Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?
Työelämä on ok muuten mutta tällä hetkellä elämässä on niin isoja muutoksia, että en jaksa kaikkea niitä muita vaatimuksia ja ihmisiä. Sieluni kuihtuu ja pää meinaa hajota sekä tuntuu, etten edes osaa mitään ja olen paska kaikessa mitä teen (vaikka asia ei olisikaan niin).
Ilmapiiri on niin huono, että sekin vie energiaa kun yrittää vain sietää sitä ihmisten paskan puhumista ja selän takana juoruilua.
Haluaisin keskittyä vain omaan toipumiseen ja muuttaa sellaisia asioita elämässä joille voin tehdä jotain.
En vain kestä työelämää vaikka olen ihan ahkera mielestäni niin silti alkaa päässä heittämään ja ei enää edes kiinnosta saanko potkut tai mitä minulle tapahtuu.
Haluan toiselle alalle ja tiedän jo mikä ala se on. Siellä saa keskittyä itse töihin eikä muihin toissijaisiin asioihin.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla oma kirjoitukseni. Kyse ei ole vain työelämän aiheuttamasta kuormituksesta, vaan ihan kaikesta, perhe, omat vanhemmat ym. Pelkään oikeasti jäädä saikulle/pois töistä. Pelkään, että romahdan ihan totaalisesti, enkä pääse enää takaisin työelämään. Taloudellisesti en pärjää ilman töitä, lapset ja lainat on. En oikeasti tiedä mitä tehdä.
Voisiko tuosta kokonaiskuormituksesta poistaa ainakin vanhemmat? En tiedä minkä ikäisiä ovat ja mitä apuja tarvitsevat, mutta rahalla voi ostaa palveluja. Yleensä siivous on se suurin ja raskain kotityö, mikä ensimmäisenä kannattaa ulkoistaa. Tällä hetkellä eläkkeellä olevat ovat päässeet nuorina eläkkeelle (verrattuna perässä tulevien eläkeikään) ja saavat vielä kohtuullisen hyvät eläkkeet (verrattuna nuorempiin).
Ei se vain toimi niin, että on yksi lenkki ketjussa, jolta kaikki ovat palveluksia vailla; vanhemmat, puoliso, lapset, koti, työnantaja , asiakkaat ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Aika moni menestynyt yritys on saanut alkunsa siitä, että perustaja on elänyt köyhyydessä ja halunnut päästä sieltä pois. Itse asiassa hyvin harva
Tuo ei ole totta. Lue vaikka Rovion tarina. Ei ollut kovin varakasta porukkaa siellä ennen vihaisia lintuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Aika moni menestynyt yritys on saanut alkunsa siitä, että perustaja on elänyt köyhyydessä ja halunnut päästä sieltä pois. Itse asiassa hyvin harva menestystarina on alkanut siitä, että ihminen on v
Tottakai on olemassa paljon köyhyydestä omillren ponnistaneita ja se on hienoa!
Pointtini on se, että kaikki eivät kestä kuormitusta samalla tavalla. Mieli on meillä erilainen samalla tavoin kuin kehokin. Herkempi mieli ei kestä yhtä paljon kuin vahva. Elämässä vahvistuu, jos saa sopivan kokoisia haasteita itselleen. Jos ongelmia on liikaa, herkempi mieli voi murtua.
Siksi tarvitsemme erilaisia ympäristöjä, myös osa-aika töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla oma kirjoitukseni. Kyse ei ole vain työelämän aiheuttamasta kuormituksesta, vaan ihan kaikesta, perhe, omat vanhemmat ym. Pelkään oikeasti jäädä saikulle/pois töistä. Pelkään, että romahdan ihan totaalisesti, enkä pääse enää takaisin työelämään. Taloudellisesti en pärjää ilman töitä, lapset ja lainat on. En oikeasti tiedä mitä tehdä.
Voisiko tuosta kokonaiskuormituksesta poistaa ainakin vanhemmat? En tiedä minkä ikäisiä ovat ja mitä apuja tarvitsevat, mutta rahalla voi ostaa palveluja. Yleensä siivous on se suurin ja raskain kotityö, mikä ensimmäisenä kannattaa ulkoistaa. Tällä hetkellä eläkkeellä olevat ovat päässeet nuorina eläkkeelle (verrattuna perässä tulevien eläkeikään) ja saavat vielä kohtuullisen hyvät eläkkeet (verrattuna nuorempiin).
