Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?

Eli olisin erakkona metsämökissä, ja olisin ollut sairaana niin kauan, että ruokavarat ovat päässeet loppumaan?

No, silloin varmaan kuolisin nälkään. Kuka minut hautaisi? Luultavasti ei kukaan Metsän eläimet söisivät minusta sen, mikä niille syötäväksi kelpaa, ja loput maatuisi sinne metsään.

Tämä tulee todennäköisesti olemaan maapallomme viimeisen ihmisen kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää kertoa mutta kerron nyt kuitenkin. 

Päässäni siis on oikeasti jotain vialla koska olen tämän kymmenen vuotta mitä työelämässäni ollut niin kokenut valtavia haasteita. Olen ollut äärimmäisen ahkerakin ja noussut työurallani nopeaa vauhtia mutta uupunut kerta toisensa jälkeen. Menneisyyden asiat ovat olleet yksi osa joka on vienyt alas ja koska olen myös hyvin impulssiivinen, niin olen tehnyt usein huonoja ratkaisujakin. Elämäni on aika kaaosta omassa päässäni ja olen monia monia kertoja yrittänyt ratkaista ja selvittää aina sen hetkisen ongelmani. Toki ongelmia tulee aina mutta tarkoitan, että ne ovat samanlaisia ja aina kaadun, nykyään jopa tiheämmin ja pidemmäksi aikaa työelämässä. 

Olen vaihtanut työpaikkoja useita kertoja. Pisin työsuhteeni on kestänyt neljä vuotta ja sinä aikana uuvuin muutaman kerran mutta syy miksi olin siellä niinkin pitkään oli se, että sain niin paljon vaihtelua että pystyi

Ap, sinun kannattaisi mennä suorittavaan työhön. Olen itse herkästi kuormittuva ja kirjoituksesi tuntuu tutulta. Aloin tehdä siivoustöitä, ne eivät kuormita (kun välttää riistofirmoja). On ihanaa, kun töitä saa tehdä yksin, eivätkä ne tule kotiin mukaan. Pää ei hajoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, ettei se onnistu. Kuvittele tilanne, missä ruokaa ei tule pöytään ellet lähde sitä jostain etsimään. Ei ole olemassa jotain mystistä, sinua ylempänä olevaa työnantajaa, jota varten sinun pitäisi raataa. Vaan vastaat itse omasta elatuksestasi.

Miksi sinulla ei ole yrittäjän sairausvakuutusta, jonka turvin voit tavittaessa pitää saikkua? Teetkö oikeasti töitä myös maatessasi koomassa sairaalassa liikenneonnettomuuden jäljiltä tai saadessasi aivohalvauksen, jonka seurauksena et pysty puhumaan tai liikkumaan? 

Onko ap sellaisessa tilassa?

Oletko oikeasti noin tyhmä, ettet tajunnut noiden olevan vain esimerkkejä? Jos lapsi ei vielä tiennyt, työuupumus on pahimmillaan hyvinkin lamaannuttava tila. Ihan jo muiden turvallisuuden takia ei pidä pelleillä terveydellään ja tehdä töitä silloin, kun ei oikeasti ole työkunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että olet. Jos päiväkodin johtaja ei saa sinne ketään sijaista, jätätkö lapset keskenään koska sinulla on oikeus pitää huolta omasta jaksamisestasi?

--

Menetkö sinä töihin norossa tai keuhkokuumessa vai jäätkö kotiin huolehtimaan omasta jaksamisestasi? 

Ne ovat eri asia. Ne tartuttavat muita. Ap ei tartuta ketään eikä ole kuumeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä vasemmistolaista ajattelua, jossa työntekijä on aina vain uhri. Mieti asiaa siltä kannalta, että olisit yksityisyrittäjä.

Ei liity vasemmistolaisuuteen mitenkään. Kyse on ihan terveestä järjestä. Kenenkään ei tarvitse työelämässä tehdä töitä enempää kuin oma osansa. Ei edes yksityisyrittäjän. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tappaa itseään työllä vain siksi, että on joko huonosti organisoidussa firmassa tai haalinut itselleen töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Sekä palkatuilla työntekijöillä että yrittäjillä on oikeus pitää huoli omasta jaksamisestaan ja rajata työmäärä kohtuulliseksi.  

Jätätkö päiväkodissa lapset oman onnensa nojaan?

Se on päiväkodin johtajan homma huolehtia työvo

Edeleen: Ei ole päiväkodin työntekijän ongelma, jos johtaja ei saa paikalle työntekijöitä. Johtaja menee vaikka itse hoitamaan ne lapset, jos muu ei auta. Lasten turvallisuus siinä kärsii, jos joku menee töihin sairaana. 

Ap:n työ on selvästikin hänelle liian vaikeaa ja kuormittavaa. Yritä löytöä toinen työ, joka sopii sinulle paremmin. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että olet. Jos päiväkodin johtaja ei saa sinne ketään sijaista, jätätkö lapset keskenään koska sinulla on oikeus pitää huolta omasta jaksamisestasi?

