövässä. Ei mikään pikkuongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
"En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman."
Samalla tavalla puhuu alkoholisti ja tupakoija. Alkoholi ja tupakka on kuin ystävä josta ei haluta luopua, vaikka tietää että pitäisi luopua. Mutta jok
Kyllä mä vaan tiedän katujia. Vaikutat sinisilmäiseltä, kun kuvittelet että katumista ei ole olemassa. Reaaliteeteissa oleva ihminen ymmärtää että mustan ja valkean väliin mahtuu useita muitakin värejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiiristä on kuollut moni anoreksiaan. Sydän tilttaa. Kannattaa hakea apua.
Kuolleisuus on n. 25%. Todella korkea siis, korkeampi kuin monessa syövässä. Ei mikään pikkuongelma.
"Elämässä ei aina saa kaikkea mitä itse haluaa"
-lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Lisäyksenä, mikään käypä hoito tms ei pakota antamaan lääkkeitä pyydettäessä, jolloin tunteet voivat tuntua liian voimakkailta. Lääkitys saattaa myös saatuna sotkea luonnolliset nälkä-kylläisyyssignaalit, mikä vääristää jo vääristynyttä tilaa.
"Elämässä ei aina saa kaikkea mitä itse haluaa"
-lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei helposti ravinnon puutteeseen kuole, mutta juomatta ei kauan kestä..
Ei ehkä kuole, mutta ravintoainepuutosten takia voi sairastua vakavasti ja pysyvästi. Aloittaja on vasta 18. Jos hän esim kehittää kilpirauhasen vajaatoiminnan syömättömyyden takia, niin se on loppuelämän vaiva ja sen kylkiäisenä voi tulla sata muutakin vaivaa. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sullakin ole varaa vielä pari kiloa tiputtaa.. Sen verran silavaa mahassa ja reisissä. Lenkille mars!
Sairasta. Kommentoit näin psyykkisesti sairaalle alipainoiselle tytölle? Olit sitten kuinka trolli tahansa, niin olet sairas ihminen.
Totuus sattuu. Ap vois ottaa mallia Eugene Cooneystä. Hoikka ja kaunis. Suomalaiset on pullakoita,.eikä pääse tolle tasolle. Toki aina voi yrittää.
Olet itse kai yrittänyt, kun olet noin seonnut, raukkaparka soppaluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivotavasti tuollaisia prinsessoja ei hoideta verovaroin, kun muutenkin kuolemansairaat köyhät jää ilman hoitoa.
Pidä möllikkä suusi kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä hyvin että jaksaa.
Lopeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1500 kcal on aika paljon...Tarvii harrastaa kunnolla liikuntaa päivän aikana, jos sen meinaa kuluttaa..
1800 kaloria on kevyttä toimistotyötä tekevän naisen päivän energia tarve. Vähintään senverran pitäisi syödä.
Tää ketju osottaa miten vähän ihmiset ymmärtää syömishäiriöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä hyvin että jaksaa.
Lopeta!
Jaa että syömättä sitten kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
"En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman."
Samalla tavalla puhuu alkoholisti ja tupakoija. Alkoholi ja tupakka on kuin ystävä josta ei haluta luopua, vaikka tietää että pitäisi luopua. Mutta jok
Kyllä mä vaan tiedän katujia. Vaikutat sinisilmäiseltä, kun kuvittelet että katumista ei ole olemassa. Reaaliteeteissa oleva ihminen ymmärtää että mustan ja valkean väliin mahtuu useita muitakin värejä.
Anoreksia on aina huono asia, siinä ei ole mitään valkoista tai harmaata, että "vaikka se olisi huono asia niin siinä on jotain hyvääkin". Ei ole. Vakava sairaus joka vaatii hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se paino nyt sitten on?
165/47 viimeisimmässä punnituksessa. Jos samaan tahtiin tippunut kuin tähän mennessä, niin voi olla about kilo tippunut vielä. En tiedä enkä uskalla vielä katsoa. Niin kuin sanoin, ei vielä hengenvaaralliset mitat mutta nopea painon tippuminen on saanut menkat jäämään pois, kynnet lohkeilee, hiukset jäätävässä kunnossa, kalpeat kasvot, tummat silmänaluset jne. Näiden takia aloin nyt yliajattelemaan ja alkoi pelottaa että mitä jos en huomenna enää herääkään. Ap
No ei tuolla painolla vielä henki ole vaarassa, jos et kokonaan ole syömättä
Itse olin kerran trauman jälkeen 51 kg, pituus 171
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Hyvä apu on sellaista, että koet auttajan (hoitaja, psykologi tms.) olevan sinun kanssasi ja puolellasi sairautta vastaan.
Kokemus voi vaihtua varoittamatta. Ei voi sitoutua hoitoon ellei ole valmis kokemaan tuskaa, joka on suurempi kuin sairauden aiheuttama tuska. Siellä ei pehmoilla vaan ollaan riippumatta siitä, mitä potilas itse kokee.
Tuohan kuulostaa ihmisen murskaamiselta. Toki vaikeita asioita ja tunteita joutuu kohtaamaan ja se sattuu, mutta ei hoidon kuulu olla väkivaltaa.
Kiitos. Kieltämättä vähän sattumalta tässä kävi näin. Tuli seurattu julkisen toimintaa ja eihän se kerran kuussa hoitajalla käynti auta. Ja entiset osastokäynnitkin vaan korjannu fyysisen kunnon, aina johtanut tähän asti uudelleen romahdukseen. Kaikki muu olis vaatinu, että "paremmassa kunnossa". No miten sä pääset parempaan kun osaston jälkeen oot käytännössä yksin? Alettiin seurustella enkä tosiaan tienny tosta aluks, anoreksianhan kanssa tosiaan piilotellaan tautia, peittävät vaatteet jne. Oli vielä talvi eli ihmiset pukeutuu lämpimästi. Asiahan tuli ilmi kun sairastui koronaan ja oli kotona aika heikossa tilassa, en tiedä tarkkaa painoa mutta lievä alipaino ja about 10kg laihtunu tässä vaiheessa. Matkalla osastolle siis taas
Noh, ekalla kerralla saatiin se syömään syöttämällä banaaneja ja vauvan soseita (Kova kuume tosin saatto estää syömishäiriötä ilmenemästä kun hädin tuskin jakso paljoon mitään tehdä). Soitettiin sitten sinne polille koronan jälkeen ja ainut mitä saatiin oli, joo sä saat hoitajan ajan 2 viikon päähän ja sit katotaan tilanne ja pannaan jonoon jonnekkin lääkärille. Noh, painon puolesta ei vielä hätää, mut totesin täs vaiheessa, että eihän tästä mitään tuu ja mun tyttöystävä sai hermoromahduksen kun tiesi jo edellisiltä kerroilta että osastollehan se joutuu. Päätettiin sitten yhdessä kokeilla mitä me voidaan tehä kotona ja ChatGPT:n avulla tehtiin kotiterapiaa ja ruokalista.