Ei se vain toimi niin, että on yksi lenkki ketjussa, jolta kaikki ovat pal
Pitää jättää pois IHAN KAIKKI kuormitus. Jos lapsilla on toinen vanhempi, hän ottaa vastuun lapsista ja rasittuneelle jää huolehtiminen vain ja ainoastaan itsestään.
Toki voi yrittää jaksaa. Joku jaksaa, joku ei. Sitten saa ihmetellä, mistä ihmeestä kaivaa voimat jatkaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Suomessa ei kenenkään tarvitse pärjätä ilman rahaa. Meillä on Kela ja laki turvaa jokaiselle toimeentulon. Normaalisti ihminen pyrkii tiukilla ollessaan keksimään keinoja tienata eikä niinkään keinoja velloa köyhyydessä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Aika moni menestynyt yritys on saanut alkunsa siitä, että perustaja on elänyt köyhyydessä ja halunn
Tuo ei ole totta. Lue vaikka Rovion tarina. Ei ollut kovin varakasta porukkaa siellä ennen vihaisia lintuja.
Ihan sama kuin minä sanoisin, ettei tuo sinun esimerkkisi ole totta. Kai minä nyt tiedän, mitä olen työkseni tehnyt ja millaisia asiakkaita minulla on ollut.
Oliko Rovion perustajaporukka jotain ryysyistä rikkauksiin tyyppejä? Että ihan erityisesti pitää mainita, että köyhyydestä ponnistivat rikkauteen? Olen kuvitellut heidän olleen ihan "tavallisia" tyyppejä. Ei mitään sellaista, että on hometalosta satojen tuhansien velat ilman omaisuutta tms.
Ihan sama kuin minä sanoisin, ettei tuo sinun esimerkkisi ole totta. Kai minä nyt tiedän, mitä olen työkseni tehnyt ja millaisia asiakkaita minulla on ollut.
Oliko Rovion perustajaporukka jotain ryysyistä rikkauksiin tyyppejä? Että ihan erityisesti pitää mainita, että köyhyydestä ponnistivat rikkauteen? Olen kuvitellut heidän olleen ihan "tavallisia" tyyppejä. Ei mitään sellaista, että on hometalosta satojen tuhansien velat ilman omaisuutta tms.
--
Miksi pitää liioitella? Suomessa ei ole kovinkaan montaa ihmistä, joka elää hometalossa ilman omaisuutta. Suomessa on kuitenkin sosiaaliturva ja asiat muutenkin paremmin kuin moni kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Täysin väärä asenne sinulla. Jos on köyhä, lähtökohta on se, että keksitään keinoja SAADA rahaa. Tällä tavalla esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen opiskelijapoika kehitti sellaisen pikkuruisen tul
Valitettavasti kaikki ei ole innovatiivisia tietokonevelhoja. Mä esum en ole keksinyt yhtäkään vähääkään järkevää yritysideaa. Onnekseni hokasin alkaa sijoittamaan ja autistin järki riittää treidaamiseen, joten enää ei tarvitse miettiä töitä. Eräs tuttuni puolestaan kyni nettipokerissa addiktien omat ja pikaisesti vipatut hynät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Täysin väärä asenne sinulla. Jos on köyhä, lähtökohta on se, että keksitään keinoja SAADA rahaa. Tällä tavalla esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen opiskelijapoika kehitti sellaisen pikkuruisen tul
Hmmm...en tunne tarkemmin Zuckerberg-sukua🤔mutta kuten Elon Muskin menestyksen takana lienee isältä perityt timanttikaivokset Etelä-Afrikassa, niin eiköhän facebookin perustajakin ole saanut nauttia perityn aseman ja vaurauden suomista eduista😀
Vauraus, hyvä-osaisuus ja koulutus kulkevat käsi kädessa ja periytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Täysin väärä asenne sinulla. Jos on köyhä, lähtökohta on se, että keksitään keinoja SAADA rahaa. Tällä tavalla esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen opiskelijapoika kehitti sellaisen pikkuruisen tul
:D :D :D
Lääkäriperheen lapsi on henkensä pitimiksi Harvardissa opiskellessaan perustanut Facebookin. Siinä vasta köyhille esimerkkitarina. Ottakaa muut mallia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Täysin väärä asenne sinulla. Jos on köyhä, lähtökohta on se, että keksitään keinoja SAADA rahaa. Tällä tavalla esimerkiksi eräs yhdysvaltalain
Autistin järkeily ei riittänyt päättelemään, että kaikkien ei tarvitse tienata Facebookilla, vaan jokainen voi keksiä itselleen sopivan tavan tienata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Täysin väärä asenne sinulla. Jos on köyhä, lähtökohta on se, että keksitään keinoja SAADA rahaa. Tällä tavalla esimerkiksi eräs yhdysvaltalain
Miksi kommentoit asiaa, johon et ole tutustunut? Ei ole mitenkään tavatonta, että menestynyt yrittäjä on lähtenyt liikkeelle täysin nollasta. Meiltä Suomestakin löytyy näitä tarinoita vaikka kuinka paljon. Kannattaa tutustua aiheeseen eikä mutuilla.