--

Menetkö sinä töihin norossa tai keuhkokuumessa vai jäätkö kotiin huolehtimaan omasta jaksamisestasi? 

Ne ovat eri asia. Ne tartuttavat muita. Ap ei tartuta ketään eikä ole kuumeessa.

No menetkö töihin päiväkotiin, jos sääriluusi on poikki ja sinulla on kolme kylkiluuta murtunut? Murtumathan eivät tartu. 

Entä jos päiväkodin johtajakin on saikulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että olet. Jos päiväkodin johtaja ei saa sinne ketään sijaista, jätätkö lapset keskenään koska sinulla on oikeus pitää huolta omasta jaksamisestasi?

--

Menetkö sinä töihin norossa tai keuhkokuumessa vai jäätkö kotiin huolehtimaan omasta jaksamisestasi? 

Ne ovat eri asia. Ne tartuttavat muita. Ap ei tartuta ketään eikä ole kuumeessa.

Sinäkö otat vastuun, jos uupunut työntekijä unohtaa portin auki ja 3-vuotias Veertti-Juulia juoksee auton alle? 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos päiväkodin johtajakin on saikulla?

 

Hänellä on sijainen, joka hoitaa hänen hommansa. Ei ole tilannetta, jossa KUKAAN ei pysty hoitamaan päiväkodin töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.

Ongelman nimeltä "en jaksa töissä". On sairas ajatus painaa oravanpyörässä oman terveytensä kustannuksella ja leikkiä jotain uhrautuvaa marttyyria, joka on niin korvaamaton osa yhteiskuntaa, ettei yh

"Töissä käyvät OVAT korvaamaton osa yhteiskuntaa. Se on fakta. Yhteiskunta perustuu työnteolle. Yhteiskunta kestää kyllä tietyn määrän vapaamatkustajia, mutta toisinpäin luvut eivät voi olla. Enemmistön on oltava työssäkäyviä. Luovu vasemmistolaisesta ajattelutavasta niin tervehdyt ja jaksat. Se on tervejärkistä. "

Luopukaa mieluummin oikeistolaisesta ajattelutavasta (johon persutkin kuuluvat), jonka mukaan työntekijä on vain väline työnantajan omaisuuden kartuttamiseksi. Työntekijän hyvinvointiin resurssoiminen on turha menoerä voiton maksimoinnin tiellä.

Riikka Purra on sanonut, että empatia ei kuulu politiikkaan. Mitä politiikka on? Se on yhteisten asioiden hoitamista. Siihen kuuluu oleellisest työelämä. Purran logiikalla empatia ei siis kuulu työelämäänkään. Kokoomus on aina ollut EK:n talutusnuorassa ja ajanut työnantajien etuja. Persut huijasivat äänestäjät luulemaan, että ovat työntekijöiden puolella- Eivät todellakaan ole. Sen on osoittanut tähänastinen hallitustaival.

Työn jakamista, mm. työajan lyhentämistä on ehdotettu vasemmistoleireistä, mm. Sanna Marin taannoin ehdotti työajan lyhennystä. Alta aikayksikön tuo ehdotus ammuttiin EK:n taholta alas.

Katsokaa ketä äänestätte. Resilienssin kehittymiseen vaaditaan onnistumisen kokemuksia vaikeuksien keskellä kamppaillessa. Resilienssi on siis subjektiivinen ominaisuus - yksilön kehitykseen liittyvä tekijä. Ei voida silti sulkea pois yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta joko suomalla inhimillisempiä olosuhteita työnteolle tai sitten tukahduttamalla työntekijöiden mahdollisuuksia ja terveyttä epäterveiden työelämävaatimusten puristuksessa.

Ap on kuin minä, paitsi etten ole uskaltautunut vielä terapiaan. Mielenkiinnolla luen, millaista työtä hänelle ehdotetaan, voisi sopia minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää kertoa mutta kerron nyt kuitenkin. 

Päässäni siis on oikeasti jotain vialla koska olen tämän kymmenen vuotta mitä työelämässäni ollut niin kokenut valtavia haasteita. Olen ollut äärimmäisen ahkerakin ja noussut työurallani nopeaa vauhtia mutta uupunut kerta toisensa jälkeen. Menneisyyden asiat ovat olleet yksi osa joka on vienyt alas ja koska olen myös hyvin impulssiivinen, niin olen tehnyt usein huonoja ratkaisujakin. Elämäni on aika kaaosta omassa päässäni ja olen monia monia kertoja yrittänyt ratkaista ja selvittää aina sen hetkisen ongelmani. Toki ongelmia tulee aina mutta tarkoitan, että ne ovat samanlaisia ja aina kaadun, nykyään jopa tiheämmin ja pidemmäksi aikaa työelämässä. 