Itse olin työuupumuksen vuoksi irtisanoutumassa, mutta osasin hieman tönien hakea apua työterveydestä. Sairauslomalle ja lopuksi osasairauspäivärahalle päädyin.
On ihmisiä, jotka ruikuttavat vauvapalstalla, kun ei ole rahaa. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät töitä (tavalla tai toisella) saadakseen rahaa. Jostain kumman syystä jälkimmäiset myös saavat sitä rahaa.
Tiedän itsensä saikulle ja jopa kokonaan työkyvyttömäksi ajaneita.
Tiedän omasta hyvinvoinnistaan huolehtiakseen tyhjän päälle irtisanoutuneita, muualle hakeentuneita ja työttömyyttään pitkittäneitä.
Ensimmäisistä en juurikaan pidä, koska usein vouhkaavat työssäkäynnistä yms. vielä työkyvyttöminäkin, vaikka elämässä on paljon muutakin kuin työ. Jälkimmäiset tuntuvat ymmärtäneen tuon ja ovat ihmisinä ja työkavereina huomattavasti miellyttävämpää seuraa.
Joka työn äärelle kuukahtaa, kirkkaimman kruunun saa. Osa täällä ilmeisen tosissaan tuota mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Joka työn äärelle kuukahtaa, kirkkaimman kruunun saa. Osa täällä ilmeisen tosissaan tuota mieltä.
Ja ei ilmeisesti haittaa että työnarkomanian uhriksi joutuu kuoleet lehmät, laiminlyödyt lapset ja juosten kustut työtehtävät, joita työkaverit joutuu korjailemaan korvaamattoman työnsankarin aatteen palon vuoksi.
Jos ei ole aivan mahdoton tilanne, niin ei ensimmäisenä kannata irtisanoutua ja jäädä tyhjä päälle. Itseään voi kehittää ja opiskella voi uuteen ammattiin myös töiden ohella. Taloudellinen niukkuus ja työttömyys voivat myös masentaa ja viedä voimavaroja, mutta sitä ei välttämättä tajua, jos sitä ei ole kokenut. Asioista kannattaa ottaa selvää, tehdä suunnitelma miten päästä mielekkäisiin töihin niiin, ettei sujle liian montaa ovea taaksensa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsensä saikulle ja jopa kokonaan työkyvyttömäksi ajaneita.
Tiedän omasta hyvinvoinnistaan huolehtiakseen tyhjän päälle irtisanoutuneita, muualle hakeentuneita ja työttömyyttään pitkittäneitä.
Ensimmäisistä en juurikaan pidä, koska usein vouhkaavat työssäkäynnistä yms. vielä työkyvyttöminäkin, vaikka elämässä on paljon muutakin kuin työ. Jälkimmäiset tuntuvat ymmärtäneen tuon ja ovat ihmisinä ja työkavereina huomattavasti miellyttävämpää seuraa.
Minä olen molempi. Ei se irtisanoutuminen ja muualle hakeutuminen ja asioiden pitkittäminen johtanut kuitenkaan muualle kuin työkyvyttömyyteen. Olen kyllä yrittänyt parhaani estääkseni sen, mutta ei se auttanut. Sitä paitsi apua en saanut ennaltaehkäisevästi, vaikka sitä useampaan otteeseen hain.
Suosittelen kuitenkin kuulostelemaan omaa vointiaan tarkkaan ja olemaan jäämättä sapattivapaalle, jos oikea osoite olisi sairausloma.
Pidin pitkän vapaan omarahoitteisesti "palautuen". Tajusin jossain vaiheessa, että en palaudu yhtään ja hakeuduin sairauslomalle. Siihen mennessä olin menettänyt parikymmentä tuhatta euroa kitumalla, jonka olisin voinut olla sairauslomalla ja käyttää rahat oikeasti johonkin pitkään matkaan, kuten olin suunnitellut alun perin.