Olen vaihtanut työpaikkoja useita kertoja. Pisin työsuhteeni on kestänyt neljä vuotta ja sinä aikana uuvuin muutaman kerran mutta syy miksi olin siellä niinkin pitkään o

Sellaisia tässä haenkin. Mahdollisimman suorittava työ ja kotiin. 

-ap 

Voisitko tehdä vaikka 50% työaikaa parin kuukauden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.

Olet sietänyt työelämää 36,5 vuotta ja sinnittelet vielä 8 vuotta? Sitten kuolemaa odottelemaan kiikkustuoliin? Tuskaista on ihmiselo. 

Juuripa näin. Tämä on ihanne luterilaisen työmoraalin Suomessa. Työnsankari, joka antaa kaikkensa työelämälle, lepää pari vuotta eläkkeellä ja kuolla kupsahtaa sitten. Olisiko aika laatia ihan uusi utopia ihanteellisesta työelämästä? Työelämä, joka ei ole pelkkää hampaat irvessä raatamista, vaan mahdollisuuksien areena, missä ihmiset saavat toteuttaa osaamistaan, mutta samalla nauttia runsaasti myös vapaa-ajasta. Kuvitelkaa esim. 6 tunnin työpäivä tai 4-päiväinen työviikko, mikä onnistuisi työtehtäviä jakamalla. Eikö lisääntynyt vapaa-aika painaisi isomman kukkaron rinnalla enemmän? Jäisi aikaa perheelle, ystäville, harrastuksille. Sinun ollessa vapaalla joku toinen - työtön mm. - pääsisi vaihteeksi näyttämään taitojaan ja tienaamaan lisäelantoa.

Miltä kuulostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos päiväkodin johtajakin on saikulla?

 

Hänellä on sijainen, joka hoitaa hänen hommansa. Ei ole tilannetta, jossa KUKAAN ei pysty hoitamaan päiväkodin töitä. 

Jos sellainen tilanne on, että kukaan ei ole päiväkodissa lapsia hoitamassa, vanhemmat eivät vie lapsia päiväkotiin. Näitä tilanteita on ihan oikeassa elämässä ollut. Siis ei niin, että koko päiväkoti olisi työntekijöiden sairastumisen vuoksi suljettu, mutta toimintaa on supistettu, ja siitä on ilmoitettu vanhemmille.

Suomalaisista osalla on kummallinen ajatus, että vain fyysinen sairaus on oikea syy olla saikulla. Kukaan ei syyllistäisi ap:ta työelämästä poisjäämisestä, jos ap olisi kertonut sairastavansa vaikkapa leukemiaa. Miksi mielen sairaudet ovat osalle edelleen tabu, joka nostaa pintaan defenssin nimeltä kieltäminen? 

"Ap, sinun kannattaisi mennä suorittavaan työhön. Olen itse herkästi kuormittuva ja kirjoituksesi tuntuu tutulta. Aloin tehdä siivoustöitä, ne eivät kuormita (kun välttää riistofirmoja). On ihanaa, kun töitä saa tehdä yksin, eivätkä ne tule kotiin mukaan. Pää ei hajoa. "

Mulla myös ollut sama tilanne. Siivoustyö ei kuitenkaan sopinut, koska tarvitsen vaihtelua ja tarpeeksi tekemistä aivoille. Opiskelin putkiasentajaksi.  Tämä on hyvä työ. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa. 

En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu. 

-ap 

Mä mietin myös usein, miten muut jaksaa ja mä en tahdo jaksaa edes sitä vähää, ts helppoa duunia, jota nyt teen ja jolla kuitenkin elän ihan ok. Miksi en jaksa? Miksi uuvun jatkuvasti? Työpaikkojen vaihto EI ole auttanut mua, päin vastoin tunnen nyt vaan olevani vielä pahemmin epäonnistunut kun "taaskaan en jaksa työtä". Nyt tuli yli  2kk lomautus, joten saan huilata rauhassa ja pohtia jatkoja. Seuraava etappi

Ap on joutunut insestin kohteeksi, järkyttävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä vasemmistolaista ajattelua, jossa työntekijä on aina vain uhri. Mieti asiaa siltä kannalta, että olisit yksityisyrittäjä.

Ei liity vasemmistolaisuuteen mitenkään. Kyse on ihan terveestä järjestä. Kenenkään ei tarvitse työelämässä tehdä töitä enempää kuin oma osansa. Ei edes yksityisyrittäjän. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tappaa itseään työllä vain siksi, että on joko huonosti organisoidussa firmassa tai haalinut itselleen töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Sekä palkatuilla työntekijöillä että yrittäjillä on oikeus pitää huoli omasta jaksamisestaan ja rajata työmäärä kohtuulliseksi.  

Jätätkö päiväkodissa lapset oman onnensa nojaan?

Miten niitä voi hoitaa, jos on itse sairas? Jonkun terveen tehtävä on hoitaa sinne terve hoitaja paikalle.